Lue keskustelun säännöt.
Mies pakottaa lähtemään huomenna yo-juhliin.
Kommentit (62)
Ylppärijuhlissa päähuomio on lakkinsa saaneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mut hyvä, että asenne on kuitenkin kunnossa.
No mulle tuollaiset on vaikeita tilanteita koska oppimisvaikeuksien takia en ole saanut ammattia hommattua ja kaikki kysellee mitä teen ja minä olen vain kotona. Se masentaa taas moneksi viikoksi eteenpäin.ap
Ymmärrän. Itsellä on kyllä ammatti, mutta kun olin työttömänä, ihan kaikki juhlat ja vastaavat tilaisuudet olivat ahdistavia. Mutta yo-juhlissa on se hyvä puoli, että silloin huomio on juhlakalun ympärillä ja niissä voi vain piipahtaa. Niissä voi vähän valita seuraansa, kun porukkaa on paljon ja ihmisiä tulee ja menee ja jokainen etsii paikkansa mistä löytää.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 07:57"]
Ymmärrän. Itsellä on kyllä ammatti, mutta kun olin työttömänä, ihan kaikki juhlat ja vastaavat tilaisuudet olivat ahdistavia. Mutta yo-juhlissa on se hyvä puoli, että silloin huomio on juhlakalun ympärillä ja niissä voi vain piipahtaa. Niissä voi vähän valita seuraansa, kun porukkaa on paljon ja ihmisiä tulee ja menee ja jokainen etsii paikkansa mistä löytää.
[/quote]
Niinhän se on ja pakko mun on mennä kun miehen kummitytöstä kyse ja lapsikin haluaa mennä masentavaa se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä että kuitenkin menet. Muista myös että nyt ei ole sinusta kyse vaan tuoreesta ylioppilaasta, sekin on pointti joka pitää ottaa huomioon.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:00"]
No hyvä että kuitenkin menet. Muista myös että nyt ei ole sinusta kyse vaan tuoreesta ylioppilaasta, sekin on pointti joka pitää ottaa huomioon.
[/quote]
No tietysti mä tuon tajuan ja jaksan siellä näytellä iloista yms itken vasta sitten kotona ja seuraavan yön yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:00"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 07:57"]
Ymmärrän. Itsellä on kyllä ammatti, mutta kun olin työttömänä, ihan kaikki juhlat ja vastaavat tilaisuudet olivat ahdistavia. Mutta yo-juhlissa on se hyvä puoli, että silloin huomio on juhlakalun ympärillä ja niissä voi vain piipahtaa. Niissä voi vähän valita seuraansa, kun porukkaa on paljon ja ihmisiä tulee ja menee ja jokainen etsii paikkansa mistä löytää.
[/quote]
Niinhän se on ja pakko mun on mennä kun miehen kummitytöstä kyse ja lapsikin haluaa mennä masentavaa se silti on.
[/quote]
Sairaaksi tekeytymistäkään en suosittele. Kerran oli oikeasti sairaana miehen kummitytön synttäreiden aikaan. Sen jälkeen ei ole kutsuttu; luulivat varmaan että teeskentelin. Minkäs mahdoin, mutta en viitsinyt rueta jälkeenpäinkään selittelemään, että olin todellakin sairas ja oksentelin, en voinut mennä kylään. Paha migreenikohtaus, mikä tulee mulle aika harvoin, kerran parissa vuodessa. Lievänä on useammin, mutta silloin voin lääkityksen avulla kyläillä.
Mä taas en ymmärrä. Miksi et voi kunnioittaa toisten saavutuksia, vaikka tai juuri siksi, että et ole itse pystynyt (tai viitsinyt) samaa? Luulisi päinvastoin, että juuri se saisi sinut arvostamaan niitä enemmän. Aijoo, mut sun mielestä kaikki muut saavat kaiken ilmaiseksi ja helpolla ja sun elämä vain on vaikeaa.
