Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on burnoutin rajamailla
07.06.2013 |
Tekee keskimäärin 10h työpäivä, ajoittain saatava tiettyyn päivämäärään mennessä projekti valmiiksi. Nyt yksi tiiviimpi jakso meneillään. Illalla mies ei luonnollisesti jaksa mitään, selaa nettiä, valvoo pitkään, nukkuu katkonaisesti ja on aamulla ihan poikki.
Sanoi, että ei haluaisi tällaista elämää. Ei osaa rentoutua keskellä viikkoa. Viikonloppuisinkin vastailee työsähköposteihin.
Voinko tehdä mitään vai onko miehen itse vain herättävä (ehkä romahduksen kautta)? Tämä on jatkunut jo vuosia.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]. En tiedä, millaista olisi elämä ihmisen kanssa, jolla on normaalit voimavarat käytössä vapaa-ajalla. Eli jaksaisi ja olisi kiinnostunut jostakin oma-aloitteisesti. Ja tekisi arkiaskareita normaalisti.
[/quote]
NO ei munkaan mies tee arkiaskareita tai urheile viikolla.. pitäskö viedä lääkäriin vai mitä "normaalin" ihmisen pitäisi työpäivän päälle saada tehtyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]
/quote]
Moni myös sairastuu (esim syöpä, sydäri). Miehesi työnantaja hallitsee miestäsi ja koko perhettäsi. Ette ehkä enään ymmärrä että se ei ole kunnollista elämää. Miettikää, voitte aivan itse valita mitä teette, mies voi vaihtaa työtö kokonaan, ei hän mikään orja ole. Olette vapaita, miehesi voi mennä vähän helpompaan työhön ja vetää rajat heti alusta asti, ei ylitöitä ollenkaan. Olette oman saamattomuutenne uhreja, voitte päättää tänään että nyt se loppu. Jos jatkatte noin, niin ei siitä hyvää seuraa, se on varma alamäki.
[/quote]
MIehellä on ollut pitkään haave yrittäjyydestä, mutta tuolla työmoraalilla pelkään, että se olisi vain portti pahempaan, vielä hämärtyneesempään rajaan työn ja vapaan välillä, yöllä ja viikonloppuna työskentelyä, enemmän stressiä... Mies on työelämässään kunnianhimoinen ja hänelle downshiftaus tehtävissä toisi turhautumisen.
Tähän on pakko ulkopuolisen puuttua. Kyseessä on miehen, lasten isän, turvallisuus ja jopa henki. Jos mies joisi elohopealiuosta joka päivä, menisit kyllä väliin, ja pitkittynyt stressi tuhoaa kehoa ja mieltä vielä paljon tehokkaammin.
No niin, ap yritti järjestää muuta tekemistä ja ajattelemista viikonlopulle. Eilen mies suuttui, kun huomautin, ettei kaupungilla syömässä ollessamme tarvitsisi kirjoittaa työsähköposteja. Tänään on käyty lenkillä mutta mies on ollut kireänä muuten, niin en ole uskaltanut huomauttaa netissä istumisesta. Istuu siis vieläkin koneella ja uusi työviikko edessä, huoh..
Olenkohan ongelma sittenkin minä ja vaatimukset vapaa-ajan suhteen? Entä jos lähtisinkin yksin jonnekin ja antaisin miehen tehdä mitä haluaa? En haluaisi paimentaa aikuista ihmistä. Lisäksi pakenen itsekin nettiin tätä tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo itsesi syyttäminen kuulostaa jo aika vakavalta. Mitä jos hankkisit itsellesikin muuta ajateltavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 00:43"]
No niin, ap yritti järjestää muuta tekemistä ja ajattelemista viikonlopulle. Eilen mies suuttui, kun huomautin, ettei kaupungilla syömässä ollessamme tarvitsisi kirjoittaa työsähköposteja. Tänään on käyty lenkillä mutta mies on ollut kireänä muuten, niin en ole uskaltanut huomauttaa netissä istumisesta. Istuu siis vieläkin koneella ja uusi työviikko edessä, huoh..
Olenkohan ongelma sittenkin minä ja vaatimukset vapaa-ajan suhteen? Entä jos lähtisinkin yksin jonnekin ja antaisin miehen tehdä mitä haluaa? En haluaisi paimentaa aikuista ihmistä. Lisäksi pakenen itsekin nettiin tätä tilannetta.
