Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miltä parisuhteen arki näyttää?
21.07.2020 |
Täällä on juttuja miten vähän parisuhdeaikaa on. Kuinka paljon sitä pitäisi olla? Mitä se tarkoittaa? En tiedä mitä odottaa ja mikä on realistista.
Laittakaa esimerkki arjesta ja viikonlopusta.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestiin nro 24 vastaan! Meillä täsmälleen sama tilanne, mutta ilman matkoja vuodessa. Mies kyttää vaan ruutua kokoajan. Tämä parisuhde on tympeää ja yksinäistä. Olen päättänyt että lähden kun lapsetkin lähtevät. Tsemppiä sinne, ei se mies tule koskaan muuttumaan.
Kiitos tsempistä :)
Kammottavinta tässä on se, että mies syyttää "tylsyydestä" minua. Olen kuulemma tavallinen, innoton, kuulemma haluan vain olla kotona, meillä ei käy riittävästi vieraita, en kuulemma halua 'elää', huonoa makuukammarielämää jne. Mies keksii mitä vaan, että saa perusteltua huonon olonsa minulla. Jos sanon miehelle, että juuri ehdotin sitä ja tätä, mutta et suostunut niin vastaukseksi saan tuhahduksen. Ei perusteluita miksi ei voi osallistua ehdottamiini aktiviteetteihin.
Ehtoukseeni lähteä golfkurssille mies vastasi "no en tosiaan lähde".
Ja jos yritän kaivaa syytä kieltäytymiseen tarkemmin niin alkaa erolla uhkailu. Onko kaikki 40 + miehet tällaisia?
Tuota, tuota. Onko miehellä isosti ylipainoa tai työstressiä tms? Noi testotasot saattaa olla myös pielessä, koska kuulostaa ihan minulta 8 vuotta sitten. En jaksanut tehdä mitään, ja kaikki oli tylsää. Erohan siitä tuli. Otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kuntoilemaan (lenkkiä, punttia, uintia jne.), syömään paremmin sekä popsimaan sinkkiä ja l-arginiinia. Sellainen kokonaisvaltainen suunnan muutos, kiloja lähti roimasti ja runko muutti muotoaan. Muutama vuosi meni ja olin kuin uusi mies. Nyt onnellisesti uudessa parisuhteessa viidettä vuotta ja tehdään naisystävän kanssa kaikkea, yhdessä.
Syy ei tietenkään ole sinussa, ja kyllä miehesi pitää katsoa peiliin. Mulla herätyksenä toimi ero vaimosta, piti vain saada shokkihoitoa. Valitettavasti. Ei lääkärikään olisi ukollesi pahasta, mutta uskon ettei varmasti mene, en olisi minäkään mennyt. Ja vielä vähemmän jollekin terapeutille.
Toivottavasti mies tästä ryhdistäytyy. T. M48
Kiitos tosi paljon, tämä avasi mahdollisia syitä. En haluaisi ratkaista asiaa avioerolla, koska tässä on kuitenkin lapsiperhe ja jos miehen tilanteelle voisi tehdä jotain niin mielelläni siinä auttaisin.
Olen ehdottanut miehelle lääkäriin menoa ja että voin mennä hänen kanssaan lääkäriin. Vastaukseksi sain, että minä kuulemma tarvitsen hoitoa :)
Testoja ei ole miehellä mitattu, kun ei sinne lääkäriin suostu menemään. Työstressiä on, koska työskentelee johtavassa asemassa isossa yrityksessä (johtoryhmän jäsen). Miehellä on hiukan ylipainoa, ihan huonon ruokavalion vuoksi. Syö lähinnä olutta, kahvia, pihviä ja ranskiksia (ei mitään vihannekseen viittaavaa eikä maitotuotteita). Viime kesästä on vaatteiden koko muuttunut L -> XL.
Saanko kysyä kumpi teillä aikaansai eron; sinä vai ex-vaimosi? Veikkaan että vaimo.
Ja minkähän "shokkihoidon" keksisin miehelle? Haluaisin oikeasti auttaa häntä mieluummin kuin laittaa eron vireille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat kysyä. Sen verran minä(kin) tiesin että nyt on lopun alkua ja ero tulee, olisi vain ajan kysymys. Eli ei se ihan täysin puun takaa kuitenkaan tapahtunut. Toki vaimo oli se joka ilmoitti että tämä on nyt nähty.
