Voinko rajoittaa lastani leikkimästä tietyn kaverin kanssa?

Apua:D Minä olen tehnyt 4 lasta. Ensimmäisen isä kuollut. Keskimmäiset avioliitossa syntyneet. Nuorimmalla taas eri isä,mutta ikäeroa paljon noihin isompiin. Lähes kymmenen vuotta kolmannen ja tän nuorimman välillä. Olen ammatilta ravintola alan ihminen. Välillä työtön. Millähän tapaa olen rikkinäinen tai miten lapseni kärsivät,kun olen eronnut väkivaltaisista miehistä? Epäilen olevani hörhömagneetti ja äitihahmo rikkinäisille miehille. Ja juu,tällä hetkellä olen vapaa ,en halua edes yhden illan juttuja. Olenpa varmasti kartettava ihminen eikö niin. Itse en halua lapsen kavereita meille,koska eräskin ydinperheen lapsi rääkkäsi kissaamme ja kotonaan väitti vain silittäneensä...

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt olla rauhassa sen kaverin. Ihan hyvä, että lapset tutustuu erilaisiin lapsiin ja perheisiin.

koulussa saa lapsi nähä kavereita,vapaa ajalla meillä on

Rauhallista. Teemme ulkoilua,matkailua. Ei varmasti tule meidän kotiin muiden pennut.

No, täytyy tohon sisätupakointiin sanoa, ettei siihen kukaan kuole, jos joskus käy kylässä. Muistan lapsuudessa, kun parin kaverin sisällä kärytettiin ja mun koulutettu ja fiksu äiti vihasi sitä kuten tupakkaa ylipäätään. Ei silti kieltänyt menemästä kokonaan hetkeksi, mutta enimmäkseen oltiin meillä.

Eli en kieltäisi 100% käymästä sisällä, koska se on ihan turhaa ja toisaalta lasta kolhivaakin. Mutta tokihan on järkevämpää olla teillä tuon tupakoinnin ja tilankin takia.

Mulle on kyllä yllätys, että jotkut muu kuin vanhukset tai alkkikset polttaa sisällä.. En tiedä yhtään perhettä, jossa tupakoitaisiin nykyään sisällä. Ulos ne hanttapulimmatkin menee, jopa ilman lapsia elävät.

Tuo ruuan kinuaminen nyt on ihan tavallista niilläkin lapsilla, jotka saavat kotona ruokaa. Jostain syystä vieraiden luona ruoka maistuu paremmalta :) Mutta toki ap:n tapauksessa näyttää olevan oikeitakin ongelmia.

Onko myös pornoperhe taustaa?

Sinun perheesi on ehkä tälle lapselle ainoa paikka, jossa hän pääsee näkemään ns. normaalia perhe-elämää.

Ihmisten tulee kantaa vastuuta itsensä lisäksi myös toisista.

Lisääntyvissä määrin, koska meillä ei ole enää varaa kustantaa jokaiselle lapselle omaa avustajaa ja psykologipalvelua.

Kokoomuksen äänestäjä.

Mikset olisi lapsesi kaverin tukena ja mallina vastuuntuntoisesta aikuisesta, joka välittää muista ihmisistä.

Meillä pyörii lasten kavereina kaikenlaista hiihtäjää. Hyvin ollaan tultu toimeen ja parille taitaa olla lämmin ateria yksi päivän ilon aiheista. Vaikka kotona ei kaikki olisi niin kohdillaan on hyvä, että ympärillä on luotettavia ihmisiä, sekä lapsia että aikuisia ja lapset tietää etteivät jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tähän liittyvä ongelma. Olen tutustunut leikkipuistossa äitiin, jolla on useampi lapsi. On käyty välillä toistemme luona kylässä. Tyttöni on 3 vuotta ja hänen tyttönsä 4 vuotta. Perheessa tuntuu olevan ongelmia. Lapsia on paljon ja äiti on yh ja työtön. Ongelma on nyt se, että 4-vuotias tyttö kiusaa aika lailla lastamme. Tönii ja kaataa selästä tuon tuosta maahan. Meillä omii lapseni kaikki lelut ja estää pääsemästä lelukorille. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Vältellä tuota perhettä vai sanoa äidille vai komentaa sitä tyttöä oikein kunnolla?

