Miksi joillain on jatkuva tarve keskeyttää toisen puhe?
Perheestäni suurin osa on tällaista porukkaa. Olin menneisyydessäni jopa tarpeeksi tyhmä seurustellakseni kahden tällaisen ihmisen kanssa. Yleensä en ehdi kuin vähän inahtaa, niin joku toinen on jo suuna päänä miettimässä kauppalistaansa ääneen tai jotain vastaavaa. Sitten ihmettelevät, miksi olen niin hiljainen.
Viimeksi tein sitten niin, että jos joku koitti keskeyttää, niin korotin vaan ääntä kuten hekin.
äänen pitää vaan olla kovempi kuin sillä toisella. Se toimi, mutta tuntui todella luonnottomalta. Miten kukaan voi oppia tuohon vahingossa? Jos koitan jatkaa puhetta normaalilla äänellä, huudetaan päälle, vaikka puhuisin miten pitkään ja oltaisiin kahden kesken. Olen kokeillut.
Miten tällainen kommunikaatio on muka tehokasta? Miten kukaan sellaista jaksaa edes siinä päällehuutajan roolissa? Itse olen ratkaissut asian vaan olemalla useimmiten hiljaa. Muuten rupeaa ärsyttämään liikaa.
On tosi mukavaa tavata niitä ystäviä, joiden kanssa keskustelu oikeasti sujuu, eikä kukaan keskeytä toisen puhetta.
Kommentit (47)
Pystyn kuuntelemaan ja puhumaan samaan aikaan.
Kysy Espanjalaisilta. Suomi on ainoita maita missä yleensä muut on hiljaa kun yksi puhuu. Metsäläisten tapa. Emme ole silti sen parempia ihmisiä kuin muutkaan!
Pahimmassa tapauksessa se voi olla jopa adhd:n tai bipon oire.
Vierailija kirjoitti:
Kysy Espanjalaisilta. Suomi on ainoita maita missä yleensä muut on hiljaa kun yksi puhuu. Metsäläisten tapa. Emme ole silti sen parempia ihmisiä kuin muutkaan!
Ovatko siis japanilaisetkin mielestäsi metsäläisiä?
Ahdistavaa. Koen tulleeni jyrätyksi sellaisessa seurassa.
Ap:n ei ainakaan kannata mennä Saksaa etelämmäs, koska siellä yleensä siellä porukkaa puhuu päällekkäin ja äänikin usein kohoaa. Se on keskustelutyyli johon tottuu ja oppii, ja on se tottuneelle ihan tehokasta kommunikaatiotakin, koska ihminen voi kuunnella ja puhua yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen ja koko perheeni on. Sellaiseen tottuneeelle se että ei keskeytetä tuntuu jotenkin energiattomalta, kiinnostumattomalta, pitkäveteiseltä. Rakastan keskustelua, joka on niin kiihkeää ettei kukaan jaksa odotella puheenvuoroja vaan puhuu päällekin kun haluaa.
Exänikin sanoi vastaavaa, kun kyselin aiheesta. En uskonut hänen tahallaan mua kiusaavan. Ehkä kyse on luonne-eroista tai siitä, mihin on tottunut. Omassa perheessäni toinen puoli on sellaista "tulisempaa" sakkia ja toiset rauhallisempia.
Isä on tällainen rauhallisempi. Autamatkoilla usein pidetään pitkiä monologeja vuorotellen. Meitä kiinnostaa samat jutut. Mä olen opiskellut näitä juttuja enemmän teoriassa ja hänellä on kokemusta käytännön puolesta. Esim. siskollani rupeaa päässä jotenkin keittämään, jos joutuu kuuntelemaan meitä pidempään.
ap
Mie lopetan puhumisen ja kuuntelemisen jos toinen ei tajua olla hiljaa vuorostaan.
Oli kaveri joka koko ajan puhui ja ei ikinä antanut suunvuoroa, jotain jos yritin johonkin väliin sanoa niin kaveri "SHHHHH! KUUNTELE!" Ja jatkoi loputonta ölinäänsä vaikka kukaan ei ollu kiinnostunut ja kuunnellu. Minun puheet sai keskeyttää mutta ei hänen 🙄 puhe ei lakannut vaikka poistuin huoneesta, ääni vain koveni
En jaksa päälle puhujia. Simppeli ratkaisu ollut jättää yhteydenpito näihin päällepuhujiin, päsmäreihin. Muutama ystävä parempi, sellainen jotka kuuntelee ja antaa toisen puhua. Kyllä me kyetään jos halutaan huomioimaan muita ihmisiä. Huomioiminen on myös sitä että annan suunvuoron hiljaisemmalle, sen harvan kerran kun haluaa jotain sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kysy Espanjalaisilta. Suomi on ainoita maita missä yleensä muut on hiljaa kun yksi puhuu. Metsäläisten tapa. Emme ole silti sen parempia ihmisiä kuin muutkaan!
Olen pohtinutkin tätä, etten varmaankaan pärjäisi kulttuureissa, joissa kommunikaatio on äänekkäämpää, eikä keskeyttämistä edes pidetä epäkohteliaana. Stressaantuisin liikaa.
