Huostaanottouhan alla, vaikkei todellisia syitä ole

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 22:49"]

[/quote]On olemassa kiireellisiä huostaanottoja.

[/quote]

Joo, ja silloin on syytäkin toimia nopeasti.

joo minusta tässä on selkeä huoli lasten kehityksestä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 22:52"]

joo minusta tässä on selkeä huoli lasten kehityksestä.

[/quote]

Kyllä, juuri näin. Ap:ta tuntuu huolettavan vallan muut asiat, kuten se miten häntä syyllistetään ja kuinka hänen lapsensa viedään.

Ap:lla menee pieleen juuri tässä. Hän ajattelee ensin itseään vaikka vanhempana ja äitinä hänen tulisi ajatella ensin lapsiaan. Kun tämä prioriteettijärjestys puuttuu, puuttuu sen mukana edellytykset hyvään vanhemmuuteen.

Munkin mielestä toi puhumattomuus on aika vakava oire, ettei kaikki ole hyvin. Samoin myös "tarhakiusaaminen" kuulostaa oudolta. Mistä tarkalleen oli kyse. 

Outoa on myös se, ettei 2-vuotiaan hampaita harjata. 

Uskon, että ap on hyvä ihminen, mutta nyt ei ole homma ihan hanskassa. Ja mikä se kriisitilanne on ollut. Yksikin "äidin kilahdus" voi jättää lapsen mieleen pysyvät jäljet. 

Mun mielestä ap on oikeilla jäljillä, jos on aidosti sitä mieltä, että hyväksyy ja toivoo apua, mutta vastustaa huostaanottoa. Mä en usko, että yhdellekään lapselle on hyväksi huostaanotto, jos vaan jotenkin voidaan turvata lapsen turvallinen kehitys omien vanhempien luona. Nykyään on niin suuri vaje sijaisperheistä, etten jaksa uskoa, että kunnollisia sijaisperheitä löytyy turvaamaan lapselle sen parempaa elämää kuin omat vanhemmat, jos heillä on halua ja tukea.

Mä en usko, että nykypäivänä huostaanotto on mikään pelastus yhdellekään lapselle, kun lapsia on niin paljon ja paikkoja on niin vähän. Tottakai lapsille täytyy varmistaa turvalliset olot, ettei tarvitse pelätä ja perustarpeet on hoidettu.

Mulla ei ole itselläni mitään ongelmia lasteni hoidossa ja en ole koskaan ollut lastensuojelun/sosiaalihuollon kanssa missään tekemisissä ja väitän, että meidän lapsilla on paremmat olot kuin suurimmalla osalla lapsista, mutta sivusta olen seurannut parin lapsen elämää ja ei ole lapselle helppoa pois joutua kotoa, vaikka kotiolot olisivatkin huonot. Siksi kommentoin näin. 

Keksimmäinen lapsista puhuu nykyään ja hänen hampaitaan kyllä harjataan, vaan väkisin sitä ei tehdä.

Kerroin myös että esikoinen siirrettiin tarhasta kerhoon kun ei ollut muitavaihtoehtoja. Esikoinen on nykyään rohkeampi ja ottaa muihinkin lapsiin kontaktia.

Mistä te saatte päähänne etten ota lasten ongelmia vakavasti ja etten tee mitään niiden ongelmien hoitamiseen?

Neuvolassa näistä asioista ollaan puhuttu ja myös puheterapeutin...

Kuten jo aikaisemmin sanoin niin muiden tahojen kirjaukset eivät tue sossujen huolta.

Ap

Ap, asianajaja mukaan seuraavaan tapaamiseen. Yritä irrottaa siihen rahat jostakin. Jos et saa, ota nauhuri, jolla salaa nauhoitat vittuilut jne. Virkamies ei ole erehtymätön. Minusta ap kuulostaa ihan vastuulliselta.

No täällä taas lyödään lyötyä. AP on tunnustanut aiemmat ongelmat, ei vielä kertonut mikä se kriisitilanne oli, mutta veikkaan äkillistä sairastumista (joko fyysinen tai psyykkinen ongelma), joka on vaatinut sairaalajakson.

