Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te perheelliset jotka erositte kolmekymppisenä

Vierailija
19.07.2020 |

Kuinka vaikeaa oli löytää uusi puoliso? Olen tässä nyt pohtinut kun yleensä lapsia vasta aletaan tekemään tässä iässä, ja sittenhän parit eroaa vasta neljäkymppisenä. Siinä ikäluokassa on hirveästi sinkkuvanhempia ja uuden löytäminen tuntuu olevan melko helppoa.

Kun taas jos on tehnyt lapset kakskymppisenä ja eronnut kolmekymppisenä, niin on ikäänkuin vuosikymmenen muita edellä näissä perhetouhuissa. Näyttää suurin osa kolmekymppisistä miehistä olevan lapsettomia. Eronneita isejä on vain kourallinen omassa ikäluokassa ja yleensä asuvat jossain satojen kilometrien päässä tietenkin :( Neljäkymppisiä isäihmisiä on jo selkeästi enemmän, mutta tuntuvat aika vanhoilta itselle.. (olen 31).

No sinänsä pärjään ja viihdyn hyvin itsekkin, mutta aika ajoin tämä sinkkuasia pohdituttaa. Kymmenen vuoden päästä sit varmaan olis jo vähän vientiä, mutta enhän minä sitten enää mitään pikkulasten isää halua 😂 (nämä nykyiset kolmekymppiset jotka nyt vasta aloittelee).

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitää olla isäihminen? Ja eiköhän niitä sinkkuja löydy joka ikäluokassa. Riippuu toki jos asut jollain pikku paikkakunnalla tms.

Vierailija
2/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusi puoliso oli kyllä vihoviimeinen asia, mitä kaipasin erotessani. Olin 29-vuotias yh. Seuraavat vuodet pidin hauskaa. Minulla oli muutaman kuukauden intohimoinen suhde, jossa ei ollut tarkoitustakaan edetä sen pitemmälle, ja lisäksi muuta satunnaista mukavaa. Muutaman vuoden kuluttua olin etäsuhteessa ruotsalaisen miehen kanssa toista vuotta, mutta silloinkin oli aivan selvää, että en olisi valmis muuttamaan hänen luokseen enkä tahtoisi hänen muuttavan minun takiani Suomeen. Tapasimme 1-2 x kuukaudessa ja lomilla, muuten sain säilyttää ihan oman arkeni ja vapauteni (en harrastanut seksiä muiden kanssa). Sitä seuraava "vakava" suhde oli vasta kun olin nelikymppinen ja lapseni teini. Saman katon alle muutin vasta nykyisen puolisoni kanssa, tapasimme kun olin jo yli viisikymppinen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla isäihminen? Ja eiköhän niitä sinkkuja löydy joka ikäluokassa. Riippuu toki jos asut jollain pikku paikkakunnalla tms.

Ei välttämättä pidä, mutta parhaitenhan toinen vanhempi ymmärtää minun tilannetta. Ja minä hänen. Ja lapsettomat usein haluaa niitä omia lapsia, minä en halua lisää, ellei vastaan tule maailman parasta isämateriaalia (epätodennäköistä), ja silloinkin yksi on ihan maksimimäärä mitä lapsia voisin haluta lisää.

Olisin myös lähtökohtaisesti kiinnostunut erillään asumisesta ainakin ekat pari vuotta, ei sellainen oikein onnistu vauvahaaveisten lapsettomien miesten kanssa, joilla joku kello tikittää.

Niinhän sitä luulisi että löytyisi, mutta sinkkuisejä on selvä vähemmistö. Tai sit sitä ei ainakaan tuoda deittiprofiileissa esille 🤔

Vierailija
4/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen jälkeen on ollut monta suhdetta jotka kestivät 1-2v. :(

Taidan luovuttaa ja ostan kissan seuraksi. Ei tarvitse olla kokonaan yksin.