Lapsista ei kannata ottaa paineita, meillä on viikko/viikko ja loistavasti ovat sopeutuneet. Koulu pysyi samana, ja kaverit sekä niiden lapsuuden koti (minä ostin sen). Lasten äitikin muutti 15min ajomatkan päähän.
Vierailija kirjoitti:
Saat kysyä. Sen verran minä(kin) tiesin että nyt on lopun alkua ja ero tulee, olisi vain ajan kysymys. Eli ei se ihan täysin puun takaa kuitenkaan tapahtunut. Toki vaimo oli se joka ilmoitti että tämä on nyt nähty.
Lapsista ei kannata ottaa paineita, meillä on viikko/viikko ja loistavasti ovat sopeutuneet. Koulu pysyi samana, ja kaverit sekä niiden lapsuuden koti (minä ostin sen). Lasten äitikin muutti 15min ajomatkan päähän.
Ai niin, shokkihoidosta. Vuokraa itsellesi joku asunto ja ilmoita miehelle että saa alkaa opettelemaan mitä on tulossa jos meno ei muutu.
Meillä parisuhdeaikaa lasten mentyä nukkumaan yhdeksän jälkeen. Joskus mies käy vielä urheilemassa silloin, joskus kumpikin luetaan/ollaan netissä/pelataan omissa oloissamme. Joskus ollaan vaan ja jutellaan, joskus saunotaan, joskus katsotaan jotain sarjaa yhdessä.
Päivät ja illat menevät kaikenlaisissa menoissa ja lasten kanssa. Vaikka on sekin yhdenlaista parisuhdeaikaa, jos ollaan kaikki yhdessä.
Lapset ovat yökylässä mummolassa noin kahden-kolmen kuukauden välein (paitsi nyt korona-aikana eivät ole olleet), ja silloin saatetaan tehdä jotain erityisempää. Mutta tärkeintä on se arkinen puhuminen ja oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen sinkku.
Tulit kuitenkin lukemaan parisuhdearjesta, ihan vaan läpällä tietty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
En ymmärrä, jos miehesi valittaa, ettei ole laatuaikaa, parisuhdeaikaa, niin mitä hän sitten kaipaisi? Miksi hän ei itse kerro mitä haluaa?
Ja mitä tarkoittaa "uhkailee erolla"? En oikein ymmärrä tuota monikkomuotoa, koska minulla ainakin toinen kerta johtaisi uhkauksen toteutumiseen.
Kiva kun joku muukin ihmettelee miehen touhua :) Välillä mietin että onko se vika sittenkin minussa. Sitä jotenkin sokeutuu omalle elämälleen.
Olen siis kysynyt mieheltä että mitä hän kaipaa, jos minun ehdotukset ei käy. Ei oikein osaa sanoa. Jotain äksöniä, mutta mies ei osaa määritellä mitä. eli hankala tilanne.
Erolla uhkailee sen vuoksi, kun on kuulemma tylsää. Ei kuulemma tapahdu mitään ja arki on harmata. Haastehan on siinä, että mies ei suostu mihinkään mitä ehdotan ja toisaalta hän ei itse ehdota mitään. Suo siellä, vetelä täällä. Eli jotenkin mies projisoi elämänsä tylsyyden minuun ja minu viakseni ja lopuksi uhkaa erolla jos tilanne ei muutu. Olen kyllä joskus sanonut että ovesta pääsee ulos, mutta ei se sitäkään tee. Haluatko tästä miehen, voin lähettää jo tänään :)
Juu-ei kiitos, olen itse heteromies ja vielä naimisissa...
Näiden passiivisista miehistä valittavien naisten jutuissa on se yhteinen tekijä, että mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, nainen ei. Sinun kertomasi mukaan miehesi olisi se, joka kaipaa toimintaa, ei tee mitään asian eteen ja silti valittaa.
Jos tosiaan jatkuvasti puhuu erilleen muuttamisesta, niin olisiko asumusero jonkinlainen ratkaisu?