Tietenkin on hyvä, että mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman (erityisesti yh:n) pärjäämistä seurataan, mutta olisiko kuitenkin tärkeämpää tukea vanhempaa siinä vanhemman roolissa kuin yrittää murtaa ehkä jo muutenkin herkkää tilannetta aivan palasiksi?

Mielenterveysongelmainen tuntee muutenkin helpommin, että maailma on häntä vastaan tai että viattomatkin kysymykset ovat syyttäviä. Eikö tällaisen henkilön kanssa kannattaisi toimia erityisen herkällä kädellä, jotta tilanne ei painostuksen takia luisuisi pahemmaksi? Eikö se paras lopputulema pitäisi olla se, ettei perhettä tarvitsisi erottaa ja viranomaiset kykenisivät auttamaan vanhempaa niissä mahdollisissa puutteissa perhe-elämässä?

Olen itse katsellut hyvinkin läheltä läheisen vakavaa masennusta (psykoosiin asti), ja tuntuisi todella hirveältä, jos häntä vielä vuosienkin jälkeen rankaistaisiin tuosta yhdestä vaikeasta jaksosta elämässä. 

Aloittajalle sanoisin, että pyydä kaikki itseäsi ja lapsiasi koskevat paperit itsellesi, sinulla on siihen oikeus! Mene vaikka lakimiehen juttusille papereinesi, tai pyydä joku oma vakuuttavan oloinen ystävä tukihenkilöksesi seuraavaan palaveriin. Pyydä etukäteen tukihenkilöä puuttumaan jokaiseen epäreilulta kuulostavaan syytökseen, niin se ns. "hankala ihminen" on silloin tuo tukihenkilö eikä sinä. Kun tilanne on sinulle itsellesi tietenkin niin lähellä, niin on ehkä vaikea olla puhumatta tunteellisesti silloin kun pitäisi pysyä kylmän viileänä.

Näin ohiksena kuulostaa siltä, että teillä on kokeiltu jo avohuollon tukitoimia eikä niistä ole ollut apua. Seuraava askel on huostaanotto, halusit tai et.

Yleensä ihmiset joilla elämänhallinta on perseellään eivät itse ymmärrä sitä.

Hyvä esimerkki siitä on jo tuokin ettet saa lapse hampaita harjattua. 

Enpä ole kuullut monestakaan vanhemmasta, jonka mielestä huostaanotto on aiheellinen (etenkään tällä palstalla näitä ihmeitä ei juuri ole ollut). Lähtökohtaisestihan on kamalaa, että vanhemmilta otetaan lapset pois, MUTTA miksi niin tapahtuu, johtuu siitä että ajatellaan lapsen kehityksen vaarantuvan olosuhteiden vuoksi. Vanhemman on mahdotonta useimmiten tarkastella asiaa objektiivisesti. Ja siitä seuraa tämä "meidän tilanteessamme huostaanotto on aiheeton"-ilmiö.

Mitä ap sinun mielestäsi ne todelliset syyt olisivat?

Sellaiset jotka pitävät paikkansa

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 23:14"]

Mitä ap sinun mielestäsi ne todelliset syyt olisivat?

[/quote]

miksi lapsilla oli nälkä ulkoillessaan? Nämä ovat niitä pieniä juttuja joilla katsotaan onko lasten hoiva riittävää. Vanhimman lapsen arkuus voi johtua ehkä aiemmasta kiusaamisesta, mutta hän saattaa silti tarvita tukea kasvulleen ja rohkaisua.

Komppaan 46, ei sijaisperhe ole mikään onni ja autuus. Ajatelkaa nyt millaisen trauman se jättää lapselle, että hänet erotetaan perheestään vs. ei pestä hampaita. 

Minun lähipiirissäni perhettä myös uhattiin lasten huostaanotolla, myös äidin mt-ongelmien takia. Heidän perushoitonsa ei kuitenkaan missään vaiheessa kärsinyt, minusta lain sanat "lasten kehitys vaarantuu" - on aivan liian laaja. Se antaa ammattilaiselle mahdollisuuden tehdä lähes mitä tahansa ja perustelu on tuo lavea, lasten kehitys vaarantuu. Eikö lasten kehitys vaarannu sijoituksesta? Hiljattain radiossa kerrottiin, että yksi suurimmista ryhmistä syrjäytyneiden nuorten keskuudessa ovat sijoitetut lapset. 

