Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miltä parisuhteen arki näyttää?
21.07.2020 |
Täällä on juttuja miten vähän parisuhdeaikaa on. Kuinka paljon sitä pitäisi olla? Mitä se tarkoittaa? En tiedä mitä odottaa ja mikä on realistista.
Laittakaa esimerkki arjesta ja viikonlopusta.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Ei mitään. Mies ei ole koskaan ehdottanut mitään yhdessä tekemistä arjessa. Miehellä ei ole mitään harrastuksia.
Miehen ainoat ehdotukset on kaksi kertaa vuodessa varattavat lomamatkat. Varaamme yhdessä kaksi viikon pituista lomamatkaa vuodessa (yksi kesällä, yksi talvella). Mies siis yleensä aloittaa keskustelun näiden osalta "pitäiskö varata ensi kesän/talven matka?" ja sitten se varataan.
Mutta kun vuodessa on 50 muutakin viikkoa jolloin pitäisi tehdä yhdessä jotain. Mä olen aika väsynyt siihen, että mies ei suostu mihinkään, olla möllöttää näytön ääressä ja valittaa kuinka tylsää. Mitä tuolle voi tehdä? Ei aikuista miestä voi pakottaa mihinkään.
Viime viikolla ehdotin miehelle seuraavia asioita (mihinkään näistä ei suostunut, raha ei ole kynnyskysymys):
- ilmoittaudutaan kaksin golfin alkeiskurssille ja suoritetaan green cardit
- käydään koko perhe hohtokeilaamassa
- remontoidaan toisen lapsen huone
- käydään Tuurin kyläkaupassa päiväreissulla
- lähtisi mun kanssa kaksin lenkille
- lähtisi mun kanssa kaksin frisbeegolfaamaan
- lähtisi mun kanssa kaksin lähijärvelle uimaan
- viettäisi mun kanssa kaksin leffailllan (Netflix)
Ja miehen mielestä syy huonoon avioliittoon ja tylsistymiseen olen minä :) Tietysti :)
Viestiin nro 24 vastaan! Meillä täsmälleen sama tilanne, mutta ilman matkoja vuodessa. Mies kyttää vaan ruutua kokoajan. Tämä parisuhde on tympeää ja yksinäistä. Olen päättänyt että lähden kun lapsetkin lähtevät. Tsemppiä sinne, ei se mies tule koskaan muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Viestiin nro 24 vastaan! Meillä täsmälleen sama tilanne, mutta ilman matkoja vuodessa. Mies kyttää vaan ruutua kokoajan. Tämä parisuhde on tympeää ja yksinäistä. Olen päättänyt että lähden kun lapsetkin lähtevät. Tsemppiä sinne, ei se mies tule koskaan muuttumaan.
Kiitos tsempistä :)
Kammottavinta tässä on se, että mies syyttää "tylsyydestä" minua. Olen kuulemma tavallinen, innoton, kuulemma haluan vain olla kotona, meillä ei käy riittävästi vieraita, en kuulemma halua 'elää', huonoa makuukammarielämää jne. Mies keksii mitä vaan, että saa perusteltua huonon olonsa minulla. Jos sanon miehelle, että juuri ehdotin sitä ja tätä, mutta et suostunut niin vastaukseksi saan tuhahduksen. Ei perusteluita miksi ei voi osallistua ehdottamiini aktiviteetteihin.
Ehtoukseeni lähteä golfkurssille mies vastasi "no en tosiaan lähde".
Ja jos yritän kaivaa syytä kieltäytymiseen tarkemmin niin alkaa erolla uhkailu. Onko kaikki 40 + miehet tällaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Ei mitään. Mies ei ole koskaan ehdottanut mitään yhdessä tekemistä arjessa. Miehellä ei ole mitään harrastuksia.
