Lapsi myönsi varastaneensa kaupasta.

Hienoa että katui ja myönsi. Kertoisin mahdollisista seurauksista aika kärjistäen ja jättäisin tällä kertaa rankaisematta.

Minkä ikäinen lapsi?

Minäkin jättäsin rankaisematta, koska tunnusti itse jos siis oli kyseessä eka kerta.

Meillä lapsi meni ITSE tunnustamaan tekonsa ja maksoi omasta viikkorahastaan näpistyksensä, joka meillä oli alle 4€. Sen jälkeen keskustelimme asiasta eikä aidosti saanut  

Muuta rahaa tilalle tai karkkia. En helpottanut lapsen tehtävää tunnustaa kaupassa tekonsa itse, myyjäkin kertoi tosiasiat miten toimitaan kun varastaa, menee ilmoitus poliisille jne.

Meillä tämä riitti. Minusta se, että lapselle kertoo asian seuraukset ja faktat tulisi tavalliselle älykkyysosamäärälle riittää ja siten ihan itsekin päätellä kannattaako enään.

Kannattaa myös keskustella asiasta siten, että miksi hän teki sen?

Oliko varastettu tavara jotain mistä oli kauan haaveillut eikä ole saanut vai jokin hetken mielijohde?

Lapselle tulee kertoa, että odottaminen, säästäminen ym kuuluu normaaliin elämään eikä asioita saa varastaa kun mieli tekee jotain eikraahaa ole.

Pahempi juttu jos on varastanut ns huvikseen, kertoo jotakin lapsen mielentilasta. Tästä kannattaa jo miettiä olisiko ammattiapu paikallaan?

Arestit ym on minusta turhaa, kasvattaa vaan lisää vastustusta. Jos laki ja rajat ei lasta pidättele jatkossakaan niin on silloinkin syytä pohtia avun tarvetta. Itse en silittelisi ainakaan päätä sen takia, että tunnusti itse, niin meilläkin teki.

Että sillä ei sinänsä ole merkitystä. Meillä ei ole varastanut toiste, yksi kokemus riitti.

Olen kakkosen kanssa samaa mieltä. Jos lapsi kerran itse tunnusti asian ja katuu ja kaupan kanssa asiakin jo selvitty, niin erillistä rangaistusta ei välttämättä tarvita. Tietysti keskustelua mitä varastelusta voi seurata. Itse myös kertoisin lapselle olevani tyytyväinen siihen, että hän itse tunnusti teon.

Minkä ikäinen? 4v vai 14v?

Eka kerta, kyseessä 10 v lapsi. kehuin kyllä siitä, että myönsi tekonsa. Mietin vain, että pitäisikö lapsen itse korvata rahallisesti varastamansa jutut jotenkin, jotta ymmärtäisi tavallaan varastetun tavaran arvon.

Kuulostaa siltä että 10v hairahtui kerran ja kärsi jo rangaistuksen omassa pienessä sielussaan. Hieno asia että uskalsi kertoa teille vanhemmille. 

Olen samaa mieltä ylläolevien kanssa, lapsi on jo kärvistellyt omantunnontuskissaan tarpeeksi, ja on tehnyt oikean ratkaisun tunnustamalla tekonsa. Koska asia on sovittu myös kärsineen osapuolen kanssa, en itse vanhempana antaisi tuossa tilanteessa lisärangaistusta. 

Varastetun tavaran arvolla ei sinänsä ole väliä, vaan sillä, että varastaminen on periaatteesta väärin. On yhtä väärin varastaa euron suklaapatukka kuin kympin paita. Lapsesi on tämän jo tajunnut, ja varmaankin käynyt läpi oman omatuntopaininsa jo. 

Minä opetin lapselle että kauppaan ei mennä ilman rahaa. Sovittiin että tiettynä pÄivänä voi mennä ostamaan karkkia. Ei norkoillut ostarilla.