ihmiset ovat voittaneet todella pahoja oppimisvaikeuksiaan esimerkiksi kovalla työllä ja etsimällä itse aktiivisesti uusia oppimistapoja esimerkiksi kansalaisopistojen ja aikuisopistojen "opi oppimaan" -kursseilta ja oppimishäiriökeskuksista. Sinä joskus täällä valitit, että kukaan ei sua tue, eikä viranomaisetkaanm enää sun kouluttamista pidä kannattavana, mutta noille kursseille voi hakeutua ihan itse ja oma-aloitteisestikin ja kansalaisopistossa ja kansanopistoissa sen jälkeen jatkaa opiskelua, joten minusta homma on aika lailla kiinni sinusta itsettäsi ja siitä, jatkatko vaikerointia ja itsesääliä vai haluatko tehdä töitä tilanteesi muuttamiseksi. Helpolla muutos ei tule, sitä en lupaa, mutta ehkä se vaiva kuitenkin kannattaisi nähdä jos ei nimenmaan halua rypeä itsesäälissä lopun elämäänsä. Tai sit kannattaisi ainakin keskittyä harrastustoimintaan ja mukavaan eämlään tuon marinan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no en mä pois jää mutta kyllä tuollaiset tilanteet on aina vaikeita.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:05"]
Mä taas en ymmärrä. Miksi et voi kunnioittaa toisten saavutuksia, vaikka tai juuri siksi, että et ole itse pystynyt (tai viitsinyt) samaa? Luulisi päinvastoin, että juuri se saisi sinut arvostamaan niitä enemmän. Aijoo, mut sun mielestä kaikki muut saavat kaiken ilmaiseksi ja helpolla ja sun elämä vain on vaikeaa.
ihmiset ovat voittaneet todella pahoja oppimisvaikeuksiaan esimerkiksi kovalla työllä ja etsimällä itse aktiivisesti uusia oppimistapoja esimerkiksi kansalaisopistojen ja aikuisopistojen "opi oppimaan" -kursseilta ja oppimishäiriökeskuksista. Sinä joskus täällä valitit, että kukaan ei sua tue, eikä viranomaisetkaanm enää sun kouluttamista pidä kannattavana, mutta noille kursseille voi hakeutua ihan itse ja oma-aloitteisestikin ja kansalaisopistossa ja kansanopistoissa sen jälkeen jatkaa opiskelua, joten minusta homma on aika lailla kiinni sinusta itsettäsi ja siitä, jatkatko vaikerointia ja itsesääliä vai haluatko tehdä töitä tilanteesi muuttamiseksi. Helpolla muutos ei tule, sitä en lupaa, mutta ehkä se vaiva kuitenkin kannattaisi nähdä jos ei nimenmaan halua rypeä itsesäälissä lopun elämäänsä. Tai sit kannattaisi ainakin keskittyä harrastustoimintaan ja mukavaan eämlään tuon marinan sijaan.
[/quote]
En mä väheksy ketään tai ajattele että joku olisi saanut jotain helpolla ja arvostan kyllä niitä jotka pärjää.Mun on vaan niin vaikea sietää tätä omaa elämääni.Etenkin kun tiedän että vaikka olen kovasti yrittänyt en ole pärjännyt.Olen kyllä omaksi iloksi kursseja käynytkin.Itsemurha kun on vähän väliä mielessä sen takia etten halua tällaista elämää jatkaa niin ei se ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit itse valita, miten asioihin suhtaudut. Onnellisuutta voi treenata ihan pienilläkin harjoituksilla.
Juhlassa voit kääntää keskustelun pois itsestäsi tai vastata huumorilla nauraen, että olet kotirouva.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:11"]
Voit itse valita, miten asioihin suhtaudut. Onnellisuutta voi treenata ihan pienilläkin harjoituksilla.
Juhlassa voit kääntää keskustelun pois itsestäsi tai vastata huumorilla nauraen, että olet kotirouva.
[/quote]
No en aio itseäni kotirouvaksi sanoa se nyt olisi valetta.Kotirouva on sellainen jolla on varaa olla kotona meillä se ei mene niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä kursseja olet omaksi iloksesi käynyt?
...katajainen kansa jonka itsesäälin määrää ei mittaa järki...
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:16"]
No mitä kursseja olet omaksi iloksesi käynyt?
[/quote]
Tietokonekursseja viimeksi siis word,powerpoint yms.
Mene nyt vain, älä tee tytön yo-juhlasta itsellesi tuollaista mörköä. Pukeudut nätisti, juhlit ylioppilasta, palaat kotiin, itket ne itkusi jos täytyy ja menet eteenpäin.
Voit jopa antaa itsellesi luvan nauttia juhlista, nehän ovat hauskoja. Voit tavata tuttuja joita et ole tavannut vähään aikaan, kuulla kuulumisia ja kivoja juttuja, jolloin unohdat oman surkeutesi.
Tuollainen etukäteismarina ja valitus ei ainakaan helpota oloasi niissä juhlissa ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:16"]
No mitä kursseja olet omaksi iloksesi käynyt?
[/quote]
Tietokonekursseja viimeksi siis word,powerpoint yms.