En antaisi tulla ollenkaan kylään, leikitte vaikka siellä puistossa yhdessä. Tuollaiset vanhemmat ovat monesti itse vaan jättämässä lapsen jonkin toisen vastuulle, itse en ainakaan sellaista hyväksy, vaikka perheessä olisi ongelmia, niin niihin on aikuisen itse haettava apua ja pystyttävä huolehtimaan omista lapsistaan, se ei ole kenenkään muun tehtävä.

ei sun kannata rajoittaa,jos ovat teillä,opit tuntemaan ja voit kysellä sitten kaikenlaista. Voit olla hänelle korjaava kokemus jos on kotona huono olla. Ja teet halpoja ruokia joita on helppo jatkaa,keittoja ja spagettia ja kastikkeita. Saa edes joskus ruokaa,puurookin voi laittaa välipalaks,uunipuuroo ja mannapuuroo,vispipuuroo,pannaria...ei sen tartte kallista olla. Voit kysyä sossusta miten onnistuu lapsen tukiperheenä oleminen,saattasit saada tukea.

Vierailija kirjoitti:

Mikset olisi lapsesi kaverin tukena ja mallina vastuuntuntoisesta aikuisesta, joka välittää muista ihmisistä.

No ensinnäkin siksi että se oma vanhempi ei huomaa mitään vikaa käytöksessään, jos muut sallivat, että hän jättää lapsensa muiden riesaksi... Niitä lasuja tosiaan voi tehdä jo pelkästään epäilystä, että kaikki ei ole perheessä hyvin ja kannataa, sillä silloin perheen oloihin saadaan todennäköisesti edes jotain muutosta aikaan...

Mä en rajoittaisi leikkejä, jos lapset tulee hyvin juttuun keskenään ja leikki luistaa. En päästäisi omaa lasta välttämättä kaverille, mutta kaveri saisi tulla meille. Sen verran sydäntä tulisi aikuisilla olla, että nälkäiselle huonoista oloista olevalle ja turvallista aikuista etsivälle lapselle antaa vähän ruokaa ja aikaa.

Silloin rajoittaisin, jos lapsilla on keskenään riitoja, kaveri varastelee, perheen vanhemmista tulee häiriköivä rasite jne.

Eihän se lapsi voi mitään sille, millaiseen perheeseen on syntynyt.

Rajoitan, ja paljonkin, sillä lapsi on vielä vasta 4v. Meidän pihapiirin lapset kasvatetaan ilmeisesti aika vapaasti, kyseessä keskiluokkainen omistusasuntoalue mutta asukaskunta aika...luonnonläheistä. Mammapiiri keskenään on sitä mieltä, että lapsia ei tule rajoittaa kielloilla. Oma tyttäreni ei enää heidän lastensa kanssa leiki, kun leikkejä on enimmäkseen polkupyörällä päin seinää laskeminen ja ison kiven heittely. Pari kertaa kielsin vaarallisimmat touhut, eivät uskoneet ja äidit paheksui. Meidän lapsi vaihtoi leikkipaikkaa.

AP:n tilanteessa kutsuisin tätä kaveria meille, joku puhuikin turvallisesta aikuisesta, näin juuri.

Mä nukun lattialla ja tiedän muitakin normaaleja ihmisiä jotka tekee niin :o

Se, että kotona haisee oudolta voi olla lapsen oma tulkinta. Esim. meillä haisee oudolta sen jälkeen kun olen keittänyt punajuurta. Tietenkin tupakointi sisällä ei ole ok.

