Mikä tämä nykypoikien juttu on, että ollaan vain kahdestaan?

Saman huomannut. Akkojen touhua

Saman olen itsekin huomannut, kolmas ei oikein tahdo mahtua joukkoon. Tylsää minusta.

Tuntuu, että myös vanhemmat hyväksyvät sen. Kertooko se siitä, että yhä useamman pojan oikeasti käytännössä kasvattaa nainen (joka siis itsekin on lapsena leikkinyt aina vaan kahdestaan...)?

Jospa nykyään ei pelata enää joukkuepelejä, siihen sitä tarvitaan mahd monta, ei muuten.

Sen on aiheuttanut tämä typerä leikkitreffikulttuuri. Kutsutaan vain yksi kaveri kerrallaan, tapa jatkuu kouluikään asti.

Harmi, jos tuo tyttöjen (vai äitien?) typerä toimintamalli on siirtynyt myös poikien keskuuteen.

Mua (ja tytärtäni myös) niin kyllästyttää alakouluikäisten tyttöjen kaveruussuhteet. Aina pitää olla jonkun bestis, ja muiden kanssa ei saa olla. Bestiksen kuitenkin voi hylätä milloin tahansa syytä kertomatta ja jättää kuin nallin kalliolle. Kusipäistä touhua, sanon minä.

Samaa olen ihmetellyt omassa naapurustossani.

Meilläpäin tämä näyttää johtuvan siitä, että pari voimakkaasti ulospäinsuuntautunutta, määräilevää poikaa hallinnoi kaikkien kaverisuhteita.  Omaa seuraansa nämä lapset tiputtelevat toisille kuin jotakin ihmeellisiä armopaloja, ja ovat onnistuneet sotkemaan muiden lasten keskinäisiä suhteita siten kunnollista ryhmäytymistä ei ole päässyt tapahtumaan.

Lapsille näyttää olevan epäselvää kuka voi leikkiä kenenkin kanssa ja kuka voi käydä kylässä ja kenen luona. Semmoistakin on sattunut, että tullaan hakemaan kaveri pois kyläpaikasta esim. lahjomalla karkilla tai lelulla (saat karkkia jos leikit mun kaa etkä ton kaa). Muita vanhempia tämä ei näyttänyt häiritsevän, heistä se oli aivan normaalia. Siksi olen ihan aktiivisesti hakenut lapsilleni sosiaalisia suhteita vähän edempää naapurustosta. Asumme alueella, jossa on hyvin paljon lapsiperheitä, joten seuraa löytyy lähialueelta eikä tarvitse jumittaa näiden muutamien oudoissa kuvioissa.

Koulussa ei onneksi ole samalle luokalle sattunut näitä naapuruston lapsia (ison koulun etuja), ja lasteni luokilla näyttää olevan ihan normaalit sosiaaliset kuviot.

ihan saman huomannu ja valitettavasti pojat myös nykyisin harrastaa paskan jauhamista ei paikalla olevista kavereistaan ja ohareita tyttöjen tyyliin. Äidit päässy "kasvattamaan" ja isät tossuilee.

Justhan tossa yhdessä ketjussa poikien äidit "oli niin iloisia" kun heillä on pelkkiä poikia, kun pojille ei ole "naurettavaa kaveridraamaa kuten tytöillä"... Mutta hetkinen, onko sittenkin..?!?

Meillä näin ei onneksi ole. Johtuneeko sitten siitä, että 11v poikani on jo vuosia harrastanut jalkapalloa ym muita joukkuelajeja. Eilenkin menivät uimaan, pojan puhelimeen tuli soittoja eri kavereilta ja kaikki pyydettiin tulemaan mukaan samaan uimaporukkaan, vaikka kaikki eivät tainneet toisiaan tunteakaan.  Muutenkin liikkuvat porukoissa, toki välillä kahdenkin. NäinItä-Helsingistä :)

Onhan pojillakin tota kaveridraamaa, mutta huomattavasti pienemmässä mittasuhteessa kuin tytöillä.

Meidän pojat kyllä viihtyy porukassa paremmin ("kahdestaan ei ole mitään tekemistä"), mutta kaikilla kolmella on kuitenkin ne bestikset ja sitten leikkivät porukassa näiden kavereidensa kanssa. Eli siis mielellään leikkivät isommassa porukassa, mutta jotenkin kummasti tilanne on muodostunut kaikilla niin, että yksi paras kaveri löytyy kaikilta. En ole koskaan havainnut että kuitenkaan hyljeksisivät ketään.

Itse tykkäsin lapsena olla porukassa ja kaikkien kaveri, aina ihmettelin miksei se muille käynyt.

Ällöttää nykyäänkin sekä tytöissä, että naisissa kuinmyös mahdollisissa pojissa ne jotka ei osaa olla porukassa ja on pakko hyljeksiä aina jotakuta.

Ja mulla on tyttökin, mutta se on kanssa ainakin toistaiseksi sellainen kaikkien kaveri. Ja selllaisena kannustan pysymäänkin.

Yksi suurin syy on varmasti se, ettei nykyään kenenkään luokse pääse kuin tyyliin yksi kaveri kerrallaan. Ja tähän on opittu pienenä, niin se jää päälle.

Helpompaahan se opettajille on. Kautta aikojen ovat isot poikaporukat aiheuttaneet jos jonkinlaisia ongelmia.

Minusta näyttää, että jotkut äidit nauttivat tuosta tilanteesta ja oikein kannustavat lapsiaan (niin tyttöjä kuin poikia) kaveridraaman järjestämiseen.

Surullista.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 13:16"]

Onhan pojillakin tota kaveridraamaa, mutta huomattavasti pienemmässä mittasuhteessa kuin tytöillä.

Meidän pojat kyllä viihtyy porukassa paremmin ("kahdestaan ei ole mitään tekemistä"), mutta kaikilla kolmella on kuitenkin ne bestikset ja sitten leikkivät porukassa näiden kavereidensa kanssa. Eli siis mielellään leikkivät isommassa porukassa, mutta jotenkin kummasti tilanne on muodostunut kaikilla niin, että yksi paras kaveri löytyy kaikilta. En ole koskaan havainnut että kuitenkaan hyljeksisivät ketään.

Itse tykkäsin lapsena olla porukassa ja kaikkien kaveri, aina ihmettelin miksei se muille käynyt.

Ällöttää nykyäänkin sekä tytöissä, että naisissa kuinmyös mahdollisissa pojissa ne jotka ei osaa olla porukassa ja on pakko hyljeksiä aina jotakuta.

Ja mulla on tyttökin, mutta se on kanssa ainakin toistaiseksi sellainen kaikkien kaveri. Ja selllaisena kannustan pysymäänkin.

[/quote]

Viestisi alussa sanot ettei pojilla ole syrjimistä "samassa mittakaavassa kuin tytöillä" ja viestisi lopussa kuvaat omaa tytärtäsi ei-syrjiväksi kaikkien kaveriksi. Mikä on siis referenssisi väitteelle, että tytöillä on syrjintää "suuremmassa mittakaavassa"? Joku yleinen käsitys että näin vain on?

t. kahden tytön äiti, jota korpeaa ainaiset puheet tyttöjen kieroudesta ja laskelmoivuudesta poikiin verrattuna, varsinkin kun puhujina ovat naiset itse, siis he jotka ovat myös itse olleet tyttölapsia eikä heillä ole täten kokemusta poikana olemisesta

Missä peräkylillä näin on toimittu