tarkoittaako synttärikutsuun vastaamatta jättäminen, että on tulossa vai ei?

Onkai se nyt kaikille selvää että jos joutuu sairaalaan, hälytetään töihin, sairastuu vakavasti, jää auton alle, meteori putoo päähän, lähiomainen kuolee, itse kuolee jne. jne. tulee este ja tällöin voidaan peruuttaa.

Mutta että noiden syiden vuoksi sanottaisiin aina että "katellaan" "tullaan jos päästään" niin ihan älytöntä! Eli voit luvata tulevasi ja perut sitten jos jokin luonnonkatastrofi estää pääsysi esim. maa nielaisi minut.

Mäkään en käsitä sitä, että ei viitsitä vastata. Itse vastaan aina viivyttelemättä, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät vastaa. Viimeksi kävi niin, että kutsun koko perheen synttäreille, viestiin ei vastata ja sitten edellisenä iltana tulee viesti "Sori kun kesti, me tullaan jos tullaan huomenna". Eli siis varaan neljälle ihmiselle tarjoilut ja he tulevat jos vain viitsivät vaivautua...Olihan meillä muitakin vieraita, mutta tarjottavan määrässä pitää jollain tavalla huomioida moniko pääsee paikalle.Ja nämä "tullaan jos tullaan"vieraat eivät itse ikinä hyväksyisi samanlaista vastausta, vaan pitää viikkoa ennen olla jokainen vieras selvillä. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:46"]

Onkai se nyt kaikille selvää että jos joutuu sairaalaan, hälytetään töihin, sairastuu vakavasti, jää auton alle, meteori putoo päähän, lähiomainen kuolee, itse kuolee jne. jne. tulee este ja tällöin voidaan peruuttaa.

Mutta että noiden syiden vuoksi sanottaisiin aina että "katellaan" "tullaan jos päästään" niin ihan älytöntä! Eli voit luvata tulevasi ja perut sitten jos jokin luonnonkatastrofi estää pääsysi esim. maa nielaisi minut.

[/quote]

Työkeikat on aika mahdollisia ja ensisijaisia, siksi sanotaan aina että kattellaan, tullaan jos voidaan. Ja silloin ko. meno on tärkein ja sinne mennään eikä odotella parempaa kutsua.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:15"]

Me ei ainakaan koskaan tiedetä että käykö jokin asia kun tilanteet muuttuu hetkittäin. Nytkin pitäis lähteä kaverin mökille mutta myös sairaalasta on lapselle varattu aika ja seurataan nyt tilannetta. Eilen mun piti mennä töihin, olin luvannut asiakastapaamiset yms. mutta taas tuli aamulla ylivoimainen este. Lasten kaverisunttöreistä on hyvin vaikea sanoa että äykö viikon päästä keskiviikkona. Sen tietää noin puoli tuntia ennen julan alkua ja siinäkin välissä tilanne voi vielä muuttua. En voikäsittää näitä jotka voi suunnitella elämää kalenteriin, meillä ainakin aina tilanteet muuttuu. Olen se huono lmoittaja, joskus sitten ilmoitan että lapsi tulee vaikka aivan yhtä todennäköistä on ettei pääse tulemaan. Tänkin päivän mökkireissu piti ilmoittaa aikoja sitten ja vähän väliä varmisteltu että pääsettehän tulemaan. Olen sanonut vaan että kyllä mutta voi olla että mennäänkin sairaalaan, riippuu ihan lapsesta.

[/quote]

Tiesitkö, että en enää kutsu kaltaisiasi ihmisiä mihinkään. Asioita VOI suunnitella ja ennakoida. Yllättäviä esteitä voi tulla, mutta ei jatkuvasti. Tuo veivaaminen on kaikista pahinta.

[/quote]

Kyllä niitä tilanteita voi olla jatkuvasti joissakin perheissä. Ystäväni mies on yksityisyrittäjä, töissä "lähes aina". Jos ystäväni kutsutaan johonkin ilman lapsia, joutuu hän aina ilmoittamaan tulevansa jos mies on kotona lasten kanssa. Se taas selviää monesti samana päivänä tai parhaimmassa tapauksessa edellisenä päivänä. Ystäväni kuitenkin aina ilmoittaa että emäntä on tietoinen tilanteesta.

Sitä en ymmärrä miksi tuo aiempi äiti ei voi ilmoittaa samalla lailla kuin mitä tännekin kertoi. Tai jos ei halua antaa tarkkaa selvitystä niin ilmoittaa ettei vielä voi antaa varmaa vastausta koska sille päivälle on varattu työmeno jonka toteutumisesta ei ole vielä varmuutta. Tai mahdollisesti pitää mummia lähteä käyttämään sairaalassa...

