Lue keskustelun säännöt.
Onko noin 160 cm nuorimies yleisesti liian lyhyt tyttöjen mielestä?
Nuorimies18
17.07.2020 |
Olen viimeaikoina alkanut pohtimaan onko pituuteni suurikin este parisuhteelle naisten mielestä. Täytin juuri keväällä 18 ja olen alkanut miettimään omaa pituuttani. Vanhempani ovat noin 175 cm molemmat ja minä taas 160 cm. Olen ollut mielestäni aikaisemmin sinut pituuteni kanssa, mutta nyt olen saanut kuulla ikäisiltäni tytöiltä, että olen liian lyhyt heille. Yleensä sanotaan, että normaalia komeemmat kasvot ja kroppa urheilullinen, mutta liian lyhyt.
Tiedän, että kunhan hyväksyy itsensä ja on iloinen se näkyy ja muu5 pitävät helpimmin, mutta mitä mieltä tuosta pituudesta. Osa tytöistä ei välttämättä välitä vaan pitää esimerkiksi naamaa ja lihaksia viehettävämpänä. En ole mikään bodari vaan harrastan kuntosalia tukemaan muuta elämää ja harrastuksia.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että monet ap:n ikäiset nuoret naiset ovat vielä hyvin epävarmoja itsestään, ja se ilmentyy tietynlaisena pinnallisuutena. Koska heihin on iskostettu, että naisen "kuuluu" olla miestä lyhyempi ja ennen kaikkea pienempi. Muistan itseni siinä iässä, minusta oli outoa deittailla tismalleen saman pituista miestä (olen 169) ja mietin joskus, olenko liian "iso" ja romuluinen tälle miehelle.
Useimmilla ikä ja itsetuntemus tuo viisautta, ja muut asiat alkaa merkata enemmän. Lisäksi ap:n ikäisissäkin on monia hänen pituisiaan tai lyhyempia naisia, ja joitain sellaisia joille pituus ei ole ongelma. Etsi, ap, ei-pinnallisia naisia äläkä turhaan fiksaudu pituuteesi, se ei ole koskaan viehättävää.
Tietysti ikä tuo viisautta ja pitkä parisuhde tuo esiin ominaisuudet jotka Oikeasti Merkitsevät, mutta onko lyhyellä(kään) miehellä aikaa odotella nelikymppiseksi niitä pinnallisuutensa taakse jättäneitä eronneita ja karanneita? No ei. Parisuhdemarkkinat ovat kuin Kuopion tori, missä niin tyttöjen kuin poikienkin pitää tuoda myyntikelpoiset ominaisuudet esiin äänekkäästi kuin karvahattukauppias. Tai no, hyvät tissit ja varteenotettavan pituuden näkee erikseen kertomattakin, mutta lyhyiden miesten markkinahintaa nostavat ominaisuudet ovat sellaisia mitä ei välttämättä erota sekunnissa. Paitsi moottoripyörän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole este, itse esimerkiksi pidän enemmän lyhyistä miehistä. Ja ihan normaalinkokoinen nainen olen itse.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole este, itse esimerkiksi pidän enemmän lyhyistä miehistä. Ja ihan normaalinkokoinen nainen olen itse.
Täällä toinen lyhyistä miehistä pitävä. Olen itse keskimittainen nainen.
miehille: älä valita et kohteliaisuudella et saa naista. etsit vaan vääränlaista seuraa. kyllä ne hyvät naiset löytyy ku käyttäytyy hyvin, surkeesti käyttäytymällä saatte vaan pinnallisia bimboja seuraksenne.
ok kirjoitti:
Itse 163cm tyttis 185cm. Älä mieti ..
Tuollaiset jättinaiset ovat varteenotettava vaihtoehto lyhyille miehille. Kun nainen on itse jättiläinen, ymmärtää hyvin pituudesta johtuvaa epävarmuutta ja todennäköisesti itse ei halua arvostella ketään pituuden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, saatat tuosta vielä kasvaa.