N50

Vierailija
5/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt rajoitat turhaan itseäsi tuollaisilla ennakko-odotuksilla. Jos sinäkin olet eronnut, miksei kaltaisiasi miehiä olisi myös eronnut? Voi myös olla että löydät miehen joka ei halua lapsia. 

Vierailija
6/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ollut vielä ihan kolmekymppinen, mutta idea sama. Minulla oli kaksi pientä lasta ja olin 26-vuotias. Tapasin sinkkuaikana sekä eronneita isiä (oli kolmekymppisiäkin miehiä samassa tilanteessa) että lapsettomia. Naimisiin menin lapsettoman miehen kanssa ja olemme olleet nyt 12 vuotta naimisissa, olemme samana vuonna syntyneitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä erosin 28v. ikäisenä ja heti löytyi uusi. Seuraavan kerran erosin 39v. ikäisenä ja heti löytyi uusi. Nyt 18v ollut nykyisen mieheni kanssa. Kolmas kerta toden sanoo ja miehet on kuin sporat, aina tulee uusi.

Vierailija
8/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan aika hankalaa. Ollaa juteltu tästä kavereiden (lapsettomia miehiä, 30-35v) kanssa eikä kukaan voisi ottaa lapsellista naista. Se olisi niin iso miinus, että vaikea on kompensoida. Toisaalta en tiedä ovatko nuo uusperheviritykset sen parempia. Nelikymppisillä isojen lasten vanhemmilla on varmaan helpompaa, katselisin varmaan sieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nyt rajoitat turhaan itseäsi tuollaisilla ennakko-odotuksilla. Jos sinäkin olet eronnut, miksei kaltaisiasi miehiä olisi myös eronnut? Voi myös olla että löydät miehen joka ei halua lapsia. 

Ennakko-odotuksilla? Olen siis ollut useammassa nettideittipalvelussa eikä niitä isejä siellä kyllä vaan ole 🤔 Siis omassa ikäluokassa (29-37 on suunnilleen se ikähaitari millä haen).

Vierailija
10/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika hankalaa. Ollaa juteltu tästä kavereiden (lapsettomia miehiä, 30-35v) kanssa eikä kukaan voisi ottaa lapsellista naista. Se olisi niin iso miinus, että vaikea on kompensoida. Toisaalta en tiedä ovatko nuo uusperheviritykset sen parempia. Nelikymppisillä isojen lasten vanhemmilla on varmaan helpompaa, katselisin varmaan sieltä.

Mutta kun en minä halua lapsetonta kolmekymppistä miestä, se on minullekkin miinus 😩 Toki kaikki on yksilöllistä, mutta tapaamillani lapsettomilla miehillä on vielä niin naiivit ajatukset mm. perhe-elämästä, että haluisin jonkun joka tietää jo sanomattakin mitä se on lasten kanssa parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eroain kun oli 28 ja sen jälkeen viettänyt sinkkuelämää. Välillä muutamasta kuukauden tai vuoden kestäneitä suhteita lapsettomien miesten kanssa ja reissailua ja hauskanpitoa, kun lapsi isällään. Olen tehnyt töitä ja edennyt urallani. Nyt toivoisin vierelleni jonkun vähän pidempi kestoisen, mutta tosiaan monelle ikäiselleni (35v) se, että olen jo äiti on ihmetys. Miehet kangistuvat jos heidän kanssa edes puhuu etäisesti asioista, jotka liittyvät lapsiin. En viitsi stressata, pyrin hoitamaan asiani hyvin ja nauttimaan siitä että lapseni on jo iso ja hänen kanssaan voi puuhata kivoja juttuja, koti on siisti ja ruokaa jääkaapissa ja mukavia töitäkin on. Kaipa joku jossain vaiheessa osaa arvostaa.

Vierailija
12/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
19.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mä en etsinyt enkä halunnut uutta puolisoa eron jälkeen. Mun on ollut todella hyvä näin. Erosta on nyt 12 vuotta ja ihan lasten kanssa vaan ollaan eletty ja oltu.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän yhdeksän