Vtuttaa kun mies nukkuisi aina vähintään kymmeneen. Kaikki parhaat aamut menee,kun mitään ei voi tehdä yhdesså aamulla.

Nämä ilta/aamuihmiset on yhtä suolaista sontaa. Jos elämänsä haluaa ottaahaltuun, tarkoittaa se tiettyjen rytmien aloittamista, joista yksi on unen hallinta.

Toki on olemassa unihäiriöitä, joissa uni ei tule tai vaihtoehtoisesti unta vaan piisaa, mutta nukkumaanmenoaika ja heräämisaika on jokaisen terveen ihmisen valittavissa.

MInä menen yksikseni kahvilaan tai mustikkaan tai mihin nyt haluankin. Ongelmana on mies, joka heräilee klo 11 tienoilla ja haluaa aamukahviseuraa, mutta minä olen siinä vaiheessa jossain ihan muualla omissa menoissani. Kun palaan noin klo 13, mies murjottaa, kun on joutunut olemaan koko aamun yksin ja on nälkäkin. MInä olen todennäköisesti käynyt ulkona syömässä tai ottanut eväät (sinne mustikkametsään), joten ei nälätä.

Iltapäivä menee siinä, että mies keksii tekemistä eli niitä asioita, joita jo olen aamupäivän tehnyt. "Mennään mattopyykille" juuri siinä vaiheessa, kun olen aamun pessyt mattoja ja ne on jo kuivumassa.

Olin koululaisesta asti kärsinyt nukahtamisvaikeuksista ja siitä, että nukun liian kevyesti, heräilen yöllä ja aamulla liian aikaisin (koska tiedän, että aamulla on pakko herätä virkeänä). Tuohon nukkumistapaan nähden olin yllättävänkin virkeä ja heräsin aamulla helposti - no, eihän hereilläolo koskaan ollut ongelma, unensaanti oli.

Ryhdyin yrittäjäksi ja voin tehdä työni silloin kun itseä huvittaa. Huomasin, että siirsin rytmiäni tunnin pari eteen päin ja niin että saan herätä itse ilman kelloa. Nyt vuosikymmenten uniongelmat ovat mennyttä. 

En pakottaisi toista ihmistä rytminvaihdoksiin ihan vain minua miellyttääkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kesäaamuisin ehdin juosta metsässä kaksi tuntia, sitten menen keittämään aamukahvia, jonka tuoksuun mies herää. Kumpikin virkeinä päivään.

👍

Vierailija kirjoitti:

Mun mies menee joka ilta, oli sitten pyhä tai arki, nukkumaan ilta ysiltä. Kyllä se hiertää. Haluaisin joskus istua iltaa puutarhassa yhdessä viinilasia kanssa tai katsoa elokuvan lasten mentyä nukkumaan. Mutta ei, yksin saan viinilasini juoda. Tunnen oloni yksinäiseksi parisuhteessa. Mies on pian ex.

Tuu mun kanssa 🤗 menen aina nukkumaan 23-01 mun vaimo herää kanssa aina viideltä 😕 eletään ihan eri aikoja

M47

Jos haluat miehen mukaan aikaisemmin aamulla kahvilaan, miksette sovi että silloin tällöin mies, jos hän toki itse haluaa, herää aikaisemmin ja menette yhdessä.

Meillä mies nukkuu vapaapäivinään monesti pitkälle iltapäivään, mutta silloin tällöin sovitaan etukäteen että mennään yhdessä aamupalalle kahvilaan ja silloin hän kyllä nousee huomattavasti aikaisemmin.

Mua ei haittaa jos toinen on iltavirkku (olen itse aamuvirkku) mutta se mikä todellakin haittaa on kumppanin kuorsaaminen. Se on yhtä helvetillistä kidutusta! Jos ei voi laittaa molemmille omia makkareita (eikä tietenkään kuorsaaja itse halua tehdä asialle mitään eikä korvatulpatkaan auta kun ääni on kuin olisi asfalttipora vieressä) niin eipä mahda mitään...ehdoton turn off kuorsaajat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on joko aamu- tai iltaihmisiä ja sitä ei voi muuttaa. Mutta jos mies on muuten hyvä, älä vaihda. Voit saada vaihdossa pahemman. 

