Lue keskustelun säännöt.
Suurperheellinen suuperheistä
04.06.2013 |
Olen viime vuosina, useimpien lasteni jo kasvettua aikuisiksi, joutanut perehtymään netin keskustelupalstojenkin tarjontaan (ovat hyvää hupia ja taukohetkien oheisapetta työskennellessäni muutoinkin tietokoneella) ja hämmentynyt sitä, millainen kuva näillä annetaan suurperheistä.
Monesti on rehellisesti ”mitwit”-olo, vaikka moinen termi ei suuhuni tässä iässä enää oikein pitäisi istuakaan.
Meitä on siis kaksi vanhempaa, molemmilla korkeakoulutus ja molemmilla yritys (omani on second job varsinaisen virkani ohella).
Lapsia on 11. Vanhin on 31, nuorin on 4.
Lapsenlapsiakin on jo 9.
MIKÄÄN netin suurperhekliseistä ei osu:
- Emme ole koskaan saaneet muita tukia kuin kaikille kuuluvan lapsilisän ja kodinhoitotuen. (Kumpikaan ei ole ollut taloudenpidossa merkittävä eli ilmankin olisimme samat valinnat tehneet - toisin kuin ”nettiväitösten mukaan” monet pienperheelliset.)
- Lapset eivät ole koskaan joutuneet olemaan vastuussa nuorempien sisarustensa hoidosta. Osallistua on toki jokainen halunsa mukaan saanut. En ole kieltänyt vaipanvaihtoa, hiekkalaatikkoleikkejä, syöttämisiä, leikkeihin mukaan ottamisia jne. mutta lähtökohtaisesti se on aina ollut ison veljen tai siskon oma toive.
- Lapset kärsivät kun eivät saa harrastaa. Tämä on todella outo väite. Enemmän olemme saaneet kritiikkiä siitä, että lapsemme kuulemma saavat harrastaa ”liikaa” eli emme rajoita pienten mahdollisuuksia kokeilla monia juttuja ennen kuin löytävät omansa. Mielestäni esimerkiksi 7-vuotiaan ei tarvitse harrastaa ”tavoitteellisesti” vaan saa vapaasti kokeilla kaikkea vaikka sitten että on 8 eri harrastusta viikossa (yhdellä lapsistamme oli tänä kuluneena vuonna näin) kunnes löytää oman juttunsa.
- Lapset kärsivät pukeutumisestaan. Tätäkään en tajua. 11 lapsessa on monenlaista pukeutujaa. On toki merkkivaatteitakin arvostavia, mutta myös itse ompelevaa ja tuunaavaa (mistä ilmeisesti tuli ammattikorkean kautta ammattikin) , pukeutumisen suhteen välinpitämätöntä ja sellainenkin ”ekofriikki”, jolle ei muu kuin käytetty kelpaa. Jokainen on pyritty kohtaamaan ihan itsenään. Onko oikeasti jonkun mielestä pienperheiden lapset kaikki kasvottomia ja persoonattomia merkkivaatefriikkejä?
- Lapset kärsivät huomion ja oman minä-vanhempi-ajan puutteesta. Tämä voisi olla totta – puolittain. Eli siinä mielessä että 11-lapsen perheessä tuskin äiti tai isä pystyy keskittämään kaikkea vapaa-aikaansa siihen yhteen nimenomaiseen lapseen. Itse koen, että onneksi ei. Sellainen ei ole todellakaan lapsen etu vaan yksi pahoinpitelyn muoto (lapsi on vanhemmalle elämän korvike).
Kaikki lapsemme ovat saaneet haluamansa huomion, sylin, seuran, läsnäolon jne. Mutta se, että uimareissulle ovat omasta halustaan saaneet ottaa mukaan vanhemman lisäksi sisaruksen tai kaverin, ei sen uimareissun arvoa silmissään vähennä. Pitkään ponnistelimme antaaksemme kullekin tietyn määrän ”ihan omaa aikaa” per päivä/viikko, kunnes oivalsimme että se ei ollut lasten toive saati heille hyväksi. Iltasatu ei mene pilalle siitä, että sitä kuuntelee pikkusiskokin eikä Berliinin reissu happane siitä että mukana on veli ja veljen kaveri.