[/quote]
Ärtyneisyys kertoo jo aika pitkällä olevasta uupumuksesta.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]
/quote]
Moni myös sairastuu (esim syöpä, sydäri). Miehesi työnantaja hallitsee miestäsi ja koko perhettäsi. Ette ehkä enään ymmärrä että se ei ole kunnollista elämää. Miettikää, voitte aivan itse valita mitä teette, mies voi vaihtaa työtö kokonaan, ei hän mikään orja ole. Olette vapaita, miehesi voi mennä vähän helpompaan työhön ja vetää rajat heti alusta asti, ei ylitöitä ollenkaan. Olette oman saamattomuutenne uhreja, voitte päättää tänään että nyt se loppu. Jos jatkatte noin, niin ei siitä hyvää seuraa, se on varma alamäki.
[/quote]
MIehellä on ollut pitkään haave yrittäjyydestä, mutta tuolla työmoraalilla pelkään, että se olisi vain portti pahempaan, vielä hämärtyneesempään rajaan työn ja vapaan välillä, yöllä ja viikonloppuna työskentelyä, enemmän stressiä... Mies on työelämässään kunnianhimoinen ja hänelle downshiftaus tehtävissä toisi turhautumisen.
[/quote]
Olen itse yrittäjien lapsi ja sehän on juuri sitä, että raja työn ja muun välillä on usein tyäsin olematon. Mutta yrittäjällä on vapaus päättää itse ja se tuo hallinnan tunnetta, joka auttaa jaksamaan. Ja tavallaan, oman itsensä työnantajana, ehkä muidenkin ihmisten työpaikoista vastuullisena, on myös pakko ottaa vastuutta omasta jaksamisesta. Joten se voisi olla ratkaisu. Mutta halun pitää tulla tekijältä, ei puolisolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]
/quote]
Moni myös sairastuu (esim syöpä, sydäri). Miehesi työnantaja hallitsee miestäsi ja koko perhettäsi. Ette ehkä enään ymmärrä että se ei ole kunnollista elämää. Miettikää, voitte aivan itse valita mitä teette, mies voi vaihtaa työtö kokonaan, ei hän mikään orja ole. Olette vapaita, miehesi voi mennä vähän helpompaan työhön ja vetää rajat heti alusta asti, ei ylitöitä ollenkaan. Olette oman saamattomuutenne uhreja, voitte päättää tänään että nyt se loppu. Jos jatkatte noin, niin ei siitä hyvää seuraa, se on varma alamäki.
[/quote]
MIehellä on ollut pitkään haave yrittäjyydestä, mutta tuolla työmoraalilla pelkään, että se olisi vain portti pahempaan, vielä hämärtyneesempään rajaan työn ja vapaan välillä, yöllä ja viikonloppuna työskentelyä, enemmän stressiä... Mies on työelämässään kunnianhimoinen ja hänelle downshiftaus tehtävissä toisi turhautumisen.
[/quote]
Ei sille sitten mitään voi, jos mies kokee että työ on se elämä ja koti on se työ. Ne on näitä arvo asioita. Kaveri vanhemmet olivat menestyksekkäitä yrittäjiä yhdessä kaupungissa, olivat melko varakkaita. Yhtenä päivänä kun kaverini tuli kotiin, hänen äitinsä makasi maassa, äiti vietiin sairaalaan ja todettiin lähes aivokuolleeksi, häntä pidettiin elossa koneilla vuosia, pojan isä jätkoi yrittämistä yksin ja muutaman vuoden päästä sairastui syöpään ja menehtyi aika nopeasti. Tunnen myös muita yrittäjävainaita samoilta nurkilta, syöpää, sydänkohtauksia...Itse oli tuossa IT-projekti myllytyksessä vuosia, oli kova stressi, tuli ero, oli aika raskas kausi, sitten sairastuin syöpään. Olin onnekas ja selvisin. Sairastuttuani koin omituisen kokemuksen, asiat kirkastuivat minulle häikäisevinä, tajusin mikä on elämässä tärkeää, perhe, rakkaus, ihmiset. Se oli elämäni käännekohta, sen jälkeen olen satsannut arkeen ja ihmissuhteisiin sekä metkustellut leppoisasti ympäri maailmaa ja nauttinut elämästä, rahaa on mennyt ja säästöt on käytetty, eli rahat on eletty, elämä on tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 16:14"]
Rahaakin miehelle kertyy säästöön, kun ei ehdi tuhlaamaan.