Kyllä sen voi muuttaa. Itse muistan lapsena, kun äiti oli kotona, heräsin joskus 9:00 pintaan. Kouluaamuina oli vaikea herätä kouluun ja mielelläni valvoin puolille öin. Serkun tykönä oli hauska lukea sarjakuvia aamuyölle.

Joskus lukiolaisena olin kesätöissä, niin oli tuskallista herätä seitsemäksi tai kahdeksaksi. Iltapäivällä piti ottaa nokoset ja yönukkuminen viivästyi.

Vasta perheellistyttyäni aloin herätä aikaisemmin. Rauhalliset aamuhetket ovat mukavia, kun muut vielä nukkuvat. Nykyään herään 5-5:30 normaali arkiaamuna. Viikonloppuna heräilen 5:30-6:30. Jos menee likemmäs kahdeksaa, päivä tuntuu olevan pilalla. Tämä on muuttunut melkein huomaamatta. Mielenkiintoista, että jälkeläisenikin puolustelevat iltapäivään nukkumista sillä, ettei rytmiä muka voi muuttaa.

Jos tuo muutos on mennyt miltei huomaamatta, niin mitenköhän kauan menee siinä, että voit taas nukkua kasiin tai ysiin kokematta päivän olevan pilalla? Kiva, että joku aamuvirkku haluaa kokeilla näin päin. Raportoi sitten tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on joko aamu- tai iltaihmisiä ja sitä ei voi muuttaa. Mutta jos mies on muuten hyvä, älä vaihda. Voit saada vaihdossa pahemman. 

Sitä voi muuttaa usealla tunnilla helpostikin. Itsekin nukuin jossain välissä työttömänä ollessa välillä 01-09, mutta nyt töissä käydessä herään jo klo 6 jälkeen eikä tuota mitään ongelmia. Tuossakin on jo kolmen tunnin heitto.

Aamuvirkulle on helppoa muuttaa rytmi aikaisemmaksi vaikka välillä sallisikin rytmin myöhäistyä. Toisinpäin se ei oikein onnistu. 

Onhan se hyvä, jos toinen pystyy rytmiä muuttamaan. Kysymys kuulu, miksi aamuvirkku ei sitten siihen suostu vaan vaatii toista, jolle se on vaikeampaa, mukautumaan omaan tapaansa vaikka itselle muutos olisi helppo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on joko aamu- tai iltaihmisiä ja sitä ei voi muuttaa. Mutta jos mies on muuten hyvä, älä vaihda. Voit saada vaihdossa pahemman. 

Kyllä sen voi muuttaa. Itse muistan lapsena, kun äiti oli kotona, heräsin joskus 9:00 pintaan. Kouluaamuina oli vaikea herätä kouluun ja mielelläni valvoin puolille öin. Serkun tykönä oli hauska lukea sarjakuvia aamuyölle.

Joskus lukiolaisena olin kesätöissä, niin oli tuskallista herätä seitsemäksi tai kahdeksaksi. Iltapäivällä piti ottaa nokoset ja yönukkuminen viivästyi.

Vasta perheellistyttyäni aloin herätä aikaisemmin. Rauhalliset aamuhetket ovat mukavia, kun muut vielä nukkuvat. Nykyään herään 5-5:30 normaali arkiaamuna. Viikonloppuna heräilen 5:30-6:30. Jos menee likemmäs kahdeksaa, päivä tuntuu olevan pilalla. Tämä on muuttunut melkein huomaamatta. Mielenkiintoista, että jälkeläisenikin puolustelevat iltapäivään nukkumista sillä, ettei rytmiä muka voi muuttaa.

Ei voi. Ihmisen kronotyyppi ei muutu millään. Sinä olet aamuvirkku ja olet aina ollutkin. Teinejä väsyttää aamulla kronotyypistä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo toi on rasittavaa, kun joutuu oottaan monta tuntia, että toinen herää. Puolet päivästä jo ohi, jos puolen päivän aikaan vasta könyää sängystä. Miten te aamutorkkujat ehitte päivän aikana tekemään yhtään mitään?