Toisekseen, pituudella ei ole väliä, mutta sillä on, jos siitä koko ajan valittaa ja tekee siitä ongelman itselleen. Paljon on tuota lyhyempiä naisia, eikä se haitaksi ole, vaikka nainen olisi suhteessa miestä pidempi. Eli ei, pituutesi ei ole este parisuhteelle. Henkisillä ominaisuuksillask on suurempi merkitys.
Muistathan, että parisuhde ei ole hyvän elämän edellytys. Elämä voi olla kivaa ja mieluisaa ihan yksinkin. Et tarvitse ketään vierellesi ollaksesi jotain.
Ap on palstalla vakinaisesti hääräävä naisvihaaja.
Jo lähtötilanne on kaikkea muuta kuin uskottava. Äärimmäisen harvinaista, että kaksi 175-senttistä saisi aikaiseksi edes 160-senttisen tytön, saati pojan nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidatte tämän ketjun valittajamiehet vongata pinnallisia tyrkkynaikkosia. Voisin minäkin väittää, etten kelpaa miehille, kun suurimmalle osalle miehistä olen aina ollut näkymätön. Yhdelle miehelle olen kuitenkin ollut se oikea, ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ap on palstalla vakinaisesti hääräävä naisvihaaja.
Jo lähtötilanne on kaikkea muuta kuin uskottava. Äärimmäisen harvinaista, että kaksi 175-senttistä saisi aikaiseksi edes 160-senttisen tytön, saati pojan nykyään.
Ei ole mahdotonta. Meillä 168 cm ja 175 cm vanhemmilla on 157 cm lapsi. Toinen 167 cm. Tyttöjä siis molemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa on este, kun siitä tekee esteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti jollekin kelpaa, ei kaikki naisetkaan mitään hongankolistajia ole.
T. N 155cm
Näppärästi sait v* ttuilun pitkille naisille tungettua viestiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pituus on vain yksi osa pakettia. Kannattaa panostaa käytöstapoihin, vaatteisiin, tyyliin, ja kroppaan, ne kun ovat kunnossa niin pituus on jo yks hailee.
Kyllähän se vaan niin on, että vaikka olisit miten mukava, hurmaava, kiltti, komea, kaikin puolin huipputyyppi, niin minä en silti voisi kuvitellakaan seurustelevani itseäni 20 cm lyhyemmän miehen kanssa. En, vaikka tykkäisin kuinka.
Ehkä olen keskimääräistä pinnallisempi, mutta niin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
160 cm ja risat käy, koska silloin mies on edes vähän minua pitempi. Mutta jos on naista lyhyempi, niin kyllähän se vähän tuntuu hassulta. Toki ihana persoonallisuus ja komea ulkonäkö auttaa asiaan. Super pitkä ei kuitenkaan tarvitse olla, vain hieman naista pitempi. Koita iskeä "petite"-kokoisia naisia, heitä tuskin haittaa lyhyytesi. :)
Olen pitkä nainen, mieheni on minua n. 10 cm lyhyempi. Nuorempana olisi häirinnyt, nykyisin muut asiat ulkonäköä tärkeämpää. Tosin komea mies hän kyllä on, satun vain itse olemaan häntä pidempi. Mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vaan niin on, että vaikka olisit miten mukava, hurmaava, kiltti, komea, kaikin puolin huipputyyppi, niin minä en silti voisi kuvitellakaan seurustelevani itseäni 20 cm lyhyemmän miehen kanssa. En, vaikka tykkäisin kuinka.
Ehkä olen keskimääräistä pinnallisempi, mutta niin se vaan menee.
Annoit itsekkään kuvan itsestäsi, ihan noin vaan huomaamattasi. Joskus pitää osata puhua yleisellä tasolla vaikka sen lyhemmän kaverisi puolesta, voisiko hän seurustella tms mutta sinä kerroit vaan itsestäsi, itsestäsi ja itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vaan niin on, että vaikka olisit miten mukava, hurmaava, kiltti, komea, kaikin puolin huipputyyppi, niin minä en silti voisi kuvitellakaan seurustelevani itseäni 20 cm lyhyemmän miehen kanssa. En, vaikka tykkäisin kuinka.
