Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen yöllinen käytös välinpitämättömyyttä vai mitä?
30.05.2013 |
Mies herätettyään yöllä (pari pientä lasta ja tosiaan olen vaatinut häntäkin välillä osallistumaan, vaikka vastuu aina mulla ollutkin) saattaa puhua puuta heinää ja tuntuu, että on ihan pihalla. Tai sitten välinpitämätön. Tätä mietinkin, että kummasta kyse. Viime yönä parivuotias sai yöllä itkukohtauksen ja tyynnyttelin, oli nähnyt pahaa unta ampiaisesta. Vaati, että isin pitää tulla ajamaan ampparia pois kun tyynnyttelin sylissä ja kerroin ettei ampparia ole. Lapsi vaati isiä ja menini sitten sanomaan miehelle (nukkui sohvalla), mies ei meinannut millään nousta, käänsi vaan kylkeä todeten "joo joo". Sitten alkoi sellaisella vähä-älyisellä puheäänellä sopertaa/lässyttää että kivaa kivaa mene sen kanssa leikkimään, amppari tuli sun kaveriksi. Lapsi katsoi isää silmät pyöreänä. Sanoin miehelle, että nouse nyt hetkeksi niin saadaan lapsi rauhoittumaan, sopersi mulle että "älä siinä mesoa". Ja olin täysin rauhallinen.
Mies on lempeä ja hellä lapselle tällaisissa jutuissa päivällä, lohduttaa ja ottaa syliin. Muttei nyt mikään järkityyppi sikäli, että puheentaso välillä on mitä on. Mua tuo yöllinen puhetyyli lähinnä etoo, miksei aikuinen kykene osallistumaan ja ottamaan vastuuta? Haki aikanaan maitopulloa kun tökin hereille ja hakemaan, osallistui siis kyllä näin. Mutta nyt kun lapset hieman isompia ja tartteisivat huolenpitoa jos pitää käydä pissalla tai näkee pahoja unia, niin eipä ole miehestä avuksi :((
Kommentit (43)
Tuo miehen kova kuorsaaminen on yksi oleellinen syy, miksi mies nukkuu sohvalla. En kertakaikkiaan pysty edes korvatulppien kera nukkumaan vierekkäin miehen kanssa. Olen valvonut lasten kanssa ja heräillyt miehen kuorsaamisen takia paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empaattinen olkapää edellä sympatiaa säteillen ojenan sinulle orjantappura-kruunun pahimman marttyyrisyyden merkiksi sitten jeesuksen.
Sinä olet saanut perhee siusaukseksi ja olet aikuisena tehnyt päätöksiä, arvioita, valintoja ja olet halunnut toteuttaa naiselle ja vain naiselle mahdollista eriytisominaisuutta äitiyttä.
Hoitakaa miehen sairaus kuntoon ja peilaa vähän pyöriikö perhe liikaa lasten ympärillä. Ota kaikki irti hoivaasta ja osallistuvasta isästä päivisin ja lepää. Turha sitä on itselleen lisästresiä ottaa öisin kiukuttelevasta miehestä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 09:57"]
Tuo miehen kova kuorsaaminen on yksi oleellinen syy, miksi mies nukkuu sohvalla. En kertakaikkiaan pysty edes korvatulppien kera nukkumaan vierekkäin miehen kanssa. Olen valvonut lasten kanssa ja heräillyt miehen kuorsaamisen takia paljon.
[/quote]
No kyllä sitten kannattaisi suosiolla hankkia vaikka erilliset makkarit. Kunnon sängyt molemmille. Meilläkin mies on ihan kuutamolla jos yöllä herää. Ei myöskään muista öisistä keskusteluistaan mitään.
Mies lääkäriin! Uniapneaa voidaan hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 10:28"]
Täytyy olla provo.
[/quote]
Onnea, olit eka. Mitali tulee postissa. Entä sitten?! Provokaatio on oivallinen tapa herättää keskustelua ja testailla omia mielipitetään.
Olisiko sinulla mielipidettä aiheesta ja sen myötä jotakin annettavaakin tälle keskustelulle.
