Lue keskustelun säännöt.
Miltä parisuhteen arki näyttää?
21.07.2020 |
Täällä on juttuja miten vähän parisuhdeaikaa on. Kuinka paljon sitä pitäisi olla? Mitä se tarkoittaa? En tiedä mitä odottaa ja mikä on realistista.
Laittakaa esimerkki arjesta ja viikonlopusta.
Kommentit (55)
Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla vähintään 10,5 h viikossa. Myös esim. ruoan tekeminen ja syöminen yhdessä on sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkisin näemme illallaklo 19 jälkeen, nukkumaanmenoon asti. Viikonloppuisin ollaan aika lailla yhdessä. Tai ainakin toisen päivän niistä.
Katsomme yhdessä netflixiä, juomme viiniä ja parannamme maailmaa, käymme syömässä. Nämä yleisemmät tavat.
Meidän arki (40+, 2 lasta, vaativat työt):
Ollaan yhtä aikaa hereillä kotona n. 19-22. Tuosta pieni hetki esim. sohvalla tai saunassa yhdessä.
Viikonloppuna hereillä yhtä aikaa n. 13-23, kumpikin tekee omia puuhiaan. Joskus syödään yhtä aikaa.
Ihan ok. Tykläisin kyllä aamuvirkummasta miehestä. Silloin yhteistä aikaa tulisi tunteja enemmän.
Molemmat nyt työskentelee kotona.
Jutellaan päivän aikana lyhyitä pätkiä, mutten koe näitä yhteiseksi ajaksi kun olen varuillani että kohta toinen lähtee Zoom-puheluun.
Illalla usein syömme yhdessä, mutta mies usein saattaa jatkaa töitä sen jälkeen.
Viikonloppuna mies saattaa työskennellä tai nukkua enemmän kuin minä, käymme ehkä kävelyllä ja syömme yhdessä, ehkä pelaamme.
Montako tuntia on siis todellista läsnäoloa? Ei montaa.
Vierailija kirjoitti:
Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla vähintään 10,5 h viikossa. Myös esim. ruoan tekeminen ja syöminen yhdessä on sitä aikaa.
Jos tunnit ei täyty, kannattaisiko erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on hyväpalkkainen vakityö. Minä valmistuin juuri kesän kynnyksellä korkeakoulusta. En ole vielä saanut alani töitä, joten tällä hetkellä olen kotona päivät.
Herätys 7:45. Mies vie lapsen kouluun ja menee töihin. Minä saatan vielä nukkua 1-2 tuntia lisää. Herättyäni teen kotitöitä: imurointi, moppaus, vessa (ei tietenkään joka päivä), pyykit, tiskikone, kissojen laatikko. Mies tulee lounastunnin ajaksi kotiin, koska asuu lähellä työpaikkaansa.
Iltapäivällä saatan käydä kaupassa tai asioilla. Joskus haen lapsen koulusta niin, ettei hän menekään iltapäiväkerhoon. Muuten mies hakee lapsen. Miehen tultua töistä viiden jälkeen jompi kumpi laittaa päivällisen. Tehdään vähän aikaa jotain kolmistaan tai lapsi puuhaa omiaan. Kahdeksan ja yhdeksän välillä lapsi menee nukkumaan. Me katsomme Netflixiä, pelaamme yksin tai yhdessä tai vietämme parisuhdeaikaa makuuhuoneessa. Minä menen nukkumaan vähän ennen keskiyötä. Mies tulee nukkumaan tunti pari sen jälkeen.
Viikonloppuisin meillä on aika rento aikataulu. Toki vieraillaan paljon ja meilläkin järjestetään kyläilyjä.
Sanoisin, että aika riittää ihan hyvin. Nyt kun minä olen kotona, ehdin tehdä kotityöt päivällä jolloin illat ovat vapaita yhteiselle ajalle. Minulla on päivällä paljon vapaa-aikaa, jonka käytän opiskeluun tai johonkin rentoutumiseen. Miehelle arki on tiukempaa, mutta hän on tottunut siihen oltuaan työssä käyvä yksinhuoltaja pitkän aikaa. Nyt hänellä on enemmän aikaa kuin ennen, koska minä autan arjessa. Kun saan töitä, voi olla vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla vähintään 10,5 h viikossa. Myös esim. ruoan tekeminen ja syöminen yhdessä on sitä aikaa.
Ehkä me olemme tuon kaksin viikossa mutta lähinnä maataan sohvalla puhumatta illalla kun lapset nukkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla vähintään 10,5 h viikossa. Myös esim. ruoan tekeminen ja syöminen yhdessä on sitä aikaa.
Jos tunnit ei täyty, kannattaisiko erota?
En ole lukenut väitöskirjaa, kuunnellut vain haastattelun. Ymmärtääkseni nuo tunnit tarkoittavat sitä, että tuon verran tarvitaan tunneyhteyden ylläpitämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla vähintään 10,5 h viikossa. Myös esim. ruoan tekeminen ja syöminen yhdessä on sitä aikaa.
Siis onko kahdenkeskinen aika siis todella aikaa kaksin? Ilman muita?
Eihän tuo toteudu oikein missään lapsiperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla vähintään 10,5 h viikossa. Myös esim. ruoan tekeminen ja syöminen yhdessä on sitä aikaa.
Siis onko kahdenkeskinen aika siis todella aikaa kaksin? Ilman muita?
Eihän tuo toteudu oikein missään lapsiperheessä.
Kun meillä lapset olivat pieniä, niin he menivät nukkumaan puoli yhdeksän. Sen jälkeen oli kaksi tuntia kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Tuostahan tulee jo 14 h viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naistenlehdissä se on ihanaa laatuaikaa!
Yhdessä syödään aamupala, annetaan suukot ja heipat kun lähdetään töihin. Työpäivän päätteeksi treffit ruokakauppaan ja mietitään lennossa illan (tai muutaman illan) ruoka, ja muut syötävät. Mies tekee meillä keittiötyöt ja minä puuhaan samalla jotain muuta, esim. pyykkiä tms. Pääsääntöisesti syödään iltaruoka aina yhdessä. Mahdollisesti käydään vielä ulkoilemassa, ja illan päätteksi saunassa. Uutiset töllöstä ja mennään peittoihin...usein myös petipuuhiin. Tällaista, aika seesteistä ja helppoa. Viikonloppuna nukutaan pitkään, ja valvotaan myöhään ja puuhataan kaikenlaista. Mennään vaikka sieneen/marjaan, uimaan, leffaan, ravintolaan syömään tai vaikka johonkin luonnonpuistoon/metsään ulkoilemaan. Saatetaan myöskin jäädä sohvalle katsomaan leffoja ja rouskuttaan sipsejä sekä hörppimään olutta ja viiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta parisuhdeaikaa on se, kun saa olla yksin kotona. Mies parhaimmillaan jopa toisessa maassa.
Entä jos on suhteessa enemmän yksin kuin yhdessä (siis vapaa-ajalla)?
Yleensä kumpikin on joko omalla medialaitteellaan tai toinen tai kumpikin on omissa harrastuksissaan. Minustakin parasta parisuhdeaikaa oli se kun toinen oli poissa. Se oli niin mukavaa, että päätin siirtää parisuhteeni pysyvästi siihen tilaan.
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Telkkaria illalla sohvalla 2h/päivä.