Miehen ainoat ehdotukset on kaksi kertaa vuodessa varattavat lomamatkat. Varaamme yhdessä kaksi viikon pituista lomamatkaa vuodessa (yksi kesällä, yksi talvella). Mies siis yleensä aloittaa keskustelun näiden osalta "pitäiskö varata ensi kesän/talven matka?" ja sitten se varataan.
Mutta kun vuodessa on 50 muutakin viikkoa jolloin pitäisi tehdä yhdessä jotain. Mä olen aika väsynyt siihen, että mies ei suostu mihinkään, olla möllöttää näytön ääressä ja valittaa kuinka tylsää. Mitä tuolle voi tehdä? Ei aikuista miestä voi pakottaa mihinkään.
Viime viikolla ehdotin miehelle seuraavia asioita (mihinkään näistä ei suostunut, raha ei ole kynnyskysymys):
- ilmoittaudutaan kaksin golfin alkeiskurssille ja suoritetaan green cardit
- käydään koko perhe hohtokeilaamassa
- remontoidaan toisen lapsen huone
- käydään Tuurin kyläkaupassa päiväreissulla
- lähtisi mun kanssa kaksin lenkille
- lähtisi mun kanssa kaksin frisbeegolfaamaan
- lähtisi mun kanssa kaksin lähijärvelle uimaan
- viettäisi mun kanssa kaksin leffailllan (Netflix)
Ja miehen mielestä syy huonoon avioliittoon ja tylsistymiseen olen minä :) Tietysti :)
Se, joka valittaa, sen pitää keksiä ratkaisu. Sinä olet jo osuutesi tehnyt, et voi tehdä enempää. Olet jo ehdottanut asioita, et voi toista pakottaa.
Pallo pitää heittää miehelle. Jotenkin pitää sanoa, että yhtään valitusta ei saa tulla ilman ehdotusta, miten asia korjataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestiin nro 24 vastaan! Meillä täsmälleen sama tilanne, mutta ilman matkoja vuodessa. Mies kyttää vaan ruutua kokoajan. Tämä parisuhde on tympeää ja yksinäistä. Olen päättänyt että lähden kun lapsetkin lähtevät. Tsemppiä sinne, ei se mies tule koskaan muuttumaan.
Kiitos tsempistä :)
Kammottavinta tässä on se, että mies syyttää "tylsyydestä" minua. Olen kuulemma tavallinen, innoton, kuulemma haluan vain olla kotona, meillä ei käy riittävästi vieraita, en kuulemma halua 'elää', huonoa makuukammarielämää jne. Mies keksii mitä vaan, että saa perusteltua huonon olonsa minulla. Jos sanon miehelle, että juuri ehdotin sitä ja tätä, mutta et suostunut niin vastaukseksi saan tuhahduksen. Ei perusteluita miksi ei voi osallistua ehdottamiini aktiviteetteihin.
Ehtoukseeni lähteä golfkurssille mies vastasi "no en tosiaan lähde".
Ja jos yritän kaivaa syytä kieltäytymiseen tarkemmin niin alkaa erolla uhkailu. Onko kaikki 40 + miehet tällaisia?
Sinä et voi persoonaasi muuttaa, eikä sinun edes _tarvitse_ sitä muuttaa. Olet hyvä sellaisena kuin olet. Vaikka olisit innoton tylsä kotihiiri, niin se on ok.
Pointti on siinä, että se, joka muutosta haluaa, sen pitää tehdä asian eteen jotain. Ei toista ihmistä tarvitse viihdyttää. Vastuu on ihmisellä itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että kaikki miehet ovat sellaisia, koska olen tavannut useamman +/-50v miehen jotka on täynnä puhtia! Veikkaan testosteronivajetta, mutta jos ja kun ei ole itse valmis mitään tekemään, niin ei voi mitään. Näillä mennään, pidä itsestäsi huolta, sinunkin aikasi koittaa vielä, itse en ainakaan halua luopua toivosta ihan vielä. Me myös 40+ pariskunta ja tämä on vaan pahentunut viime vuosina, kaikki on ei ja ei ja ei...masentavaa. Myös s**ksi on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme molemmat 30, ei lapsia, molemmat luovan alan freelancereita. Downshiftauksen ansiosta meillä on elämässä paljon vapautta ja omaa aikaa, eikä meillä ole 9-5 aikataulua tai oikeastaan edes viikonloppu-konseptia, koska oikeastaan milloin tahansa voi olla vapaapäivä kun siltä tuntuu.