Vuorokaudessa on yhtä monta tuntia jokaiselle. Juuri tuota olen aina ihmetellyt, että miten niillä aamuvirkuilla on niin kamala kiire kaikkeen ja päivä niin hirvittävän lyhyt. Mihin te tuhlaatte tuntinne?

Aamuvirkut ovat ne, joilla ruuvi aina kiristyy. Eivät itse ajattele, että voisivat nukkua vähän pidempään, että jaksavat valvoa retkipäivänä. Koskaan en ole kuullut iltavirkun valittavan aamuvirkusta kumppanista. 

Toki itsekin toivon jonkinlaista harmoniaa ajankäytön suhteen eikä kahden ääripään yhteiselo välttämättä ole kivaa elleivät molemmat viihdy hyvin omissa oloissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ilta/aamuihmiset on yhtä suolaista sontaa. Jos elämänsä haluaa ottaahaltuun, tarkoittaa se tiettyjen rytmien aloittamista, joista yksi on unen hallinta.

Toki on olemassa unihäiriöitä, joissa uni ei tule tai vaihtoehtoisesti unta vaan piisaa, mutta nukkumaanmenoaika ja heräämisaika on jokaisen terveen ihmisen valittavissa.

Oletpa hassu :D Kovinkin nuori?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on joko aamu- tai iltaihmisiä ja sitä ei voi muuttaa.

Minä en varmaan sitten ole ihminen. Kiitos tiedosta. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ilta/aamuihmiset on yhtä suolaista sontaa. Jos elämänsä haluaa ottaahaltuun, tarkoittaa se tiettyjen rytmien aloittamista, joista yksi on unen hallinta.

Toki on olemassa unihäiriöitä, joissa uni ei tule tai vaihtoehtoisesti unta vaan piisaa, mutta nukkumaanmenoaika ja heräämisaika on jokaisen terveen ihmisen valittavissa.

Ei varsinaisesti ole. Pakon edessä tottuu ja henkilökohtaisesti vaihtelee, kuinka helppoa se on, mutta siinä on biologisia eroja, joilla on merkitystä.

Sisäinen vuorokausi, jonka mukaan kehon sääntely (koska alkaa väsyttää, koska pystyy nukahtamaan) vaihtelee. Aamuvirkuiksi kutsutuilla se on noin 24 tuntia. Iltavirkuilla se voi olla yli 25 tuntia. Tämä tarkoittaa, että joka ikinen päivä iltavirkulla luontainen nukkumaanmenoaika (hetki, jona väsyttää ja uneen pääsee helposti) on esim. tuntia myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Jos haluaa säilyttää säännöllisen vuorokausirytmin, kuten arjessa yleensä on mukavinta, niin iltavirkku joutuu menemään joka ikinen ilta tuntia aiemmin nukkumaan kuin uni luontaisesti tulee. Usein se tarkoittaa nukahtamisen viivästymistä ja yöunen katkeamista kesken, tuntia aikaisemmin kuin kunnon lepo vaatisi. 

Ihmisen kehon sääntelymekanismi reagoi myös valoon. Ei ole täysin mielivaltaisesti valittavissa mikä tahansa vuorokaudenaika nukahtamiseen ja heräämiseen. Päivän valoisuus ankkuroi nukahtamisajankohtaa niin, että iltavirkku ei voi luontaisesti päättää vain säätää nukkumaanmenoaikaansa riittävän varhaiseksi, jotta saa tarpeeksi unta ja herää aikaisin virkeänä. Ei, koska keho tietää, että vielä on päivä, ja sitten siihen päälle käyttää 25 tunnin vuorukausirytmiä.

