tarkoittaako synttärikutsuun vastaamatta jättäminen, että on tulossa vai ei?

Eikö siihen kutsuun voi laittaa ohjeistusta? Usein lastemme saamissa kutsuissa lukee "ilmoitathan jos lapsesi ei osallistu" tms. Näin sinunkaan ei tarvitse arvailla tilannetta ja kutsun saajakin tietää mitä tehdä.

Laitoin kyllä ohjeistuksen. Kutsussa luki: ilmoitathan osallistumisesta ja mahdollisista allergioista numeroon xxx.

ap

Vai onko tämä nyt ymmärretty niin, että ne ketkä pääsevät tulemaan, ilmoittavat, ja ne ketkä eivät tule, eivät laita mitään?

Eikö se nyt ole ihan itsestäänselvyys, että kutsuun vastataan kyllä tai ei.

Ei tarkoita muuta kuin välinpitämättömyyttä. Yritä hiukan kysellä perään, jos vaan pystyt

Jos kutsussa luki noin, niin olettaisin että ne jotka ei ilmoita eivät ole tulossa. Tosin tuossa ei ollut mitään aikarajaa, niin että joku voi vielä viimetipassakin ilmoittaa olevansa tulossa.

Eli jos olet tulossa, ilmoita. Jos et ole tulossa, ei tarvitse ilmoittaa. Minun tulkintani.

selvä homma. Varaan tarjoilut neljälle lapselle.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:22"]

Raivostuttaa kun ei viitsitä vastata! Kutsut jätetty päiväkodissa, eikä mulla ole vanhemmille sen tarkempia yhteystietoja. Enkä varmaan muutenkaan viitsisi perään soitella että tuutteko vai ette.

Eli sinä, joka jätät vastaamatta kutsuun, jossa erikseen pyydetään ilmoittamaan tulosta, onko lapsesi tulossa juhliin vai ei???

Neljä kymmenestä on ilmoittanut pääseekö tulemaan vai ei.

[/quote]

Se voi merkitä,. ettei kutsua ole esimerkiksi saanut. Niistä lokeroista on hävinnyt niitä kutsuja ainakin meillä.

Että sielläpä raivostele ihan rauhassa. Hassua, kuinka raivona ja vihaisia nykyään kaikki juhlien järjestäjät on. Lastenjuhlien, häiden yms.

Kaikki on aivan raivona. Ehkä parempi, ettei vieraita tulekaan tuollaisten raivohullujen juhliin

Itse myös tulkitsin niin että ilmoita jos olet tulossa...

Omalla kohdalla kirjoitan kutsun niin että siitä käy ilmi että ilmoita joka tapauksessa, tulit tai et. Tietysti kauniimmin ilmaistuna. =) Kun omat lapset saa kutsuja, ilmoitan myös silloin kun lapsi ei pääse juhliin. Ei sen viestin kirjoittaminen vie niin montaa sekuntia etteikö sitä jaksa tehdä.

sua ei vissiin sitten itseäs haittaa ollenkaan jos et yhtään tiedä, kuinka monelle hengelle järjestät tarjoilut ja muut?

voin vaihtaa tuon raivostuttaa-sanan vaikka harmittaa-sanaan, jos kuulostais susta paremmalta?

ap

Me ei ainakaan koskaan tiedetä että käykö jokin asia kun tilanteet muuttuu hetkittäin. Nytkin pitäis lähteä kaverin mökille mutta myös sairaalasta on lapselle varattu aika ja seurataan nyt tilannetta. Eilen mun piti mennä töihin, olin luvannut asiakastapaamiset yms. mutta taas tuli aamulla ylivoimainen este. Lasten kaverisunttöreistä on hyvin vaikea sanoa että äykö viikon päästä keskiviikkona. Sen tietää noin puoli tuntia ennen julan alkua ja siinäkin välissä tilanne voi vielä muuttua. En voikäsittää näitä jotka voi suunnitella elämää kalenteriin, meillä ainakin aina tilanteet muuttuu. Olen se huono lmoittaja, joskus sitten ilmoitan että lapsi tulee vaikka aivan yhtä todennäköistä on ettei pääse tulemaan. Tänkin päivän mökkireissu piti ilmoittaa aikoja sitten ja vähän väliä varmisteltu että pääsettehän tulemaan. Olen sanonut vaan että kyllä mutta voi olla että mennäänkin sairaalaan, riippuu ihan lapsesta.