Lähipiirissäni lapset saivat jäädä perheeseen, itse asiassa 3 kk:n seurannan jälkeen todettiin, että vanhemmat tekevät huipputyötä lastensa kasvatuksen suhteen, mutta valitettavasti äidin mielenterveyteen tuo seurantajakso ei vaikuttanut positiivisesti. Olen varma, että ilman tuota seurantaa hän olisi paljon paremmassa kunnossa, ja myös koko perhe voisi paremmin. Siksi täydet sympatiat ap:lle. On todella rankkaa, kun uhkaillaan huostaanotolla ja jätetään vanhemmat yksin. Jos olisin sinä, ottaisin yhteyttä taitavaan asianajajaan, joka on erikoistunut tällaiseen. Toivon, että jaksat ja tässä käy hyvin!

Ap, ettet nyt vaan olisi sairastunut tautiin nimeltä "minä teen ja jaksan kaiken yksin"? Kysyn tätä siksi, että meidänkin perhe on lastensuojelun asiakas ja etenkin minä olen (pakon edessä) tehnyt, jaksanut jne. vähän liikaakin, mielenterveyteni kustannuksella. Annas kun kerron...

Meillä on pian 7 vuotta täyttävä lapsi, joka sairastaa autismikirjon häiriötä ja hänellä on ongelmia aistisäätelyssä sekä vuorovaikutuksessa. Lapsi oli pienestä asti erilainen kuin muut ja hain hänelle aktiivisesti apua, sitä kuitenkaan saamatta. Jossain vaiheessa muutkin tahot näkivät ongelmat ja siitä alkoi pitkä taistelu tutkimusten puolesta: ramppasimme niin perheneuvolat, sairaalan osastojaksot kuin terapeutitkin ennenkuin diagnoosit ja jatkohoito saatiin (tämä vei yhteensä vuosia). Jossain vaiheessa löysin itseni istumasta palaverissa, jossa pohdittiin apukeinoja lapselle niin lastensuojelun, psykiatrin kuin erityisopettajankin voimin ja vielä silloinkin yritin hymyillä, sanoen: "kyllä me varmasti pärjäämme..". Palaverin jälkeen psykiatri oli minulle vihainen, puhui todella suoraan ja käski ottamaan tarjotun avun vastaan. Ensimmäinen reaktioni oli tyrmistys; miten törkeää! Sitten kun minulla oli tilaa ajatella, tajusin mistä oli kyse: pakonomainen refleksi "katsoa muualle ja selviytyä" potkaisi sisään ja yritin tiedostamattani lakaista ongelmamme maton alle, taas kerran.

Tosiasioita en silti päässyt karkuun: minä olin lopussa. Koulu oli lapsen suhteen neuvoton. Lapsi oli väkivaltainen, arvaamaton, pelkoja ja ahdistusta täynnä. Arki oli yhtä helvettiä ja pelkkää selviytymistä, iltaisin itkettiin. Ja kaiken tämän keskellä olin minä, hymyilevä idiootti jonka mielestä meillä "meni ihan hyvin", mitä nyt inhosin elämääni...paloin puoli vuotta sitten loppuun..jouduin viimeksi eilen pyytämään anteeksi lapseni käytöstä...sain aamulla kuulla olevani tyhmä...jne.

Koitan tässä sanoa, että sinulta, ap, puuttuu sairaudentunto! Olet taustasi vuoksi seurannassa automaattisesti (mt-ongelmat) ja siihen päälle useampi pieni lapsi lyhyellä ikäerolla, tuo isompi kriisi josta puhuit, yksinhuoltajakin taidat olla? Kolariin jouduit ym. ja edelleen yrität vakuuttaa, että kaikki okei, minä vaan... huomaatko? OTA APU VASTAAN. Sossujen käytös voi luisua epäreilun puolelle, sen uskon, mutta se voi olla heiltäkin turhautumista tilanteeseen: perheessä on ongelmia, mutta äiti ei ota apua vastaan ja viittaa kintaalla muiden huolelle. Mitä muita keinoja sossuilla jää keskustella kuin huostaanotto ym. vakavat toimenpiteet, josset ymmärrä lastesi parasta?

