Uskoon tullessa kaverit kaikkoaa

Kaveripiiri vaihtuu ja muuttuu pitkin elämää. En ainakaan itse kaveeraa enää yhdenkään lukioaikaisen luokkakaverin kanssa, eikä kyse ole uskosta tai sen puutteesta.

Kun ei vain ole mitään yhteistä enää. Tuskin sinullakaan niiden kanssa, joita nimitätä juopporemmiksi.

Ihmisillä on taipumus haluta kaltaistaan seuraa. Juopporemmiin kelpaa ja haluaa vain juoppo. Ja jos "uskoon tulemiseen" vielä liittyy sen uskon julistaminen, niin eihän sellaista moni halua kuunnella.

Kaverit ovat yleensä samanhenkisiä. Minulle olisi aika iso miinus, jos sekulaarista, tiedeorientoituneesta ateistisesta ystäväpiiristäni joku tulisi uskoon - oli se usko mikä tahansa. Minä kokisin, ettei henkilö ole enää se, jonka kanssa ystävystyin. Ero on tuossa vaiheessa niin merkittävällä tasolla, että ainakaan läheiseksi ystäväksi en uskovaisia halua. Varsinkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan "liian erilaisia" ihmisiä omassa kiireessäni. Uskovaiset ovat minun näkökulmastani vaivaannuttavia ja epärationaalisia.

Tämä siis yksi näkökulma. Eräs entinen ystäväni "palasi Islamiin" ja valitettavasti meillä ei ollut sen jälkeen enää mitään yhteistä. Elämäntilanteet vaihtelevat. Nelikymppisenä sitä ei vain enää viitsi "tuhlata aikaa" kovasti erilaisiin ihmisiin, kun kaveripiirin heterogeenisuus ei ole mikään arvo sinänsä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:00"]

Kaveripiiri vaihtuu ja muuttuu pitkin elämää. En ainakaan itse kaveeraa enää yhdenkään lukioaikaisen luokkakaverin kanssa, eikä kyse ole uskosta tai sen puutteesta.

Kun ei vain ole mitään yhteistä enää. Tuskin sinullakaan niiden kanssa, joita nimitätä juopporemmiksi.

[/quote]

Niin vaihtuu. Itselläkin tuossa iässä huomannut, että "vanhat" kaverit jääneet vähän taka-alalle ja uusiksi kavereiksi tullut uusia opiskelun ja työn kautta. Lasten syntymän jälkeen tullut uusia kavereita lähistön kotiäideistä. Aina vähän tilanteen mukaan. Toki nuo vanhatkin säilyvät jossain määrin, mutta ei niin paljon enää tekemisissä. Kaikilla on myös omia kiireitä, ei sitä enää ehdi soitella samaan tahtiin kuin nuorena sinkkuna.

Jos kovasti tuot esille uskoasi, yrität joko hienovaraisemmin vihjata että kaverillesikin tekisi hyvää tulla uskoon tai tulet - tieten tai tietämättäsi - saarnanneeksi uskon ilosanomaa, ei ole ihme että kaverit kaikkoavat.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 07:53"]Olimme lapsena hyviä kavereita, myös teini-iässä. Kun ikä alkoi olla parikymmentä, olimme muuten kavereita ,mutta en kuulunut heidän viikonloppu juopotteluporukkaan, mitä nyt harvakseltaan olin kuskina tai mukana. Muissa merkeissä pysyimme hyvissä väleissä. Myös lukiosta yks ihminen tuli hyväksi kaverikseni. No kun 24 vuotiaana tulin uskoon, huomasin että nämä kaverit ei juurikaan ottaneet enää yhteyttä. Vastasivat kyllä jos soitin, mutta oma aloitteisesti eivät enää soittaneet. Ja tämä lukiokaveri, se ei enää vastannut minkäänlaiseen yhteydenottoon. Kyllä yksi heistä vielä on ns. kaveri ,mutta ei tosiaan edelleenkään itse soittele. No toisaalta muutama muu uskoontullut on tullut hyväksi kaverikseni. Miksi siis jotkut hylkäävät kaverisuhteensa tämän takia? Tällä mun kaverilla on samanlaisia kokemuksia. Hän kuului juopporemmiin, mutta uskoontultuaan lopetti niissä olemisen. Sama homma. Hän ei enää kiinostanut kavereita. Soittelu loppui. Ite pysyn kaverina ,vaikka toinen tekisi minkälaisen ratkaisun tahansa. Mun mielestä tuommoinen ei lopulta ole kyllä tosi kaveri. Vai onko se niin suomalaiseen luonteeseen kuuluvaa, että ei uskalleta enää kaveerata tuollaisen kansaa, jos vaikka puhe kääntyiskin uskonasioihin, ja sitten olisi kamalan ahdistava olo. Sitäkö pelätään. Eihän niistä ole pakko puhua. Ehkä sitä ei enää ole mitään yhteistä kun toinen ei enää ookkaan niinkuin kaikki muut. Surullista.[/quote]