no tuollaiset sairaalajutut on tietty ihan erikseen ja ymmärrettäviä. Mutta kyllä normiperhe mielestäni pystyy suunnittelemaan menojansa niin, että jos on synttäreille kutsuttu ja luvattu mennä, niin kyllä sinne yleensä myös sitten mennään. Sairaustapauksissa laitetaan viestiä, että nyt ei harmi vaan päästäkään tulemaan.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:15"]

Me ei ainakaan koskaan tiedetä että käykö jokin asia kun tilanteet muuttuu hetkittäin. Nytkin pitäis lähteä kaverin mökille mutta myös sairaalasta on lapselle varattu aika ja seurataan nyt tilannetta. Eilen mun piti mennä töihin, olin luvannut asiakastapaamiset yms. mutta taas tuli aamulla ylivoimainen este. Lasten kaverisunttöreistä on hyvin vaikea sanoa että äykö viikon päästä keskiviikkona. Sen tietää noin puoli tuntia ennen julan alkua ja siinäkin välissä tilanne voi vielä muuttua. En voikäsittää näitä jotka voi suunnitella elämää kalenteriin, meillä ainakin aina tilanteet muuttuu. Olen se huono lmoittaja, joskus sitten ilmoitan että lapsi tulee vaikka aivan yhtä todennäköistä on ettei pääse tulemaan. Tänkin päivän mökkireissu piti ilmoittaa aikoja sitten ja vähän väliä varmisteltu että pääsettehän tulemaan. Olen sanonut vaan että kyllä mutta voi olla että mennäänkin sairaalaan, riippuu ihan lapsesta.

[/quote]

Tiesitkö, että en enää kutsu kaltaisiasi ihmisiä mihinkään. Asioita VOI suunnitella ja ennakoida. Yllättäviä esteitä voi tulla, mutta ei jatkuvasti. Tuo veivaaminen on kaikista pahinta.

Nykyisin ihmiset on niin muka-kiireisiä ja etenkin välinpitämättömiä. Kutsuihin ei vastailla, ollaan tulossa tai ei. Yleensä viikkoa ennen kyllä tietää, onko menoja, tai sitten menot järjestellään sen mukaan. JOs tulee pakottava este, siitäkin voi ilmoittaa, sen ei pitäisi olla ylivoimaista, mutta näyttää vaan olevan. JOkainen perhe näyttää pyörivän omien napojensa ympärillä eikä muita ajatella yhtään. On se vaan surullista.

Itse olen vuosien varrella järjestänyt lukuisia erilaisia lasten- ja muita kutsuja, tupareita yms. Tosi harvat vastaavat, ainakaan ajoissa, vaikka kuinka olisi selvät ohjeet, aikarajat, yhteystiedot yms. Sitten, ku kyselet perään, pahoitellaan muka kovasti, kun ei muistettu. Voi huokaus! Kaikki ymmärtävät, että joku voi sairastua tms, mutta se ei yleensä ole pointti vaan yksinkertaisesti saamattomuus!

Minäkin ajattelisin tuon perusteella, että ilmoita jos olet tulossa. Meillä on moni laittanut, että "ilmoitathan jos et pääse", se on mielestäni selkeämpi.

Mä en koskaan pyydä mitään ilmoittelua. Tulee kuka tulaa. Ei sitä tarjottavaa niin tarkasti tule laitettua, että pitäisi tarkalleen tietää kuka tuulee ja kuka ei. En siis laske montako keksiä laitan ja montako karkkia.