Meillä oli sama tilanne. Mies valitti. Lopputuloksena mies vaihtoi lennosta naiseen, joka oli täysin samanlainen harrastuksiltaan. Siis kyllä minäkin aina tein kaikkea, mitä mies halusi, mutta näin jälkiviisaana katson, että mies oli vailla kaveria. Olin liian ”nainen” siksi kaveriksi.
Eräs parisuhdeterapeutti kerran sanoi, että tiettyjä uskottomia miehiä yhdistää mieskavereiden puute. En silloin osannut kysyä tarkennusta, mutta meidän tapauksessa asia oli näin.
Silloin heitä yhdistää myös, että kumppanin odotetaan täyttävän kaikki tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Ei mitään. Mies ei ole koskaan ehdottanut mitään yhdessä tekemistä arjessa. Miehellä ei ole mitään harrastuksia.
Miehen ainoat ehdotukset on kaksi kertaa vuodessa varattavat lomamatkat. Varaamme yhdessä kaksi viikon pituista lomamatkaa vuodessa (yksi kesällä, yksi talvella). Mies siis yleensä aloittaa keskustelun näiden osalta "pitäiskö varata ensi kesän/talven matka?" ja sitten se varataan.
Mutta kun vuodessa on 50 muutakin viikkoa jolloin pitäisi tehdä yhdessä jotain. Mä olen aika väsynyt siihen, että mies ei suostu mihinkään, olla möllöttää näytön ääressä ja valittaa kuinka tylsää. Mitä tuolle voi tehdä? Ei aikuista miestä voi pakottaa mihinkään.
Viime viikolla ehdotin miehelle seuraavia asioita (mihinkään näistä ei suostunut, raha ei ole kynnyskysymys):
- ilmoittaudutaan kaksin golfin alkeiskurssille ja suoritetaan green cardit
- käydään koko perhe hohtokeilaamassa
- remontoidaan toisen lapsen huone
- käydään Tuurin kyläkaupassa päiväreissulla
- lähtisi mun kanssa kaksin lenkille
- lähtisi mun kanssa kaksin frisbeegolfaamaan
- lähtisi mun kanssa kaksin lähijärvelle uimaan
- viettäisi mun kanssa kaksin leffailllan (Netflix)
Ja miehen mielestä syy huonoon avioliittoon ja tylsistymiseen olen minä :) Tietysti :)
Jos olisin sun mies niin tekisin sun kanssa ilomielin kaikkee tuollaista. Kuulostaa oikein kivalta. :)
Voisin tehdä muutenkin mutta mulla ei oo ketään kenen kanssa jakaa noita iloja, ei oo yksin hääviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Ei mitään. Mies ei ole koskaan ehdottanut mitään yhdessä tekemistä arjessa. Miehellä ei ole mitään harrastuksia.
Miehen ainoat ehdotukset on kaksi kertaa vuodessa varattavat lomamatkat. Varaamme yhdessä kaksi viikon pituista lomamatkaa vuodessa (yksi kesällä, yksi talvella). Mies siis yleensä aloittaa keskustelun näiden osalta "pitäiskö varata ensi kesän/talven matka?" ja sitten se varataan.
Mutta kun vuodessa on 50 muutakin viikkoa jolloin pitäisi tehdä yhdessä jotain. Mä olen aika väsynyt siihen, että mies ei suostu mihinkään, olla möllöttää näytön ääressä ja valittaa kuinka tylsää. Mitä tuolle voi tehdä? Ei aikuista miestä voi pakottaa mihinkään.
Viime viikolla ehdotin miehelle seuraavia asioita (mihinkään näistä ei suostunut, raha ei ole kynnyskysymys):
- ilmoittaudutaan kaksin golfin alkeiskurssille ja suoritetaan green cardit
- käydään koko perhe hohtokeilaamassa
- remontoidaan toisen lapsen huone
- käydään Tuurin kyläkaupassa päiväreissulla
- lähtisi mun kanssa kaksin lenkille
- lähtisi mun kanssa kaksin frisbeegolfaamaan
- lähtisi mun kanssa kaksin lähijärvelle uimaan
- viettäisi mun kanssa kaksin leffailllan (Netflix)
Ja miehen mielestä syy huonoon avioliittoon ja tylsistymiseen olen minä :) Tietysti :)
Jos olisin sun mies niin tekisin sun kanssa ilomielin kaikkee tuollaista. Kuulostaa oikein kivalta. :)
Voisin tehdä muutenkin mutta mulla ei oo ketään kenen kanssa jakaa noita iloja, ei oo yksin hääviä...
