Minusta tulee totaalinen idiootti kun rakastun.

Moni on pilannut elämänsä lähtiessään vakisuhteesta tuossa tilassa, missä perspektiivi elämässä on täysin vinoutunut.

Vierailija kirjoitti:

Moni on pilannut elämänsä lähtiessään vakisuhteesta tuossa tilassa, missä perspektiivi elämässä on täysin vinoutunut.

Ja lastensa elämän. Moni on myös katunut tätä lähtöään, rakastuminen on ohimenevä tunne.

Vierailija kirjoitti:

Moni on pilannut elämänsä lähtiessään vakisuhteesta tuossa tilassa, missä perspektiivi elämässä on täysin vinoutunut.

Joo, mutta mikä siihen auttaa, jos ihmisen aivokemia on aivan sekaisin? Tietääkseni mitään rakkauden myllyhoitoa tai vieroitusklinikoita ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on pilannut elämänsä lähtiessään vakisuhteesta tuossa tilassa, missä perspektiivi elämässä on täysin vinoutunut.

Ja lastensa elämän. Moni on myös katunut tätä lähtöään, rakastuminen on ohimenevä tunne.

Miksi tässä oletetaan, että AP olisi varattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on pilannut elämänsä lähtiessään vakisuhteesta tuossa tilassa, missä perspektiivi elämässä on täysin vinoutunut.

Ja lastensa elämän. Moni on myös katunut tätä lähtöään, rakastuminen on ohimenevä tunne.

Miksi tässä oletetaan, että AP olisi varattu?

Tässä puhutaan myös yleisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminenhan on pitkälti aivokemiaa. Tämä ilotulitus tapahtuu samassa osassa aivoja kuin pakko-oireisuus, mikä selittääkin mm.toisen pakonomaisen ja alituisen ajattelun yms. Lisäksi rakastuminen on elimistölle kova stressitila, kuten ehkä saatoitte jo aavistaa. 8)

Jos yhtään mietit niin kaikki ajattelu tapahtuu aivoissa. Kerroit tämän niin kuin se olisi jotain uutta tietoa? ”Rakastuminenhan on pitkälti aivokemiaa” phh

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminenhan on pitkälti aivokemiaa. Tämä ilotulitus tapahtuu samassa osassa aivoja kuin pakko-oireisuus, mikä selittääkin mm.toisen pakonomaisen ja alituisen ajattelun yms. Lisäksi rakastuminen on elimistölle kova stressitila, kuten ehkä saatoitte jo aavistaa. 8)

Jos yhtään mietit niin kaikki ajattelu tapahtuu aivoissa. Kerroit tämän niin kuin se olisi jotain uutta tietoa? ”Rakastuminenhan on pitkälti aivokemiaa” phh

Kaikki ajattelu tapahtuu aivoissa, mutta kaikki ajattelu ei näyttäydy aivokuvassa samalta kuin huumetrippi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

No itseasiassa omassa tapauksessani mies on nuorempi ja komeampi.

No se on hyvä, että itsetunto kestää. Minä taidan ottaa lisää suklaata..

Miksei naisen itsetunto kestäisi sitä, että joku pitää hänestä?

Jos se mies on todella paljon parempi naiseen verrattuna kaikilla spekseillä, niin siinä voi kokea jonkinlaista alemmuuden tunnetta. Kokee ettei ole sen miehen arvoinen, koska hän saisi varmasti heti paljon paremmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

No itseasiassa omassa tapauksessani mies on nuorempi ja komeampi.

No se on hyvä, että itsetunto kestää. Minä taidan ottaa lisää suklaata..

Miksei naisen itsetunto kestäisi sitä, että joku pitää hänestä?

Jos se mies on todella paljon parempi naiseen verrattuna kaikilla spekseillä, niin siinä voi kokea jonkinlaista alemmuuden tunnetta. Kokee ettei ole sen miehen arvoinen, koska hän saisi varmasti heti paljon paremmankin.

Ei ikä ja komeus kuitenkaan ole kaikki speksit mitä on. Totta kai kuka tahansa voi tunte alemmuutta, mutta rakastuminen myös kohottaa itsetuntoa.

Olisi hauska lukea esimerkkejä siitä, mitä idioottimaista olette rakastuneena tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

No itseasiassa omassa tapauksessani mies on nuorempi ja komeampi.