- Suurperheissä syödään vain puuroa ja makaronia. Että mitä?! Meillä leivotaan leivät itse, viljellään vihannekset itse, kasvatetaan sikaa, lammasta yms itse (ihan eri laatuluokan lihaa kuin kaupan tuotteet) satsataan hedelmiin ja esim. päivällisellä on jotakuinkin joka päivä kolme ruokalajia (mikä muuten palstan mukaan on snobismia ja kaikkinainen kauhistus sekä törkeys)
- Suurperheiden lapset eivät ikinä pääse minnekään ja kärsivät siitä. Minne niiden lasten pitäisi päästä? Pari kertaa kuussa käydään leffassa, taidenäyttelyissä, teatterissa tms. pari kertaa kesässä käydään huvipuistoissa, kerran vuodessa pidempi ulkomaanreissu perheen voimin, Suomi on koluttu (ja jatkossakin kolutaan) ja teiniytymisen myötä alkavat kielimatkat ja vaihto-oppilasvuodet. Mihin vielä pitäisi päästä?
- Jne.
Millaisia ovat ihmiset, jotka määrittelevät toisten elämän lapsiluvun mukaan?
Jos naapurillani on heikommat taloudelliset resurssit (tai vaikka terveydelliset ja sen myötä jaksaminen) niin olisiko noiden samojen tyyppien mielestä minulta oikeutettua julistaa, että ”kaksilapsisten perheiden lapset kärsivät!” ja perään luetella huomioita tuosta vaikeuksien kanssa kamppailevasta yksittäisestä perheestä?
Kommentit (93)
Siis oppilaat istuvat siellä vastaanottoaulassa kuuntelemassa opetuksiasi ja omat pienet lapset myös mukana. Miten firma "käsittelee" ekologista energiantuotantoa. Pätevöittääkö sairaanhoitoalan koulutus myös energia-asiantuntijaksi. Jotain biokaasuntuotantoa vauvanvaipoista kenties?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloittaa ap:n kaltaisen satuilun, niin kannattaisi miettiä vähän etukäteen ja vaikka kirjoittaa paperille ettei ihan sekoa sukkiinsa tarinan edetessä.
Hyvin kirjoitettu aloitus, mutta unohdit mainita sen, etteivät kaikki suurperheeelliset ole sitä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Suurin osa meistä valitsee ison perheen ihan vain sen vuoksi, että nimenomaan sen tahdomme - ilman mitään uskonnollista pakko-potaskaa.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 20:23"]
Äiti tekee kahta työtä ,huhheijaa ja kuka kotona tekee hommat. Tekeekö lapset ruoan, siivoavat ja isäkin kuvioissa.
Ensinnäkin päiväkodissa on ammattitaitoiset kasvattajat. Lisäksi on vertaisryhmä, mitä ap:n lapsilaumassa ei ole. Kolmanneksi pienissäkin perheissä voi olla kodinhoitajia. Neljänneksi säänöönmukaisesti ei ole hyvä lapselle olla oheistoimintana töissä.Lääkärin tyttärenä olet varmaan sen verran lukenut myös lääketieteellisiä artikkeleita kiintymyssuhteesta ym. että tuolloin ei vauva todellakaan ehdi kunnollista suhdetta äitiinsä luomaan.
Myöskään harva työtehtävä on sellainen, etteikö se huonontuisi lapsen olosta mukana.
Eli yhä enemmän käy sääliksi ap:n lapset. Samoin ap itse, kun ei ymmärrä edes lastensa parasta.
Ihan ohis, mutta miksi pienten perheiden lapset ovat tarhassa jopa 12h?