Olen huomannut, että eri paikoissa jo Suomen sisällä on eroja. Etelään ja länteen mentäessä keskustelukulttuuri jotenkin muuttuu "kiireisemmäksi", eikä se nyt pohjimmiltaan ole hyvä tai huono asia. Tämä on tietty vain oma havaintoni.
Taidan olla metsäläinen luita ja ytimiä myöten.
ap
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa se voi olla jopa adhd:n tai bipon oire.
Itselläni on bipo. Se on peritynyt tuolta "keskeyttäjien" puolelta, mutta pääosin heillä ei kuitenkaan tätä sairautta ole.
Kyllähän tuollainen voi joskus olla manian tai hypomanian oire. Itselläni se ei ilmene noin (hillun vaan yksinäni lähimetsissä, teen taidetta jonkun hurmoksen vallassa, enkä juuri nuku), mutta jos ihminen äkkiä muuttuu, jutut on lennokkaita ja suvussa on bipoa, niin kannattaahan tuota tarkkailla.
ap
Minä olen meidän kaveripiirin hiljaisin ihminen. Tai siis en hiljainen vaan se kenen päälle aina puhutaan. Ennätys taisi olla joissain illanistujaisissa, etten sanonut vähän reiluun tuntiin mitään, koska kaikki muut olivat koko ajan äänessä.
En osaa huutaa toisten päälle, en ainakaan selvinpäin. Mutta onneksi nyt ollaan jo sen verran pitkään tunnettu että parhaimmat ystävistä osaavat jo papupatamaisista luonteistaan huolimatta antaa mullekin suunvuoron, ja jopa pahoitella että anteeksi, mitä olitkaan sanomassa.
Olen huomannut television poliittisissa keskusteluissa, että jos toimittaja ei pidä jostakin haastateltavasta, hän keskeyttää sen puheet lähes koko ajan. Toisen haastateltavan antaa puhua loppuun asti. Minusta tuollainen on ammattitaidotonta.
Minulla on ADHD ja keskeyttelen toisia vaikken haluakaan olla tyly tai jyräävä. :/ En voi sille oikeasti mitään, tulee vain aina niin nopeasti joku asia mieleen, että se ehtii livahtaa suusta ennen kuin toinen on saanut sanottavansa loppuun.
Kuuntelemisen voi myös oppia, jos on itsellään siihen halua. On todella epäkohteliasta höpöttää puoli tuntia omista asioitaan, tai asian vierestä, eikä anna suunvuoroa muille. Kuka sellaista edes viitsii kuunnella?
Riippuu keskustelusta. Joskus on varsin kiva papattaa jonkun sukkelasuisen kanssa kilpaa, juttu lentää! Eikä haittaa jos vähän puhuu päälle, keskustelun kokonaisjuoni on tärkeintä. Mutta tietenkin tilanteesta ja keskustelijoita riippuen, välillä on kiva kuunnella ja puhua jokainen rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADHD ja keskeyttelen toisia vaikken haluakaan olla tyly tai jyräävä. :/ En voi sille oikeasti mitään, tulee vain aina niin nopeasti joku asia mieleen, että se ehtii livahtaa suusta ennen kuin toinen on saanut sanottavansa loppuun.
Tuosta en ainakaan itse ottaisi nokkiini, jos tiedän syyn asialle. (Mulla on tuo bipo. Osaan samaistua tavallaan siihen, kun aivot toimivat ylikierroksilla ja päässä jyrisee sellainen ideoiden ja ajatusten koski).
Mua ainakin tieto siitä, miksi jotain tapahtuu, tekee asioista helpompia sulattaa. Rakentelen vähän turhan helposti teorioita ja olen huomannut uskovani ihmisisten olevan pahantahtoisia hyvinkin hatarin perustein. Mahdollisimman avoin kommunikaatio auttaa tuohon. Tämäkin keskustelu on oikeastaan tuonut mulle lisää ymmärrystä.
ap
Exäni (mies) oli ja on tällainen. Aina sai hävetä, kun oltiin jossain muiden kanssa - kovaan ääneen alkoi puhua omia "hauskoja" juttujaan päälle. Humalassa tämä oli vielä kertaluokkaa pahempaa. Huh, onneksi ei enää tarvii kuunnella, hävetä ja yrittää saada toinen lopettamaan päällepuhumisen ja kuuntelemaan muitakin :D
Miksi jotkut ei osaa puhua, jos joku toinen on äänessä? "Saisinko puheenvuoron" Olisko nyt jo minun vuoroni" "Voitteko olla hiljaa kun puhun" "Tahtoisin kertoa yhden jutun"
SENKUN PUHUT!
Minä olen tällainen ja koko perheeni on. Sellaiseen tottuneeelle se että ei keskeytetä tuntuu jotenkin energiattomalta, kiinnostumattomalta, pitkäveteiseltä. Rakastan keskustelua, joka on niin kiihkeää ettei kukaan jaksa odotella puheenvuoroja vaan puhuu päällekin kun haluaa.