Pudotin sukulaisille sitten pommin. Siinäpä heille miettimistä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:18"]

Olimme sukulaistytön yo-juhlissa ja siinä sitten sukulaiset kyseli miten meidän pojalla koulu on sujunut. Kyselivät todistuksesta ym. Kaikki sukulaiset jotain insinöörejä, juristeja ym. Itse pelkkä merkonomi (yo-pohjainen) ja mies amiskoulutus.

Kerroin sitten, että kaikki mennyt päin persettä. Pojalla oppimisvaikeuksia, neuropsykologilla käyty, saa tukipetusta jne. Kerroin myös, että menemme perheneuvolaan pojan mahd. masennuksen vuoksi. Eli olemme pohjasakkaa suvun silmissä.

Siinäpä pyörittelivät silmiään ja myöhemmin kuulin heidän juttelevan keskenään kuinka poika ilmeisesti jälkeenjäännyt jne. Kauhee rupattelu meidän lapsesta.

Onneksi meidän lapsi ei ollut juhlissa kuulemassa heidän haukkuja ja päivittelyjä.

Hah, siinäpä suvulle puheenaihetta...

[/quote]

Ap, oletko ihan terve kun naureskelet tuollaiselle asialle???

Eihän ap. lapselle naureskele vaan sukulaisilleen, jotka eivät ymmärrä jollakin voivan olla ongelmia.

Otan osaa, meillä varsinkin isäni puolen suku tuollaista... Tapana on esittää ulospäin täydellistä ja juoruta todella ilkeästi ihmisistä joiden ulkokuoressa ja elämäntilanteessa on säröjä. Esimerkiksi kun itse löysin aviomieheni vasta 37-vuotiaana, kyllä siinä oli juorumylly käynnissä että onkohan se lesbo, vaiko sellainen lumppu joka ei yhteen mieheen tyydy vai mikä on. Samoin juorutaan vähemmän koulutetuista, niistä joille ei näytä kertyvän omaisuutta ja statussymboleita kuten "pitäisi" jne. Raskasta. 

Meillä on autistityttö, jolla luonnollisesti koulunkäynti on takkuista. Molempien suvut erittäin korkeasti koulutettuja, menestyviä ihmisiä ja jostain kumman syystä mitään tällaisia "vammoja" ei ole suvuissa laajemmassakaan piirissä. Tilastollisestikin isoissa suvuissa pitäisi olla edes jotain jollain. 

No, meillä nämä tohtorit ja lisensiaatit eivät voi käsittää sitä, ettei tyttärestämme välttämättä tule edes ylioppilasta. Minäkin olen meidän suvun ensimmäinen ei-maisteri 1930-luvun jälkeen. Minä aivoton suoritin ammattikorkeakoulun, huhhuh! Miehen suku samanlainen, mies sentään maisteri ja tekee väitöskirjaa. 

Minua ahdistaa tällainen akateemisen elämän painottaminen. Kaikki mitataan titteleissä ja rahassa, menestyksessä ja tieteellisissä saavutuksissa. Miten tyttäremme pystyy ikinä tuntea itsensä hyväksytyksi kumpaankaan sukuun? Tyttö pystyy keskustelemaan, sosiaalisesti kuitenkin aika onneton keskustelutilanteissa. Välttelee katsekontaktia, ei ymmärrä vitsejä, ottaa kaiken kirjaimellisesti (esim. "etsiä kissojen ja koirien kanssa" tarkoittaa hänelle sitä, että konkreettisesti jotain etsitään oikeiden kissojen ja koirien kanssa) ja puheen tuottamisessa kestää kauan. 

Oletko nyt ihan varma, että lapsesi halusi sinun levittelevän hänen yksityisasioitaan muille. Törkeä vanhempi olet!

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:44"]

Meillä on autistityttö, jolla luonnollisesti koulunkäynti on takkuista. Molempien suvut erittäin korkeasti koulutettuja, menestyviä ihmisiä ja jostain kumman syystä mitään tällaisia "vammoja" ei ole suvuissa laajemmassakaan piirissä. Tilastollisestikin isoissa suvuissa pitäisi olla edes jotain jollain. 

No, meillä nämä tohtorit ja lisensiaatit eivät voi käsittää sitä, ettei tyttärestämme välttämättä tule edes ylioppilasta. Minäkin olen meidän suvun ensimmäinen ei-maisteri 1930-luvun jälkeen. Minä aivoton suoritin ammattikorkeakoulun, huhhuh! Miehen suku samanlainen, mies sentään maisteri ja tekee väitöskirjaa. 

