Lue keskustelun säännöt.
Anoppi painostaa antamaan pienen vauvan hoitoonsa!
02.06.2013 |
Anopin jatkuva ahdistelu alkoi heti lapsemme synnyttyä.. Anoppi on alkanut tunkemaan kylään ilmoittamatta (joskus harvoin soittaa ennen tuloa) päivittäin, tai ainakin joka toinen päivä! Vauvan ollessa 1,5 vk anoppi otti vauvan väkisin ja lähti esittelemään sukulaisille, josta suutuin tietysti!! Joka kerta kun anoppi on lähdössä, hän mainostaa miten voi ottaa vauvan hoitoonsa jos miehen kanssa halutaan olla kaksisteen tai vähän levätä.. Välillä jopa soittelee erikseen, että haluaisitteko antaa vauvan hoitoon että saatte levättyä!
Vauvan ollessa vähän päälle viikon ikäinen, oli anoppi ottamassa vauvaa ja miestä heille kylään ILMAN MINUA kun sanoin etten jaksa nyt lähteä mihinkään. Vauva jäi kuitenkin kotiin (kiitos mieheni joka osasis sanoa vastaan, kun ilmoitin että vauva ei lähde ilman minua mihinkään)..
Imetän siis vauvaa, korviketta annetaan VAIN jos siihen on pakollista tarvetta. Eli jos oma maito ei tunnu riittävän ja vauva silti itkee nälkää, nyt varsinkin tuntuu olevan tosi tissin perään kun on kuuma ja joutuu antamaan välissä korviketta kun oma maito ei ehdi nousta tarpeeksi. Anopin mielestä ei olisi ollut mtn ongelmaa ottaa vauvaa, niin että minä saisin kotona levätä rauhassa. Kun vauvahan suostuu juomaan korviketta pullosta!! Nii'in, muttakun se korvike ei ole tarkoitettu pääravinnoksi vauvalle, vain ''hätätilanteisiin''.
Mitä tehdä tälläisen anopin kanssa? :/ Aina soittelemassa josko tultaisiin kylään, jos ei tulla niiin tunkee meille! Miehelle olen sanonut että vieraat vois opetella ilmoittamaan aiemmin ja SOVITAAN millloin voi tulla kylään. Mutta ei, anoppi paukkaa sisään milloin haluaa lässyttämään vauvalle ja mainostamaan miten tämä on mummon oma rakas mussukka. :(
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="02.06
"voi harmi kun et soittanut etukäteen. Me ollaan juuri menossa päikkäreille. Jos me vaikka soitellaan ensi viikolla joku päivä kun olisi hyvä hetki?"
"Kiitos kovasti tarjouksesta. Ihana tietää että saa apua jos sitä tarvitsee. Jos tehdään niin, että me kyllä pyydetään hoitoapua jos tarvitaan".
[/quote]
Ap, nuo valmiit kommentit ovat ystävällisiä ja napakoita. Opettele ne vaikka ulkoa ja käytä niitä!
Meillä isomummo oli jatkuvasti vauvan kimpussa, kyseessä oli ainoan lapsen ainoan lapsen ensimmäinen lapsi. Kun kyseli jatkuvasti ihan pikkuvauvasta lähtien että koskas me sut yökylään saadaan ilman isää ja äitiä, ja minä sitten puuskahdin kun vauva oli reilusti alta vuoden, että sovitaan niin että saatte lapsen yökylään sinä päivänä kun se täyttää kaksi vuotta. Isomummolla loksahti leuka, että silloinko vasta. Piti taukoa kyselystä ja sitten alkoi taas jauhaa samaa. Minä toistin jatkuvasti että sitten kun se täyttää kaksi.
Hoitoon annettiin alle 1v iässä, sitten kun minusta itsestäni tuntui siltä. Täysimetystä oli ensimmäiset 6kk, ja sitten vasta kun söi kiinteitä ja joi pullosta, annettiin hoitoon pitemmäksi ajaksi kuin syöttöväli.
Ja samana päivänä kun juniori täytti kaksi, vietiin yöksi. Seuraava lapsi sai toki mennä yökylään jo 11kk iässä (isoveli mukana) ihan sen takia että isomummo ei jankuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kaikkia vastauksia lukea, mutta pakko hieman puolustaa anoppiakin. Joo, hoitoon vauvaa ei tarvitse eikä kannate vielä päästää/laittaa. Ja joo, rasittavaa on anopin jatkuva höntääminen. Tiedän kokemuksesta, koska meillä meni samoin kuin ap:lla esikoisen syntyessä. 1. lapsenlapsi ja appivanhemmat juokssivat meillä töiden jölkeen erikseen ja vielä molemmat! Usein mies oli töissä vierailujen aikaan. Yökylään tai kotiinsa hoitoon eivät olleet ottamassa, mutta tarjosivat kyllä usein minulle mahdollisuutta kävelylle, ruokakauppaan tmv, mutta en silloin ko apua tarvinnut.