Ja mun lapsi on aina nälkäinen, koska on paljon syövä luonnostaan. Kotona siis saa ruokaa, mutta mielellään syö muuallakin lähes aina jos jotain tarjotaan.

Tarkoitan nyt vaan, että lasten jutut ei vastaa aina todellisuutta ihan tarkkaan.

Niin tuota olisihan se hyvä selvittää missä lapsi nukkuu ja poltetaanko sisällä ettei vaan ole kyseessä lapsen sepittely tai pahimmassa tapauksessa vinksahtaneen naapurin tai siis vinksahtaneen kaverin äidin sepittely....vois se kaverin äiti kaivata ehkä vähän sos. puolen palveluita enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hölmöä, mutta rajoitatteko mitenkään lastenne kaveruussuhteita? Saavatko he olla kavereita kenen kanssa tahansa? Oon tätä miettinyt, kun koululainen on tutustunut kaveriin, joka on ihan päällisin puolin ok. Mutta koko ajan selviää kaikkea "outoa". Hän on aika aggressiivinen ja kiusaa monesti muita, mutta kuitenkin rauhoittuu leikkimään, kun hieman huomauttaa asiasta. Kaveri hakee paljon huomiota esim. minulta ja mieheltäni, kun on meillä käymässä. Siis paljon enemmän kuin muut lapseni kaverit. Nyt on selvinnyt, että kaveri tulee aika rikkinäisestä kodista. Olen pari kertaa tavannut kaverin äidin, ja tajunnut, että heillä on kotona pienessä kolmiossa välillä kuusi lasta, jotka äiti on saanut neljän eri miehen kanssa. Nyt hän on työtön yksinhuoltaja, ja osa lapsista on välillä isillään ja osasta lapsia käydään huoltajuusriitoja oikeudessa. Lapsi on välillä maininnut, että kaverin kotona haisee pahalta, ja kun olen kysellyt vähän enemmän, on selvinnyt, että kaverin kotona äiti polttaa sisällä. Kotona kuulemma on tosi vähän huonekaluja ja kaveri nukkuu olohuoneessa sohvalla. Lapsen kaveri on aina nälkäinen, kun tulee meille, ja pyytää ensimmäiseksi, että voiko hän syödä jotain. Miten tähän koko juttuun pitäisi suhtautua? Annanko lapseni kaveerata normaalisti? Rajoitanko käymistä kaverin luona, jossa tupakoidaan? Pidänkö meininkiä vähän normaalia enemmän silmällä?

Käsittämätöntä typeryyttä ja välinpitämättömyyttä. Ollaan kuitenkin vuodessa 2018. Ihminen se ei kyllä petä idiotismissään.

Huomaa usein, kun tätä palstaa lukee, että jotkut aikuiset/vanhemmat eivät vaan kasva yhtään vaan aivan samat alkukantaisen typerät omaan napaan tuijottaja-ajatukset jyllää kuin jo 70-luvulla. Minä, minä, mun lapsi, mun lapsi, pentu, pentu, syököön kotonaan, heitä pihalle pentu, pitöön mamma omistaa huolen, annanko leikkiä yäälaisrn tapauksen kanssa, röyhkeä lapsi tulee pöytään.....

Siis käsittämätöntä. Eikö kukaan mieti sitä lasta, joka TARVITSEE APUA JA HOIVAA JA RUOKAA.

Ilmoita edes lastensuojeluun, jos itsekeisyydeltösi mitenkään pystyt.

