Lastensuojelun sosiaalityöntekijät

Outoa, että meidän kohdalle on aina sattunut hyvät sossut. Ja sossuja on vuosien varrella ollut monta. Vaihtuvuus on suurta, enkä ihmettele sitä. Heillä on valtava työmäärä.

Ls-sossujen koulutukseen ei kuulu pakollisena yhtään psykologiaa tai edes kasvatustieteitä. Tämä on omasta mielestäni se suurin epäkohta.

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Nimettömiä ilmoituksia otetaan vastaan esimerkiksi siksi, että ilmoittaja saattaa esimerkiksi pelätä häntä tavalla tai toisella vahingoitettavan asianosaisen taholta mikäli ilmoittajan nimi tulisi tietoon. On laskettu, että on lapsen edun mukaista se, että ilmoituskynnys ei nousisi liikaa.

En kaiketi korostanut vain asiakkuutta....mutta yhtä kaikki, viranomaistoiminnassa kaikki dokumentit ovat saatavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Niin no millä sinä sitten nämä muuttaisit? Mä pyrkisin ensimmäistä epäkohtaa muuttamaan valvonnan lisäämisellä ja toista koulutuksen lisäämisellä. Kumpikaan ei ole lähtöisin sos.työntekijöiden pahuudesta vaan nimenomaan valvonnan ja koulutuksen lisäämisen tarpeesta eli rakenteellisesta ongelmasta mitä ei millään tavalla ratkaise yksittäisten työntekijöiden kritisoiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Niin no millä sinä sitten nämä muuttaisit? Mä pyrkisin ensimmäistä epäkohtaa muuttamaan valvonnan lisäämisellä ja toista koulutuksen lisäämisellä. Kumpikaan ei ole lähtöisin sos.työntekijöiden pahuudesta vaan nimenomaan valvonnan ja koulutuksen lisäämisen tarpeesta eli rakenteellisesta ongelmasta mitä ei millään tavalla ratkaise yksittäisten työntekijöiden kritisoiminen.

Lakimuutos. Pois kokonaan se mahdollisuus epämääräiseen huoleen ja mutuun.

Osaahan poliisikin ja verovirastokin käsitellä asiat asioina, eikä totaalisen subjektiivisina tuntemuksina, joita saa vielä koko ajan muuttaa matkan varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

ls. sos.tt kirjoitti:

Nimettömiä ilmoituksia otetaan vastaan esimerkiksi siksi, että ilmoittaja saattaa esimerkiksi pelätä häntä tavalla tai toisella vahingoitettavan asianosaisen taholta mikäli ilmoittajan nimi tulisi tietoon. On laskettu, että on lapsen edun mukaista se, että ilmoituskynnys ei nousisi liikaa.

En kaiketi korostanut vain asiakkuutta....mutta yhtä kaikki, viranomaistoiminnassa kaikki dokumentit ovat saatavissa.

Kuka semmoisen on laskenut? Kyllä sinä korostit.

Lastensuojelulain säätäjä. En oikeastaan jää nyt tänne jankkaamaan edellisen kanssa, mutta finlex.fi ja lastensuojelulaki sekä sosiaalihuoltolaki, sieltä löytyy myös hyvin tietoa.

ls. sos.tt. kirjoitti:

Lastensuojelulain säätäjä. En oikeastaan jää nyt tänne jankkaamaan edellisen kanssa, mutta finlex.fi ja lastensuojelulaki sekä sosiaalihuoltolaki, sieltä löytyy myös hyvin tietoa.

Ei lait mitään laske.

Vaan joku pönttö on jyrännyt lakeihin epämääräisiä hölmöyksiä. Näitä määrittelemättömiä kaiken auki jättäviä huolia ja lapsen etuja, minkä avulla tumpelot saa sitten vapaasti puuhastella mitä lystäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?

Jos osaamaton ihminen päättää jo siitä että mistä edes konsultoi mennään metsään.

Ei se maisteri ole siinä ongelma vaan sen tutkinnon sisältö.

Sen lisäksi että laki on pöyristyttävä, vielä tuotakin surkeampi koulutus ja epäpätevyys yleistä ja se yleinen vihamielisyys joka on vallalla.

Asenne on se että ilmoitukseelle etsitään väkisin peruste ja että vanhemmat on lähtökohtaisesti surkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?

Jos osaamaton ihminen päättää jo siitä että mistä edes konsultoi mennään metsään.

Ei se maisteri ole siinä ongelma vaan sen tutkinnon sisältö.

Sen lisäksi että laki on pöyristyttävä, vielä tuotakin surkeampi koulutus ja epäpätevyys yleistä ja se yleinen vihamielisyys joka on vallalla.

Asenne on se että ilmoitukseelle etsitään väkisin peruste ja että vanhemmat on lähtökohtaisesti surkeita.