Pidin kuitenkin ystävällisen asenteen ja se kannatti. Ei se anoppi (ja appiukko minun tapauksessani) jaksa pitkään joka päivä teillä ravata. Alkuinnostus menossa, kun vauva vasta 2,5viikkoinen. odota ap jonkun aikaa rauhassa, jos ei homma laannu yhtään, niin sitten vähän stoppia. Meillä nykyisin 2 lasta ja appivanhemmat käyvät joka viikko paristi tai toisinaan useammin. Lisäksi pyytävät itse lapsia kylään ja toisinaan yökyläänkin. Ja on kuule ihan luksusta nykyisin saada välistä miehen kanssa yhteistä aikaa:) Ja siis tätä tapahtuu about 1krt/kk, välistä harvemmin.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 13:50"]
Mun äiti teki samaa veljen perheelle. Nyt äiti hykertelee tyytyväisenä, kun eivät ole koko ajan vaatimassa hoitamaan lapsia, jotka ovat nyt 2v ja 5v ja melkoisia hirviöitä. Eli kun alussa tunkee liian liki, saa myöhemmin olla riittävän rauhassa eikä tarvitse ryhtyä ilmaiseksi hoitoavuksi.
[/quote]
Onkohan tämä nyt ihan tosi tarina?
Voiko joku olla noin tyhmä ja saamaton, että täytyy esittää jotain muuta mitä on, että saa "myöhemmin olla riittävän rauhassa".
Eihän sitä kukaan lastenlapsiaan väkisin mummolaan hoitoon jätä. Luulisi, että äiti pystyy pojalleen sanomaan selkeästi toiveensa, jos on tämän onnistunut kasvattamaankin.
[/quote]
Miniöihin tehoaa vain kavaluus. Kun ensin on liian innokas, saa miniän kieltämään hoitoavun ja sitten myöhemmin voi aina vedota siihen, että kun ei silloin aikanaan saanut olla avuksi, niin ei oikein ole tottunut :-)
Seuraavan kerran, kun anoppi tyrkyttää hoitoapua lievittääkseen väsymystäsi, sano hänelle, että voisi vaikka tulla auttamaan kotitöissä, kun vauvan hoitoon menee niin paljon aikaa, ettet itse ehdi. Muutaman kerran kun on talon siivonnut niin ei välttämättä ole enää niin avulias olo. :D
Mun anoppi asui n 5000 km:n päässä. Kuulin yhden neuvon puhelimitse mitä en noteerannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro anopille, että mikäli lapsi lähtee ilman sinun lupaasi niin soitat poliisit perään.
Mulla on vähän samankaltainen anoppiongelma kehkeytymässä.
Kyseessä on meidän esikoinen, ikää nyt 2 kuukautta. Miehellä on edellisestä suhteesta ala-asteikäinen lapsi, joten olen useamman vuoden seurannut tilannetta ja nähnyt, että homma ei tule tästä itsestään muuttumaan.
Minua ei todella haittaa antaa lasta toisten syliin, mutta tietyt säännöt pitää olla. Esim. että "kädestä ei saa ottaa", vauva on kuitenkin elävä henkilö ja kovin pieni ja tarvitsee tuttua syliä kylässäkin. Miehen äiti haluaa pitää lasta sylissä jokaisen mahdollisen sekunnin, kun olemme samassa tilassa. Esim. imetyksen päätyttyä (kyttää aina vieressä) on heti haukkana nappaamassa lasta itselleen ennen kuin saan edes rintaa piiloon. Tapaamme muutaman tunnin verran kerran viikossa, joten ajattelin olla vaan rauhassa, vaikka hiukka sapettaakin. Tämä alkoi jo synnytyssairaalassa: kun tuli käymään, pesi kädet ja tuli heti ottamaan vauvaa.
Luulen, että se on se epäkohteliaisuus. Olen kuin puulla päähän lyöty, tämä on mulle ihan vierasta kieltä. Mun perheessä ei ole toimittu näin, joten en tavallaan osaa etikettiä. Kun se omistajan oikeudella tulee, olen jotenkin erehtynyt toimimaan mukana. Annan anopin siis hösätä, vaikka kiristää aivoja.