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:46"]

Onkai se nyt kaikille selvää että jos joutuu sairaalaan, hälytetään töihin, sairastuu vakavasti, jää auton alle, meteori putoo päähän, lähiomainen kuolee, itse kuolee jne. jne. tulee este ja tällöin voidaan peruuttaa.

Mutta että noiden syiden vuoksi sanottaisiin aina että "katellaan" "tullaan jos päästään" niin ihan älytöntä! Eli voit luvata tulevasi ja perut sitten jos jokin luonnonkatastrofi estää pääsysi esim. maa nielaisi minut.

[/quote]

Työkeikat on aika mahdollisia ja ensisijaisia, siksi sanotaan aina että kattellaan, tullaan jos voidaan. Ja silloin ko. meno on tärkein ja sinne mennään eikä odotella parempaa kutsua.

[/quote]

Kuinka vaikeaa on ilmoittaa, että tullaan, jos ei satu työkeikkaa. Ja että perun lähempänä, jos se työkeikka tulee. Tämäkin olisi parempi kuin se ympäripyöreä "katellaan", josta tulee se fiilis, ettei kutsuttua voisi vähempää kiinnostaa.

Minusta jos kaveri pyytää tekstarilla tms, niin vastaan toki joka tapauksessa. Ap:n kutsun tulkitsin minäkin niin, että vain osallistumisesta "ilmoittaudutaan" mikä onkin aika luontevaa päiväkodin ryhmäläisten kutsumisessa. Ehkä jotenkin kivempi tunnelma säilyy, jos ei-ilmoittautumista/ selityksiä ei-niin-läheisiltä tutuilta ei varsinaisesti pyydetä...toki mukavaa ja fiksua, jos joku haluaa pahoitella ettei pääse

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:46"]

Onkai se nyt kaikille selvää että jos joutuu sairaalaan, hälytetään töihin, sairastuu vakavasti, jää auton alle, meteori putoo päähän, lähiomainen kuolee, itse kuolee jne. jne. tulee este ja tällöin voidaan peruuttaa.

Mutta että noiden syiden vuoksi sanottaisiin aina että "katellaan" "tullaan jos päästään" niin ihan älytöntä! Eli voit luvata tulevasi ja perut sitten jos jokin luonnonkatastrofi estää pääsysi esim. maa nielaisi minut.

[/quote]

Työkeikat on aika mahdollisia ja ensisijaisia, siksi sanotaan aina että kattellaan, tullaan jos voidaan. Ja silloin ko. meno on tärkein ja sinne mennään eikä odotella parempaa kutsua.

[/quote]

Kuinka vaikeaa on ilmoittaa, että tullaan, jos ei satu työkeikkaa. Ja että perun lähempänä, jos se työkeikka tulee. Tämäkin olisi parempi kuin se ympäripyöreä "katellaan", josta tulee se fiilis, ettei kutsuttua voisi vähempää kiinnostaa.

[/quote]

Niin peesaan. Onko todellakin niin vaikeaa ilmoittaa että tulee mikäli ei satu työkeikkaa? Mielelläni kuulisin vastauksen tähän.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:15"]

Me ei ainakaan koskaan tiedetä että käykö jokin asia kun tilanteet muuttuu hetkittäin. Nytkin pitäis lähteä kaverin mökille mutta myös sairaalasta on lapselle varattu aika ja seurataan nyt tilannetta. Eilen mun piti mennä töihin, olin luvannut asiakastapaamiset yms. mutta taas tuli aamulla ylivoimainen este. Lasten kaverisunttöreistä on hyvin vaikea sanoa että äykö viikon päästä keskiviikkona. Sen tietää noin puoli tuntia ennen julan alkua ja siinäkin välissä tilanne voi vielä muuttua. En voikäsittää näitä jotka voi suunnitella elämää kalenteriin, meillä ainakin aina tilanteet muuttuu. Olen se huono lmoittaja, joskus sitten ilmoitan että lapsi tulee vaikka aivan yhtä todennäköistä on ettei pääse tulemaan. Tänkin päivän mökkireissu piti ilmoittaa aikoja sitten ja vähän väliä varmisteltu että pääsettehän tulemaan. Olen sanonut vaan että kyllä mutta voi olla että mennäänkin sairaalaan, riippuu ihan lapsesta.