Olen samaa mieltä siinä, että lastensuojelulainsäädäntö on kehnoa. Välillä kyllä lapsen suojelu on siitä kaukana. Miksi esimerkisi joku vauva joutuu tapaamaan vanhempaa, joka on pahoinpidellyt hänet vammaiseksi tai pikkulapsi pahoinpitelevää ja nöyryyttävää vanhempaansa? Lapsen etu ei kyllä tätä ole, mutta vanhemmilla on vahvat oikeudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?

Jos osaamaton ihminen päättää jo siitä että mistä edes konsultoi mennään metsään.

Ei se maisteri ole siinä ongelma vaan sen tutkinnon sisältö.

Sen lisäksi että laki on pöyristyttävä, vielä tuotakin surkeampi koulutus ja epäpätevyys yleistä ja se yleinen vihamielisyys joka on vallalla.

Asenne on se että ilmoitukseelle etsitään väkisin peruste ja että vanhemmat on lähtökohtaisesti surkeita.

Olen samaa mieltä siinä, että lastensuojelulainsäädäntö on kehnoa. Välillä kyllä lapsen suojelu on siitä kaukana. Miksi esimerkisi joku vauva joutuu tapaamaan vanhempaa, joka on pahoinpidellyt hänet vammaiseksi tai pikkulapsi pahoinpitelevää ja nöyryyttävää vanhempaansa? Lapsen etu ei kyllä tätä ole, mutta vanhemmilla on vahvat oikeudet. 

Hyomattavasti tavallisempi ongelna on se että esim neurologisia oireita ei myönbetä vaan vanhempia kytätään ja syyllistetään.

Tai ollaan lähtökohtaisesti syrjiviä. Esim adoptiolapsiin ei osata suhrautua edes ihmisinä.

Samatem valtava ongelma on se että alalle ei ole mitään soveltuvuuskoetta ja omia traumoja parannetaan sitten muiden kustannuksella.

ls.sos.tt. kirjoitti:

Aloittaja todennäköisesti tietää, sikäli kun perhe on asiakkuudessa, että he saavat lastensuojelun kirjaukset kyllä itselleen, se on heidän oikeutensa. Ja lisäksi, jos kirjauksissa on asiavirheitä, niihin voi asiakasperhe pyytää korjauksia. Samoin on kirjattava, kenen mielipide on, mikä kirjauksessa lukee. ym, ym. Kullostaa ehkä hieman että aloittajalla on tunnelatausta asiasta. Ei siinä mitään, mutta asiakkaan oikeudet ovat lakiin kirjatut. Asiakas voi myös valittaa viranomaistoiminnasta. Toisinaan on tosin niinkin, että ongelmat, jotka sanotetaan, luovat tunnekuohuja.

Mukavaa kesää kaikille!

Pitäisi kyllä saada, mutta lasu hyvinkin usein pimittää kirjaukset eikä sillä ole paljon merkitystä, mitä lakiin on kirjattu asiasta. Ne vedetään sitten hallinto-oikeudessa esiin ja heitetään järkyttyneen vanhemman silmille. Vaikka paperit saisikin, ei niihin todellakaan tehdä välttämättä mitään korjauksia, tai sitten se korjauskin saatetaan tehdä väärin, niin että paperit näyttävät vielä hullummilta. Korjausten korjausten vaatiminen uuvuttaa vanhemman, ja se on juuri osa sossujen taktiikkaa saada vanhempi hulluuden partaalle. Valitusten teko on aivan turha tie, pelkkää energian hukkaa, ei johda minnekään. Hallinto-oikeus pitää kirjauksia objektiivisena totuutena, vaikka niissä olisi mitä keksittyjä juttuja. Kyllä sossut osaavat olla todella ilkeitä ja kieroja, jos niin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?

Jos osaamaton ihminen päättää jo siitä että mistä edes konsultoi mennään metsään.

Ei se maisteri ole siinä ongelma vaan sen tutkinnon sisältö.

Sen lisäksi että laki on pöyristyttävä, vielä tuotakin surkeampi koulutus ja epäpätevyys yleistä ja se yleinen vihamielisyys joka on vallalla.

Asenne on se että ilmoitukseelle etsitään väkisin peruste ja että vanhemmat on lähtökohtaisesti surkeita.

Olen samaa mieltä siinä, että lastensuojelulainsäädäntö on kehnoa. Välillä kyllä lapsen suojelu on siitä kaukana. Miksi esimerkisi joku vauva joutuu tapaamaan vanhempaa, joka on pahoinpidellyt hänet vammaiseksi tai pikkulapsi pahoinpitelevää ja nöyryyttävää vanhempaansa? Lapsen etu ei kyllä tätä ole, mutta vanhemmilla on vahvat oikeudet. 

