Kertokaapas pelottavia/omituisia kokemuksia julkisesta liikenteestä

Bussissa joku töytäisi lastenvaunuja ja lapsi lastenvaunuissa. Siinä useammat ihmiset säihkähtivät lapsen puolesta.

Bussissa kerran kuski huusi naiselle, että hiljennä mukulasi tai lähde pihalle. Sivusta katsojana tosi kylmästi toimittu kuskilta. Yli 20 vuotta tapahtuneesta. Bussikuski oli tosissaan raivoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kuljen junalla ja sen kerran, kun kuljin niin juna pysähtyi kesken matkaa. Tuli kuulutus, että antoi ymmärtää jonkun hypänneen junan eteen. Varmaankin tunnin oltiin paikoillaan.

Mieleenpainunut ajatuksia herättävä kokemus :(

Itselleni kävi kesäkuussa myös niin, että Helsingistä lähtevä juna oli lähes tunnin myöhässä. Laiturikuulutuksissa ja - näytöissä lähtöaika siirtyi aina vähän kerrallaan ja lopulta sanottiin, että lähtöaika tuntematon kalustopulan takia.

Olin vähän ärtynyt, kun vuoroja muutenkin käsittääkseni koronan takia oli vähemmän, että miten kalusto ei riitä. Olin menossa tapaamaan iäkästä äitiäni, jota en eristykseen takia ollut nähnyt kuukausiin. Junassa sitten kuulutettiin, että tulomatkalla henkilövahinko ja siksi piti etsiä muuta kalustoa tälle vuorolle. Eipä sitten niin haitannut jä äidinkin kanssa kerettiin istua ulkona niin kauan kuin hän jaksoi.

Vuosia sitten myös kiire loppui, kun olin juoksemassa Sörnäisten pitkiä metroportaita alas ja laiturilla oltiinkin siirtämässä ruumispaareja hissiin. Hiljaista väkeä oli oli metroa odottamassa, kunnes liikenne taas alkoi toimia. Surullisia juttuja.

Omituisin oli ehdottomasti junamatka välillä Tampere-Helsinki, kun n. nelivuotiaan tytön äiti ei ollut ilmeisesti varannut mitään tekemistä lapselleen ja vasta kun konduktööri asiasta huomautti, tajusi ettei käytävällä juokseminen olekaan lasten huvitusta junissa. Itselläni ei ole lapsia, mutta itse lapsena/nuorena tuli pikkuveljille luettua ja kerrottua satuja, niin tarjouduin (istuin heidän takanaan) kertomaan lapselle satua, niin että rauhoittuisi. Keksin ihan omasta päästäni, pyysin lasta osallistumaan tarinankerrontaan esim. keksimällä nimen tai lohikäärmeen värin, ja josko satuhenkilön pitäisi matkustaa laivalla vai junalla, jne., jotta lapsi tuntisi olevansa osa tarinankerrontaa.

Jäivät junasta ennen Helsinkiä, tyttö kiitti sadusta, äiti ei, mutta kun juna lähti taas liikkeelle, minun takanani istunut vanhempi rouva kiitti minua siitä että lapsi ei ollut hihkunut/kiljunut koko matka-aikaa.

Tytön äidin käytös siis oli se omituinen kokemus. Ja tämä oli aikana ennen älykännyköitä.

Matkustin 14vuotiaana ekaa kertaa koiran kanssa pitkän matkan bussissa, pysäytin tienviereen siinä sai siis pysähtyä, olin takana ja olisin mennyt sieltä takaovesta ulos koska koira enkä tiennyt että ei saa.

No kuski murisi ja karjui että eikö sieltä tuu ketään että vitsailiko joku mitä ihmettä. Joku näki että oon siellä takana, huusi kuskille että se on takaovella, kuski huusi, että edestä pitää lähteä!!!

Huusin että mulla on koira. Ei auttanut piti könytä sieltä takaa ison laukun ja koiran kanssa. Ja sit se viel jotain huuteli mulle kun menin pois.

Yhdelle tutulleni kävi niin, että nukahti junaan ja heräsi yöllä sieltä junasta. En tiedä miten pääsi sieltä sitten pois, mutta tarina on tosi.

Helsingissä

Eräs mies tuli bussiin röyhkeästi maksamatta lippua.

