Voinko rajoittaa lastani leikkimästä tietyn kaverin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hölmöä, mutta rajoitatteko mitenkään lastenne kaveruussuhteita? Saavatko he olla kavereita kenen kanssa tahansa? Oon tätä miettinyt, kun koululainen on tutustunut kaveriin, joka on ihan päällisin puolin ok. Mutta koko ajan selviää kaikkea "outoa". Hän on aika aggressiivinen ja kiusaa monesti muita, mutta kuitenkin rauhoittuu leikkimään, kun hieman huomauttaa asiasta. Kaveri hakee paljon huomiota esim. minulta ja mieheltäni, kun on meillä käymässä. Siis paljon enemmän kuin muut lapseni kaverit. Nyt on selvinnyt, että kaveri tulee aika rikkinäisestä kodista. Olen pari kertaa tavannut kaverin äidin, ja tajunnut, että heillä on kotona pienessä kolmiossa välillä kuusi lasta, jotka äiti on saanut neljän eri miehen kanssa. Nyt hän on työtön yksinhuoltaja, ja osa lapsista on välillä isillään ja osasta lapsia käydään huoltajuusriitoja oikeudessa. Lapsi on välillä maininnut, että kaverin kotona haisee pahalta, ja kun olen kysellyt vähän enemmän, on selvinnyt, että kaverin kotona äiti polttaa sisällä. Kotona kuulemma on tosi vähän huonekaluja ja kaveri nukkuu olohuoneessa sohvalla. Lapsen kaveri on aina nälkäinen, kun tulee meille, ja pyytää ensimmäiseksi, että voiko hän syödä jotain. Miten tähän koko juttuun pitäisi suhtautua? Annanko lapseni kaveerata normaalisti? Rajoitanko käymistä kaverin luona, jossa tupakoidaan? Pidänkö meininkiä vähän normaalia enemmän silmällä?

Käsittämätöntä typeryyttä ja välinpitämättömyyttä. Ollaan kuitenkin vuodessa 2018. Ihminen se ei kyllä petä idiotismissään.

Huomaa usein, kun tätä palstaa lukee, että jotkut aikuiset/vanhemmat eivät vaan kasva yhtään vaan aivan samat alkukantaisen typerät omaan napaan tuijottaja-ajatukset jyllää kuin jo 70-luvulla. Minä, minä, mun lapsi, mun lapsi, pentu, pentu, syököön kotonaan, heitä pihalle pentu, pitöön mamma omistaa huolen, annanko leikkiä yäälaisrn tapauksen kanssa, röyhkeä lapsi tulee pöytään.....

Siis käsittämätöntä. Eikö kukaan mieti sitä lasta, joka TARVITSEE APUA JA HOIVAA JA RUOKAA.

Ilmoita edes lastensuojeluun, jos itsekeisyydeltösi mitenkään pystyt.

Ihmiseen joutuu vaan, aina uudestaan ja uudestaan, pettymään 😞

👍 Samaa mieltä. Surullista, mutta jos ap:n kaltaiset ja pahemmatkin eivät ole kauhalla saaneet niin ei voi vaatia! Se on kuin vaatisi vammaista maratonille.

Jos on lusikalla saanut niin ei voi kauhalla vaatia!

Komppaan 👌👌👌👍👍👍

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt olla rauhassa sen kaverin. Ihan hyvä, että lapset tutustuu erilaisiin lapsiin ja perheisiin.

Olen tässä nykyään samaa mieltä. Poikani on nyt aikuinen, mutta muistan kuinka huolissani olin joskus hänen tietyistä kavereista. Isänsä rauhoitteli minua kertomalla tarinoita 70-luvun syrjäkylällä asuvista mustalaiskavereistaan, jotka nykyajan mittapuun mukaan todellakin "elivät kuin pellossa" ja tarinat olivat hurjia. :-)

Poika tosiaan kaveerasi yhden toisen pojan kanssa, joka jo ala-asteella tappeli, tienasi tupakanmyynnillä rahaa, ja kavereiden kotona käyttäytyi kuin hyötyäkseen mahdollisimman paljon. Pyysi ruokaa, lainasi leluja ja rikkoi ne, kerjäsi rahaa, yms. Välillä toi lauman sisaruksiaan ja serkkujaankin meille, varsinkin jos oli odotettavissa herkkuja.

Nykyään poikani on siis jo aikuinen ja ihan kunnon opiskeleva, urheileva ja työssäkäyvä mies. Suhtautuu kuitenkin avarakatseisesti eri taustoihin ja on edelleen kaveri tämän toisen pojan kanssa netissä. Ihan turhaan huolehdin silloin aikoinaan.