[/quote]

Tiesitkö, että en enää kutsu kaltaisiasi ihmisiä mihinkään. Asioita VOI suunnitella ja ennakoida. Yllättäviä esteitä voi tulla, mutta ei jatkuvasti. Tuo veivaaminen on kaikista pahinta.

[/quote]

Kyllä niitä tilanteita voi olla jatkuvasti joissakin perheissä. Ystäväni mies on yksityisyrittäjä, töissä "lähes aina". Jos ystäväni kutsutaan johonkin ilman lapsia, joutuu hän aina ilmoittamaan tulevansa jos mies on kotona lasten kanssa. Se taas selviää monesti samana päivänä tai parhaimmassa tapauksessa edellisenä päivänä. Ystäväni kuitenkin aina ilmoittaa että emäntä on tietoinen tilanteesta.

Sitä en ymmärrä miksi tuo aiempi äiti ei voi ilmoittaa samalla lailla kuin mitä tännekin kertoi. Tai jos ei halua antaa tarkkaa selvitystä niin ilmoittaa ettei vielä voi antaa varmaa vastausta koska sille päivälle on varattu työmeno jonka toteutumisesta ei ole vielä varmuutta. Tai mahdollisesti pitää mummia lähteä käyttämään sairaalassa...

[/quote]

Olen itse samassa tilanteessa kuin tuo yksityisyrittäjän vaimo. En enää jätä asioita mieheni varaan, vaan hankin lapsenvahdin jos minulla on oma meno. Voin siis sitoutua ja mennä silloin kun siltä tuntuu. Näin takaan myös oman luotettavuuteni ja maineeni henkilönä, joka pitää sen mitä lupaa.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:59"]

Minusta jos kaveri pyytää tekstarilla tms, niin vastaan toki joka tapauksessa. Ap:n kutsun tulkitsin minäkin niin, että vain osallistumisesta "ilmoittaudutaan" mikä onkin aika luontevaa päiväkodin ryhmäläisten kutsumisessa. Ehkä jotenkin kivempi tunnelma säilyy, jos ei-ilmoittautumista/ selityksiä ei-niin-läheisiltä tutuilta ei varsinaisesti pyydetä...toki mukavaa ja fiksua, jos joku haluaa pahoitella ettei pääse

[/quote]

Miksi kukaan tivaisi puolitutulta päiväkotilapsen äitiltä miksi tenavansa ei pääse meidän Seija-Petterin synttäreille? Minulle ainakin riittää selkeä vastaus tyyliin: meidän Irma ei tule/tulee synttäreille. tv Irman äiti Annikki

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:25"]Ei sitä tarjottavaa niin tarkasti tule laitettua, että pitäisi tarkalleen tietää kuka tuulee ja kuka ei. En siis laske montako keksiä laitan ja montako karkkia.

[/quote]

Samaa mieltä. En ymmärrä tuota ap:n "laitan sitten tarjoilut neljälle" meininkiä. Jos on kutsuttu kymmenen lasta ja vain neljä tulisi, niin joo, onhan se alle puolet, mutta kait ne syömiset voi ostaa vähän suuremmallekin joukolle? Kun ei nyt kuitenkaan ole kyse kymmenistä ihmisistä, vaan muutamasta lapsesta.

En tiedä aikoiko ap tehdä kakun, mutta luulisin, että kukaan ei nyt muutenkaan tee neljän hengen kakkua tai suolaista piirakkaa tms. Samoin ei luulisi olevan mahdotonta ostaa sen kokoista keksi- tai jäätelöpakkausta, että riittää kymmenelle, vaikka kaikki ei tulisikaan. Eikös keksit ja jäätelöt kesän aikana tule syötyä muutenkin?

Aika haljua olisi suunnitella syötävät nyt vain neljälle, vaikka en sitä kiellä, etteikö ilmoitus saapumisesta olisi vierailta kohteliasta.

no se "tarjoilut neljälle" olikin ärsyyntyneenä heitetty läppä. En tietenkään osta kaupasta vain neljää keksiä ja neljää karkkia. Mutta onhan siinä eroa varautuuko neljään lapseen vai kymmeneen lapseen.

ap

Kauhean tiukkapipoista pikkulasten synttäreistä. Se ettei ilmoita voi johtua monesta syystä. Perheet on erilaisia, ja aina ei menoja tiedä etukäteen, esim. työkuviot ja harrastukset selviävät vasta samana aamuna monilla. Usein nuo kutsut häviävät lokeroista, unohtuvat autoon tai katoavat kotona, kun lapset pyörittelevät. Tekstiviestillä tulleisiin kutsuihin pyrin vastaamaan samoin tein, paperiakin kun ehdin. Kertaalleen on käynyt niin, että käsin kirjoitetusta kutsusta oli numero oli epäselvästi että ilmoitimme esteestä väärään numeroon. Tuntemattomat vanhemmat, joten en ruvennut selvittelemään oikeaa numeroa. 

