Milloin olet halunnut vajota maan alle myötähäpeästä?

Viimeksi kun Cheek itsenäisyysjuhlissa räppäsi Saulille. Apua.

Isoäitiäni kohtaan myötähäpeä oli suuri tässä pari päivää sitten. Juttelimme pihalla tutun kanssa joka oli juuri saanut vauvan ja tää niin kovin rakas isoäiti purskahti nauruun ja kauhisteli lapsen tulevaa nimeä kun sen kuuli. Olisi pitänyt mölyt mahassaan ja antanut olla.. nätti nimi sitäpaitsi minun mielestäni! Tuli jotenkin kurja olo kun toinen on onnessaan ja sit yks laukoo mielipiteitään pahasti. Muutenkin on tämä mamma paha suustaan!

Joskus lukio-ikäisenä ensimmäisen poikaystäväni kanssa kun olimme keskustassa kiertelemässä. Se poika ei ollut ennen siis tottunut shoppailemaan kenenkään kanssa kun perheessä monta poikaa, eikä äitikään oikein ikinä shoppaillut.

Kiersimme siinä sitten Anttilaa ympäri ja minä katsoin kaikkea pientä sisustuskamoja, kynttiläkippoja yms pientä. Poika käveli minun vierelläni kaiken aikaa ja puhui kovaan ääneen kailottaen ettei ole ikinä ymmärtänyt miksi kaupungilla pitää kierellä ja kaarella jos ei kerran mitään ole hankkimassa. Otti jonkun kynttiläkipon käteensä ja melkein huusi " SIIS TÄSTÄ NÄIN PALJON!! EI HUHHUH! " ja sitten kaikkea " VOI ELÄMÄN KEVÄT, KUKA TÄLLAISTA RYYSYÄ ITELLENSÄ OSTAIS!"    Kyllä minua hävetti.. ja myötähäpeä oli myös aika kova kun kaikki naiset ympärilläni katsoivat minua huvittuneena ja poikaa varsinkin :D

Viimeksi halusin vajota myötähäpeästä maan alle, kun kuulin, miten pomoni oli kommentoinut parisuhdettani työkaverilleni. Ja siis minulla ei sinänsä ole tässä mitään hävettävää, pomoni on vaan vähän erikoinen tyyppi ja tekee asioista omia johtopäätelmiään.

Eikö hävetä toisen käytöstä ja tuntea myötähäpeää ole eri asioita? Olen mä joskus hävennyt      esim. Isääni joka oli humalassa, mutta silloin minuakin hävetti. Sen sijaan en ole tuntenut myötähäpeää, niin että ajattelisin että häpeän, vaikka toinen ei tajuakaan hävetä. 

Eikö myötähäpeässä ole kyse siitä, että toivoisit toisen häpeävän ja ilmeisesti tämä toinen ei "ymmärrä" hävetä, jolloin - en tiedä mikä tunne sinuun siitä syntyy? Onko se oikeasti häpeää? Vai paheksuntaa? Se on minusta kuitenkin ylimielisen oloista reagointia. 

Myötähäpeä = Paheksuntaa siitä, että toinen ei häpeä?