Sun poikasi / teidän perhe saattoi olla se ainut henkireikä tällä pienelle ja huonosti voivalle pojalle, joka kantoi sitä eteenpäin.

Se ainut toivo, ettei hän riistänyt itseltään henkeä.

Te saatoitte olla se syy miksi jatkaa huomiseen.

Se syy, minkä takia tämä poika uskoi vieläkin, kaikesta pahasta huolimatta, siihen, että maailmassa on hyvääkin.

Kiitos teille!!! ❤️❤️❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt olla rauhassa sen kaverin. Ihan hyvä, että lapset tutustuu erilaisiin lapsiin ja perheisiin.

Olen tässä nykyään samaa mieltä. Poikani on nyt aikuinen, mutta muistan kuinka huolissani olin joskus hänen tietyistä kavereista. Isänsä rauhoitteli minua kertomalla tarinoita 70-luvun syrjäkylällä asuvista mustalaiskavereistaan, jotka nykyajan mittapuun mukaan todellakin "elivät kuin pellossa" ja tarinat olivat hurjia. :-)

Poika tosiaan kaveerasi yhden toisen pojan kanssa, joka jo ala-asteella tappeli, tienasi tupakanmyynnillä rahaa, ja kavereiden kotona käyttäytyi kuin hyötyäkseen mahdollisimman paljon. Pyysi ruokaa, lainasi leluja ja rikkoi ne, kerjäsi rahaa, yms. Välillä toi lauman sisaruksiaan ja serkkujaankin meille, varsinkin jos oli odotettavissa herkkuja.

Nykyään poikani on siis jo aikuinen ja ihan kunnon opiskeleva, urheileva ja työssäkäyvä mies. Suhtautuu kuitenkin avarakatseisesti eri taustoihin ja on edelleen kaveri tämän toisen pojan kanssa netissä. Ihan turhaan huolehdin silloin aikoinaan.

Sun poikasi / teidän perhe saattoi olla se ainut henkireikä tällä pienelle ja huonosti voivalle pojalle, joka kantoi sitä eteenpäin.

Se ainut toivo, ettei hän riistänyt itseltään henkeä.

Te saatoitte olla se syy miksi jatkaa huomiseen.

Se syy, minkä takia tämä poika uskoi vieläkin, kaikesta pahasta huolimatta, siihen, että maailmassa on hyvääkin.

Kiitos teille!!! ❤️❤️❤️

Valitettavasti ap:n kaltaiset ja muut mammat eivät tällaista mieti. He eivät kykene siihen 😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hölmöä, mutta rajoitatteko mitenkään lastenne kaveruussuhteita? Saavatko he olla kavereita kenen kanssa tahansa? Oon tätä miettinyt, kun koululainen on tutustunut kaveriin, joka on ihan päällisin puolin ok. Mutta koko ajan selviää kaikkea "outoa". Hän on aika aggressiivinen ja kiusaa monesti muita, mutta kuitenkin rauhoittuu leikkimään, kun hieman huomauttaa asiasta. Kaveri hakee paljon huomiota esim. minulta ja mieheltäni, kun on meillä käymässä. Siis paljon enemmän kuin muut lapseni kaverit. Nyt on selvinnyt, että kaveri tulee aika rikkinäisestä kodista. Olen pari kertaa tavannut kaverin äidin, ja tajunnut, että heillä on kotona pienessä kolmiossa välillä kuusi lasta, jotka äiti on saanut neljän eri miehen kanssa. Nyt hän on työtön yksinhuoltaja, ja osa lapsista on välillä isillään ja osasta lapsia käydään huoltajuusriitoja oikeudessa. Lapsi on välillä maininnut, että kaverin kotona haisee pahalta, ja kun olen kysellyt vähän enemmän, on selvinnyt, että kaverin kotona äiti polttaa sisällä. Kotona kuulemma on tosi vähän huonekaluja ja kaveri nukkuu olohuoneessa sohvalla. Lapsen kaveri on aina nälkäinen, kun tulee meille, ja pyytää ensimmäiseksi, että voiko hän syödä jotain. Miten tähän koko juttuun pitäisi suhtautua? Annanko lapseni kaveerata normaalisti? Rajoitanko käymistä kaverin luona, jossa tupakoidaan? Pidänkö meininkiä vähän normaalia enemmän silmällä?

Käsittämätöntä typeryyttä ja välinpitämättömyyttä. Ollaan kuitenkin vuodessa 2018. Ihminen se ei kyllä petä idiotismissään.