Ehkä olen keskimääräistä pinnallisempi, mutta niin se vaan menee.
Annoit itsekkään kuvan itsestäsi, ihan noin vaan huomaamattasi. Joskus pitää osata puhua yleisellä tasolla vaikka sen lyhemmän kaverisi puolesta, voisiko hän seurustella tms mutta sinä kerroit vaan itsestäsi, itsestäsi ja itsestäsi.
Miksi ihmeessä minulla olisi valtuuksia puhua kenenkään toisen puolesta?!? Yleistäähän aina voi tai puhua yleisellä tasolla, mutta minä puhuin itsestäni, kas kun olen varma siitä, mitä mieltä olen.
Sinä taidat olla aikamoinen mielensäpahoittaja...? :D
Silloin tällöin vieläkin kirpaisee, kun muistelee miten nuorena poikana yritti kompensoida 168 sentin pituuttaan olemalla kiltti, hauska, ystävällinen ja kohtelias. Kuten arvata saattaa, neljä ensimmäistä ensirakkautta päätyi kaverisektorille. Sittemmin elämänkumppanin löydyttyä puolivahingossa ja auringonpaisteen ulottuessa viimeinkin jämämiehen risukasaan niin taloudellisessa kuin perhemielessäkin, en voi olla hieman säälien ajattelematta noita nuoruuteni heiloja, jotka pituus ja raamit prioriteettina sinnittelevät elämäntapatyöttömien ja muiden renttujen jäljiltä auvoisaa persaukista yksinhuoltajaelämää. No, onhan ne lapsetkin rikkaus, mutta vähän halpa lohtu sille, ettei jännämiehiltä näyttävät luuserit sitten pystyneetkään tarjoamaan elämään muuta sisältöä kuin sen perinteisen: "Tehdään nyt sitten lapsia ettei elämä menisi ihan täysin hukkaan"....
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin vieläkin kirpaisee, kun muistelee miten nuorena poikana yritti kompensoida 168 sentin pituuttaan olemalla kiltti, hauska, ystävällinen ja kohtelias. Kuten arvata saattaa, neljä ensimmäistä ensirakkautta päätyi kaverisektorille. Sittemmin elämänkumppanin löydyttyä puolivahingossa ja auringonpaisteen ulottuessa viimeinkin jämämiehen risukasaan niin taloudellisessa kuin perhemielessäkin, en voi olla hieman säälien ajattelematta noita nuoruuteni heiloja, jotka pituus ja raamit prioriteettina sinnittelevät elämäntapatyöttömien ja muiden renttujen jäljiltä auvoisaa persaukista yksinhuoltajaelämää. No, onhan ne lapsetkin rikkaus, mutta vähän halpa lohtu sille, ettei jännämiehiltä näyttävät luuserit sitten pystyneetkään tarjoamaan elämään muuta sisältöä kuin sen perinteisen: "Tehdään nyt sitten lapsia ettei elämä menisi ihan täysin hukkaan"....
Oletko aina ollut yhtä alentuva vai onko tämä luonteenpiirre kehittynyt iän myötä?
Luulen, että monet ap:n ikäiset nuoret naiset ovat vielä hyvin epävarmoja itsestään, ja se ilmentyy tietynlaisena pinnallisuutena. Koska heihin on iskostettu, että naisen "kuuluu" olla miestä lyhyempi ja ennen kaikkea pienempi. Muistan itseni siinä iässä, minusta oli outoa deittailla tismalleen saman pituista miestä (olen 169) ja mietin joskus, olenko liian "iso" ja romuluinen tälle miehelle.
Useimmilla ikä ja itsetuntemus tuo viisautta, ja muut asiat alkaa merkata enemmän. Lisäksi ap:n ikäisissäkin on monia hänen pituisiaan tai lyhyempia naisia, ja joitain sellaisia joille pituus ei ole ongelma. Etsi, ap, ei-pinnallisia naisia äläkä turhaan fiksaudu pituuteesi, se ei ole koskaan viehättävää.