Lue keskustelun säännöt.
Pelkäsin vauvaani kun hän oli pieni
09.06.2013 |
tämä tuli mieleen kun luin tänään hesarista jutun, jossa ko toimittaja myös oli pelännyt lastaan.
Pelkäsin esim hänen katsettaan, ja yöllä että hän olisi jotenkin "paha". Ja kaikki näkemäni kauhuleffat pyöri mielessä.
Se väheni ajan kanssa, ei ole nyt piiitkilleen ollut, lapsi on vuoden.
Onko muilla ollut tällaista?
Kommentit (10)
Ei tarkoittamallasi tavalla, mutta pelkäsin sitä, etten saa vauvaa tyyntymään. Enkä oikein aina tietenkään mielestäni tarpeeksi nopeasti sanutkaan. Koliikki-itkua ei niin vain rauhoitella. Opin, että se riittää, että vauvaa edes autetaan kanniskelemalla ja lohduttelemalla. Ei jätetä. Kauhua ei kyllä kannata katsoa, on minun mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itseasiassa nyt kun kysyit, muistan joskus yöllä miettineeni millaisen slaagin saisin jos heräisin siihen että vauva seisoo makuuhuoneen ovella tuijottamassa.
Ja esim. Ally McBealin tanssiva vauva on minusta jotakin äärimmäisen karmeaa..
samoja fiiliksiä ollut täällä, olin kyllä silloin TODELLA väsynyt, vauva oli jotain 4kk - 8kk välissä ja herätteli tunnin välein joka yö, jos ylipäätään nukkui. Ohi ne meni kuin lopetin yöimetykset ja mies ja muut apujoukot rupesi valvomaan vauvan kanssa yöt.
Ei kuulosta oudolta. Väsyneenä sitä tulee kaikkea mieleen, itsekkin ajattelin että mitä jos tuo vauva nyt yhtäkkiä sanoisi jotain. Siis 2kk ikäinen vauva :) Saisin slaagin. Ja sitten ajattelin myös sitä että mitä jos se nousee ylös istumaan/kävelemään ja tapahtuu jotain pahaa...
Onneksi ap teit tästäkin avauksen, olen luullut että olen ainoa joka äin ajatteli. Ne ajatukset loppui kyllä sen ensimmäisen puolen vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä omaa vauvaa ikinä ole pelännyt, mutta vieraitten vauvojen seurassa on monta kertaa tullut epämiellyttävä olo. Ei sen takia, että olisi niinkään itse se vauva pelottanut, vaan ajatus siitä että kun ei yhtään tunne sitä ja jos se alkaakin huutamaan kun ottaa syliin. Jos ei se tykkää musta :)
Mitä pienempi vauva, sen "viisaampi" katse niillä on, jotenkin kuin tietäisivät jotakin mitä muut eivät tiedä. Ne on uskomattoman suloisia, mutta jotenkin myös mystisiä olentoja.
Mä en ole pelännyt, mutta ymmärsin miksi kauhuleffoissa on yliedustettuina puhumattomat pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkeen sitä saa näköjään "varautua" t esikoista odottava
miul oli vähä samanlaista. en kyllä ole siitä kellekään uskaltanu kertoa. helpottaa et muillaki on ollu, kiva kun aloitit tän ap!
Ei, mutta uskon kyllä että voi olla. Itse tunnen samoin nukkeja kohtaan...