Lue keskustelun säännöt.
Olisitko hengissä jos olisit synnyttänyt samalla aikakaudella kuin isoäitisi?
14.06.2013 |
Eli olisitko selvinnyt nykyisistä synnytyksistäsi entisaikaan, entä olisiko lapsesi selvinneet?
Kuinka vahvoja ne esiäidit ovatkaan olleet, jotka ovat selvinneet synnytyksistä hyvinkin hurjissa olosuhteissa ja saaneet elämänsä aikana vielä monta kertaa enemmän lapsia kuin naiset nykyään. Kaikki kunnia vahvoille esiäideille :)
Itse en olisi hengissä, jos olisin joutunut synnyttämään isoäitini aikakaudella 70 vuotta sitten. Olisin kuollut todennäköisesti suureen verenhukkaan (näin olisi käynyt kummankin lapseni synnytyksessä ilman tehokasta nykypäivän sairaanhoitoa) kaiketi jossain saunan lauteilla. Lapseni sen sijaan olisivat mitä todennäköisimmin jääneet henkiin.
Kommentit (76)
No en mä olisi elänyt todennäkösesti aikuiseksi siihen aikaan joten en olisi päässyt koskaan synnyttämäänkään... eli en :D Synnyin huuli-ienhalkioisena. Toki niitäkin korjattiin siihen aikaan, mutta tiedä miten hyvin sen aikaset sydeemit toimi. Ja viimeistään kouluikäisenä oisin mystisesti näivettynyt kuoliaaksi (viisi vuotiaana todettiin keliakia, siihen aikaan niin pahasti oireileva olisi varmasti tappanut mut, kun jo nykyaikanakin olin alle kouluikäsenä kalpea ja pituuskasvu pysähtymässä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 hengissä olevaa lasta olisi ja 1 kuollut lapsi, jonka mukana olisin sitten menny itsekin. Karua ajatella, että aikoinaan näin on tosiaan käynyt.
En olisi, eikä myöskään pieni keskosena syntynyt tyttöni.
Olisin todennäköisesti, isoäitini on synnyttänyt lapsensa sektiolla 60-luvulla.
Jos tässä haetaan sitä saunan lauteilla synnytystä, niin en todellakaan olisi hengissä eikä lapsikaan. Tai lapsi ehkä, jos lantion alueeni olisi murskattu niin että lapsi olisi saatu väkisin revittyä ulos.
Luultavasti olisin selvinnyt saunasynnytykistäkin hienosti, mutta vain esikoinen olisi hengissä. Kaksi seuraavaa ehkä kuolleet, nuorin ainakin. Keskimmäinen lapsi pikokoisena ja liian heikkona syömään, kolmas rajuun infektioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ekasta synnytyksestä olisin ollut vainaa ja lapseni myös (kohtu repesi).
Minä olisin hengissä, mutta todennäköisesti yksi lapsista ei olisi tai olisi ainakin vakavasti vammautunut. Hänen sydänäänet laski dramaattisesti kesken synnytyksen ja todennäköisesti sitä ei olisi huomattu reilu 60-vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei eikä kuopus. Näillä kokemuksilla en ikinä suostuisi kotisynnytykseen. Kuopus elvytettiin ja jäi henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi tullut raskaaksi.
Minä olisin hengissä ja hyvissä voimissa, luomuna syntyi yllärikeskonen. Ja 1,5 kiloinen lapsenikin olisi saattanut selvitä elossa ja jopa ihan hyväkuntoisena. Keuhkoja kypsyttävä lääke ei ehtinyt vaikuttaa ja silti hengitti alusta lähtien omillaan. Syömisen kanssa olisi tietysti ollut hankaluuksia. Vaikea sanoa. Sellainen sanonta kuulemma on että seitsenkuinen selviää.
Oltaisiin kumpikin selvitty ilman ongelmia. Tosin ilman nykylääketiedettä olisin kuollut vuosia ennen kuin tulin edes raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni äiti synnytti isäni suunnitelulla sektiolla Oulussa vuonna 1945 ollessaan 44 - vuotias. Eli kyllä voisin olla ja lapsi myös. Itse synnytin esikoisen myös suunnitellulla sektiolla. Toinen synnytys menikin ihan hyvin ja olisin voinut synnyttää vaikka kotona jonkun lapsenpäästäjän avustamana. Isoisoäidin aikaan perätilasynnytys olisi todennäköisesti vammauttanut lapsen tai lapsi olisi voinut kuolla ja minäkin samalla.
Takana yhdeksän helppoa ja nopeaa synnytystä, joten sen osalta varmasti olisin hengissä. Yksi synnytyksistä oli kuitenkin kohtuun kuolleen vauvan synnyttäminen. Kauanko olisin joutunut kuollutta vauvaa mahassa kantamaan ennen kuin synnytys olisi itsestään käynnistynyt, vai olisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi ollut hyvä kätilö, olisin todennäköisesti itse selvinnyt hengissä, tosin toipumiseen olisi mennyt aikaa. Lapsi olisi kyllä suurella todennäköisyydellä kuollut tai vammautunut. Oli niin pahasti napanuoraan kietoutunut, että istukka alkoi irrota, ennenkuin vauva oli edes kunnolla kanavassa (sydänäänet romahti, imukupilla otettiin ulos).
Itse olisin hengissä, mutta lapset olisivat kuolleet. Vaikean istukan vajaatoiminnan takia pieninä ja ennenaikaisina syntyneet kaksospojat olisivat varmaan kuoleet kohtuun. Toisaalta ehkä minäkin olisin sitten kuollut verenvuotoon tai infektioon. Isoäitisi synnytti 40-luvulla, sota-aikana ennen ultraääniä ja ktg-koneita.
en. paha raskausmyrkytys & hätäsektio, olisin varmasti kuollut ja niin vauvakin. eli nuorempi lapsi olisi jäänyt syntymättä..