[/quote]
onko tuo sitten sinua tyydyttävää elämää, vai kaipaatko enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin aloilla tuo on täysin normaalia. Tärkeintä on työviihtyvyys. Seinä tulee paljon nopeammin ja kovaa vastaan jos työpaikalla on huono ilmapiiri. Mukavassa ympäristössä mielekkäiden tehtävien kanssa jaksaa 14 tuntia päivässä, myös viikonloppuisin. Tosin alkoholin kulutus nousee helposti liian korkeaksi.
Lakimies, 12 vuotta alalla
Tunnistan itseni ap:n miehen kuvauksesta, minulla samankaltainen tilanne kuin hänellä. En vain teidä miten saan itseni pois tästä tilanteesta. Tuntuu, että päällä on lähes koko ajan syväuupumus. Mikään ei kiinnosta eikä mitään ylimääräistä jaksa. Kotona laiminlyön kaikki asiat, myös lapsen. Lisäksi tuntuu, ettei mitkään sairaslomat ratkaise tilannetta, vaan työstä kokonaan pois lähtö. Mutta tyhjänpäälle ei voi lähteä, kun rahantulo loppuu siihen. Eikö se ole jotain 3 kuukautta, mitä karenssia lätkäistään, jos itse lähtee? Olen vajaa vuoden verran jo etsinyt tuloksetta uutta työtä, mutta haastattelutkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Tuntuu, että katkean, välillä tuntuu jopa siltä, että haluan kuolla.
Pelkään sitä, että työkykyni on jo heikentynyt ja menetän vielä sen kokonaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]
Jotenkin olemme molemmat tottuneet tähän. En tiedä, millaista olisi elämä ihmisen kanssa, jolla on normaalit voimavarat käytössä vapaa-ajalla. Eli jaksaisi ja olisi kiinnostunut jostakin oma-aloitteisesti. Ja tekisi arkiaskareita normaalisti.
Niin, en voi sitoa miestä sänkyyn viikoksi tai pakottaa lääkäriin. MIes vaan on tottunut elämäänsä tällaisena.
(Sänkyyn sitomisesta tuli mieleen, että seksi kiinnostaa miestä oma-aloitteisesti noin kerran/kk.)
[/quote]
nyt kuulostaa siltä että olet ehkä itsekkin nostanut kädet ylös, etkä kykene tai halua muuttaa tilannetta, eikä ketään tarvitse sitoa sänkyyn, syokää, ulkoilkaa, levätkää, katsokaa kivoja elokuvia. Tehkää kivoja ja helppoja asioita ja jutelkaa ja naurakaa. Jos haluat muutosta ?
ja lue vielä kohta 11
[/quote] Olen nostanut kädet ylös, kun tämä tuntuu ikuisuusongelmalta. Toisaalta myös ongelmalta, jossa on turvallista vatvoa asiaa tekemättä mitään. Sairas- ja muut lomat ovat ainakin heinäkuuhun asti poissa laskuista, miehellä työmatkoja ja niitä projektien deadlineja nyt.
Tai no, sairaslomia tuli keväällä moniakin miehen fyysisen sairastelun takia, ja silloinkin totesi tehneensä alkuvuoden liian tiiviisti töitä ja kun stressi (hetkeksi) hellitti, mies sairastui.. ja teki kotoa töitä sairaana.
Tuollaista pientä arjen piristystä kaipaan itsekin ja sellaisella mies saisi "hyvällä" muuta ajateltavaa ja työstä irtautumista. Pieniä tekoja, jotka eivät saa miestä kauhistumaan ja todistelemaan, että jaksaa jaksaa...