Aamuvirkku, joka sanoo että on helppo säätää haluamakseen se unirytmi, voi kokeilla itse, että menee joka päivä tunti edellistä aiemmin nukkumaan ja yrittää pitää tätä kaavaa säännöllisesti. Tänään klo 22, huomenna klo 21, ylihuomenna klo 20 jne. Kertoo sitten 24 vuorokauden jälkeen, että onnistuiko helposti tämä yhden ylimääräisen vuorokauden ujuttaminen jaksoon. Siinäpä sopiva testi kesäloman ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo toi on rasittavaa, kun joutuu oottaan monta tuntia, että toinen herää. Puolet päivästä jo ohi, jos puolen päivän aikaan vasta könyää sängystä. Miten te aamutorkkujat ehitte päivän aikana tekemään yhtään mitään?

Aamuvirkut on usein jotenkin raskaita ihmisiä. Ja osa myös tyhmiä. Iltavirkut puuhastelevat hommiaan vielä tunteja siinä vaiheessa, kun aamunatsit ovat jo unten mailla. Ei ole olemassa mitään universaalia kaikille pakollista nukkumaanmenoaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo toi on rasittavaa, kun joutuu oottaan monta tuntia, että toinen herää. Puolet päivästä jo ohi, jos puolen päivän aikaan vasta könyää sängystä. Miten te aamutorkkujat ehitte päivän aikana tekemään yhtään mitään?

Kun ei säntää ahdistuneena nukkumaan kello kahdeksan illalla, riittää aikaa vaikka mihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo toi on rasittavaa, kun joutuu oottaan monta tuntia, että toinen herää. Puolet päivästä jo ohi, jos puolen päivän aikaan vasta könyää sängystä. Miten te aamutorkkujat ehitte päivän aikana tekemään yhtään mitään?

Vuorokaudessa on yhtä monta tuntia jokaiselle. Juuri tuota olen aina ihmetellyt, että miten niillä aamuvirkuilla on niin kamala kiire kaikkeen ja päivä niin hirvittävän lyhyt. Mihin te tuhlaatte tuntinne?

Aamuvirkut ovat ne, joilla ruuvi aina kiristyy. Eivät itse ajattele, että voisivat nukkua vähän pidempään, että jaksavat valvoa retkipäivänä. Koskaan en ole kuullut iltavirkun valittavan aamuvirkusta kumppanista. 

Toki itsekin toivon jonkinlaista harmoniaa ajankäytön suhteen eikä kahden ääripään yhteiselo välttämättä ole kivaa elleivät molemmat viihdy hyvin omissa oloissaan. 

Kyllä mulla ruuvi kiristyi aamuvirkun kumppanin kanssa. Viikonloppuisinkin piti viimeistään klo 7 aloittaa hirveä touhotus ja huudattaa imuria tai hirveällä ryskeellä tyhjentää tiskikonetta. Minä en vastaavasti illalla saanut tehdä mitään meluisaa, kuten pelata pleikkarilla, koska "ohjaimen nakutus häiritsee" ja ihmisellä on oikeus saada nukkua kunnon yöunet. Tää oikeus ei vaan koskenut sitä, joka nukkuu uniansa mieluiten vielä välillä 6-10.

Minulle on ikuisesti mysteeri miksi ihmiset seurustelee ja jopa asuu sellaisen tyypin kanssa, joka vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Teinejä väsyttää aamulla kronotyypistä riippumatta.

Minua ei väsyttänyt. Pomppasin sängystä aina ennen kuin kello edes herätti (ennen kuutta). Ei ollut mitään eroa, oliko koulu- tai loma-aika. En koskaan valvonut myöhään, enkä nukkunut ainakaan klo 9 yli. Ei olisi onnistunut puoleen päivään asti nukkuminen minulta. Vasta joskus kolmenkymppisenä saatoin valvoa esim. keskiyöhön. 

nr. 53

Vierailija kirjoitti:

Joo toi on rasittavaa, kun joutuu oottaan monta tuntia, että toinen herää. Puolet päivästä jo ohi, jos puolen päivän aikaan vasta könyää sängystä. Miten te aamutorkkujat ehitte päivän aikana tekemään yhtään mitään?

Ei ne ehdikään, mutta ei ne välitä siitä ja arvostelevat ja moittivat heitä, jotka ehtivät.