Ihmiseen joutuu vaan, aina uudestaan ja uudestaan, pettymään 😞

Nämä julmat ja välinpitämättömät mammat ovat sellaisia, että ihan hävettää ajatella heitä ja, että ihminen ei ole kehittynyt yhtään. Ei välitetä muista, ei aueta. Kylmää kyytiä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hölmöä, mutta rajoitatteko mitenkään lastenne kaveruussuhteita? Saavatko he olla kavereita kenen kanssa tahansa? Oon tätä miettinyt, kun koululainen on tutustunut kaveriin, joka on ihan päällisin puolin ok. Mutta koko ajan selviää kaikkea "outoa". Hän on aika aggressiivinen ja kiusaa monesti muita, mutta kuitenkin rauhoittuu leikkimään, kun hieman huomauttaa asiasta. Kaveri hakee paljon huomiota esim. minulta ja mieheltäni, kun on meillä käymässä. Siis paljon enemmän kuin muut lapseni kaverit. Nyt on selvinnyt, että kaveri tulee aika rikkinäisestä kodista. Olen pari kertaa tavannut kaverin äidin, ja tajunnut, että heillä on kotona pienessä kolmiossa välillä kuusi lasta, jotka äiti on saanut neljän eri miehen kanssa. Nyt hän on työtön yksinhuoltaja, ja osa lapsista on välillä isillään ja osasta lapsia käydään huoltajuusriitoja oikeudessa. Lapsi on välillä maininnut, että kaverin kotona haisee pahalta, ja kun olen kysellyt vähän enemmän, on selvinnyt, että kaverin kotona äiti polttaa sisällä. Kotona kuulemma on tosi vähän huonekaluja ja kaveri nukkuu olohuoneessa sohvalla. Lapsen kaveri on aina nälkäinen, kun tulee meille, ja pyytää ensimmäiseksi, että voiko hän syödä jotain. Miten tähän koko juttuun pitäisi suhtautua? Annanko lapseni kaveerata normaalisti? Rajoitanko käymistä kaverin luona, jossa tupakoidaan? Pidänkö meininkiä vähän normaalia enemmän silmällä?

Käsittämätöntä typeryyttä ja välinpitämättömyyttä. Ollaan kuitenkin vuodessa 2018. Ihminen se ei kyllä petä idiotismissään.

Huomaa usein, kun tätä palstaa lukee, että jotkut aikuiset/vanhemmat eivät vaan kasva yhtään vaan aivan samat alkukantaisen typerät omaan napaan tuijottaja-ajatukset jyllää kuin jo 70-luvulla. Minä, minä, mun lapsi, mun lapsi, pentu, pentu, syököön kotonaan, heitä pihalle pentu, pitöön mamma omistaa huolen, annanko leikkiä yäälaisrn tapauksen kanssa, röyhkeä lapsi tulee pöytään.....

Siis käsittämätöntä. Eikö kukaan mieti sitä lasta, joka TARVITSEE APUA JA HOIVAA JA RUOKAA.

Ilmoita edes lastensuojeluun, jos itsekeisyydeltösi mitenkään pystyt.

Ihmiseen joutuu vaan, aina uudestaan ja uudestaan, pettymään 😞

👍 Samaa mieltä. Surullista, mutta jos ap:n kaltaiset ja pahemmatkin eivät ole kauhalla saaneet niin ei voi vaatia! Se on kuin vaatisi vammaista maratonille.

Jos on lusikalla saanut niin ei voi kauhalla vaatia!

Vierailija kirjoitti:

Anna nyt olla rauhassa sen kaverin. Ihan hyvä, että lapset tutustuu erilaisiin lapsiin ja perheisiin.

Olen tässä nykyään samaa mieltä. Poikani on nyt aikuinen, mutta muistan kuinka huolissani olin joskus hänen tietyistä kavereista. Isänsä rauhoitteli minua kertomalla tarinoita 70-luvun syrjäkylällä asuvista mustalaiskavereistaan, jotka nykyajan mittapuun mukaan todellakin "elivät kuin pellossa" ja tarinat olivat hurjia. :-)

Poika tosiaan kaveerasi yhden toisen pojan kanssa, joka jo ala-asteella tappeli, tienasi tupakanmyynnillä rahaa, ja kavereiden kotona käyttäytyi kuin hyötyäkseen mahdollisimman paljon. Pyysi ruokaa, lainasi leluja ja rikkoi ne, kerjäsi rahaa, yms. Välillä toi lauman sisaruksiaan ja serkkujaankin meille, varsinkin jos oli odotettavissa herkkuja.

