Minusta tulee totaalinen idiootti kun rakastun.

Kuuluu asiaan

Sama! En voi syödä, en nukkua, en keskittyä työhön! Ajattelen vain häntä, muistelen kohtaamisiamme ja fantasioin seuraavaa. Pulssi koholla koko ajan ja vatsasta kouraisee vähän väliä. Parempi olisi ilman

Mulla on sama juttu. Oman mieheni tavatessani olin varsin järkevä, ihastunut kyllä ja innostunut. En laskenut sen varaan, että joidenkin vuosien jälkeen tapahtuu se, että tapaan jonkun, jonka takia en nuku, syö, enkä juuri muutakaan - ja olen täysi idiootti koko ajan.

Nyt kaikki on vain vaikeaa ja hankalaa, eikä mistään tule mitään.

Kenestäpä ei tulisi. Pahinta on vielä se, että kaikki tutut kyllä huomaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Sama! En voi syödä, en nukkua, en keskittyä työhön! Ajattelen vain häntä, muistelen kohtaamisiamme ja fantasioin seuraavaa. Pulssi koholla koko ajan ja vatsasta kouraisee vähän väliä. Parempi olisi ilman

Joo, olisi kyllä muutakin tekemistä kuin vain ajatella tätä yhtä tyyppiä ja edeltäviä kohtaamisiamme, mutta kun ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama juttu. Oman mieheni tavatessani olin varsin järkevä, ihastunut kyllä ja innostunut. En laskenut sen varaan, että joidenkin vuosien jälkeen tapahtuu se, että tapaan jonkun, jonka takia en nuku, syö, enkä juuri muutakaan - ja olen täysi idiootti koko ajan.

Nyt kaikki on vain vaikeaa ja hankalaa, eikä mistään tule mitään.

Eikä riitä speksit tähän uuteen niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama juttu. Oman mieheni tavatessani olin varsin järkevä, ihastunut kyllä ja innostunut. En laskenut sen varaan, että joidenkin vuosien jälkeen tapahtuu se, että tapaan jonkun, jonka takia en nuku, syö, enkä juuri muutakaan - ja olen täysi idiootti koko ajan.

Nyt kaikki on vain vaikeaa ja hankalaa, eikä mistään tule mitään.

Sitä se hormonikoktail teettää. Ei ole muuta tehtävissä kuin antaa sen mennä kehon läpi.

Rakastuminenhan on pitkälti aivokemiaa. Tämä ilotulitus tapahtuu samassa osassa aivoja kuin pakko-oireisuus, mikä selittääkin mm.toisen pakonomaisen ja alituisen ajattelun yms. Lisäksi rakastuminen on elimistölle kova stressitila, kuten ehkä saatoitte jo aavistaa. 8)

Sama täällä. Olen 45 vuotias ja vuosi sitten koin tosi voimakkaan ihastumisen tunteen. Taannuin teini-ikäiseksi hihitteleväksi pikkutytöksi eikä töistä tai muustakaan tullut oikeen mitään. Ihanan kamala tunne. Menetin järkevyyteni silloin, mut onneksi on sittemmin taas aivokemiat asettuneet.

No mulla ei olis riittänyt speksit ja tiedän sen ilman hänen haukkujaankin.

Mutta ajatella että tuo kreikkalainen veistos oli kuitenkin niinkin lähellä minua, edes ne kaksi kertaa..

Voi kun miehet tietäisi miten epävarmoja meistä naisista tuleekaan kun rakastumme.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminenhan on pitkälti aivokemiaa. Tämä ilotulitus tapahtuu samassa osassa aivoja kuin pakko-oireisuus, mikä selittääkin mm.toisen pakonomaisen ja alituisen ajattelun yms. Lisäksi rakastuminen on elimistölle kova stressitila, kuten ehkä saatoitte jo aavistaa. 8)

Joo, mutta teorian tunteminen ei tilanteen ollessa päällä oikein auta.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun miehet tietäisi miten epävarmoja meistä naisista tuleekaan kun rakastumme.

En kyllä tunne itseäni juurikaan epävarmaksi. Olen aika lailla vakuuttunut, että toinen on samassa vuoristoradassa. En vain ole varma, miten haluan edetä vai haluanko edes edetä jutussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee sen lisäksi julma lapselleni ja eläimilleni joten olen päättänyt että en voi antaa itseni rakastua. Oikeasti viimeksi kun rakastuin, jätin lasta ja koiria jopa päiväkausiksi yksin kun päähäni ei mahtunut muuta kuin saada mennä ihastukseni kanssa. Vasta kun suhde loppui, tajusin mitä olen tehnyt, että minut olisi voinut tuomita sekä lastensuojelu että eläinsuojelurikkomuksista, kun minä vaan rakastuneena unohdin melkein koko lapsen ja koirat.

Siis mitä nyt helvettiä?

Joo, valitettavasti se on mulla lähes psykoosia muistuttava tila, jossa minusta tulee totaalisen itsekäs kuspää. Enkä ole ollenkaan sellainen kun se hurahdus ei ole päällä. Joten ei enää rakkauksia eikä suhteita minulle ikinä.

Jollakin keinoilla luonnon on pakotettavat myös itseään reflektoivat apinat lisääntymään.

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

Vierailija kirjoitti:

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

Ei rakastumisen huumassa tuommoisia huomaa. Sitä uskoo itsekin olevansa tosi viehättävä vaikka objektiivinen totuus olisi ihan muuta. Mun yksi seurustelukumppani oli mua 12 vuotta nuorempi ja komea kun itse olin pullukka tavis, mutta tunsin vaan kerrankin rakastuneena olevani kaunis ja seksikäs.

Osalle ihmisistä rakastuminen aiheuttaa suhteettoman järjenmenetyksen. Siis aivan totaalisen. Tälle tilalle on joku nimikin, olikohan obsessive love disorder englanniksi. Oikeasti ihan kamalaa, tunnistan itseni näistä piirteistä. Elämässä ei siis ole _mitään_ muuta kuin se rakkauden kohde. Kaikki pyörii hänen ympärillään ja millään muulla ei ole väliä. Olen menettänyt pitkäaikaisia ystäviä, kun kohteli heitä totaalisen kusipäisesti ollessani rakkauden huumassa. Siksi tuo edellisen kirjoittajan "jätin koirat ja lapset oman onnensa nojaan" kuulostaa minulle valitettavasti samaistuttavalta. Ja tiedän miten sairasta tämä on, uskomatonta mutta totta mielenterveyteni on muuten ihan ok, mutta rakastuessani päässäni napsahtaa ja pahasti. Tämän takia ihan itsesuijelusyistäkin olen täysin vetäytynyt parisuhdemarkkinoilta.

Uskon todella vahvasti, että rakastumisen aivokemiallinen reaktio aiheuttaa jostain syystä päässäni aivan suhteettoman reaktion ja psyykkisen tilan. Rakastumisen jälkeen on ollut karmaisevaa mutta välttämätöntä analysoida tekemisiäni, ja olenkin siis tullut tulokseen että forever alone on oikeasti paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

Ei rakastumisen huumassa tuommoisia huomaa. Sitä uskoo itsekin olevansa tosi viehättävä vaikka objektiivinen totuus olisi ihan muuta. Mun yksi seurustelukumppani oli mua 12 vuotta nuorempi ja komea kun itse olin pullukka tavis, mutta tunsin vaan kerrankin rakastuneena olevani kaunis ja seksikäs.

Minulla on kyllä aina ollut jalat tiukasti maassa! :D