En myöskään ymmärrä miksi kymmenen lasta on jotenkin niin paljon että pitää tietää tarkasti montako tulee. Jos elää niin kädestä suuhun että kymmenen ongintapalkintoa on iso menoreikä, kannattaa jättää onginta tai jopa koko synttärit pitämättä päiväkotikavereille. Tai sitten keksiä jotain lähes ilmaista, esim. jäätelöpuikko tai ilmapallo. Meillä on aina varauduttu että niiden kutsuttujen kavereiden lisäksi voi saapua lasten vanhemmat ja sisaruksetkin, kun on kyse allekouluikäisistä lapsista. Ei tuo nyt ole iso vaiva leipoa vaikka ylimääräinen piirakka tai ostaa ylimääräinen keksipaketti, nehän voi vaikka pakastaa myöhempää tarvetta varten. Jos kukaan ei ilmoita ruokarajoituksista, ei niihin tarvitse varautua.

Tän keski-ikäisen ja nelikymppisen kävyn mielestä tää on niin tätä nykyaikaa. Kännyköiden ja internetin myötä helpottuneen tavoitettavuuden takia etenkin on minusta yleistynyt se, että mitään ei voi sopia tai luvata etukäteen, vaan aina vaan katellaan ja soitellaan/tekstitellään, ja vasta viisi minuuttia ennen voi tietää sopiiko joku vai ei. Mulle kyllä tulee siitä usein sellainen fiilis että toista ei oikeasti paljoakaan kiinnosta, jos kiinnostaisi niin sitä aikaa tapaamiselle tai juhlaa varteen varaisi. Kaikki luonnonkatastrofit ja akuutit sairastumiset on tosiaan asia erikseen.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:46"]

Tän keski-ikäisen ja nelikymppisen kävyn mielestä tää on niin tätä nykyaikaa. Kännyköiden ja internetin myötä helpottuneen tavoitettavuuden takia etenkin on minusta yleistynyt se, että mitään ei voi sopia tai luvata etukäteen, vaan aina vaan katellaan ja soitellaan/tekstitellään, ja vasta viisi minuuttia ennen voi tietää sopiiko joku vai ei. Mulle kyllä tulee siitä usein sellainen fiilis että toista ei oikeasti paljoakaan kiinnosta, jos kiinnostaisi niin sitä aikaa tapaamiselle tai juhlaa varteen varaisi. Kaikki luonnonkatastrofit ja akuutit sairastumiset on tosiaan asia erikseen.

[/quote]

minusta taas tuntuu, että nykyään pitää joka asiasta sopia tarkkaan ja joka paikkaan ilmoittautua, jopa useampaan kertaan. Ei 90- luvulla kukaan pyytänyt ilmoittamaan etukäteen tuleeko vai ei, vaan tarjoilut varattiin kaikille ja ne tuli jotka pääsi.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:11"]

sua ei vissiin sitten itseäs haittaa ollenkaan jos et yhtään tiedä, kuinka monelle hengelle järjestät tarjoilut ja muut?

voin vaihtaa tuon raivostuttaa-sanan vaikka harmittaa-sanaan, jos kuulostais susta paremmalta?

ap

[/quote]

Ei raivostuta. Olen neljän lapsen äitinä ehtinyt järjestää elämäni aikana kymmeniä kutsuja ja ei todellakaan ole ikinä harmittanut, että tarjoiluja on tullut liikaa. Aina on laitettu sen verran, että aivan sama, tuleeko minkä verran ja on riittänyt ylimääräisillekin, jos on esim. jonkun sisarukset tulleet matkassa.

Yleensäkään ei raivostuta, kun kutsuu ihmisiä meille. Minulla on hyvä mieli ja olen iloinen lapsen puolesta. Mukavaa, kun kaikilla on kivaa.

Elämästään voi tehdä vaikean, jos haluaa. Minä en halua. Minusta elämä on mukavaa ja lasten kutsujen järjestäminen kivaa.