Normaali arkipäivä tarkoittaa sitä että heräilemme luonnostaan ilman herätyskelloa 8-9 välillä. Halailua ja kiehnäilyä sängyssä, joinakin aamuina aamuseksiä, sitten tehdään yhdessä aamupalaa ja nautitaan kahvit rauhassa. Mies tykkää tehdä työnsä yleensä aamupalan jälkeen, itse suuntaan treeneihin tai lenkille ja avaan läppärin vasta sen jälkeen joskus puolen päivän aikaan. Teen yleensä 1-3 tuntia päivässä, ellei ole joku isompi projekti deadlineineen käynnissä. Loppupäivä kuluu vaihdellen; joskus vaan hengaillaan ja pelataan videopelejä tai luetaan kirjoja, joskus käydään kävelyllä, joskus kaupassa, joskus taidenäyttelyssä tai jossain muussa kulttuuritapahtumassa, joskus mennään ulos syömään, joskus nähdään kavereita (kaveripiiriimme kuuluu monta kaltaisamme ns. "vapaata sielua" jotka eivät ole kokopäivätöissä).
Olemme yleensä yhdessä lähes kokoajan, vain tunnin tai pari erossa kun jompikumpi on harrastuksessa tai treeneissä, tai asiakastapaamisessa. Kuten sanoin aiemmin viikonloppu ei ole meillä konseptina, koska teemme töitä silloin kun siltä tuntuu, joskus se on lauantaisin jos esim. tiistai ja keskiviikko on otettu rennosti. Toki yleensä juhliminen sijoittuu viikonloppuihin ihan vaan siksi että kaikki tapahtumat, konsertit, festarit, ulkoilmabileet yms. tuppaa olemaan silloin koska suurin osa yhteiskunnasta on vain viikonloppuisin vapaa :D
Noin kerran parissa viikossa käymme kunnon treffeillä, keksimme jotain kivaa ja erityistä tekemistä ja syömme hyvässä ravintolassa.
Ja matkustamme paljon, ei toki tänä vuonna sattuneista syistä, mutta yleensä olemme reissussa monta kertaa vuodessa, joskus viikkoja kerrallaan (työt kun hoituu missä vain missä läppäriin saa nettiyhteyden) koska olemme molemmat intohimoisia reppureissaajia ja seikkailijoita. Kaikki reissut lasketaan tietenkin parisuhdeaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
En ymmärrä, jos miehesi valittaa, ettei ole laatuaikaa, parisuhdeaikaa, niin mitä hän sitten kaipaisi? Miksi hän ei itse kerro mitä haluaa?
Ja mitä tarkoittaa "uhkailee erolla"? En oikein ymmärrä tuota monikkomuotoa, koska minulla ainakin toinen kerta johtaisi uhkauksen toteutumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla vähintään 10,5 h viikossa. Myös esim. ruoan tekeminen ja syöminen yhdessä on sitä aikaa.
Siis onko kahdenkeskinen aika siis todella aikaa kaksin? Ilman muita?
Eihän tuo toteudu oikein missään lapsiperheessä.
Kun meillä lapset olivat pieniä, niin he menivät nukkumaan puoli yhdeksän. Sen jälkeen oli kaksi tuntia kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Tuostahan tulee jo 14 h viikossa.