(Nyt odotetaan klisettä, ihme vastauksia olet ap saanut ja ensinmäistä ap myöntäilijää...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, jos minut herätetään yöllä kesken makeimpien unien (oli syy mikä tahansa) olen yleensä hyvin tokkurainen, äkäinen kuin persauksille potkittu karhu ja saatan puhua ihan puutaheinää koska herään jonkinlaiseen valveunen tapaiseen tilaan, jossa aivot eivät välttämättä käy ihan täydellä hiilellä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 09:44"]
Minulla myös kaksi lasta ja aina yöllä puhun ihan puuta heinää. Saatan jopa sanoa rumasti vaimolle tai sitten ihan mitä sattuu. En herää kovin herkästi yöllä, joten vaimo nousee tai tökkii minua.
Älä heti tuomitse häntä välinpitämättömäksi. Siltä se saattaa tuntua, mutta itse en ainakaan ole. Vaikka olisin kuinka skarppina illalla, että yöllä nousen jos lapsi itkee, niin yöllä olen pihalla kuin lumiukko.
[/quote]
Mukava kuulla miehen suusta.. Olen saanut kuulla yhtä ja toista mieheltä yöllä. Kyllä, kaikkea ei tarvitse jakaa ja kuulostaa idiootilta uusavuttomalta kun herättelin mies. Minä olen valvonut koliikkivauvan kanssa, tehnyt unikoulu toiselle jne. valvomisia yht. 5 vuotta nyt, välillä tosiaan haen miestäkin jeesaamaan oman väsymyksen takia.
[/quote]
Paljonko se sun väsymys siitä vähenee, että herätät myös miehen valvomaan yöllä? Siis jos olet jo herännyt ja rauhoittelet sitä lasta? Enemmänhän siihen aikaa menee että saat sen tokkuraisen miehen hereille kuin että rauhoittaisit ja laittaisit lapsen takas nukkumaan. Itse asiassa se lapsikin taitais rauhoittua nopeammin ja helpommin mitä vähemmän porukkaa siinä ympärillä on ja oppis myös ettei heräilystä ja pahoista unista tarvi tehdä numeroa. Sulla taitaa vaan olla periaatteellinen asia, että myös miehen pitää herätä kun kerran olet jo niin paljon valvonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tai pitäisikö sinun sitten vaihtaa miestä. Mitäs olet mennyt naimisiin tuollaisen kuorsaavan torvelon kanssa ja tehnyt vielä lapsia. Hanki nyt avioero ennen kuin miehesi alkaa vastuuttomaksi ja jopa väkivaltaiseksi. Hän saattaa käyttää liikaa alkoholia ja lääkkeitä, eihän normaali mies kuorsaa. Kamala tapaus! Jaxuhaleja!!! [Piti siis jonkun jättää tämäkin AV-palstan vakiokommentti]
En ikinä tahallani aiheuttaisi tilannetta, jossa molemmat vanhemmat joutuvat heräämään keskellä yötä. Esikoisemme on ollut todella huono nukkuja, ja olemme molemmat joutuneet valvomaan aivan tarpeeksi=liikaa, vaikka jaamme valvomisvuorot. Eli tuo miehen herättäminen oli mielestäni aivan tarpeetonta ja järjetöntä.
Toinen asia on sitten, jos mies ei koskaan hoida yöheräämisiä - se on todella epäreilua, ne pitää tietenkin jakaa. Mutta ei herran jestas niin, että molemmat vanhemmat ajavat keskellä yötä takaa mielikuvitusampiaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin oon tosi välinpitämätön usein silloin kun nukun. Usein se jatkuu jopa aamuyöhön asti. Yksi varhainen aamu lapsi tuli viereen ja muistan väittäneeni hänelle, vihaisena, että on sunnuntai eikä tänään mennä mihinkään, nyt nukutaan. Muistan vieläpä sen miten nelivuotiaskin oli ällistynyt, että ihanko totta. Ja niin me sitten nukuttiin, lapsi tyytyväisenä vieressä. Harmi vaan että oli tiistai. Ja olen vieläpä äiti.