Huomaa usein, kun tätä palstaa lukee, että jotkut aikuiset/vanhemmat eivät vaan kasva yhtään vaan aivan samat alkukantaisen typerät omaan napaan tuijottaja-ajatukset jyllää kuin jo 70-luvulla. Minä, minä, mun lapsi, mun lapsi, pentu, pentu, syököön kotonaan, heitä pihalle pentu, pitöön mamma omistaa huolen, annanko leikkiä yäälaisrn tapauksen kanssa, röyhkeä lapsi tulee pöytään.....

Siis käsittämätöntä. Eikö kukaan mieti sitä lasta, joka TARVITSEE APUA JA HOIVAA JA RUOKAA.

Ilmoita edes lastensuojeluun, jos itsekeisyydeltösi mitenkään pystyt.

Ihmiseen joutuu vaan, aina uudestaan ja uudestaan, pettymään 😞

Nyt meni vähän överiksi... Tuossa ainoa välinpitämättömyys on sen vanhemman kenen lapsesta tässä on huoli, tässä maassa jokainen vanhempi voi pyytää apua itse ongelmiinsa, jopa sijoitus voidaan tehdä vanhemman pyynnöstä. Kyllä se ainoa paha ja vastuuton on se joka ei lastensa parasta ajattele. En minä otaisi oman lapseni hyvinvointia pilaamaan lasta joka kiusaa häntä ja vie vielä aikaa ja huomioita perheessä!!!!

Pikkusen, jos enemmän vielä kovetat sydäntäsi niin kyllä se on kohta mustaakin mustempi ja kiveäkin kovempi.

Sun mielestä muita ei tarvitse miettiä eikä auttaa. OK

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hölmöä, mutta rajoitatteko mitenkään lastenne kaveruussuhteita? Saavatko he olla kavereita kenen kanssa tahansa? Oon tätä miettinyt, kun koululainen on tutustunut kaveriin, joka on ihan päällisin puolin ok. Mutta koko ajan selviää kaikkea "outoa". Hän on aika aggressiivinen ja kiusaa monesti muita, mutta kuitenkin rauhoittuu leikkimään, kun hieman huomauttaa asiasta. Kaveri hakee paljon huomiota esim. minulta ja mieheltäni, kun on meillä käymässä. Siis paljon enemmän kuin muut lapseni kaverit. Nyt on selvinnyt, että kaveri tulee aika rikkinäisestä kodista. Olen pari kertaa tavannut kaverin äidin, ja tajunnut, että heillä on kotona pienessä kolmiossa välillä kuusi lasta, jotka äiti on saanut neljän eri miehen kanssa. Nyt hän on työtön yksinhuoltaja, ja osa lapsista on välillä isillään ja osasta lapsia käydään huoltajuusriitoja oikeudessa. Lapsi on välillä maininnut, että kaverin kotona haisee pahalta, ja kun olen kysellyt vähän enemmän, on selvinnyt, että kaverin kotona äiti polttaa sisällä. Kotona kuulemma on tosi vähän huonekaluja ja kaveri nukkuu olohuoneessa sohvalla. Lapsen kaveri on aina nälkäinen, kun tulee meille, ja pyytää ensimmäiseksi, että voiko hän syödä jotain. Miten tähän koko juttuun pitäisi suhtautua? Annanko lapseni kaveerata normaalisti? Rajoitanko käymistä kaverin luona, jossa tupakoidaan? Pidänkö meininkiä vähän normaalia enemmän silmällä?

Käsittämätöntä typeryyttä ja välinpitämättömyyttä. Ollaan kuitenkin vuodessa 2018. Ihminen se ei kyllä petä idiotismissään.

Huomaa usein, kun tätä palstaa lukee, että jotkut aikuiset/vanhemmat eivät vaan kasva yhtään vaan aivan samat alkukantaisen typerät omaan napaan tuijottaja-ajatukset jyllää kuin jo 70-luvulla. Minä, minä, mun lapsi, mun lapsi, pentu, pentu, syököön kotonaan, heitä pihalle pentu, pitöön mamma omistaa huolen, annanko leikkiä yäälaisrn tapauksen kanssa, röyhkeä lapsi tulee pöytään.....

Siis käsittämätöntä. Eikö kukaan mieti sitä lasta, joka TARVITSEE APUA JA HOIVAA JA RUOKAA.

Ilmoita edes lastensuojeluun, jos itsekeisyydeltösi mitenkään pystyt.