[/quote]
Ihan turha on luilla ettei sairasloma "ole mahdollinen" johonkin tiettyyn päivämäärään saakka. Noin ajattelee ihminen, joka luulee, että maapallo pysähtyy jos hän itse pysähtyy. Itse tällä hetkellä toist kertaa työuupimuksen takia saikulla ollessani voin kertoa, että kun stoppi tulee, se tulee vaikka olisi mikä deadline tulossa. Ja töissä joko joku projekti jää kesken tai muut tekee sen. On paha illuusio luulla itseään korvaamattomaksi, mitta juuri se on valitettavasti tosi yleistä ihmisillä, jotka saa burnoutin. Oma mieheni elää tuota samaa kuviota kuin ap-n mies, ja sata kertaa olen puhunut että hellittäisi tahtia ettei käy kuin minulle. Mutta puhe ei auta, jokaisen on itse tehtävä virheensä ja opittava niistä. Eikä niistäkään välttämättä ekalla kerralla opi, kuten omassa tapauksessani; kun selvisin ekasta kriisistä, olin jonkin aikaa armeliaampi itselleni. Muutamassa vuodessa taas samat vanhat ylikuormitusongelmat alkoivat, ja ihan voin itseäni syyttää, että taas olen samassa jamassa.
Et voi pelastaa miestäsi, ilmeisesti hänen on tehtävä oma pohjakosketuksensa ennen kuin muutoksia voi tulla.
Minulla ei ole työkyky palautunut monien vuosienkaan jälkeen. Täällä av:lla juttelen ja pötköttelen sohvalla päivät, ja silti nukuttaa vain.
työpäivä 8 tuntiin ja nettikielto kotona, lenkille ja vitamiinikuuri.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:40"]
Jotenkin olemme molemmat tottuneet tähän. En tiedä, millaista olisi elämä ihmisen kanssa, jolla on normaalit voimavarat käytössä vapaa-ajalla. Eli jaksaisi ja olisi kiinnostunut jostakin oma-aloitteisesti. Ja tekisi arkiaskareita normaalisti.
Niin, en voi sitoa miestä sänkyyn viikoksi tai pakottaa lääkäriin. MIes vaan on tottunut elämäänsä tällaisena.
(Sänkyyn sitomisesta tuli mieleen, että seksi kiinnostaa miestä oma-aloitteisesti noin kerran/kk.)
[/quote]
nyt kuulostaa siltä että olet ehkä itsekkin nostanut kädet ylös, etkä kykene tai halua muuttaa tilannetta, eikä ketään tarvitse sitoa sänkyyn, syokää, ulkoilkaa, levätkää, katsokaa kivoja elokuvia. Tehkää kivoja ja helppoja asioita ja jutelkaa ja naurakaa. Jos haluat muutosta ?
ja lue vielä kohta 11
[/quote] Olen nostanut kädet ylös, kun tämä tuntuu ikuisuusongelmalta. Toisaalta myös ongelmalta, jossa on turvallista vatvoa asiaa tekemättä mitään. Sairas- ja muut lomat ovat ainakin heinäkuuhun asti poissa laskuista, miehellä työmatkoja ja niitä projektien deadlineja nyt.
Tai no, sairaslomia tuli keväällä moniakin miehen fyysisen sairastelun takia, ja silloinkin totesi tehneensä alkuvuoden liian tiiviisti töitä ja kun stressi (hetkeksi) hellitti, mies sairastui.. ja teki kotoa töitä sairaana.
Tuollaista pientä arjen piristystä kaipaan itsekin ja sellaisella mies saisi "hyvällä" muuta ajateltavaa ja työstä irtautumista. Pieniä tekoja, jotka eivät saa miestä kauhistumaan ja todistelemaan, että jaksaa jaksaa...
[/quote]
Moni myös sairastuu (esim syöpä, sydäri). Miehesi työnantaja hallitsee miestäsi ja koko perhettäsi. Ette ehkä enään ymmärrä että se ei ole kunnollista elämää. Miettikää, voitte aivan itse valita mitä teette, mies voi vaihtaa työtö kokonaan, ei hän mikään orja ole. Olette vapaita, miehesi voi mennä vähän helpompaan työhön ja vetää rajat heti alusta asti, ei ylitöitä ollenkaan. Olette oman saamattomuutenne uhreja, voitte päättää tänään että nyt se loppu. Jos jatkatte noin, niin ei siitä hyvää seuraa, se on varma alamäki.