Lue keskustelun säännöt.
Olisitko hengissä jos olisit synnyttänyt samalla aikakaudella kuin isoäitisi?
14.06.2013 |
Eli olisitko selvinnyt nykyisistä synnytyksistäsi entisaikaan, entä olisiko lapsesi selvinneet?
Kuinka vahvoja ne esiäidit ovatkaan olleet, jotka ovat selvinneet synnytyksistä hyvinkin hurjissa olosuhteissa ja saaneet elämänsä aikana vielä monta kertaa enemmän lapsia kuin naiset nykyään. Kaikki kunnia vahvoille esiäideille :)
Itse en olisi hengissä, jos olisin joutunut synnyttämään isoäitini aikakaudella 70 vuotta sitten. Olisin kuollut todennäköisesti suureen verenhukkaan (näin olisi käynyt kummankin lapseni synnytyksessä ilman tehokasta nykypäivän sairaanhoitoa) kaiketi jossain saunan lauteilla. Lapseni sen sijaan olisivat mitä todennäköisimmin jääneet henkiin.
Kommentit (76)
Esikoisen kanssa olisimme varmaan menehtyneet molemmat. Esikoinen muutama tunti happikaapissa ja viikon olimme sairaalassa, minun huonon kuntoni vuoksi. Tulehdus nosti 39 asteen kuumeen. Kuopuksella oli napanuora kaulan ympärillä, mutta itse olin silloin loistokunnossa. Hän olisi saattanut menehtyä tai sitten ei. Tuttavan lapsi menehtyi vastaavaan 70-luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengissä oltaisiin kaikki, jos synnytykset olisivat meneet kuten menivät.
En olisi :( (massiivinen sisäinen verenvuoto, jota paikkailtiin synnytyksen jälkeen leikkurissa tunteja, hilkulla oli nykyaikanakin)
Olen todella huono synnyttäjä, joten en. Kohtu on loputtumassa krampissa jo siinä vaiheessa, kun se on auki 1-3cm ja siihen homma tyssää täysin, jos ei saa oksitosiinia ja puudutusta.
Näin on käynyt jokaisella kolmella synnytyskerralla. Tosin yhdessä oli kaksosetkin, joista ainakin toinen olisi kuollut varmaan syntymässä (piti tehdä pikainen ulosveto jalat edellä, oli parka huonossa hapessa).
Oltaisiin kaikki hengissä, nytkin olen luomuna synnyttänyt. Tosin sairaalassa, eikä saunan lauteilla :)
Lapsia tosin olisi viiden sijaan varmaan kymmenen, niin helposti sikiän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kohdalla ehkä. Minulla oli alkava raskausmyrkytys joten synnytys jouduttiin käynnistämään (ja silti meni monta päivää ennen kuin mitään alkoi tapahtua).
Kuopuksen kohdalla minä olisin selvinnyt hengissä mutta lapsi ei välttämättä, koska napanuora oli kiertynyt kaulan ympäri kolme kertaa. Lopputulos olisi siis ollut kiinni siitä, joka toimisi kätilönä.
En olis, mut ois poltettu roviolla, nykyäänkin herättäisi huomiota jos mies synnyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin. Kaikki synnytykset menneet ihan hyvin.
Ja pilkkua viilaan. Jos olisin synnyttänyt samalla vuosikymmenellä kuin isoäitini niin ei siitä niin hirvittävän kauan ole. Viimeisen sai -78. 2 kuukautta ennen kuin minä synnyin. Vauva tosin kuoli. En tiedä olisiko selvinnyt nykyaikana.