Nyt kuitenkin nimijuhlissa oli ongelmallista, kun anoppi halusi yksin vain pitää lasta. Tuli monta kertaa vain ottamaan hänet minulta, väliin annoin väliin en. Jos hän olisi saanut päättää, lapsi olisi ollut hänellä koko kekkereiden ajan. Tuskin hän olisi edes huomannut, että siinä on mitään outoa. Ikään kuin se olisi hänen oikeutensa selvästi yli muiden isovanhempien. Hän on kirkkaasti eniten saanut tapailla vauvaa ja kyllä tietää sen. Oma isäni taas tapasi vauvaa toista kertaa ikinä. No, ei anoppi sitä tiennyt, mutta kärkkyi kuitenkin vieressä käsiään väännellen. Kun koko juhlien ajan keittiössä auttanut äitini pyysi lopulta nätisti saada pidellä vauvaa, anoppi tuhahti että "kaikki sitä nyt haluaakin hellitellä." Yritän kirjoittaa asiallisesti, mutta sanavalinnoistani kyllä paistaa, että minua ahdistaa ja ärsyttää.
Anoppi pilkkasi sukulaisilleni nimiäisissä valitsemaamme (epätavallista) nimeä. Vieläkin vihjailee, että lastahan aletaan sitten kutsua toisella nimellä. Muitakin (minusta) loukkaavia heittoja mahtui pariin tuntiin aika monta. Epäili, että mahtaakohan parikuinen vauva vielä tunnistaa äitiään ja isäänsä. Harmitteli "vitsikkäästi", että kyllä olisi ansainnut tulla meille vaikeampi vauva. Nimitti omaksi ansiokseen sen, että olemme rakkaudella kirjoittaneet vauvakirjaa. Kun vetäydyin makuuhuoneeseen imettämään, kailotti kaikille, että "voi kun se ei oo nukkunutkaan.." suuren asiantuntijan elkein. Vaikka oli se, hetkeä aiemmin, pitkät unet.
Anoppi puhuu lapselle (ikää 2kk) asioita, jotka on suunnattu meille aikuisille. Esim. pyytää kaksikuista vauvaa hoitoon vauvalta itseltään ja "sopii" nukkuvankin vauvan kanssa esim. tulevaisuuden nukkumajärjestelyistä mökillä. Olen hämilläni.
Jos anoppi puhuisi ja kysyisi minulta/meiltä suoraan, osaisin keskustella ja vastata. Nyt en tiedä kuvitteleeko hän näitä diilejään päteviksi, kun olen vain kiltisti hymähdellyt että "no katsotaan sitä sitten, kun se on ajankohtaista."
Samoin hankaa vastakarvaan, että lapsi on niin "kiltti" anopin mielestä ja sitä pitää koko ajan hokea. Eikö kelpaisi, jos olisi koliikki? Miten kaksikuinen vauva voi edes olla sen enempää kiltti kuin tuhma? Onko "kiltteys" edes yksiselitteisen tavoiteltavaa? Isosisaruksellekin tätä kiltteysasiaa hoetaan koko ajan. Hänessä on paljon muitakin huomionarvoisia ominaisuuksia, niistä ei saa ikinä kiitosta.
Ja kun olen tosiaan nähnyt, että into ei laannu. Isosisarusta lellitään edelleen samaan tapaan. Lapsi nauttii, mutta käyttäytyy mummolassa aivan päin seiniä. Unohtaa pöytätavat, on itsekäs ja vaatii paljon sellaista mikä ei kotona tulisi kuuloonkaan. Jos ei olla paikalla saa tahtonsa kaikessa läpi. Isovanhemmat antaa loputtomasti herkkuja ja ostaa ylimääräisiä lahjoja ja tuliaisia hetken mielijohteesta. Vaikka kuinka sovitaan esim. kohtuullisesta joululahjamäärästä, ostavat kilokaupalla kaikkea krääsää mikä sitten unohtuu nurkkiin. Kun olis kiva, että lapsi oppisi arvostamaan tavaroitaan. Eikä luulisi, että kaiken mitä haluaa, saa. Tai edes muistaisi mitä kaikkea sillä on!
Tunnen itseni julmuriksi, kun mun mielestä toinen rakastaa väärin. Haluaisin lapselle läheiset ja rakkaat isovanhemmat, mutta jo nyt vituttaa mennä niille. Olen tavallaan voitonriemuinen, jos mulla onkin kyläilypäivälle muu meno. Vauva kun kulkee tietenkin minun mukanani. Huh, sainpa vähän höyryjä päästeltyä.