No se on hyvä, että itsetunto kestää. Minä taidan ottaa lisää suklaata..

Miksei naisen itsetunto kestäisi sitä, että joku pitää hänestä?

Jos se mies on todella paljon parempi naiseen verrattuna kaikilla spekseillä, niin siinä voi kokea jonkinlaista alemmuuden tunnetta. Kokee ettei ole sen miehen arvoinen, koska hän saisi varmasti heti paljon paremmankin.

Vain ulkoisilla spekseillä.. Hän myös haukkui minut niin lyttyyn, että käyttäydyin kuin idiootti eräässä jutussa, missä olisi voinut käyttäytyä ihan normaalisti. Mikä se sitten oli, niin se jääköön arvoitukseksi.

Tai oikeastaan rakkauden tunteet olivat jo siinä kohtaa hävinneet, mutta häpeä ei.. Arvosteli sen verran rumasti ulkonäköni, joka toki onkin mitä on. Olemmehan eri ikäisiä ja geenisiä.

Kieltäydyn rakastumisista. Tai ainakin manifestoimasta.

Epäluottamus läsnä.

Pessimisti ei pety.

Ohutta yläpilveä on joo, mutta niin oot kohta sinäkin. Voi voi.. ;) Tai oikeastaan alat jo ollakin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

Ei rakastumisen huumassa tuommoisia huomaa. Sitä uskoo itsekin olevansa tosi viehättävä vaikka objektiivinen totuus olisi ihan muuta. Mun yksi seurustelukumppani oli mua 12 vuotta nuorempi ja komea kun itse olin pullukka tavis, mutta tunsin vaan kerrankin rakastuneena olevani kaunis ja seksikäs.

Oletpa onnekas, jos sinulla rakastuminen tuo itsevarmuutta! Itsellä päinvastoin romahtaa käsitys omista resursseista, näen toisen niin upeana että jään täysin jalkoihin vertailussa. Mitä rakastuneempi olen, sitä upeampana sen toisen näen ja sitä riittämättömämmäksi tunnen itseni.

Näin ollen elämäni ainoa parisuhde oli sellainen, ettei kumpikaan meistä ollut toisesta oikein ollenkaan kiinnostunut. Muunlaiset torpedoin heti alkuunsa, koska koen kontrastin liian suurena enkä kykene edes yrittämään tapailua. Sanomattakin selvää, ettei asetelma ainakaan onnelliseksi tee, otti sen kummin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten pitää olla ulkonäöt aika tasaiset, ettei tunne epävarmuutta, mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa mies on esim vaikka nuorempi ja komeampi..

No itseasiassa omassa tapauksessani mies on nuorempi ja komeampi.

No se on hyvä, että itsetunto kestää. Minä taidan ottaa lisää suklaata..

Miksei naisen itsetunto kestäisi sitä, että joku pitää hänestä?

Jos se mies on todella paljon parempi naiseen verrattuna kaikilla spekseillä, niin siinä voi kokea jonkinlaista alemmuuden tunnetta. Kokee ettei ole sen miehen arvoinen, koska hän saisi varmasti heti paljon paremmankin.

Vain ulkoisilla spekseillä.. Hän myös haukkui minut niin lyttyyn, että käyttäydyin kuin idiootti eräässä jutussa, missä olisi voinut käyttäytyä ihan normaalisti. Mikä se sitten oli, niin se jääköön arvoitukseksi.

Kuulostaa erittäin tutulta. Ainut mikä minua lohduttaa on se, ettei tarvitse enää olla tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa ja kohtaamisen mahdollisuus on olemattoman pieni. Häpeäisin silmät päästäni jos kävelisi jossain vastaan.

Entä, kun se toinen nyt vaan on paljon upeampi ja nuorempi kun itse. Ei sille häpeälle mitään voi.

Sitten kun se toinen vielä haukkuu sut joksikin taikinanaamaksi, mitä toki olenkin. Anteeksi kun olen olemassa ja sori kun oon syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että annan koko ajan ihastukselleni väärän kuvan itsestäni, kun jutuilla ei ole mitään tasoa. Uskon, että meillä molemmilla olisi resursseja parempaankin keskusteluun, mutta olo on kuin puulla päähän lyödyllä.

Kuulostaapa tutulta...

Terv. Järkensä hukannut