Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden puoliso/ seurustelukumppani ei tykkää ollenkaan nauttia alkoholia, mutta itse haluaisitte silloin tällöin?
21.07.2020 |
Meillä se tilanne, että mies ei halua juoda kuin ehkä pari kertaa vuodessa ja itse taas haluaisin nauttia alkoholia jopa kaksi kertaa kuussa joko kotona tai lähteä vähän jonnekin.
Miten olette ratkaisseet tällaisen "ongelman", jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa. Meillä se on ratkaistu niin, etten minäkään juo, mutta elämä on jotenkin liian tylsää kun ei koskaan melkein.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Mihin se loppu viinipullo menee, jos vain toinen käyttää alkoholia ja hänkin vain lasillisen?
Ehkä lasillinen seuraavana iltana, valkkarin kohdalla vielä sitäkin seuraavana ja loppupullo vaikka kastikkeena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lähes täysin raitis. Juon hyvin harvoin enkä niilläkään kerroilla paljon. Miehelle kyllä maistuu. Hän on päihdyksissä samanlainen kuin selvänäkin eli käytös ei juuri muutu ja osaa lopettaa ajoissa. Mitään sössöttävää känniääliötä tai väkivaltaista rähinöitsijää en jaksaisi katsella, mutta nyt tilanne on ok.
Mikä tuossa n ongelma, jos et kerran ryyppää etkä rällää? Jos haluat siideriä, ostat sitä. Jos haluat viiniä, ostat sitä. Jos haluat kuohuviiniä, ostat sitä. Jos haluat juoda, juot niitä. Jos se pari on todellakin max 2 alkoholiannosta, niin siitä ei pitäisi olla haittaa toiselle osapuolelle, koska pystyt seuraavana aamuna ilman väsymystä ja krapulaa tekemään kaikkeaa yhteistä.
Meillä niin päin, että itse en juo ikinä mutta mies saataa ottaa vähän viinaa vaikka viikottain ja välillä olla kuukausia ilman. Itseäni se ei haittaa niin kauan kun ei ole humalassa eikä tule hönkimään viinahuurujaan naamaani.
Suhteen alussa olin todella tiukka siitä ettei alkoholia pitäisi juoda, mielellään ollenkaan, mutta totesin, että mitäs se haittaa jos mies juo yhden viskikolan illalla.
Puolisoni on absolutisti. Ei hän pahasti katso, jos ottaisin lasillisen kotona, mutta tiedän ettei hän arvosta alkoholin käyttöä, joten kohteliaisuudesta en tuo sitä kotiin, ellei tarvita ruoanlaittoon. Käyn tyttöporukalla joskus iltaa istumassa (muutaman kerran vuodessa) ja se määrä riittää minulle ihan hyvin, mitä tuolloin baarissa juon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se ongela siis on? Ette voi seurustella keskenänne, jos toisella on lasissa viiniä ja toisella mukissa kahvia? Myös siellä terassilla saa kyllä alkoholittomia juomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä juon pari kertaa vuodessa ja mies viikottain. Ei ongelmaa. Siis mies ei järvellä pitkin kaupunkia vaan menee veljelleen juomaan pari olutta tai joskus jopa pullon punaviiniä. Mikäs siinä kunhan ei ole ongelma ja asiat hoituvat. Minusta alkoholi maistuu pahalta ja saan kamala krapulan jos juon yli 2 juomaa. Jos mennään baariin juon sen yhden juoman ja sitten Colaa tai vettä. Hauskaa on vaikka en juo eikä mieskään valita koska osaan pitää hauskaa selvänäkin. Plus ajokuntoinen kuski joka kerta on kaikille vaan plussaa.
Viikottainen juonti kuulostaa jo alkkiksen touhulta. En katselisi sellaista miestä ollenkaan. En ainakaan tekisi sellaisen kanssa lapsia.
Taas ollaan asenteilta aika suomalaisen mustavalkoisia. Jos ihminen juo vaikka joka viikonloppu aterioiden kanssa viinilasillisen, niin ei se tee hänestä alkkista. Näin tekee aika suuri osa ylemmästä keskiluokasta länsimaisessa yhteiskunnassa.
Sivistä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ajattelee että lasi pari viikossa tai illassa ei haittaa, mutta kyllä se ajan kuluessa haittaa. Aivot tottuu annokseen kuin annokseen, ja aina tekee mieli.
Päihde on päihde, oli se lasillinen tai pullollinen, kun se juodaan säännöllisesti, sama riippuvuus syntyy. Ihan sama kuinka nätisti käyttäytyy ja kuinka hienosti juo.
Mutta se on karua kuultavaa niille jotka tykkää juoda. Ei vaan haluta uskoa, ja ollaan niin syvällä riippuvuudessa ettei lopettaminen enää onnistu.
Mihin se loppu viinipullo menee, jos vain toinen käyttää alkoholia ja hänkin vain lasillisen?