Kuski huusi naama punaisena tämä bussi ei sitten liiku mihinkään ennen kun maksatte lippunne.

Tappeluhan siitä meinasi syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kuljen junalla ja sen kerran, kun kuljin niin juna pysähtyi kesken matkaa. Tuli kuulutus, että antoi ymmärtää jonkun hypänneen junan eteen. Varmaankin tunnin oltiin paikoillaan.

Mieleenpainunut ajatuksia herättävä kokemus :(

Olin töissä asemalla, ja luvannut lähteä junakyydillä ystävän synttäreille.

Olin aiemmin päivällä saanut kimppuuni sekopäisen junaemännän, jota jouduin matkalla väistelemään.

Juna jäi sähkövian takia kiskoille, happi väheni. Bussi viipyi.

Pääsin perille, juhlin max. tunnin, nukuin ja lähdin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bussikuski kävi runkkaamassa tienposkessa. 

Vai olisiko vain käynyt kusella?

Tämä vaihtoehto näyttää loogisemmalta.

Ihan veti käteen. 

Vuosia sitten otimme yöllä taksin ja kuski oli aika väsyneen oloinen. Loppumatkasta auto seilasi kaistojen väliä, mutta ei nuorina osattu reagoida tilanteeseen muuten kuin koittamalla jututtaa kuskia että pysyisi hereillä. Jouduttiin myös opastamaan perille kun lähtikin ajamaan ihan väärää reittiä.

Kerran teininä bussissa oli joku haiseva nuorehko renttu, oli varmaan huumeissa koska ei ainakaan haissut alkoholilta. Sille tuli jotain sanaharkkaa jonkun vanhemman miehen kanssa. Jäädessään pois bussista se mies alkoi repiä sitä vanhaa miestä myös pois bussista. Se mies roikkui bussin ovella kun se toinen yritti repiä sitä ulos. Bussikuski vain istui ja toljotti, kuten kaikki matkustajatkin. Vasta kun se vanha mies huusi kuskille että tee nyt jotain, niin kuski sanoi että "mä voin soittaa poliisit". (oli aika ennen kännyköitä) Sitten vasta se häirikkö päästi irti. Se vanha mies menetti kenkänsä ja siltä meni kai jalka jotenkin sijoiltaan. En sitten tiedä kuinka pääsi kotiin /sairaalaan/miten homma jatkui. Kuski ei ainakaan ottanut mitään vastuuta tilanteesta.

Kerran bussissa oli nuori äiti jolla oli vauvanvaunut ja parivuotias pikkutaapero joka käveli itse. Äiti lapsineen jäi samalla pysäkillä kuin minä. Oli ilta ja pimeää. Bussi pysähtyi pysäkille niin että bussin ja katukiveyksen väliin jäi ehkä parinkymmenen sentin rako. Se äiti jäi ensin vaunuineen ja jäi odottamaan että taapero kompuroi itsensä ulos bussista. Eihän se tietenkään yltänyt hyppäämään jalkakäytävälle asti vaan muksahti kumoon katukiveyksen ja bussin väliseen rakoon. Minä en tietenkään voinut harpata sen lapsen yli ja mennä menojani, vaan jäin ovelle odottamaan että se lapsi pääsee bussin takarenkaiden edestä pois. Kuski ei selvästikään nähnyt että se lapsi oli pudonnut tielle vaan yritti sulkea ovia, mutta ei onnistunut koska minä seisoin ovien välissä. Vihdoin kun se taapero sai itsensä kammettua jalkakäytävälle, niin minäkin astuin pois bussista. Se äiti oli tosiaan vain seisonut ja odottanut taaperoaan, eikä hievahtanutkaan nostaakseen lapsensa sieltä raosta. Oudointa oli, että se äiti mulkaisi minua oikein kiukkuisesti, vaikka olin mahdollisesti juuri pelastanut hänen lapsensa hengen, kun en päästänyt bussia lähtemään.

Ja mahdollisesti pelastin sen kuskin ajamasta pienen lapsen yli, vaikka se kuski ei tiedä sitä tänäkään päivänä. Luuli varmaan minua joksikin hulluksi kun seisoin ovien välissä enkä jäänyt pois.