Tämä menee taas hieman väärään suuntaan, kun puhutaan siitä, kuinka kuuluttiin "juopporemmiin" ja kuinka "ja sitten olisi kamalan ahdistava olo". Ensimmäinen ilmaus viittaa mielestäni vahvasti moralisointiin ja mitä tuohon ahdistavuuteen tulee, niin kyllä ne ovat omalla kohdallani aina olleet uskovaisia, joita loppujen lopuksi alkaa ahdistaa. Jos oma ystäväni kertoisi tulleensa uskoon, niin se ystävyys olisi minun osaltani siinä. 

Ensimmäinen syy olisi ihan vain se, että rationaalisen ihmisen ei tulisi uskoa tällaisiin asioihin. Pitäisin siis ystävääni tyhmänä; henkilönä joka ei kestä tosiasioita, vaan pakenee defenssin taakse maailman mielettömyyttä ja kuolemanpelkoaan. Minulle olisi aika sama, että uskooko henkilö sitten haltijoihin, noitiin, horoskooppeihin tai jumalaan. Kaikki yhtä sekaisin.

Toinen syy on moralisointi. Ai että kun uskovainen on niin iloisesti tuomitsemassa muita ihmisiä ja yleensä ilman minkäänlaista omaa järjenkäyttöä. Etiikka, joka pohjautuu vuosisatoja vanhaan kirjaan on lähtökohtaisesti väärin. Moraalin tulee olla omasta mielestäni relationaalista ja pragmaattista pyrkien tilannekohtaisesti parhaaseen lopputulokseen. Huvittaa, kun välillä kuulee uskovaiselta mielipiteen siitä, kuinka ateisti on ilman moraalia ja kuinka moraali rappeutuu. Henkilö, jonka moraali pohjautuu pelkästään johonkin uskontoon tai ismiin ei mielestäni omaa itsenäistä eettistä ajattelukykyä.

Henkilökohtaisesti pystyn olemaan hyvin erilaisten ihmisten ystävä kunhan vain pystyn pitämään heitä rationaalisina ihmisinä. Sellaisina, jotka pystyvat perustelemaan mielipiteensä loogisesti. Uskovaiset eivät kuulu mielestäni tällaisiin ihmisiin.

No kyllä se niin vaan menee, että juttuaiheet, terassikierrokset, kosmetologikäynnit, shoppailukierrokset, teatterireissut ym jäävät aika vähiin kun toinen on uskossa. En minä jaksa vain pelkkää jutustelua ja kahvittelua kaunisilma tänään-jutusteluineen.  Ja Itse katson niin, että meidän akateemisessa perheessä edes lapsuudessa ei kauheasti arvostettu ja jaksettu seurustella ihmisten kanssa jotka uskovat moiseen hömpään ja mikä ikävintä, usein myös tuputtavat sitä muillekin. Heille olen todennut kylän viileästi, että uskon eteismattoomme ja se tuo minulle rauhaa, sinä saat uskoa mihin vaan mutta älä tuputa sitä kuten minäkään en tuputa omaani. Pahimpia ovat kaverit jotka fb laittavat näitä 16:1 löytyy sinullekin vastaus niin jaksat taas (jos eism. päivittänyt että huh huh, olipa rankka päivä töissä tmv). Joten noista syistä minä ainakin karsastan uskiksia.