Meidän lasten kutsukorteissa on aina lukenyt " ilmoitathan, jos et pääse" ja sitten siinä on ollut puhelinnumeroni. Lähes aina pois jäävät ovat ilmoittaneet, joku tosin vasta samana aamuna. Pari kertaa joku ei ole ilmoittanut, vaikkei tullutkaan. Eikä sekään ole ollut vakavaa. Tarjoilut taatusti on aina riittäneet. Lastenkaverikutsuja olen omilleni järjrstänyt 23 kertaa. Olemme aloittaneet, kun lapsi on ollut 6-vuorias.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:21"]

Nykyisin ihmiset on niin muka-kiireisiä ja etenkin välinpitämättömiä. Kutsuihin ei vastailla, ollaan tulossa tai ei. Yleensä viikkoa ennen kyllä tietää, onko menoja, tai sitten menot järjestellään sen mukaan. JOs tulee pakottava este, siitäkin voi ilmoittaa, sen ei pitäisi olla ylivoimaista, mutta näyttää vaan olevan. JOkainen perhe näyttää pyörivän omien napojensa ympärillä eikä muita ajatella yhtään. On se vaan surullista.

Itse olen vuosien varrella järjestänyt lukuisia erilaisia lasten- ja muita kutsuja, tupareita yms. Tosi harvat vastaavat, ainakaan ajoissa, vaikka kuinka olisi selvät ohjeet, aikarajat, yhteystiedot yms. Sitten, ku kyselet perään, pahoitellaan muka kovasti, kun ei muistettu. Voi huokaus! Kaikki ymmärtävät, että joku voi sairastua tms, mutta se ei yleensä ole pointti vaan yksinkertaisesti saamattomuus!

[/quote]

Se olennaisin tuli tässä: "tai sitten menot järjestellään sen mukaan."

Jos saan kutsun jonnekin ja haluan mennä/lapseni haluaa mennä, merkitsen sen kalenteriini. Tällöin kyseinen aika on varattu tuolle tapahtumalle. En ota muita menoja samaan aikaan. Yksinkertaista.

Tuntuu, että ihmiset nykyään odottavat viime tippaan asti, josko kuitenkin tulisi jotain mielenkiintoisempaa. Tämä ”katellaan” –meininki on tosi rasittavaa. Ymmärrättekö, ihmiset, että tuollainen toiminta syö teiltä kaiken luotettavuuden?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:15"]

Me ei ainakaan koskaan tiedetä että käykö jokin asia kun tilanteet muuttuu hetkittäin. Nytkin pitäis lähteä kaverin mökille mutta myös sairaalasta on lapselle varattu aika ja seurataan nyt tilannetta. Eilen mun piti mennä töihin, olin luvannut asiakastapaamiset yms. mutta taas tuli aamulla ylivoimainen este. Lasten kaverisunttöreistä on hyvin vaikea sanoa että äykö viikon päästä keskiviikkona. Sen tietää noin puoli tuntia ennen julan alkua ja siinäkin välissä tilanne voi vielä muuttua. En voikäsittää näitä jotka voi suunnitella elämää kalenteriin, meillä ainakin aina tilanteet muuttuu. Olen se huono lmoittaja, joskus sitten ilmoitan että lapsi tulee vaikka aivan yhtä todennäköistä on ettei pääse tulemaan. Tänkin päivän mökkireissu piti ilmoittaa aikoja sitten ja vähän väliä varmisteltu että pääsettehän tulemaan. Olen sanonut vaan että kyllä mutta voi olla että mennäänkin sairaalaan, riippuu ihan lapsesta.

[/quote]

Tiesitkö, että en enää kutsu kaltaisiasi ihmisiä mihinkään. Asioita VOI suunnitella ja ennakoida. Yllättäviä esteitä voi tulla, mutta ei jatkuvasti. Tuo veivaaminen on kaikista pahinta.

[/quote]

Juu voi suunnitella mutta vihaan perumista, vihaan itse perua ja sitä että mulle perutaan. Koen jotenkin että jos ilmoitan että tullaan niin sitten me muös tullaan, satoi tai paistoi ellei jo olla pää kainalossa sairaalassa.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:21"]

Nykyisin ihmiset on niin muka-kiireisiä ja etenkin välinpitämättömiä. Kutsuihin ei vastailla, ollaan tulossa tai ei. Yleensä viikkoa ennen kyllä tietää, onko menoja, tai sitten menot järjestellään sen mukaan. JOs tulee pakottava este, siitäkin voi ilmoittaa, sen ei pitäisi olla ylivoimaista, mutta näyttää vaan olevan. JOkainen perhe näyttää pyörivän omien napojensa ympärillä eikä muita ajatella yhtään. On se vaan surullista.