Nykyään poikani on siis jo aikuinen ja ihan kunnon opiskeleva, urheileva ja työssäkäyvä mies. Suhtautuu kuitenkin avarakatseisesti eri taustoihin ja on edelleen kaveri tämän toisen pojan kanssa netissä. Ihan turhaan huolehdin silloin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hölmöä, mutta rajoitatteko mitenkään lastenne kaveruussuhteita? Saavatko he olla kavereita kenen kanssa tahansa? Oon tätä miettinyt, kun koululainen on tutustunut kaveriin, joka on ihan päällisin puolin ok. Mutta koko ajan selviää kaikkea "outoa". Hän on aika aggressiivinen ja kiusaa monesti muita, mutta kuitenkin rauhoittuu leikkimään, kun hieman huomauttaa asiasta. Kaveri hakee paljon huomiota esim. minulta ja mieheltäni, kun on meillä käymässä. Siis paljon enemmän kuin muut lapseni kaverit. Nyt on selvinnyt, että kaveri tulee aika rikkinäisestä kodista. Olen pari kertaa tavannut kaverin äidin, ja tajunnut, että heillä on kotona pienessä kolmiossa välillä kuusi lasta, jotka äiti on saanut neljän eri miehen kanssa. Nyt hän on työtön yksinhuoltaja, ja osa lapsista on välillä isillään ja osasta lapsia käydään huoltajuusriitoja oikeudessa. Lapsi on välillä maininnut, että kaverin kotona haisee pahalta, ja kun olen kysellyt vähän enemmän, on selvinnyt, että kaverin kotona äiti polttaa sisällä. Kotona kuulemma on tosi vähän huonekaluja ja kaveri nukkuu olohuoneessa sohvalla. Lapsen kaveri on aina nälkäinen, kun tulee meille, ja pyytää ensimmäiseksi, että voiko hän syödä jotain. Miten tähän koko juttuun pitäisi suhtautua? Annanko lapseni kaveerata normaalisti? Rajoitanko käymistä kaverin luona, jossa tupakoidaan? Pidänkö meininkiä vähän normaalia enemmän silmällä?

Käsittämätöntä typeryyttä ja välinpitämättömyyttä. Ollaan kuitenkin vuodessa 2018. Ihminen se ei kyllä petä idiotismissään.

Huomaa usein, kun tätä palstaa lukee, että jotkut aikuiset/vanhemmat eivät vaan kasva yhtään vaan aivan samat alkukantaisen typerät omaan napaan tuijottaja-ajatukset jyllää kuin jo 70-luvulla. Minä, minä, mun lapsi, mun lapsi, pentu, pentu, syököön kotonaan, heitä pihalle pentu, pitöön mamma omistaa huolen, annanko leikkiä yäälaisrn tapauksen kanssa, röyhkeä lapsi tulee pöytään.....

Siis käsittämätöntä. Eikö kukaan mieti sitä lasta, joka TARVITSEE APUA JA HOIVAA JA RUOKAA.

Ilmoita edes lastensuojeluun, jos itsekeisyydeltösi mitenkään pystyt.

Ihmiseen joutuu vaan, aina uudestaan ja uudestaan, pettymään 😞

Nyt meni vähän överiksi... Tuossa ainoa välinpitämättömyys on sen vanhemman kenen lapsesta tässä on huoli, tässä maassa jokainen vanhempi voi pyytää apua itse ongelmiinsa, jopa sijoitus voidaan tehdä vanhemman pyynnöstä. Kyllä se ainoa paha ja vastuuton on se joka ei lastensa parasta ajattele. En minä otaisi oman lapseni hyvinvointia pilaamaan lasta joka kiusaa häntä ja vie vielä aikaa ja huomioita perheessä!!!!