Minkä ikäisenä kokisit olevasi liian vanha tulemaan raskaaksi?

No, jos sellaista tunnetta olisi eikä olisi mitään ongelmaa raskautua, niin ei olisi iästä kiinni ollenkaan. Toki sitten täytyisi tarkkaan miettiä, jaksaako vammaista lasta hoitaa loppuelämänsä, koska riskithän kasvaa reilusti.

Mulle se oli 41. Olisin varmasti voinut saada lapsen vielä muutamaa vuotta myöhemminkin, koska olin hyvässä fyysisessä kunnossa SILLOIN, mutta entä siitä 10 tai 15 vuotta eteenpäin? Olisinko jaksanut murrosikää yhtä hyvin, olisinko kaivannut jo vähän rauhallisempaa elämää esim. vähän alle 60-vuotiaana? Olisko lapsille ollut vähän kurjaa, että kun he menevät kouluun, on äiti jo melkein 50-vuotias? Näitä mietin ja hautasin vauvahaaveet.

Mulla se raja meni n. 38-39v kohdalla. 40v:na menin streriloitavaksi.

Mä olen nyt 48, ja raskaus olisi ihan katastrofi. Nelivitosesta lähtien olen tainnut ajatella näin.

Luulenpa että itselläni tulisi raja vastaan siinä 40 kieppeillä, ehkä paria vuotta ennen. Ei sen vauva-ajan takia, sehän nyt on lyhyt. Haluan vaan että itselläni on vielä joskus jotain omaakin elämää (ja yhteistä aikaa miehen kanssa) ennen kuin olen niin vanha kurppa, etten jaksa enää mistään kiinnostua.

Kuopus syntyi kun olin 36v , ja silloin tunsin jo itseni aika iäkkääksi vauvan äidiksi. Nyt 10v myöhemmin olen kolmen murrosikäisen äiti , enkä missäännimessä olisi enää valmis vauvan äidiksi. 39v hommasin sterilisaation koska 40v en olisi enää halunnut mitään riskiä raskaudelle.

60 v.

Mulle raja on tuossa 45-veessä, olen nyt 43 v. . Tosin raskautumisesta tuskin on isoa pelkoa. Ollaan yritetty kolmatta lasta kohta 11 vuotta, viime keväänä olin luomusti raskaana ja meni taas kesken. Viisi kertaa raskaana ja vain kaksi lasta.

Näin tämä elämä vain nyt menee, ei tullutkaan puolen tusinan pesuetta, mistä teininä haaveilin. Parempi kun ei suunnittele liikaa tai vitkuttele liikaa tässä asiassa.

30. lapset pitää tehdä nuorena jo biologisistakin syistä.

Olen 33v. Tänään hoitelin vauvaa muutaman tunnin ja ajattelin, että olen jo liian vanha tähän hommaan. Ulkoillessamme mietin, minäköhän mummoäitinä vastaantulijat mua pitää ;) En muuten ajattele, että ikäiseni ihmiset olisivat "vanhoja" lapsentekoon, mutta koska omat lapseni ovat jo aika isoja, tuntuisi kornilta vielä saada vauva.

Sain 42-vuotiaana vauvan. Hyvin mennyt kaikki. Omaa aikaa ollut ihan riittävästi aiemmin, eli en kaipaa aikaa ennen vauvaa. En ole poissulkenut sisaruksen tekoa. Tuota se takaraja on niin kokemuksellinen asia, eikä sitä voi toisen puolesta päättää.

30-32 tai sinne päin. Sen jälkeen ei enää laskimovaivoja, synnytystä eikä yövalvomista minulle :) 

Olen nyt 39, lapset 17 ja 12.  En osaa numeroina sanoa, mutta lapsiluku on täynnä enkä tod. halua lisää! Ei se pelkästä iästä ole kiinni...

Mutta jos nyt jossitellaan, niin kyllä mulle olis 30v. ollut raja.

Nuorempana ajattelin, että yläraja olisi 37. Nyt olen 40 ja toivotusti raskaana. Niin se mieli muuttuu...

Olen tänä kesänä 22v ja lapsiluku (3) on täynnä.

  Mutta jos ei olisi, en enää lapsia yrittäisi 35 jälkeen.

Mieluiten alle 35, mutta ehkä 40. Tosin nyt olen 34, ja lapsiluku on tuntunut täydeltä jo 28-vuotiaasta lähtien.

Raskaaksi yritin tulla vielä 42-vuotiaana. Sitten lopetin yrittämisen, mutta sain kuitenkin vauvan muuta kautta 45-vuotiaana.

Anna palaa ap, nyt viiskymppisenä harmittaa, miksen vielä yhtä tehnyt nelivitosena, kuten olisin halunnut. Näitä asioita kannattaa kysellä ennemmin meiltä vanhuksilta kuin nuorilta.

-43 vuotiaana kuopuksen saanut

Niin vielä lisäyksenä, että nyt viiskymppisenä tänään kova ovis meneillään, muttei enää uskalla.

Täytän kohta 30v ja olen sen asettanut rajaksi. Sen jälkeen en enää haluaisi lapsia saada. Haluan elää jonkin pätkän 20-40v niin ettei minulla ole pieniä lapsia. Ja on aika herkullinen ajatus saada elää kypsän naisen elämää 40v ilman alakouluikäisiä lapsia.