Noin se suunnilleen meni meilläkin, pl. vuorotyön iltavuoroillat. Mutta. Iso mutta. Ex halusi käyttää tuon ajan ns. omana aikanaan. Rauhoittuakseen, tehdäkseen omia juttujaan, joskus vain nukkuakseen. Parhaimmillaan saatettiin katsoa tunti telkkaria yhdessä. Puhua ei toki voinut, se olisi häirinnyt tai voinut herättää lapset. Yleisimmin se oli niin, että ex istui toisessa päässä pitkää sohvaa nenä kiinni mobiililaitteessa vilttiin kääriytyneenä ja minä toisessa päässä ihmetellen, että tällaista tämä sitten.
Vuosia myöhemmin vähän ennen eroa ex valitti, että kun meillä ei ole mitään yhteistä eikä oikeaa parisuhdeaikaa. Niin. Ei ollut. Valintoja kaikki tyynni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
En ymmärrä, jos miehesi valittaa, ettei ole laatuaikaa, parisuhdeaikaa, niin mitä hän sitten kaipaisi? Miksi hän ei itse kerro mitä haluaa?
Ja mitä tarkoittaa "uhkailee erolla"? En oikein ymmärrä tuota monikkomuotoa, koska minulla ainakin toinen kerta johtaisi uhkauksen toteutumiseen.
Kiva kun joku muukin ihmettelee miehen touhua :) Välillä mietin että onko se vika sittenkin minussa. Sitä jotenkin sokeutuu omalle elämälleen.
Olen siis kysynyt mieheltä että mitä hän kaipaa, jos minun ehdotukset ei käy. Ei oikein osaa sanoa. Jotain äksöniä, mutta mies ei osaa määritellä mitä. eli hankala tilanne.
Erolla uhkailee sen vuoksi, kun on kuulemma tylsää. Ei kuulemma tapahdu mitään ja arki on harmata. Haastehan on siinä, että mies ei suostu mihinkään mitä ehdotan ja toisaalta hän ei itse ehdota mitään. Suo siellä, vetelä täällä. Eli jotenkin mies projisoi elämänsä tylsyyden minuun ja minu viakseni ja lopuksi uhkaa erolla jos tilanne ei muutu. Olen kyllä joskus sanonut että ovesta pääsee ulos, mutta ei se sitäkään tee. Haluatko tästä miehen, voin lähettää jo tänään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
En ymmärrä, jos miehesi valittaa, ettei ole laatuaikaa, parisuhdeaikaa, niin mitä hän sitten kaipaisi? Miksi hän ei itse kerro mitä haluaa?
Ja mitä tarkoittaa "uhkailee erolla"? En oikein ymmärrä tuota monikkomuotoa, koska minulla ainakin toinen kerta johtaisi uhkauksen toteutumiseen.
Kiva kun joku muukin ihmettelee miehen touhua :) Välillä mietin että onko se vika sittenkin minussa. Sitä jotenkin sokeutuu omalle elämälleen.
Olen siis kysynyt mieheltä että mitä hän kaipaa, jos minun ehdotukset ei käy. Ei oikein osaa sanoa. Jotain äksöniä, mutta mies ei osaa määritellä mitä. eli hankala tilanne.
Erolla uhkailee sen vuoksi, kun on kuulemma tylsää. Ei kuulemma tapahdu mitään ja arki on harmata. Haastehan on siinä, että mies ei suostu mihinkään mitä ehdotan ja toisaalta hän ei itse ehdota mitään. Suo siellä, vetelä täällä. Eli jotenkin mies projisoi elämänsä tylsyyden minuun ja minu viakseni ja lopuksi uhkaa erolla jos tilanne ei muutu. Olen kyllä joskus sanonut että ovesta pääsee ulos, mutta ei se sitäkään tee. Haluatko tästä miehen, voin lähettää jo tänään :)
Juu-ei kiitos, olen itse heteromies ja vielä naimisissa...
Näiden passiivisista miehistä valittavien naisten jutuissa on se yhteinen tekijä, että mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, nainen ei. Sinun kertomasi mukaan miehesi olisi se, joka kaipaa toimintaa, ei tee mitään asian eteen ja silti valittaa.