Sitä äitiä kyllä ihmettelen. Kyllä, lasta kannattaa kannustaa kävelemään itse eikä aina lykkiä rattaissa tai kantaa, mutta joku raja siinä itsenäisen liikkumisen opettelussakin. Ei sitä nyt herranen aika sentään lasta jätetä selviytymään yksikseen ilmiselvään vaaratilanteeseen.

Yli kymmenen vuotta sitten työmatkalla erääseen Manskua pitkin matkanneeseen bussiin nousi vauhdikkaan oloinen nuori mies ilman lippua, rautakangen tai jonkin muun metalliastalon kanssa. Bussikuski sille aikansa huuteli liputtomuudesta, tämä aggressiivisen oloinen jamppa ei kiinnittänyt huhuiluun mitään huomiota vaan paineli kohti bussin takaosaa jossa itsekin istuin. Kyllä siinä hiukan sydäntä kylmäsi, että kenet aikoo mukiloida... En tiedä havahtuiko tai ärsyyntyikö mies sitten lopulta siihen bussikuskin huuteluun, mutta hetken heilui vihaisena siellä ja sitten kuski sai hänet puhumalla ulos. Jäi kuitenkin pitkäksi aikaa bussin eteen sen astalonsa kanssa äksyilemään eikä ihan hetkeen päästy liikkeelle, kun mies aina siirtyi esteeksi. No, olin silloin melko varma että vähintään kuljettajan tämä mies aikoo mukiloida, ja katselin jo ympärilleni kuinka pian pääsen ulos jos näin tapahtuu. Onneksi ei kuitenkaan mitään tapahtunut ja mies hävisi siitä sitten omille teilleen kyllästyttyään bussin keulan naputteluun.

Matkustin raitiovaunulla kaverini kanssa, kun edessä ollut nuorehko mies kääntyi puoleemme ja alkoi jutella sekavia. Kaveri vastaili jotain, mutta minä olin hiljaa, joten mies nappasi lujaa ja kipeästi ranteestani kiinni ja tivasi edelleen sekavia juttuja. Oli selvästi aineissa ja kyllä pelotti tuolloin, jotain yritin hänelle änkyttää vastaukseksi. Onneksi kaverini sai rauhoiteltua häntä ja hetken puristettuaan mies rauhoittui sen verran että päästi irti ja häipyi vaunusta.

Lisää?

Vuosia sitten olin metrossa, enkä tosiaankaan häirinnyt ketään vaan masennuksesta ja ahdistuksesta aivan kauhusta jäykkänä tuijotin kenkiäni. Siihen tuli kaksi virolaista nuorta miestä, jotka alkoivat jostain syystä solvata kenkiäni(jotka kieltämättä olivat risaiset, mutta eiköhän se silti ollut oma asiani) ja käskivät minua työntämään kädessäni olleen paikallislehden sinne ja syvälle.

En tänä päivänäkään ymmärrä miten minä, mahdollisimman huomaamattomaksi tekeytyvä nuori nainen olin jotenkin häiriöksi heille ja haukkumisen arvoinen?? Kukaan ei myöskään puuttunut tilanteeseen mitenkään.

Ekalla luokalla nukahdin koulutaksiin. Olin siinä kohtaa ainoa matkustaja. Kuski unohti, että olen kyydissä ja lähti kahville. Heräsin yksin siellä jossain vieraassa paikassa ja alkoi itkettää.

Up

Bernerin taksiuudistuksen jälkeen otimme taksin ja kuski, joka ulkonäöstä päätellen osasi paremmin ajaa kamelia kuin taksia ei ymmärtänyt mitä eroa on Länsiterminaalilla ja lentokenttäterminaalilla.

Oli jo matkalla kohti Helsinki-Vantaata, kun saimme pienen kiroilu- ja huutoharjoituksen jälkeen hänet tajuamaan eron.

Enpä ole paljoa taksia sen jälkeen pääkaupunkiseudulla käyttänyt.

Junan tupakkivaunuun mennessä, siinä ovella ollessani yks ukko sisällä toisille: miehet senkun rumenee-ja siihen yhteishörötys päälle.

Jälkikäteen -kuten useimmiten käy -keksin vastauksen: kannattaa vaihtaa naisiin sitten!