Itse olen vuosien varrella järjestänyt lukuisia erilaisia lasten- ja muita kutsuja, tupareita yms. Tosi harvat vastaavat, ainakaan ajoissa, vaikka kuinka olisi selvät ohjeet, aikarajat, yhteystiedot yms. Sitten, ku kyselet perään, pahoitellaan muka kovasti, kun ei muistettu. Voi huokaus! Kaikki ymmärtävät, että joku voi sairastua tms, mutta se ei yleensä ole pointti vaan yksinkertaisesti saamattomuus!

[/quote]

Se olennaisin tuli tässä: "tai sitten menot järjestellään sen mukaan."

Jos saan kutsun jonnekin ja haluan mennä/lapseni haluaa mennä, merkitsen sen kalenteriini. Tällöin kyseinen aika on varattu tuolle tapahtumalle. En ota muita menoja samaan aikaan. Yksinkertaista.

Tuntuu, että ihmiset nykyään odottavat viime tippaan asti, josko kuitenkin tulisi jotain mielenkiintoisempaa. Tämä ”katellaan” –meininki on tosi rasittavaa. Ymmärrättekö, ihmiset, että tuollainen toiminta syö teiltä kaiken luotettavuuden?

[/quote]

niinpä juuri, jos sovitaanniin mennään mutta usein syy ettei päästäkään on se että lapsi joutuu sairaalaan tai itselle tulee työkeikka, niistä ei etukäteen tiedä eikä niitä voi jättää välistä Petterin synttäreiden takia tai ens kerralla ei ole varaa tuoda enää lahjaa (eikä rahaa bensaan/bussilippuun).

Mulla on myös muutama ystävä joiden kanssa ei voi sopia mitään... kun kutsun iltaa viettämään niin toinen sanoo aina että kattellaan... tulee aina sellainen olo että katteleeko tuleeko siis jotain muuta kivampaa tekemistä?

Välillä tulee paikalle, useimmiten ei tule un onkin yhtäkkiä lähtenyt jonkun toisen mökille ihan yllättäen. Ja minä kun olin pyytänyt ensin.

Toinen on taas sellainen joka aina lupaa tulla, lupaa auttaa järjestelyissä, tulla sen vuoksi ajoissa ja kun ilta on jo pitkällä, ilmoittaa että en jaksanutkaan lähteä, meninkin saunaan ja kohta nukkumaan. Siis mitä?!? Onneksi tunnen nämä tyypit joten en luota tippakaan mitä sanovat kun jotain sovitaan. Se muuttuu niin monta kertaa matkassa enkä voi ymmärtää mikä näitä vaivaa?

Yksi ystäväni tulee arkenakin ihan miten sattuu, jos ollaan sovittu että nähdään lasten kanssa puistossa kahdelta, tulee sinne viideltä, eikä edes ilmoita. Kun menivätkin sitten vielä kauppaan ja laittoi makaronilaatikon uuniin... vaikka juuri sitä ennen sovittiin puhelimessa että nähdään pian.

Ihmiset ei välitä, minäminät vaan pyörii oman elämänsä ympärillä. itse ilmoitan aina ja pidän kiinni sovituista asioista. Aika typeräähän se on kun ympärillä on tämänkalatisia ihmisiä...

Meillä 9 kutsuttua ja kutsussa pyyntö ilmoittaa joka tapauksessa. 2 ilmoitti tulevansa, 2 ilmoitti ettei pääse ja loput vain ilmaantuivat paikalle. Onneksi ei ollut mitään erityisruokavalioita, koska niihin en ollut varautunut kun ei kerran ollut mitään ilmoitettu.

Me näytämme ulospäin hyvin toimeentulevalta perheeltä (iso omakotitalo, 2 autoa jne), mutta todellisuudessa elämme ihan kädestä suuhun ja esim. synttäreiden ongintapalkinnot ovat meille iso menoerä. Joten harmittaa ihan oikeasti ostella niitä "varmuuden vuoksi" kun ei tiedä onko lapset tulossa vai ei.