[/quote]
En tiedä miten paljon ja kuinka moneen päiväkotiin ja missä olet tutustunut mutta jotenkin sinulta on jostain syystä mennyt ohi aika monessa mediassa viime aikoina käyty keskustelu jossa mm. seuraavia asioita on käsitelty
-ryhmäkoot turhan isoja
-hoitajat "päteviä" eli lastentarhanopeja ei enää juurikaan, lastenhoitajan koulutuksella monet sijaistusta tekevät ja monet ilman mitään koulutusta
-vaihtuvuus suurta
-päivät pitkiä pienille lapsille
-mitään tutkimusta ei ole siitä että lapsi ehdottomasti tarvitsisi isoa ryhmää jossa pyöriä jaloissa, vertaistuen saa alle kouluikäinen kerhoista tai pienempien/isompienkin kanssa pienemmissä ryhmissä
-kiintymyssuhdeteoria (niin mikä kiintymyssuhdeteoria)
-ne ammattitaitoiset työntekijät jotka on tehneet töitä vuosikymmeniä voivat sanoa suoraan että pienen lapsen paikka ei ole päiväkodissa JA että päiväkotien meininkin on muuttunut vuosien saatossa aika isolla kädellä
mutta toisaalta helpompi se on kulkea siellä laput silmillä ja hokea että lapsi tarvii virikehoitoa lapsi tarvii virikehoitoa ja kun se on mun subjektiivinen oikeus vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jep... aloin vuosia sitten seuraamaan ensin ruotin tv4:ltä (netin kautta) dokusaippuaa "Familjen annrolunda" ja nyt seuraan monen niissä mukana olleen perheen blogia. Niissä tulee hienosti ilmi, miten tavallisia nuo perheet on, kaukana niistä kuvitelmista ja stereotypiosta mitä moni pienperheellinen/ lapseton kylvää.
Helkutin paljon enemmän olette saaneet tukia per tulevaa veronmaksajaa kohden.
Sanoisin että keskimärin mitattuna lapseni "hyödyttävät " yhteiskuntaa/yhteistä hyvää 80% enemmän kuin oma lapsesi. Tosin lapseni on myös "ohjelmoitu" kohtaamaan jokainen ihminen itsenään enkä osaa edes kuvitella kenenkään lapseni oikeasti dissaavan mukulaasi, vaikka hän onkin ekologisesti ja yhteiskunnan talouden kannalta "taakka"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 04:50"]
Helkutin paljon enemmän olette saaneet tukia per tulevaa veronmaksajaa kohden.
Sanoisin että keskimärin mitattuna lapseni "hyödyttävät " yhteiskuntaa/yhteistä hyvää 80% enemmän kuin oma lapsesi. Tosin lapseni on myös "ohjelmoitu" kohtaamaan jokainen ihminen itsenään enkä osaa edes kuvitella kenenkään lapseni oikeasti dissaavan mukulaasi, vaikka hän onkin ekologisesti ja yhteiskunnan talouden kannalta "taakka"...
[/quote]
Sekä sinä että lapsesi olette kautta linjan taakka yhteiskunnalle. Riippumatta skotsoilustasi.
Sori totuuden kirjoittamisesta.
On suurperheitä ja suurperheitä. Lestadiolaisilla homma toimii, koska opit suurperheen pyörittämiseen on saatu jo kotoa. Sitten on niitä suurperheellisiä, joilla on monta lasta vain siksi, ettei elämänhallinta ole riittänyt edes ehkäisyn hankkimiseen. Viimeksimainituilla ei mene kovin hyvin. (ja joo, siinä välissä ovat tietenkin ne tavikset, jotka ovat suunnitellusti tehneet monta lasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 10:22"]
On suurperheitä ja suurperheitä. Lestadiolaisilla homma toimii, koska opit suurperheen pyörittämiseen on saatu jo kotoa. Sitten on niitä suurperheellisiä, joilla on monta lasta vain siksi, ettei elämänhallinta ole riittänyt edes ehkäisyn hankkimiseen. Viimeksimainituilla ei mene kovin hyvin. (ja joo, siinä välissä ovat tietenkin ne tavikset, jotka ovat suunnitellusti tehneet monta lasta)
[/quote]
Ei se homma kyllä oikeasti toimi mitenkään automaattisesti lestadiolaisperheillä.
Ei tämä kiinnosta ketään, koska tämä ei ruoki stereotypioita ja vähän riistää kivet käsistä kivittelijoiltäkin.
Aloita jokin "lynkataan se, koska se ei ole kuin me" -ketju niin saat 1000 vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko ap, että teidän perhe on jotenkin keskiverto suurperhe vai mikä oli pointtisi. Ajatteletko, että nettissä keskustellaan muista perhemuodoista totuudellisemmin. Samaa jauhantaa ja vääriä stereotypioita täällä on asiasta kuin asiasta. Suuri osa varmaan provosoi tahallaan.
Tämä oli aika kiva, tosin loppua kohden vähän lässähti. Seuraavaan provoon panostat sitten vähän enemmän, eiks niin?