Nyt olen ajatellut, että alan avata suutani asioista jotka vaivaavat. Muuten tilanne hiertyy pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 34: Ehdotan, että et ala nyt vältellä anopin tapaamista, vaan menet mukaan vierailuille ja käyttäydyt tavallisen, ehkä korostetunkin kohteliaasti. Varaudu kuitenkin jo etukäteen noihin anopin sanallisiin pistoihin ja oikkuihin, ja sano heti asiallisesti takaisin, esim. "Tuo oli minusta aika loukkaavasti sanottu ja minulle tuli paha mieli" (vaikka jos kommentoi vauvan nimeä). Mieti valmiiksi joitakin eri tilanteisiin sopivia vakiovastauksia, niin et jää sitten sormi suussa ihmettelemään kun toinen jyrää. Imettämäänkin voit vetäytyä eri huoneeseen ihan rauhassa jne niin ei voi riistää vauvaa sinulta. Kyllä imettämään mennessä voi sanoa että haluaa siitä rauhallisen hetken vauvan kanssa.
Selvät höpöjutut voit antaa mennä toisesta korvasta ulos, nuo vauvan kanssa tekemänsä "sopimukset" jne. Korkeintaan sinuna kommentoisin niihin "höpö höpö". Anoppi varmasti vähän rauhoittuu kun vauva kasvaa, ja isomman lapsen kyseessä ollessa sinunkin on helpompi sanoa anopille suoraan mitkä ovat teidän perheenne kasvatusperiaatteet tms.
Mitä mieltä miehesi on äitinsä käytöksestä? Eikö sano mitään?
Ihme meininkiä. Mä olisin aivan onnesta soikeana jos anoppi vinkuisi päästä hoitamaan vauvaa vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen anoppi - ja miniä omalle anopilleni.
Kummassakin suhteessa on anoppi (siis niin minä kuin omakin anoppini) hoitanut lapsenlapsia suht tiiviisti varsin pienestä asti. Olemme pitäneet sitä täysin luonnollisena lapsen edun ajatteluna. Ilmeisesti varsin monella on toisin...
Omat nuorimmaisenei ovat nyt jo 6 ja 7 eli enää heidän kanssan ei olo ei ole niinkään hoitamista, kuin seurustelua. Pienet viettävät anopillani ja apellani keskimäärin 2-3 vuorokautta kuussa ja loma-aikoihin enemmän.(Esim. tänä kesänä tekevät viikon matkan Disneylandiin ja syksymmällä hiukan lyhyemmän Kolmårdeniin).
Omat lapsenlapseni puolestaan ovat vaihtelevasti luonani, ehkä keskimäärin noin vuorokauden viikossa. Kaikkein nuorin heistä on nyt 6 kk ja hän on kerran viikossa aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Yökylässä on ollut luonani vasta kahdesti.
Vanhin lapsenlapsista on puolestaan 8 vuotta ja hän "muutti" oma-aloitteisesti kesäksi mummilaan luoksemme, koska täällä on futiskoulunsa, uimakoulunsa, majatyömaa ja paljon ikäisiään lapsia. Poika jopa sopi itse 16 v tätinsä kanssa että saa kesän ajaksi tämän huoneen "ikiomaksi" . (Täti lähtee vaihtoon ulkomaille.)
Tään pojan vanhemmilla ei ole kesälomaa vaan varsin tiivis työputki kummallakin.
Poikaa ottavat luokseen vaaapäivikseen ja sitten lisäksi esim. iltaisin voivat viettää aikaa pojan kanssa meillä, siellä futiskentällä, hallissa jne. Isänsä on luannut käydä muutaman päivän välein katsomassa tarvitaanko majatyömalala "ammattiapua" homman etenemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää. Täällä niin äidin lapsia että. Napanuora katketkoon vasta 18vuotiaina. Mistä tämä palstan anoppiviha kumpuaa? Tulee mieleen onneksi jo EX miniä. Ei millään olisi antanut vauvaa hoitoon. Onneksi poikani sai suostuteltua hänet kanssaan yhteiseen illanviettoon niin minä nautin laosenlapsestani. Vauva oli 3kk .Eihän miniä tätä arvostanut lainkaan vaan kokoajan kiire oli vauvan luo, ihan kun ei muka pärjättäisi. Onneksi nykyään jo eronneet. Miniä kaikin tavoin koitti poikaani käännyttää minua vastaan siinä onnistumatta. Tälläkin palstalla lienee yleistä
Apn ongelma lienee jo ratkennut, ottaen huomioonettä hänen lapsensa on ollut pikkuvauva 6/2013
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muissa maissa normaalia että vauva on muidenkin, kun äidin hoidossa. Suomessa ihme takertumista
Vauva,varsinkin vastasyntynyt kuuluu äidille. Äiti ja vauva kuuluu yhteen. TÖRKEETÄ ehdottaa noin pientä vauvaa kylään ilman äitiä. Ihan kuin anoppisi ei tajuaisi sitä että te olette vauvan kanssa nyt YHTÄ. ensisijaisesti SINUT kutsutaan kylään JOS jaksat. Ei milloinkaan pientä vauvaa ILMAN äitiä.