Onko todella lapsen hampaiden harjaamattomuus verrannollinen pahoinpitelyyn tai hyväksikäyttöön, että lapset täytyy äidiltään ottaa pois? Jos nyt oletetaan, että ap puhuu totta, että hampaat kyllä harjataan tällä hetkellä, mutta että ehkä aiemmin oli hetki, jolloin se ei vaan onnistunut. (ja ettei hammaslääkärikään ole ollut tilanteesta huolestunut).

Lapsen puhumattomuuteen voi tietysti olla syynä jokin pelkotila tai trauma, mutta myös esimerkiksi autismi, neurologinen häiriö tai kuulovamma. Nämäkö ovat myöskin syitä huostaanottoon? Jos lapsi käy puheterapiassa ja tilanne on paranemassa, niin tässäkinkö jokin aiempi pätkä lapsen historiassa on syy huostaanottoon? Miksei lapsi ole voinut reagoida puhumattomuudella esimerkiksi sitä aiempaa kiireellistä huostaanottoa. Eristäminen äidistä tärkeässä kehitysvaiheessa on yksi tyypillisistä syistä selektiiviselle mutismille.

Emme nyt tietenkään voi tietää todellisuutta ap:n tilanteesta, mutta tämän perusteella sympatiani olisi kyllä ap:n puolella. 

luupää äiti *diagnosoi*

Olen sivusta seurannut pari juttua ja uskon että sossut voivat myös vääristellä, ylireagoida ja käyttäytyä törkeästi.

Moni kuvittelee, että huostaanotto on viimeinen keino. Minä hain tuliperhettä. Hain sitä, koska olen yksinhuoltaja. Minulla oli kasvain, joka vaati leikkauksen. ajattelin, että lapsi voisi olla tukiperheessä leikkauksen ja alku toipumisen aikana. Ainoa mitä tarjottiin, oli huostaanotto. Leikkauksella ei edes ollut kiire, eli olisin voinut odottaa tukiperhettä. Siis tässä tapauksessa huostaaotto oli ensimmäinen ja ainoa tukitoimi. Pelottelu tehosi. En ole sen jälkeen ollut missään tekemisissä lastensuojelun kanssa. Huostaanotossa sanottiin myös, että 3 vuotias menee melko varmasti lastenkotiin, koska perheet ovat vain vauvoille. Ehkä  minulle sattui vain sadisti lastensuojelusosiaalityöntekijä. Hänestä oli kiva lisätä äidin hätää tai sitten hän oli todennut pelottelun vähentävän asiakkaita.  Teoria ja käytäntö ei ole sama asia. Tukitoimien pitäisi olla perhelähtöisiä eikä ylhäältäpäin annettuja, niitä mitä nyt sattuu olemaan vapaana käytettäväksi. No eipä sitten tullut käytettyä sitä tarjottua huostaanottoa. En ole kyllä saanut sitä tukiperhettäkään. Leikkauksessa kävin. Toipuminen oli (pakosti) nopeaa. Itse en ole koskaan tajunnut huostaanottojen kynnyksen vaihtelevuutta. Jossain liian myöhään jossain ensimmäisenä ja ainoana tukitoimena.

onkohan ap:n todellisuudentaju ihan reilassa. Oletko koskaan ajatellut, että kaikki asiat eivät välttämättä ole juuri niin kuin sinun silmänrei'istäsi katsottuna? Mikä tekee toisen näkemyksestä väärän? Jos lapsella on nälkä, sinua syytetään perushoivan puutteesta ja sanot, ettei se ole totta, ovatko silloin kaikki muut väärässä paitsi sinä? Lapsi ei varmaan sano olevansa nälkäinen jos se ei olisi totta.