Te joiden mielestä lapsi pilaa elämän:

Äitini on kouluttautunut alalle, jossa ollaan koko ajan lasten kanssa tekemisissä. Hän on halunnut lapsesta lähtien perheen ja toteuttanut haaveensa niin pian kuin mahdollista. 

Hän hyväksyy sen, että minusta lapsi huonontaisi elämänlaatuani. Olemme erillisisiä ihmisiä, minulla on saanut olla omat haaveet ja kiinnostukset.

Ei mitään tietoa, mitä äitini olisi halunnut elämältään tai minulta. Sen tosin joo, olen kuullut, että tytön halusi, jotta ymmärtäisimme toisiamme. Hyvin vaikeaa se on, siis mahdotonta, koska äitini on katuskitsofreenikko, ei mene hoitoon, ei kuuntele ketään (paitsi omiaan),

Olen usein ajatellut että molemmat vanhempani olisivat olleet loistavaa vela-ainesta jos siihen aikaan vain olisi ollut toimiva ehkäisy saatavilla. Molemmat olivat enemmän kiinnostuneita harrastuksistaan ja työstään kuin lapsistaan, esim. tekivät todella paljon ylitöitä kun olimme pieniä. Usein tuntui että heillä ei ollut mitään käsitystä lasten hoitamisesta tai kasvattamisesta ja olimme lähinnä välttämätön paha jota piti raahata mukana.

Kun minulta on kysytty miksi en halua lapsia, olen vastannut joskus että olen oppinut vanhempieni virheistä enkä halua toistaa niitä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 08:53"]

Olen usein ajatellut että molemmat vanhempani olisivat olleet loistavaa vela-ainesta jos siihen aikaan vain olisi ollut toimiva ehkäisy saatavilla. Molemmat olivat enemmän kiinnostuneita harrastuksistaan ja työstään kuin lapsistaan, esim. tekivät todella paljon ylitöitä kun olimme pieniä. Usein tuntui että heillä ei ollut mitään käsitystä lasten hoitamisesta tai kasvattamisesta ja olimme lähinnä välttämätön paha jota piti raahata mukana.

Kun minulta on kysytty miksi en halua lapsia, olen vastannut joskus että olen oppinut vanhempieni virheistä enkä halua toistaa niitä.

[/quote]

Minkä ikäinen olet? Minun äitini söi pillereitä 60-luvulla ja minä olen viimeinen. Kyllä kai silloin jo oli laajasti ehkäisyä, sillä 60-luvulla on monen lapsiluku jäänyt pariin tai kolmeen. 

Ainakin äitini mielestä minä pilasin hänen elämänsä. Hän olisi halunnut opiskella ja mennä naimisiin vasta myöhemmällä iällä jos silloinkaan. Hän kuitenkin tuli raskaaksi ja päätyi naimisiin miehen kanssa, jota hädin tuskin tunsi. Lapsia hän oli hoitanut ison katraan esikoisena liiankin kanssa eikä siihen karuselliin palaaminen haluttanut yhtään, mutta pakko oli. Hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua tai koskettanut paitsi aiheesta. Kuritus taisi olla yleisin aihe. Aikuisena kysyin olinko minä hänen mielestään koskaan onnistunut missään tai oliko hän koskaan ollut minusta ylpeä. Hän ei kuulemma ollut ajatellut asiaa siltä kannalta eikä ainakaan osannut mainita mitään tilannetta tai esimerkkiä.

Minulla ei ole lapsia.

M47

Nykyäänkin jotkut hankkivat lapsia vähän tavan vuoksi, onhan lisääntyminen normaali osa elämää, kyllä siitä ovat muutkin selvinneet jne. Jopa nettipalstoilla anonyymeja kehotetaan hankkimaan ties mistä olosuhteista riippumatta lapsi, koska muuten jää ihan jostain olennaisesta paitsi.

Nykyajan moniarvoisuudessa ei luulisi herättävän kummastusta, jos lapset jätetään hankkimatta siitä syystä, ettei se oikein kiinnosta.

En koska äitini halusi erilaisen elämän kuin minä.

On minusta ainakin ollut saatanasti murhetta äidilleni.

En varmasti ole pilannut. Äitini halusi olla äiti ja koki saavansa siitä paljon. Olin helppo lapsi, ja isäni osallistui aikaansa nähden todella paljon. Olemme vieläkin erittäin lämpimissä väleissä. Olemme kuitenkin hyvin erilaisia persoonia, ja tiedän, etten voisi olla tyytyväinen samoihin valintoihin kuin äitini. Onneksi minulla on mahdollisuus elää elämääni siten kuin haluan.

En tietääkseni. Kuten kakkonen jo totesi, äiti varmaan halusi erilaisen elämän kuin minä. Kas kun vaikka olemme sukua, emme ole samanlaisia. Minä en halua hoivata ketään vasn huolehtia vain itsestäni.