Jos tosiaan jatkuvasti puhuu erilleen muuttamisesta, niin olisiko asumusero jonkinlainen ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestiin nro 24 vastaan! Meillä täsmälleen sama tilanne, mutta ilman matkoja vuodessa. Mies kyttää vaan ruutua kokoajan. Tämä parisuhde on tympeää ja yksinäistä. Olen päättänyt että lähden kun lapsetkin lähtevät. Tsemppiä sinne, ei se mies tule koskaan muuttumaan.
Kiitos tsempistä :)
Kammottavinta tässä on se, että mies syyttää "tylsyydestä" minua. Olen kuulemma tavallinen, innoton, kuulemma haluan vain olla kotona, meillä ei käy riittävästi vieraita, en kuulemma halua 'elää', huonoa makuukammarielämää jne. Mies keksii mitä vaan, että saa perusteltua huonon olonsa minulla. Jos sanon miehelle, että juuri ehdotin sitä ja tätä, mutta et suostunut niin vastaukseksi saan tuhahduksen. Ei perusteluita miksi ei voi osallistua ehdottamiini aktiviteetteihin.
Ehtoukseeni lähteä golfkurssille mies vastasi "no en tosiaan lähde".
Ja jos yritän kaivaa syytä kieltäytymiseen tarkemmin niin alkaa erolla uhkailu. Onko kaikki 40 + miehet tällaisia?
Varmaan itsekin tiedät, että parisuhde tuossa muodossa ei ole oikeastaan elämisen arvoinen. Ja kaikki 40 + miehet eivät ole tuollaisia (ja vaikka olisivatkin, ei sellaista tarvitse sietää)
Jotenkin kyllä kuvauksestasi voisi päätellä, että miehesi haluaisi lähteä (tai no ainakin muutosta) mutta ei saa sitä itse aikaiseksi.
Meillä mies herää aamuviideltä töihin, minä vasta kahdeksalta. Mies menee nukkumaan yhdeksältä, minä puoliltaöin. Joskus hän suostuu lykkäämään nukkumaanmenoa sen verran, että lukee lapselle iltasadun. Lapsemme on illanvirkku ja menee nukkumaan joskus kymmenen jälkeen. Lisäksi meillä on koira, jonka lenkittämisessä vuorottelemme.
Miehellä on paljon menoa iltaisin, sillä hän hoitaa heikkojen vanhempiensa asioita ja lisäksi korjailee näiden pientilan koneita. Ei ole siis kyse mistään omissa harrastuksissa huinimisesta tai kavereiden luona käymisestä. Sen ajan minä sitten yritän viihdyttää lasta. Hän ei vielä halua jäädä yksin kotiin, joten minun harrastukseni ovat yhä jäissä. Joinakin päivinä mies ottaa lapsen ja koiran mukaansa sinne pientilalle, mutta lapsen osalta se on siellä lähinnä kännykällä pelaamista.
Yhteistä aikaa on kahvittelu siinä kohtaa kun molemmat ovat tulleet töistä sekä sauna pari kertaa viikossa. Näissä tietenkin on myös lapsi mukana.
Kahdestaan meillä on aikaa olla lauantai-illalla, kun katsomme pari kolme ohjelmaa boksilta. Perjantai olisi myös otollinen, mutta tavallisesti mies menee silloinkin aikaisin nukkumaan, kun kerran on herännytkin aikaisin.
Välillä joudun miehelle muistuttamaan, että hänellä on perhe ja että kotonakin olisi nurkka jos toinenkin remppaa vaatimassa. Seksiä meillä on vain muutaman kerran vuodessa, koska miehellä ei enää kunnolla toimi. Kieltämättä minulla oli silloin 10 vuotta sitten vähän erilaiset odotukset tästä parisuhteesta.