Ihmiseen joutuu vaan, aina uudestaan ja uudestaan, pettymään 😞

Nyt meni vähän överiksi... Tuossa ainoa välinpitämättömyys on sen vanhemman kenen lapsesta tässä on huoli, tässä maassa jokainen vanhempi voi pyytää apua itse ongelmiinsa, jopa sijoitus voidaan tehdä vanhemman pyynnöstä. Kyllä se ainoa paha ja vastuuton on se joka ei lastensa parasta ajattele. En minä otaisi oman lapseni hyvinvointia pilaamaan lasta joka kiusaa häntä ja vie vielä aikaa ja huomioita perheessä!!!!

Sulla ei taida olla kovin hyvä olla itsesi kanssa. Jos olisi niin olisit hyvä myös muille.

Yleensä jos on onnellinen niin se näkyy ja "paukkuu" ja sitä onnea tulee jaettua tarkoituksella eteenpäin. Ja vahingossakin, kun sitä on onnea on vaikea rajoittaa. Ja tiedätkö, että se ONNI KASVAA Jaettaessa.

Ap elää sairaassa mielikuvitusmaailmassaan. Hyi helkkari - ja vie vielä lapset mukanaan samoihin sfääreihin. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt olla rauhassa sen kaverin. Ihan hyvä, että lapset tutustuu erilaisiin lapsiin ja perheisiin.

Olen tässä nykyään samaa mieltä. Poikani on nyt aikuinen, mutta muistan kuinka huolissani olin joskus hänen tietyistä kavereista. Isänsä rauhoitteli minua kertomalla tarinoita 70-luvun syrjäkylällä asuvista mustalaiskavereistaan, jotka nykyajan mittapuun mukaan todellakin "elivät kuin pellossa" ja tarinat olivat hurjia. :-)

Poika tosiaan kaveerasi yhden toisen pojan kanssa, joka jo ala-asteella tappeli, tienasi tupakanmyynnillä rahaa, ja kavereiden kotona käyttäytyi kuin hyötyäkseen mahdollisimman paljon. Pyysi ruokaa, lainasi leluja ja rikkoi ne, kerjäsi rahaa, yms. Välillä toi lauman sisaruksiaan ja serkkujaankin meille, varsinkin jos oli odotettavissa herkkuja.

Nykyään poikani on siis jo aikuinen ja ihan kunnon opiskeleva, urheileva ja työssäkäyvä mies. Suhtautuu kuitenkin avarakatseisesti eri taustoihin ja on edelleen kaveri tämän toisen pojan kanssa netissä. Ihan turhaan huolehdin silloin aikoinaan.

Sun poikasi / teidän perhe saattoi olla se ainut henkireikä tällä pienelle ja huonosti voivalle pojalle, joka kantoi sitä eteenpäin.

Se ainut toivo, ettei hän riistänyt itseltään henkeä.

Te saatoitte olla se syy miksi jatkaa huomiseen.

Se syy, minkä takia tämä poika uskoi vieläkin, kaikesta pahasta huolimatta, siihen, että maailmassa on hyvääkin.

Kiitos teille!!! ❤️❤️❤️

Luulen, että tällaiset välittävät kirjoitukset valuvat täällä kuin vesi hanhen selästä eli ei uppoa kivisydämiin. Tällainen kirjoitus menee täällä ihan hukkaan 😞

Osa ei edes ymmärrä mistä tässä puhutaan tai se ei kosketa heitä millään tavalla tai ei tulisi mieleenkään auttaa muita.

Ihminen on niin monessa mielessä pettymys. Sen olen huomannut 50v aikana niin monta kertaa.

Mä epäilen että monellakaan puolustajalla ei ole kovasti henkilökohtaista kokemusta noista ongelma perheistä ja niiden lapsista...

Aika hataralla pohjalla mennään jos lasu tehdään vain lapsen selitysten pohjalta tai lapsen kaverin äidin uskomusten pohjalta, jos hän ei itse ole edes käynyt tuon lapsen kodissa eikä ehkä edes tiedä poltetaanko kodissa sisällä vai ei, tai saako lapsi tarpeeksi ruokaa vai ei. Oikeasti kuka polttaa sisällä? Ehkä todellakin olisi hyvä saada joku ulkopuolinen esim. helppo kyllä haistaa haiseeko tupakka asunnossa tai ei ja jos ei niin voi asettaa melko ihmeelliseen valoon tuon kaverin ja kaverin äidin jutut. Uskon että joskus lasun tekemättömyys johtuu juuri siitä että ei tiedetä itsekään onko kyseessä pelkkää omaa kuvitelmaa vai ei ja joskus on kyse ihan mustamaalaamisesra tyyliin ”pitäisikö tehdä lasu kun supi supi” mutta ei tehdä koska tiedetään itsekin että ne jutut on pelkkää potaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä epäilen että monellakaan puolustajalla ei ole kovasti henkilökohtaista kokemusta noista ongelma perheistä ja niiden lapsista...