AP:n tilanteessa voisi ehkä olla apua (sen uniapnean hoitamisen lisäksi) se että jakaisitte kunnolla yövuorot, jos lasten takia joutuu heräämään. Niin että mies tietäisi että sinä et puutu asioihin yöllä, hänen on hoidettava ne itse. Tätä voi varmistaa vaikka sitten niin että ap joko nukut ihan muualla, tai tulpat korvissa toisessa huoneessa ainakin, mies sitten lasten vieressä tai vaikka itkuhälytin pään vieressä. Se että sinä heräät, ja sitten koitat tökkiä miestä hereille, ei varmastikaan toimi, koska siinä unenpöppörössä hän kuitenkin tajuaa, että vastuullinen aikuinen on jo paikalla, ei mitään paniikkia. Paras varmaan olisi, jos voisit mennä yöksi ihan muualle. Mutta toki kannattaa ottaa huomioon se, että vaikka sinä olet valvonut vuosia ja vielä kuunnellut sitä miehen kuorsausta, niin hän tuskin sinun kiusakseen kuorsaa. Ja se uniapnea voi vaikuttaa hänen kykyynsä toimia. Luultavasti olette molemmat unen puutteessa.
Mä en ymmärrä edes tätä tässäkin ketjussa esiintullutta periaatetta että molempien on PAKKO osallistua yöheräämisiin jollain tavalla. Ei meillä mies ole ikinä osallistunut, ei ole tullut mieleenkään. Mies tekee 14h työpäivää ma-pe, miksi ihmeessä sen pitäisi vielä yötkin valvoa? Eihän sillä tulisi töistä enää yhtää mitään. Minä voin valvoa yöt vaikka kokonaan, kun voin seuraavana päivänä ottaa edes jotkut torkut kun lapset nukkuu (vauva-aikana varsinkin tosi helppoa, myöhemminkin onnistuu). Meillä myös vauva-aikana kun lapset heräilleet paljon, olen nukkunut vauvan kanssa eri huoneessa kun mies, ettei miehen tarvitse jokaiseen vinkaisuun ja imetykseen herätä. Joskus sitten olen pyytänyt miestä viikonloppuna heräämään lasten kanssa että saan nukkua oikein pitkään jne.
Kauhulla olen kattonu veljeni ja vaimonsa touhuja, kun mies tekee tosi raskasta työtä ja tosi pitkiä päiviä, ja sitten vaimo on sitä mieltä, että koska mies ei osallistu vauvanhoitoon päivällä (kun on töissä) niin sitten pitää osallistua öisin senkin edestä. JOKA KERTA kun vauva herää, on miehenkin herättävä. Vaikka vauva on täysimetyksellä ja vaimo herää aina myös. Miehen pitää olla jonain henkisenä tukena ja vaihtaa vaippaa ym. ja olla hereillä koko sen ajan kun vaimo imettää. Nukkuu siis ehkä pari tuntia yössä, senkin pätkissä, ja sitten on vaativassa työssä aamusta iltaan. Ja sen kyllä näkeekin veljestä, musta tuntuu että sen sydän kohta pettää. Ja vaan sen takia, että vaimo on päättänyt että tasapuolisuuden nimissä miehen on heräiltävä kaikki yöt läpeensä töistään huolimatta, ja mies ei osaa sanoa vastaan kun vaimolla on niin hyvät perustelut kuinka mies ei kerta päivällä hoida niin yöllä sitten pitää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, useimmat ihmiset ei tee 70 tunnin työviikkoa, hyvä 33. En minäkään kyllä edellyttänyt että oma mieheni olisi vauvan kanssa herännyt, vaikka hänen työviikkonsa olikin ihan normaali ja työ kevyttä toimistotyötä, mutta en myöskään itse ollut ihan loppu. En vaihtanut öisin vaippoja tai tehnyt muutakaan, en edes noussut sängystä vauvan heräämiseen, joten miksi olisin miestäkään herättänyt. Eri ihmisillä on erilaiset tilanteet. Nyt kun lapsi on isompi, tökin joskus viikonloppuaamuisin kyllä miehen ylös ja jatkan itse nukkumista.
Ei mitään. Ja eiköhän tässä jo tarpeeksi vastauksia ja mielipiteitä ole tullut moiseen provo-aloitukseen. Miksi mun pitäisi kertoa mielipiteeni jos mun mielestä joku vaan kiusallaan kirjoittelee tällaisia juttuja? "Ap on ihan pihalla, ainiin mutta ap keksikin kaiken..."