Alkakaa te kavereiksi tai vaikka parisuhteeseen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Ei mitään. Mies ei ole koskaan ehdottanut mitään yhdessä tekemistä arjessa. Miehellä ei ole mitään harrastuksia.
Miehen ainoat ehdotukset on kaksi kertaa vuodessa varattavat lomamatkat. Varaamme yhdessä kaksi viikon pituista lomamatkaa vuodessa (yksi kesällä, yksi talvella). Mies siis yleensä aloittaa keskustelun näiden osalta "pitäiskö varata ensi kesän/talven matka?" ja sitten se varataan.
Mutta kun vuodessa on 50 muutakin viikkoa jolloin pitäisi tehdä yhdessä jotain. Mä olen aika väsynyt siihen, että mies ei suostu mihinkään, olla möllöttää näytön ääressä ja valittaa kuinka tylsää. Mitä tuolle voi tehdä? Ei aikuista miestä voi pakottaa mihinkään.
Viime viikolla ehdotin miehelle seuraavia asioita (mihinkään näistä ei suostunut, raha ei ole kynnyskysymys):
- ilmoittaudutaan kaksin golfin alkeiskurssille ja suoritetaan green cardit
- käydään koko perhe hohtokeilaamassa
- remontoidaan toisen lapsen huone
- käydään Tuurin kyläkaupassa päiväreissulla
- lähtisi mun kanssa kaksin lenkille
- lähtisi mun kanssa kaksin frisbeegolfaamaan
- lähtisi mun kanssa kaksin lähijärvelle uimaan
- viettäisi mun kanssa kaksin leffailllan (Netflix)
Ja miehen mielestä syy huonoon avioliittoon ja tylsistymiseen olen minä :) Tietysti :)
Jos olisin sun mies niin tekisin sun kanssa ilomielin kaikkee tuollaista. Kuulostaa oikein kivalta. :)
Voisin tehdä muutenkin mutta mulla ei oo ketään kenen kanssa jakaa noita iloja, ei oo yksin hääviä...
Ihana viesti! Kiitos, piristi kyllä tosi paljon.
Melkein tekisi mieli sanoa, että eiköhän pistetä hynttyyt yhteen :)
Kai mun täytyy kohta ladata Tinder tai joku vastaava. Tosin uskon kyllä enemmän siihen, että kohtalo tuo eteen oikean miehen jos on tuodakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Ei mitään. Mies ei ole koskaan ehdottanut mitään yhdessä tekemistä arjessa. Miehellä ei ole mitään harrastuksia.
Miehen ainoat ehdotukset on kaksi kertaa vuodessa varattavat lomamatkat. Varaamme yhdessä kaksi viikon pituista lomamatkaa vuodessa (yksi kesällä, yksi talvella). Mies siis yleensä aloittaa keskustelun näiden osalta "pitäiskö varata ensi kesän/talven matka?" ja sitten se varataan.
Mutta kun vuodessa on 50 muutakin viikkoa jolloin pitäisi tehdä yhdessä jotain. Mä olen aika väsynyt siihen, että mies ei suostu mihinkään, olla möllöttää näytön ääressä ja valittaa kuinka tylsää. Mitä tuolle voi tehdä? Ei aikuista miestä voi pakottaa mihinkään.