Illat ja viikonloput yhdessä, ei tietenkään kaksin kun on lapsikin. Kahdenkeskistä aikaa ei olekaan, muuta kuin ehkä jotain minuutteja iltaisin ennen nukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
En ymmärrä, jos miehesi valittaa, ettei ole laatuaikaa, parisuhdeaikaa, niin mitä hän sitten kaipaisi? Miksi hän ei itse kerro mitä haluaa?
Ja mitä tarkoittaa "uhkailee erolla"? En oikein ymmärrä tuota monikkomuotoa, koska minulla ainakin toinen kerta johtaisi uhkauksen toteutumiseen.
Kiva kun joku muukin ihmettelee miehen touhua :) Välillä mietin että onko se vika sittenkin minussa. Sitä jotenkin sokeutuu omalle elämälleen.
Olen siis kysynyt mieheltä että mitä hän kaipaa, jos minun ehdotukset ei käy. Ei oikein osaa sanoa. Jotain äksöniä, mutta mies ei osaa määritellä mitä. eli hankala tilanne.
Erolla uhkailee sen vuoksi, kun on kuulemma tylsää. Ei kuulemma tapahdu mitään ja arki on harmata. Haastehan on siinä, että mies ei suostu mihinkään mitä ehdotan ja toisaalta hän ei itse ehdota mitään. Suo siellä, vetelä täällä. Eli jotenkin mies projisoi elämänsä tylsyyden minuun ja minu viakseni ja lopuksi uhkaa erolla jos tilanne ei muutu. Olen kyllä joskus sanonut että ovesta pääsee ulos, mutta ei se sitäkään tee. Haluatko tästä miehen, voin lähettää jo tänään :)
Juu-ei kiitos, olen itse heteromies ja vielä naimisissa...
Näiden passiivisista miehistä valittavien naisten jutuissa on se yhteinen tekijä, että mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, nainen ei. Sinun kertomasi mukaan miehesi olisi se, joka kaipaa toimintaa, ei tee mitään asian eteen ja silti valittaa.
Jos tosiaan jatkuvasti puhuu erilleen muuttamisesta, niin olisiko asumusero jonkinlainen ratkaisu?
Meillä oli sama tilanne. Mies valitti. Lopputuloksena mies vaihtoi lennosta naiseen, joka oli täysin samanlainen harrastuksiltaan. Siis kyllä minäkin aina tein kaikkea, mitä mies halusi, mutta näin jälkiviisaana katson, että mies oli vailla kaveria. Olin liian ”nainen” siksi kaveriksi.
Eräs parisuhdeterapeutti kerran sanoi, että tiettyjä uskottomia miehiä yhdistää mieskavereiden puute. En silloin osannut kysyä tarkennusta, mutta meidän tapauksessa asia oli näin.
Alue: Aihe vapaa
Toinen opiskelee ja toisella on osa-aikatyöt tällä hetkellä joten meillä on poikkeuksellisen paljon vapaa-aikaa. Aamulla herätään ja halaillaan sängyssä ennen kuin noustaan. Toinen keittää kahvit valmiiksi. Syödään aamupalaa yhdessä. Toinen lähtee töihin, toinen opintoihin. Päivän aikana laittelemme viestejä jos tulee jotain hauskaa mieleen. Käymme yhdessä kaupassa ja jompikumpi meistä laittaa ruokaa. Syömme yhdessä. Illalla olemme omissa harrastuksissamme, miehen harrastukset yleensä kotona, minun harrastukset ovat milloin missäkin. Käymme yhdessä saunassa ja loppuillan katsomme telkkaria tai joskus harvoin pelaamme lautapeliä. Meille kummallekin sopii viettää melko paljon aikaa yhdessä, mutta kumpikin osaa antaa toiselle tilaa tarvittaessa. Meillä on paljon sellaisia hetkiä että olemme samassa huoneessa tekemässä omia juttujamme. Miehen harrastukset vievät paljon aikaa ja hän on ollut suorastaan kiitollinen ettei hänen ole tarvinnut karsia niitä sen jälkeen kun aloitimme parisuhteen.