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 10:28"]
Täytyy olla provo.
[/quote]
Onnea, olit eka. Mitali tulee postissa. Entä sitten?! Provokaatio on oivallinen tapa herättää keskustelua ja testailla omia mielipitetään.
Olisiko sinulla mielipidettä aiheesta ja sen myötä jotakin annettavaakin tälle keskustelulle.
(Nyt odotetaan klisettä, ihme vastauksia olet ap saanut ja ensinmäistä ap myöntäilijää...)
[/quote]
Mua niin yksinhuoltajana naurattaa tällaiset aloitukset :D
On ihmisillä vissiin liian hyvät oltavat kun täytyy tällaisista asioista tehdä ongelma.
33: me olemme olleet molemmat suunnilleen yhtä kauan hoitovapaalla per lapsi, joten molemmat ovat hoitaneet yöheräämisiä sekä työssäkäyvänä että kotona olijana, ja molemmat ovat kokeneet, että heräilyjen hoitaminen vuoroöin on paras ratkaisu (meillä on molemmilla ns. siisti sisätyö, vaativa ja stressaava tosin kyllä). Kumpikaan ei jaksanut herätä joka yö (esikoinen heräili pari vuotta 2-10 kertaa yössä), ei kotona ollessaan eikä työssä käydessään. Kun sai nukkua joka toisen yön kokonaan niin jotenkin selvisi.
t. 31
Mä en nyt suoraan sanottuna tajua, miksi teidän molempien pitäisi yöllä herätä, jos lapsi tarvii aikuista. Kyllä molempien vanhempien pitää pystyä rauhoittamaan lapsi yksinkin. Jos lapsi vaatii, että herätetään isi/äiti niin sit sanotaan "ei".
Voi ei! Munkin mies on sitten välinpitämätön!!
Välillä, kun pyydän häntä, että rauhoittelee vuorostaan vauvaa, nousee istumaan sängyssä, jymähtää siihen ja käy takaisin makuulleen. On kuule kerran ottanut peittonsa, ollut viemässä sitä peittoa vessaan. Kerran otti sängyn vierestä paitansa, alkoi hyssyytellä sitä takaisin uneen. Nyt tiedänkin, että sehän onkin vain välinpitämättömyyttä! Ja minä tyhmä kun luulin, että on unessa!
Olenpas tyhmä. Mäkin olen muuten sitten välinpitämätön! Välillä, mies herää nopeammin vauvojen huutoon, koittaa rauhoitella ja kun ymmärtää näillä olevan nälkä, herättää minua, että jaksanko imettää. No, puoli yötä kun sitä on vuoron perään hyssytellyt toista nukkumaan, juuri kun saa toisen takaisin sänkyyn, toinen herää, niin olen miehelle sanonut, että joo, imetän imetän. Ja olen nukahtanut takaisin saman tien. Mies on sitten lämmittänyt pumpattua maitoa, hoitanut vauvat ja saanut ne takaisin nukkumaan. Nythän minut tosiaan haukutaan välinpitämättömäksi, koska mies hoitaa silloin tällöin osan syötöistä, koska siihen kuitenkin on mahdollisuus, maitoa tulee niin hyvin.
Äidinvaisto on erinlainen kuin isänvaisto. Tämäkin aloitus on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, että siinä on jokin idea, että lapsen hoivaaja on äiti. Ja ihan jo lastenkin tähden, eikö kuitenkin olisi heidän etu, että sinä hoidat nuo yöheräämiset, eikä kiukutteleva mies.
Näyttää pahasti siltä, että emme voi saada kaikkea ja millään ei vanhemmuutta pystytä jakamaa tasan jo siitäkin syystä, että isä ei yksinkertaisesta osaa olla äiti. Pitää vaan tehdä niitä selkeitä arvovalintoja.
Eikä se sitä tarkoita, että on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa, jos sinä jolle on paljon luontaisempaa hoitaa ne yöherälyt niin ne myös hoidat.
Toki lapsen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa, mutta rajansa silläkin...