Niin, olisi kiva kuulla myös mitä vuosikymmeneen verrataan ja mihin, täällä on niin eri-ikäisiä naisia liikkeellä. Mun toinen isoäitini synnytti 9 lastaan 1921 - 39 ja toinen 6 lastaan välillä 1928 - 40. Luulen, että mummuni voisivat olla monen kirjoittajan isoäidin isoäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mummo synnytti 50-luvulla tuossa Kättärillä. Kivunlievitys oli varmaan mulla parempaa, mutta muten varmaanolisi mennyt samoilla systeemeillä.
mä en olisi hengissä, jos mun äitini olisi synnyttänyt oman äitinsä aikakaudella. mut pelastettiin sairaalassa niin monet kerrat ennen kolmatta ikävuotta, että en osaa edes laskea noin pitkälle :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti olisin kuollut ensimmäiseen synnytykseeni. Parhaimmillaankin kaikki kolme lastani olisivat kuolleet tai syntyneet hapenpuutteen vuoksi vammaisina. Tähän ei ole varsinaista syytä, olen terve ja hyväkuntoinen eikä minussa ole todettu mitään erityistä syytä siihen että olen huono synnyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti itse synnytysten suhteen, eiköhän 1940-luvulla jo käytetty pihtejä tai imukuppia. Toinen juttu onkin sitten veriryhmät, mulla rh - ja sekä lasten isällä että lapsilla +. Toisen lapsen yhteydessä oltaisiin molemmat voitu menehtyä ilman ruiskeita.
Olisin. Tehtiinhän keisarileikkauksia 40-50 -luvlla paljonkin jo. Kumpikin mummu on synnyttänyt vuosina -42-51 ja sairaalassa. Mulla esikoinen leikattiin, muttei siinä mitään ihan hengenhätää ollut. Siitä en ole varma, oliko tuohon aikaan vielä leikkaus sellainen, että poistettiin kohtu samalla eli toinen lapsi olisi jäänyt tulematta.
Muistaakseni ensimmäinen onnistunut sektio oli jo 1800-luvun puolella, mutta harvoinhan niitä maalaistollukat vielä 1900-luvun alkupuolella sai, kun synnyttivät saunassa. Tosin mullakin syy oli tarjontavirhe eli lapsi olisi voinut vammautua repimisestä pihdeillä ja ehkä minäkin, mutta luultavasti olisin selvinnyt hengissä.
Mä olisin selvinnyt kyllä, mutta toisaalta oma äitini olisi kuollut jo isosiskoni synnytyksessä verenhukkaan...
Mun isä on syntynyt kotisaunassa, joten niissä olosuhteissa esikoinen olisi ainakin vammautunut hapenpuutteeseen. Kuopuksen kohdalla varmaan kumpikin olisi kuollut, vauva oli niin iso ja väärässä asennossa ettei mahtunut alakautta syntymään.
Minun mummoni ovat synnyttäneet, vanhempi vuosien 1917-1952 välillä 9 lasta ja nuorempi vuosien 1948-1962 välillä 7 lasta. Kaikki synnytykset saunassa.
Myös minulla olisi onnistuntu. Kaksi synnytystä, joissa minimaalinen lääketieteellinen puuttuminen. En kummallakaan kerralla tavannut muuta kuin synnytyksen hoitavan kätilön + ponnistusvaiheessa avustavan kätilön. Lapset syntyivät hyvävoimaisina pisteillä 10 ja 9.
Esikoinen syntyi sektiolla, hänellä oli vatsapeitteet sulkeutumatta ja osa suolistosta ja maksasta vatsan ulkopuolella, eli hän ei taatusti olisi hengissä. Ensimmäinen leikkaus hänelle tehtiin 2 tunnin ikäisenä, teholla meni muutama päivä.
Kuopuksesta syntyi alakautta ja sain IV:n asteen repeämät, mutta tuskin ne henkeä olisin vieneet, vauvalla ei ollut hätää.
Ensimmäisen jälkeen kyllä olisin hengissä, mutta toisen jälkeen en eikä todennäköisesti lapsikaan. Istukan repeämä ja vauvan sydänäänet meni. Siinä sitten juostiin leikkuriin vauhdilla, tai en minä juossut mutta hoitajat.