[/quote]
ja opit niillä käyttämään noita ohjelmia? Oikeastaan olet siis löytänyt tavan, jolla voit oppia. Nyt vaan sit mietit, että mikä se oikeastaan on:miten opit ohjelmien käytön, mitä teit toisin kuin jollain sellaisella kurssilla, jota et onnistunut saamaan loppuun asti? Usein se liittyy jotenkin käytännössä tekemiseen ja soveltamiseen. Suosittelen, että käyt muutamia samankaltaisia kursseja itseäsi kiinnostavista aiheista ja opettelet lisää oppimisestasi. Itsetuntemus on kaiken a ja o. Vähitellen tätä kautta voi hakeutua töihinkin.
ja niille kuulumisia kyseleville sukulaisille sukujuhlissa voit kertoa positiivisesti, että olet ollut tämmöisellä ja tämmöisellä kurssilla ja harrastanut sitä ja tätä. Keskity siihe, mikä elämässäsi on mukavaa, uutta, ja mielenkiintoista, älä siihen, mikä on sitä samaa vanhaa. Jälkimmäisenhän kaikki jo tietävät, eivät he sen perään kysele. Puhu lapsestasi, vaikka.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 08:16"]
No mitä kursseja olet omaksi iloksesi käynyt?
[/quote]
Tietokonekursseja viimeksi siis word,powerpoint yms.
[/quote]
ja opit niillä käyttämään noita ohjelmia? Oikeastaan olet siis löytänyt tavan, jolla voit oppia. Nyt vaan sit mietit, että mikä se oikeastaan on:miten opit ohjelmien käytön, mitä teit toisin kuin jollain sellaisella kurssilla, jota et onnistunut saamaan loppuun asti? Usein se liittyy jotenkin käytännössä tekemiseen ja soveltamiseen. Suosittelen, että käyt muutamia samankaltaisia kursseja itseäsi kiinnostavista aiheista ja opettelet lisää oppimisestasi. Itsetuntemus on kaiken a ja o. Vähitellen tätä kautta voi hakeutua töihinkin.
ja niille kuulumisia kyseleville sukulaisille sukujuhlissa voit kertoa positiivisesti, että olet ollut tämmöisellä ja tämmöisellä kurssilla ja harrastanut sitä ja tätä. Keskity siihe, mikä elämässäsi on mukavaa, uutta, ja mielenkiintoista, älä siihen, mikä on sitä samaa vanhaa. Jälkimmäisenhän kaikki jo tietävät, eivät he sen perään kysele. Puhu lapsestasi, vaikka.
[/quote]
No opin jotenkuten käyttämään noita juttuja mutta kyllähän mä kurssit yleensä läpi pääsen näyttöjä en sitten enää pääsekkään eikä ne edes ota mua enää oppilaaksi kouluun koska niiden mielestä siis opettajien yms musta ei siihen ole.Ainahanmä lapsesta puhun kun ei mulla muuta elämää olekkaan facebookissakin muut kirjottavat kuinka valmistuvat ties mihin ammattiin yms tai töistään ja mä en voi kertoa kuin lapsesta.
17 yrittää vielä kerran:
Olet selvinnyt mainitsemistasi tietokonekursseista.
Kirjoitat parempaa, huolellisempaa suomea kuin keskiverto av-mamma.
Olet saanut miehesi isovanhempien perustaman puutarhan kukoistamaan.
Vastat kipakasti kommentoijille, jotka eivät ole lukeneet koko ketjua, pidät puoliasi.
Ymmärrän hyvin miehesi asenteen siihen, että menisit johonkin "vammaistyöhön". Se on inhimillistä. Sitä en ymmärrä, että alistut miehesi mielipiteelle. Säännöllinen työ antaisi ryhtiä arkeesi, tutustuisit ihmisiin, aivosi saisivat jotain tekemistä. Se parantaisi sinun ja koko perheenne elämää.
Jos ette enää jaksaa elää yhdessä, erotkaa. Avioero sinun ongemiesi ratkaisuna ei tod. näk. toimi. Miten kuvittelet päiväsi yksineläjänä, jolloin sinun haaveesi mukaan lapsenne asuu kokonaan isällään? Olisitko koko päivän vain suljettujen verhojen takana, roikkuisit netissä, vatvoisit omaa surkeuttasi?
Mulla on vähän sellainen kutina, että sulla saattoi olla kivaa niissä lakkiaisissa, mutta et ikinä sitä myönnä, koska silloin imagosi surkimuksensa saisi särön.