Hyomattavasti tavallisempi ongelna on se että esim neurologisia oireita ei myönbetä vaan vanhempia kytätään ja syyllistetään.

Tai ollaan lähtökohtaisesti syrjiviä. Esim adoptiolapsiin ei osata suhrautua edes ihmisinä.

Samatem valtava ongelma on se että alalle ei ole mitään soveltuvuuskoetta ja omia traumoja parannetaan sitten muiden kustannuksella.

Neurologiset oireet kuuluu hoitaa neurologian puolella. Monesti vain nämä nepsylapset ovat niin vaikeahoitoisia, että huoltajat uupuvat, tämä on se missä lastensuojelu joutuu toimimaan. Oikeastihan tämä ongelma on seurausta siitä, että lasten neuropsykologisten hoitojen resurssit ovat riittämättömiä. Koska lastensuojelu on se sote -puolen kaatoluokka, mikä ei voi sanoa ei, joudutaan näitä lasussa työstämään.  Oikea osoite kritiikille on siis neuropsykiatria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?

Jos osaamaton ihminen päättää jo siitä että mistä edes konsultoi mennään metsään.

Ei se maisteri ole siinä ongelma vaan sen tutkinnon sisältö.

Sen lisäksi että laki on pöyristyttävä, vielä tuotakin surkeampi koulutus ja epäpätevyys yleistä ja se yleinen vihamielisyys joka on vallalla.

Asenne on se että ilmoitukseelle etsitään väkisin peruste ja että vanhemmat on lähtökohtaisesti surkeita.

Olen samaa mieltä siinä, että lastensuojelulainsäädäntö on kehnoa. Välillä kyllä lapsen suojelu on siitä kaukana. Miksi esimerkisi joku vauva joutuu tapaamaan vanhempaa, joka on pahoinpidellyt hänet vammaiseksi tai pikkulapsi pahoinpitelevää ja nöyryyttävää vanhempaansa? Lapsen etu ei kyllä tätä ole, mutta vanhemmilla on vahvat oikeudet. 

Meistä tehtaili ilmoituksia sukulainen.

Meillä vanhemnilla ja lapsilla oli häntä vastaan laajennettu lähedtymiskielto.

Mitä teki sossu? Vaati meitä tapaamiseen hänen kanssaan, ”sopimaan” ja vuoti tietojammw hänelle.

Kaiken huipentuma oli se että koska ilmoirukset oli niin sekavia ettei niistä saatu mitään tolkkua, minua hiillostettiin ”kertomaan itse mikä meillä on vialla”.

Missäs oli lapsen oikeudet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.

Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.

Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa.  Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana. 

Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.

Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?

Jos osaamaton ihminen päättää jo siitä että mistä edes konsultoi mennään metsään.

Ei se maisteri ole siinä ongelma vaan sen tutkinnon sisältö.

Sen lisäksi että laki on pöyristyttävä, vielä tuotakin surkeampi koulutus ja epäpätevyys yleistä ja se yleinen vihamielisyys joka on vallalla.

Asenne on se että ilmoitukseelle etsitään väkisin peruste ja että vanhemmat on lähtökohtaisesti surkeita.

Olen samaa mieltä siinä, että lastensuojelulainsäädäntö on kehnoa. Välillä kyllä lapsen suojelu on siitä kaukana. Miksi esimerkisi joku vauva joutuu tapaamaan vanhempaa, joka on pahoinpidellyt hänet vammaiseksi tai pikkulapsi pahoinpitelevää ja nöyryyttävää vanhempaansa? Lapsen etu ei kyllä tätä ole, mutta vanhemmilla on vahvat oikeudet. 

Hyomattavasti tavallisempi ongelna on se että esim neurologisia oireita ei myönbetä vaan vanhempia kytätään ja syyllistetään.

Tai ollaan lähtökohtaisesti syrjiviä. Esim adoptiolapsiin ei osata suhrautua edes ihmisinä.

Samatem valtava ongelma on se että alalle ei ole mitään soveltuvuuskoetta ja omia traumoja parannetaan sitten muiden kustannuksella.

Neurologiset oireet kuuluu hoitaa neurologian puolella. Monesti vain nämä nepsylapset ovat niin vaikeahoitoisia, että huoltajat uupuvat, tämä on se missä lastensuojelu joutuu toimimaan. Oikeastihan tämä ongelma on seurausta siitä, että lasten neuropsykologisten hoitojen resurssit ovat riittämättömiä. Koska lastensuojelu on se sote -puolen kaatoluokka, mikä ei voi sanoa ei, joudutaan näitä lasussa työstämään.  Oikea osoite kritiikille on siis neuropsykiatria. 

Ei ole. Kyllä se oikea osoite on ihan edelleen lastensuojelu.

Joka kyökkidiagnosoi koska ollaan niin maisteria.