Lue keskustelun säännöt.
Miksi kastatit lapsesi vaikka et usko jumalaan?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 13:30"]
Tavan vuoksi ja lapsi saa päättää itse myöhemmin uskostaan. Ei ole minun tehtävä jo lapsen syntymästä asti ottaa kantaa hänen puolestaan.
[/quote]
No otathan sä varsin vahvasti kantaa jos liität sen uskonnolliseen yhteisöön!
[/quote]
Niin, no kannan ottamistahan se sekin olisi, jos olis eronnut kirkosta, eikä kastattaisi lastaan. Toki lapsi voi myöhemmin halutessaan liittyä kirkkoon ja tulla kastetuksi, mutta samalla tavallahan lapsi voi tässä tilanteessa erota kirkosta jos haluaa. Eli niin tai näin, niin aina sen valinnan saa näyttämään kannanottamiselta johonkin suuntaan, vaikkei tekijä välttämättä valintaansa tarkoittaisi protestina mihinkään suuntaan :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 13:30"]
Tavan vuoksi ja lapsi saa päättää itse myöhemmin uskostaan. Ei ole minun tehtävä jo lapsen syntymästä asti ottaa kantaa hänen puolestaan.
[/quote]
No otathan sä varsin vahvasti kantaa jos liität sen uskonnolliseen yhteisöön!
[/quote]
Niin, no kannan ottamistahan se sekin olisi, jos olis eronnut kirkosta, eikä kastattaisi lastaan. Toki lapsi voi myöhemmin halutessaan liittyä kirkkoon ja tulla kastetuksi, mutta samalla tavallahan lapsi voi tässä tilanteessa erota kirkosta jos haluaa. Eli niin tai näin, niin aina sen valinnan saa näyttämään kannanottamiselta johonkin suuntaan, vaikkei tekijä välttämättä valintaansa tarkoittaisi protestina mihinkään suuntaan :).
[/quote]
Minun mielestäni on huomattavasti vahvempi kannanotto liittää ensin johonkin ja sitten antaa mahdollisuus erota, kuin että saisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Samahan se olisi liittää kommunistiseen puolueeseen ja rotareihin ja marttoihin, ja sanoa että eroa sitten aikuisena.
Käytännössä on helpompi erota kuin liittyä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:16"]
Minun mielestäni on huomattavasti vahvempi kannanotto liittää ensin johonkin ja sitten antaa mahdollisuus erota, kuin että saisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Samahan se olisi liittää kommunistiseen puolueeseen ja rotareihin ja marttoihin, ja sanoa että eroa sitten aikuisena.
[/quote]
No entäs jos suku on iät ja ajat kuulunut kirkkoon, niin tässähän tapauksessa vanhemmat ovat olleet ihan passiivisia jatkaessaan vain sitä suvun perinnettä ja liittäneet tavan vuoksi lapsen kirkkoon. Eli eivät ole ottaneet itse kantaa yhtään mihinkään, jos ei vaikka kauheasti kiinnosta. Jos olisivat halunneet ottaa kantaa, niin silloinhan he olisivat eronneet kirkosta (TÄSSÄ TAPAUKSESSA SIIS). Ei mun mielestä kaikki valinnat aina ole mitään kannanottamista puoleen tai toiseen.
Koska en tiedä, uskooko lapseni Jumalaan vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:27"]
Koska en tiedä, uskooko lapseni Jumalaan vai ei.
[/quote]
Silloin ei liitetä aatteellisiin yhdistyksiin, jos ei tiedä uskooko niihin vai ei.
Perinteet ovat minulle itselleni tärkeitä. Sekä mies että minä kuulumme kirkkoon ja maksamme kirkollisveroa, koska seurakunta tekee mielestämme hyvää työtä yhteisön hyväksi. Mieheni ei ole juurikaan uskonnollinen, mutta minä olen. Lapsemme on kastettu. Rippikoulun jälkeen päättäköön itse kuulumisestaan kirkkoon.
Kummankin puolen suvuissa on kaikki kastettu, vaikka joukossa on myös aikuisena kirkosta eronneita, esimerkiksi minun isäni ja mummoni. Silti hekin kannattavat ristiäisiä, perinteiden vuoksi varmaankin. Itse asiassa isäni ei käynyt aikoinaan edes rippikoulua vaan joutui käymään aikuisena iltakoulun, kun äiti ei suostunut kuin kirkkohäihin. Siinäpä oli isällä hätä kädessä, kun halusi tehdä vahingon satuttua äidistäni kunniallisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi ei ole yksin minun vaan myös isänsä. Hän uskoo.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:32"]
Silloin ei liitetä aatteellisiin yhdistyksiin, jos ei tiedä uskooko niihin vai ei.
[/quote]
Meillä liittäminen tuohon uskonnolliseen yhteisöön on tuonut lapsille ja minulle kovasti kavereita, seurakunnan päiväkerhot ja kaikkea tällaista muuta. En usko itse Jumalaa, eikä minua suuremmin kirkon uskonnolliset hommat, mutta se on ollut helppo tie verkostoitua muiden lapsiperheiden kanssa. Kirkollisvero on kuintekin mielestäni hyvä juttu, joten siksi kuulun kirkkoon mielelläni. Mutta itse nyt en näe kirkkoon kuulumista tuollaisena valtavana ongelmana, jonka vuoksi loppuelämä olisikin mennyt ihan raiteiltaan kun ei ole saanut aloittaa puhtaalta pöydältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:51"]
Koska lapsen isä kuuluu kirkkoon ja se oli hänelle tärkeää. Ja minulle oli aivan sama, kastetaan tai ei.