Kaverit kaikkoavat ihan hyvästäkin syystä. Ei henkisesti epätasapainoisen(tarvitsee jonkun kuvitteellisen auktoriteetin ohjaamaan tekemisiään ja elämäänsä) ja muutenkin sekaisin olevan kanssa kukaan täysijärkinen halua kaveerata.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:26"]

No kyllä se niin vaan menee, että juttuaiheet, terassikierrokset, kosmetologikäynnit, shoppailukierrokset, teatterireissut ym jäävät aika vähiin kun toinen on uskossa. En minä jaksa vain pelkkää jutustelua ja kahvittelua kaunisilma tänään-jutusteluineen.  Ja Itse katson niin, että meidän akateemisessa perheessä edes lapsuudessa ei kauheasti arvostettu ja jaksettu seurustella ihmisten kanssa jotka uskovat moiseen hömpään ja mikä ikävintä, usein myös tuputtavat sitä muillekin. Heille olen todennut kylän viileästi, että uskon eteismattoomme ja se tuo minulle rauhaa, sinä saat uskoa mihin vaan mutta älä tuputa sitä kuten minäkään en tuputa omaani. Pahimpia ovat kaverit jotka fb laittavat näitä 16:1 löytyy sinullekin vastaus niin jaksat taas (jos eism. päivittänyt että huh huh, olipa rankka päivä töissä tmv). Joten noista syistä minä ainakin karsastan uskiksia.

[/quote]

Sama täällä. On toivotonta keskustella oikeasti tai verkossa, kun toinen osapuoli suoltaa perusteluina ja kommentteina raamatunkohtia.

Kuulehan ap...olen koko ikäni uskossa ollut ja todella sisäistänyt sen että maailma ja sen lapset ovat AIVAN ERI asia kuin uudestisyntyneet uskovaiset. Jeesusta ne ei hyväksyny ollenkaan. Miten nyt saatana jeesusta hyväksyisikään? Jos sisimmässäsi seuraat jeesusta,saatana vihaa sua ja ihmiset ovat saatanan talutettavana ketkä ei seuraa jeesusta.ei tietenkään he hyväksy sua kunnolla enää.anna olla,itse en haluaisi ees ystäviks maailman ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:07"]

Kuulehan ap...olen koko ikäni uskossa ollut ja todella sisäistänyt sen että maailma ja sen lapset ovat AIVAN ERI asia kuin uudestisyntyneet uskovaiset. Jeesusta ne ei hyväksyny ollenkaan. Miten nyt saatana jeesusta hyväksyisikään? Jos sisimmässäsi seuraat jeesusta,saatana vihaa sua ja ihmiset ovat saatanan talutettavana ketkä ei seuraa jeesusta.ei tietenkään he hyväksy sua kunnolla enää.anna olla,itse en haluaisi ees ystäviks maailman ihmisiä.

[/quote]

Tämä kuulostaa mielenvikaisen tekstiltä.  Ei ihme ettei uskovasia suvaita.

I rest my case. Nro 4.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:07"]

Kuulehan ap...olen koko ikäni uskossa ollut ja todella sisäistänyt sen että maailma ja sen lapset ovat AIVAN ERI asia kuin uudestisyntyneet uskovaiset. Jeesusta ne ei hyväksyny ollenkaan. Miten nyt saatana jeesusta hyväksyisikään? Jos sisimmässäsi seuraat jeesusta,saatana vihaa sua ja ihmiset ovat saatanan talutettavana ketkä ei seuraa jeesusta.ei tietenkään he hyväksy sua kunnolla enää.anna olla,itse en haluaisi ees ystäviks maailman ihmisiä.

[/quote]

Ap: en usko että olennaisin asia on uskoontulo, vaan se että olet luultavasti muuttunut ihmisenä. Teillä ei enää ole samantyylisiä ajatuksia ja eläytte eri maailmassa. Silloin ystävyys loppuu ei silloin jos toinen tulee uskoon. Vai kuinka? Miten reagoisit, jos kaverisi kertoisi olevansa homoseksuaali? Tai jos hän kertoisi syrjähypystään? Tai jostain vastaavasta? Osaisitko myötäelää ja kuunnella ja tukea?