Viime viikolla ehdotin miehelle seuraavia asioita (mihinkään näistä ei suostunut, raha ei ole kynnyskysymys):
- ilmoittaudutaan kaksin golfin alkeiskurssille ja suoritetaan green cardit
- käydään koko perhe hohtokeilaamassa
- remontoidaan toisen lapsen huone
- käydään Tuurin kyläkaupassa päiväreissulla
- lähtisi mun kanssa kaksin lenkille
- lähtisi mun kanssa kaksin frisbeegolfaamaan
- lähtisi mun kanssa kaksin lähijärvelle uimaan
- viettäisi mun kanssa kaksin leffailllan (Netflix)
Ja miehen mielestä syy huonoon avioliittoon ja tylsistymiseen olen minä :) Tietysti :)
Jos olisin sun mies niin tekisin sun kanssa ilomielin kaikkee tuollaista. Kuulostaa oikein kivalta. :)
Voisin tehdä muutenkin mutta mulla ei oo ketään kenen kanssa jakaa noita iloja, ei oo yksin hääviä...Ihana viesti! Kiitos, piristi kyllä tosi paljon.
Melkein tekisi mieli sanoa, että eiköhän pistetä hynttyyt yhteen :)
Kai mun täytyy kohta ladata Tinder tai joku vastaava. Tosin uskon kyllä enemmän siihen, että kohtalo tuo eteen oikean miehen jos on tuodakseen.
Ei, vaan sanot miehelle rehellisesti, mitä ajattelet. ”Minä alan harrastamaan tätä ja tätä. Etsin itselleni kaverin näitä varten, koska sinä et lähde. Se kaveri voi olla nainen tai mies”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me 40+, kaksi teini-ikäistä lasta ja täysipäiväisesti töissä.
Aamulla syödään samaan aikaan kahdestaan aamupala. Mies lukee nettiä samalla ja mä yritän jotain jutella sinne väliin. Itse en käytä näyttöä aamulla, koska haluaisin käyttää ajan miehen kanssa jutteluun. Sitten heipat, pusu ja mies toivottavasti muistaa ottaa pakkaamani eväät mukaan. Yleensä ei, koska sanoo syövänsä mieluummin ravintolassa.
Töistä kotiin klo 17, mies ehkä klo 18. Heti töiden jälkeen laitan pyykki- ja tiskikonene käyntiin, syön välipalan. Sitten alan tekemään ruokaa ja mies tulee. Kaikki muut paitsi minä syö lämpimän ruuan. Sitten mies alkaa lukemaan nettiä läppärillä tai kännykällä ja mä hiukan siistin asuntoa. Autan teinejä tarvittaessa läksyissä. Teinit lähtee kavereilleen. Käyn lenkillä tai kaupassa. Mies ei halua lähteä mihinkään. Mies jatkaa ruutuaikaansa lähes koko illan, tulee mun kanssa todeenäköisesti illalla saunaan. Nukkumaan noin klo 11.
Mies valittaa KOKO ajan että ei ole laatuaikaa, ei parisuhdeaikaa, tyhmää, tyhmää.... Mitä se sitten pitäisi olla? Mies ei suostu katsomaan telkkaria kainalossani sohvalla (tv on kuulemma tyhmä), ei suostu lenkille tai kuntoilemaan, ei suostu puutarhahommiin kanssani, ei suostu nikkaroimaan kanssani mitään, ei suostu leffaan, ei suostu museoihin. Istuu vaan kotona läpäpärin kanssa ja valittaa ja uhkailee erolla, koska avioliitto ei anna mitään.
Mitä MINÄ voisin vielä tehdä? En tajua. Mutta kahdenkeskistä aikaa meillä olisi vaikka kuinka paljon joka päivä, mutta ongelma on se että mies ei saa itseään irti läppäristä.
Mitä mies itse ehdottaa tehtäväksi?
Ei mitään. Mies ei ole koskaan ehdottanut mitään yhdessä tekemistä arjessa. Miehellä ei ole mitään harrastuksia.
Miehen ainoat ehdotukset on kaksi kertaa vuodessa varattavat lomamatkat. Varaamme yhdessä kaksi viikon pituista lomamatkaa vuodessa (yksi kesällä, yksi talvella). Mies siis yleensä aloittaa keskustelun näiden osalta "pitäiskö varata ensi kesän/talven matka?" ja sitten se varataan.
Mutta kun vuodessa on 50 muutakin viikkoa jolloin pitäisi tehdä yhdessä jotain. Mä olen aika väsynyt siihen, että mies ei suostu mihinkään, olla möllöttää näytön ääressä ja valittaa kuinka tylsää. Mitä tuolle voi tehdä? Ei aikuista miestä voi pakottaa mihinkään.