Minua ahdistaa tällainen akateemisen elämän painottaminen. Kaikki mitataan titteleissä ja rahassa, menestyksessä ja tieteellisissä saavutuksissa. Miten tyttäremme pystyy ikinä tuntea itsensä hyväksytyksi kumpaankaan sukuun? Tyttö pystyy keskustelemaan, sosiaalisesti kuitenkin aika onneton keskustelutilanteissa. Välttelee katsekontaktia, ei ymmärrä vitsejä, ottaa kaiken kirjaimellisesti (esim. "etsiä kissojen ja koirien kanssa" tarkoittaa hänelle sitä, että konkreettisesti jotain etsitään oikeiden kissojen ja koirien kanssa) ja puheen tuottamisessa kestää kauan. 

[/quote]

Omassa ystäväpiirissäni myös akateemisilla on sitä sydämen sivistystä ja viisautta kohdata ihmiset yksilöinä, väheksymättä ketään.

Eiköhän tuollainen uusi asia "kiehdo" ketä tahansa, koulutuksesta riippumatta. Itse ainakin kysyisin tarkemmin ja varmaan googlaisin kun pääsisin kotiin jos en kaikkea kehtais kysyä sairaudesta. Tuskin ne teidän sukulaiset pahalla on jutelleet tai keskenään keskustelleet, uusi asia se heillekin on ja varmasti ovat myös järkyttyneitä ja huolissaan pojastasi ja hänen tulevaisuudestaan.

Omassa suvussani on lähiaikoina ilmaantunut kaikennäköistä itselleni outoja sairauksia, mistä en aikaisemmin ole ollut kovin tietoinen. Kyllä mä ihan aidosti olen huolissani näistä sukulaislapsista ja heidän pärjäämisestään mm. koulumaailmassa. Se, että kyselen muilta sukulaisilta heidän lastensa kuulumisia tarkoittaa ihan vain sitä että minua kiinnostaa heidän kuulumisensa ja toivon, että kuulumiset olisivat positiivisia. 

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 20:44"]

Meillä on autistityttö, jolla luonnollisesti koulunkäynti on takkuista. Molempien suvut erittäin korkeasti koulutettuja, menestyviä ihmisiä ja jostain kumman syystä mitään tällaisia "vammoja" ei ole suvuissa laajemmassakaan piirissä. Tilastollisestikin isoissa suvuissa pitäisi olla edes jotain jollain. 

 No, meillä nämä tohtorit ja lisensiaatit eivät voi käsittää sitä, ettei tyttärestämme välttämättä tule edes ylioppilasta. Minäkin olen meidän suvun ensimmäinen ei-maisteri 1930-luvun jälkeen. Minä aivoton suoritin ammattikorkeakoulun, huhhuh! Miehen suku samanlainen, mies sentään maisteri ja tekee väitöskirjaa. 

 Minua ahdistaa tällainen akateemisen elämän painottaminen. Kaikki mitataan titteleissä ja rahassa, menestyksessä ja tieteellisissä saavutuksissa. Miten tyttäremme pystyy ikinä tuntea itsensä hyväksytyksi kumpaankaan sukuun? Tyttö pystyy keskustelemaan, sosiaalisesti kuitenkin aika onneton keskustelutilanteissa. Välttelee katsekontaktia, ei ymmärrä vitsejä, ottaa kaiken kirjaimellisesti (esim. "etsiä kissojen ja koirien kanssa" tarkoittaa hänelle sitä, että konkreettisesti jotain etsitään oikeiden kissojen ja koirien kanssa) ja puheen tuottamisessa kestää kauan. 

[/quote]

Luulisi korkestikoulutettujen  tietävän mitä autismi merkitsee. Ilmeisesti tieto ei ole poistanut ahdasmielisyyttä. Ikävä juttu, otan osaa, en tuollaisessa suvussa haluaisi elää.

No onko joku ihme, että keskustelivat teidän lapsesta, kun haukuit häntä pohjasakaksi. Todistuksesta kyseleminen nyt vain sattuu olemaan ajankohtaan sopivaa small-talkia, oliko sinun pakko ruveta keuhkoamaan, miten idiootti lapsesi on? Ei ihme, että on masentunut, kun oma äiti ajattelee hänestä noin. Olisithan voinut sanoa sukulaisille, että todistus on ihan sellainen, kuin odotettiinkin, ja erityisesti ilahdutti hyvä liikunnannumero tms.

Ap on kyllä sekaisin. Toinen yritti small talkata.