Miten te pystytte varautumaan tiettyyn määrään ihmisiä yhden hengen tarkkuudella? Itse järjestän joskus juhlat kymmenelle, kymmenen tulee ja silti loppuu kesken. Toisinaan taas järjestän juhlat kymmenelle ja sitli jää osa yli, vaikka kutsutut olisi samojakin. Meillä rippijuhlissa loppui kakku kesken, nyt lakkiaisiin varasin vähän kaksi kakkua, vaikka kutsuttuja oli vain muutama enemmän. Silti toinen kakku jäi kokonaan yli. Samat ihmiset ja muutama muu. Varsinkin jos ei tunne lapsia, ei tiedä miten paljon menee. En minä ainakaan rajoittele juhlissa kenenkään syömisiä, vaan koetan yleensä varata vähän yli. Joskus vaan ei arvio osu oikeaan. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:46"]

Tän keski-ikäisen ja nelikymppisen kävyn mielestä tää on niin tätä nykyaikaa. Kännyköiden ja internetin myötä helpottuneen tavoitettavuuden takia etenkin on minusta yleistynyt se, että mitään ei voi sopia tai luvata etukäteen, vaan aina vaan katellaan ja soitellaan/tekstitellään, ja vasta viisi minuuttia ennen voi tietää sopiiko joku vai ei. Mulle kyllä tulee siitä usein sellainen fiilis että toista ei oikeasti paljoakaan kiinnosta, jos kiinnostaisi niin sitä aikaa tapaamiselle tai juhlaa varteen varaisi. Kaikki luonnonkatastrofit ja akuutit sairastumiset on tosiaan asia erikseen.

[/quote]

minusta taas tuntuu, että nykyään pitää joka asiasta sopia tarkkaan ja joka paikkaan ilmoittautua, jopa useampaan kertaan. Ei 90- luvulla kukaan pyytänyt ilmoittamaan etukäteen tuleeko vai ei, vaan tarjoilut varattiin kaikille ja ne tuli jotka pääsi.

[/quote]

Nimenomaan näin. Eihän nykyisin edes kylään voi mennä jos ei ensin tarkkaan sovita päivä ja kellonaika ja hyvä ettei kyläilyn kestokin.

itse en vastannut sen takia kun mies oli unohtanut kutsun autoon viikoksi ja kiikutti sen ko synttäripäivänä..

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:46"]

Tän keski-ikäisen ja nelikymppisen kävyn mielestä tää on niin tätä nykyaikaa. Kännyköiden ja internetin myötä helpottuneen tavoitettavuuden takia etenkin on minusta yleistynyt se, että mitään ei voi sopia tai luvata etukäteen, vaan aina vaan katellaan ja soitellaan/tekstitellään, ja vasta viisi minuuttia ennen voi tietää sopiiko joku vai ei. Mulle kyllä tulee siitä usein sellainen fiilis että toista ei oikeasti paljoakaan kiinnosta, jos kiinnostaisi niin sitä aikaa tapaamiselle tai juhlaa varteen varaisi. Kaikki luonnonkatastrofit ja akuutit sairastumiset on tosiaan asia erikseen.

[/quote]

minusta taas tuntuu, että nykyään pitää joka asiasta sopia tarkkaan ja joka paikkaan ilmoittautua, jopa useampaan kertaan. Ei 90- luvulla kukaan pyytänyt ilmoittamaan etukäteen tuleeko vai ei, vaan tarjoilut varattiin kaikille ja ne tuli jotka pääsi.

[/quote]

Nimenomaan näin. Eihän nykyisin edes kylään voi mennä jos ei ensin tarkkaan sovita päivä ja kellonaika ja hyvä ettei kyläilyn kestokin.

[/quote]

No kyllä me jo 90-luvulla otettiin selvää kuinka monta suurinpiirtein on tulossa ylioppilasjuhliin, häihin tai synttäreille.

Totta on, että noin vain ei nykyään voi piipahtaa kyläilemään ihmisten luokse, vaan kyläillään silloin kun kutsutaan. Mutta mun kokemus on, että ainakin jos on yhtään isompi kuin kahden perheen illanvietto kyseessä, niin aika moni on haluton sanomaan mitään varmaa edes päivää paria etukäteen. Tullaan jos tullaan. Ja jos kaupungilla pitäisi tavata, niin avuttomimmat eivät tosiaan osaa arvioida ennalta tapaamisaikaa, vaan haluavat että soitellaan sitten.

Ärsyttää, kun joka kutsuun pitää vastata, siksi meillä tehdään niin, että pyydetään vastausta vain JOS ei pääse tulemaan, ihan turhaa kaikkien on ilmotella.

Ja joo, pk-ikäisten kutsuja häviää jo matkalla liiankin usein.