Viime viikolla ehdotin miehelle seuraavia asioita (mihinkään näistä ei suostunut, raha ei ole kynnyskysymys):
- ilmoittaudutaan kaksin golfin alkeiskurssille ja suoritetaan green cardit
- käydään koko perhe hohtokeilaamassa
- remontoidaan toisen lapsen huone
- käydään Tuurin kyläkaupassa päiväreissulla
- lähtisi mun kanssa kaksin lenkille
- lähtisi mun kanssa kaksin frisbeegolfaamaan
- lähtisi mun kanssa kaksin lähijärvelle uimaan
- viettäisi mun kanssa kaksin leffailllan (Netflix)
Ja miehen mielestä syy huonoon avioliittoon ja tylsistymiseen olen minä :) Tietysti :)
Jos olisin sun mies niin tekisin sun kanssa ilomielin kaikkee tuollaista. Kuulostaa oikein kivalta. :)
Voisin tehdä muutenkin mutta mulla ei oo ketään kenen kanssa jakaa noita iloja, ei oo yksin hääviä...Ihana viesti! Kiitos, piristi kyllä tosi paljon.
Melkein tekisi mieli sanoa, että eiköhän pistetä hynttyyt yhteen :)
Kai mun täytyy kohta ladata Tinder tai joku vastaava. Tosin uskon kyllä enemmän siihen, että kohtalo tuo eteen oikean miehen jos on tuodakseen.
Ei, vaan sanot miehelle rehellisesti, mitä ajattelet. ”Minä alan harrastamaan tätä ja tätä. Etsin itselleni kaverin näitä varten, koska sinä et lähde. Se kaveri voi olla nainen tai mies”.
Niin juuri. Mies saa tilaisuuden tehdä korjausliikkeen ennen kuin salsakurssin Manuel ehtii kutsua harkkojen jälkeen illalliselle ja vaakamamb...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle parisuhdeaika on sama kuin seksi. Siksi mikään muu ei kelpaa. Ja jos vaimo on vähänkään plörähtänyt muodoistaan tai ei-haluttava, niin parisuhdeaikaa ei sitten ole. Surullista, mutta näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamusin vietetaan kahvihetki yleensa yhdessa, Ellen imuroi heti herattyani. Sitten vien lapsen ulos ja mies tekee kotoa tyot.
Paivaunet kyhnataan joskus yhdessa. Iltaisin katsotaan netflixia Monta tuntia.
Harrastuksia ei pahemmin ole. Joskus jotain.
Matkustellaan ja kaupassa Mennaan koko perheen voimin.
Mies on kiini ruudussa aika Lailla koko paivan. Tietokone , puhelin, tabletti, TV. Ei tassa s3ksielamaa ole.
En kuvitellut avioelamaa yksinaiseksi ja s3ksittomaksi. Onneksi on lapsi joka maailman parasta Seuraa
Alue: Aihe vapaa
Tuota, tuota. Onko miehellä isosti ylipainoa tai työstressiä tms? Noi testotasot saattaa olla myös pielessä, koska kuulostaa ihan minulta 8 vuotta sitten. En jaksanut tehdä mitään, ja kaikki oli tylsää. Erohan siitä tuli. Otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kuntoilemaan (lenkkiä, punttia, uintia jne.), syömään paremmin sekä popsimaan sinkkiä ja l-arginiinia. Sellainen kokonaisvaltainen suunnan muutos, kiloja lähti roimasti ja runko muutti muotoaan. Muutama vuosi meni ja olin kuin uusi mies. Nyt onnellisesti uudessa parisuhteessa viidettä vuotta ja tehdään naisystävän kanssa kaikkea, yhdessä.
Syy ei tietenkään ole sinussa, ja kyllä miehesi pitää katsoa peiliin. Mulla herätyksenä toimi ero vaimosta, piti vain saada shokkihoitoa. Valitettavasti. Ei lääkärikään olisi ukollesi pahasta, mutta uskon ettei varmasti mene, en olisi minäkään mennyt. Ja vielä vähemmän jollekin terapeutille.
Toivottavasti mies tästä ryhdistäytyy. T. M48