[/quote]
Osaltaan näin meilläkin. Lisäksi siihen aikaan, kun lapsemme olivat pieniä, oli alakoulussamme vaikea saada elämänkatsomusoppia, joten helpompi ratkaisu kastaa ja käyvät uskontotunnit, kuin matkustavat elämänkatsomusopin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
Toisaalta, en ole oikea ihminen vastaamaan, koska en kuulu kirkkoon, mutta uskon silti jumalaan
Mikä logiikka täällä oikein ihmisillä vallitsee? Koetaan, ettei voida päättää uskosta lapsen puolesta, joten liitetään uskonnolliseen yhteisöön? Wtf?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lastani kastettiin (nuorin vielä viime vuonna ja oikeastaan vain siksi, että vanhemmatkin lapset kuuluvat kirkkoon). Nyt en enää liittäisi lapsia kirkon jäseneksi, ja olen itse tänä kesänä eroamassa kirkosta. En usko Jumalaan, ja nyt on tullut mitta täyteen uskovaisten edesottamuksista. Yksi ärsyttävimmistä piirteistä on lähimmäisen tukemisen ja oman läsnäolemisen "ulkoistaminen" Herran haltuun ja rukouksiin. Mies erosi kirkosta heti häidemme jälkeen.
Voisin toki erottaa lapset kirkosta, mutta en tiedä jaksanko nähdä vaivan. Koulussa on nyt pakko istua uskontotunnit, mutta toisaalta siellä on kaikki kaveritkin, joten ehkä lapselle kivampi niin. Ainoa ja tosi iso ongelma on se, että en tiedä kuinka vahvasti koulussa uskontoa opetetaan "faktatietona". Lapsen kannalta on ristiriitaista, että matematiikka ja biologia ovat totta, mutta ne "Jeesus- ja Jumala-jutut" eivät olekaan. Olen yrittänyt lapselle selittää, että on monia eri uskontoja, joihin jotkut ihmiset haluavat uskoa eri syistä ja esittävät toivomuksia (rukoukset), joiden toivoisivat totetutuvan.
Toki toivoisin, että uskontotunnilla uskontoa käsiteltäisiin yleissivistävänä tietona uskonnosta, osana yhteiskuntaamme ja sen historiaa.
Joskus olen miettinyt, että mikäli jollakin lapsistamme myöhemmin heräisikin voimakas halu uskonnollisuuteen, niin ehkä tämä meidän ev.lut. uskontomme olisi kaikista pienin paha. Siinä mielessä olisi kätevää, että he jo kuuluvat kirkkoon valmiiksi. En tiedä, voi olla että lähivuosina sitten kuitenkin erotan lapsetkin kirkosta.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:46"]
Mikä logiikka täällä oikein ihmisillä vallitsee? Koetaan, ettei voida päättää uskosta lapsen puolesta, joten liitetään uskonnolliseen yhteisöön? Wtf?
[/quote]
No erikoisemapa minusta on se, että aikuiset ihmiset haluavat kirkkovihkimyksen, vaikka eivät usko Jumalaan Tai ainakin Jumalan siunauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No liitätin hänet kotiseurakuntaansa. Sehän on kasteen tarkoitus.
Niin juuri. Ja miksi joku kuuluu kirkkoon, muttei halua lastansa kastettavan. Murisee sitten jossain vauva-palstalla, että ei kai ole pakko kastaa, vaikka kiltisti kuuluu edelleen kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa.. miksi??
Koska lapsen isä kuuluu kirkkoon ja se oli hänelle tärkeää. Ja minulle oli aivan sama, kastetaan tai ei.
Tavan vuoksi, ja koska emme halunneet kummankaan puolen isovanhempien saavan hepulia. Sittemmin myös minä olen eronnut kirkosta (mies erosi jo teininä) ja rippikoulun käyneistä lapsista vanhin on eronnut kirkosta.
No en usko itse Jumalaan, mutta muiden uskomisistahan minä en päätä - en siis lapsenikaan. Kuulun kirkkoon ja mielestäni ko. laitos tekee ihan hyvää työtä, joten mielelläni maksan tuon kirkollisveron.
En usko jumalaan enkä kuulu kirkkoon, mieheni on tavan vuoksi kristitty. Miehelleni ja erityisesti hänen perheelleen oli ensiarvoisen tärkeää, että lapset kastetaan. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, joten annoin luvan. Ei se ole minulta tai lapselta pois. Lapsihan voi jättää sitten rippikoulun käymättä jos niin päättää.
Oli se vaan makeeta katsoa vierestä kun anoppi ja miehen siskot siivos meillä koko kämpän lattiasta kattoon ja laittoi ristiäistarjottavia. Siinä vaan istuskelin, imetin ja surffailin av:lla. Ristiäispäivänä laitoin itseni ja vauvan valmiiksi eikä mitään muuta tarvinnu tehdä ja sain bonuksena supersiistin kämpän ja ristiäisherkkujen jämät syödäkseni.
Ristiäiset on tärkeät isoisovanhemmille. Lisäksi lapsi saa itse päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Helpompi erota kuin liittyä. lisäksi ristiäiset on mukavat juhlat, kastettiin poika isossa kirkossa pienellä porukalla. Hienoa arkkitehtuuria ympärillä :)