Luulen, että nämä auttamaan kehoittavat juuri ovat niitä, jotka tietävät mistä puhuvat.

Sillä he pyytävät auttamaan, kun tietävät, että apu tulee tarpeeseen.

Käsittämätöntä, että moni näkee vain "ongelmalapsen" - ei sen syytä sen taustalla tai sitä, että lasta pitäisi auttaa.

Ikään kuin viestintuoja ("ongelmalapsi") ammutaan - ei viestin lähettäjää (koti yms).

Tähän viestin lähettäjään pitäisi puuttua/auttaa/tehdä LA-ilmoitus...

Lapsihan on syytön tilaansa ja täysin viaton. Ei se lapsi ole ongelmiensa kanssa syntynyt tähän maailmaan vaan se on JOUTUNUT ne ulkopuoliset ongelmat vastaanottamaan muilta.

Mä en päästäisi. Lasten on hyvä oppia jo nuorena eri yhteiskuntaluokkien rajat.

Porukka on niin käsittämättömän tyhmää että menee yli hilseen sellanen kuin auttaminen.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en päästäisi. Lasten on hyvä oppia jo nuorena eri yhteiskuntaluokkien rajat.

Tässä on oiva esimerkki mustasta ja välinpitämättömästä kivisydämestä 😁

Te haukuttua täällä kivukissaa (katkera äidilleen) mutta ette ole yhtään sen parempia. Vaan olette pahempia, te suuntatte vihanne välinoitämättömyydellänne kaikkiin. Kivukissa vain äitiinsä.

Te olette kivisydämiä.

Outoa porukkaa ei koskaan tullut mieleenkään rajoittaa lapsieni kavereita se mukaan minkälaiset ovat heidän kotiolonsa.Lapsihan ei sille mitään voi.Hyviä kavereita ovat vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä epäilen että monellakaan puolustajalla ei ole kovasti henkilökohtaista kokemusta noista ongelma perheistä ja niiden lapsista...

Luulen, että nämä auttamaan kehoittavat juuri ovat niitä, jotka tietävät mistä puhuvat.

Sillä he pyytävät auttamaan, kun tietävät, että apu tulee tarpeeseen.

Käsittämätöntä, että moni näkee vain "ongelmalapsen" - ei sen syytä sen taustalla tai sitä, että lasta pitäisi auttaa.

Ikään kuin viestintuoja ("ongelmalapsi") ammutaan - ei viestin lähettäjää (koti yms).

Tähän viestin lähettäjään pitäisi puuttua/auttaa/tehdä LA-ilmoitus...

Lapsihan on syytön tilaansa ja täysin viaton. Ei se lapsi ole ongelmiensa kanssa syntynyt tähän maailmaan vaan se on JOUTUNUT ne ulkopuoliset ongelmat vastaanottamaan muilta.

Ongelma sekin, että joskus lasusta on hyötyä ja joskus just päinvastoin. Lastensuojelun PITÄISI auttaa, mutta joskus vaikutus on ihan päinvastainen ja tätä ei voi etukäteen tietää. Perheet varmasti hakisi apua enemmän itse, jos sen laatuun voisi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä.

Mikä

Pistää tämä välinpitämättömyys siinä määrin vihaksi että päätä särkee.

Poistuttava areenalta, muuten särky muuttuu pahemmaksi eli 3 vrk mikreeniksi.

Pitäkää tunkkinne.

Vierailija kirjoitti:

Outoa porukkaa ei koskaan tullut mieleenkään rajoittaa lapsieni kavereita se mukaan minkälaiset ovat heidän kotiolonsa.Lapsihan ei sille mitään voi.Hyviä kavereita ovat vielä aikuisenakin.

Millainen kaveri kiusaa ja vie lelut yms.?

Ja voin muuten kertoa että siitä ongelma lapsesta lapsen kaverina voi olla paljon vaivaa. Lapsi voi oikeasti ruveta pitämään sitä keneltä saa ruokaa ja huomioita äidin korvikkeena ja alkaa uhmata perheen sääntöjä vastaan yms. Joskus nämä lapset vaativat todella paljon huomiota, pitäisi tehdä puolesta asioita joita lapsi jo itse osaa (keinuttaa vaikka), lapsi voi komennolla ja määrällä "meillä tehdään näin"... Kyllä näitä voisin hoitaa jos palkkaa saisin, en muuten.