Vtuttaa kun mies nukkuisi aina vähintään kymmeneen. Kaikki parhaat aamut menee,kun mitään ei voi tehdä yhdesså aamulla.

Mikähän siinä on, että naiset ei koskaan keksi mitään tekemistä omin päin, vaan siihen on aina raahattava se mies väkisin mukaan, vaikka tämä ei nauttisi koko hommasta lainkaan? Nainen tekee vieläpä asiasta jonkun parisuhteen kynnyskysymyksen.

Miehelle taas ei ole mikään ongelma nauttia jostain harrastuksesta tai asiasta yksin.

Minulla oli aamuvirkku kaveri jonka luona erehdyin yöpymään joitain kertoja ennen kuin opin kohteliaasti kieltäytymään kutsusta. Illalla tasan klo 21 alkaen piti olla hipihiljaa kun hän alkoi nukkumaan, eli itse sitten näpyttelin kännykkää muutaman tunnin pimeässä. Aamulla klo 5 sain herätä siihen kun hän imuroi. Parisuhde tuollaisen ihmisen kanssa olisi kyllä ihan helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Lol, nää valittelee että herää vasta ysiltä 😬

Niinpä, ymmärrän että ärsyttää jos toinen herää vasta yhdeltä, mutta yhdeksän on vielä sentään ihan aamua.

Miehen veli tulee usein aamulla klo 5 pihallemme ja odottaa kahvia. Laittaa viestin jos ei mies huomaa että on tullut.

Olen iltavirkku, mutta kyllä minua silti kauhistuttaisi tehdä töitä esim. 10-18 tai 12-20. Mielummin nousen väkisin aamulla ylös, jotta pääsen inhimilliseen aikaan pois töistä ja sen jälkeen voin sitten iltaisin touhuta omiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en eronneena naisena ottaisi aamuvirkkua miestä.

Helpompaa kun on suunnilleen sama unirytmi.

"Nouses jo ylös, aurinko paistaa, menee päivä hukkaan, ei koko päivää maata" jne. Arghhh.

Tai nousee kolistelemaan ja käppäilemään ympäri huushollia yskimällä tai rykimällä äänekkäästi. Päristämään ruohikkoa, vinkuttamaan sirkkeliä. Huonossa tapauksessa.

Onko tosiaan niin, että tämä luterilainen kasvatus on sellainen, että täytyy aamusta alkaen olla hyödyksi. Pitkään nukkuminen on huonon ja laiskan ihmisen merkki.

Kerran eräs työkaveri, mies, jutteli, että tykkää nukkua vapaapäivinä tai lomalla pitempään. Mutta kun asuu omakotialueella. Herää aikaisin ja laittaa verhot ja kaihtimet auki. Menee sitten takaisin nukkumaan. Ihmettelin, että miksi ihmeessä. No kun naapurit näkevät ja paheksuvat jos verhot on kiinni pitkälle aamuun.

Työkaveri haluaa olla ahkera ja kunnon ihminen naapuriensa silmissä. 😁

Joo, toki jos yhteisiä pieniä lapsia ei ole, kannattaa valita samanrytminen mies. Jos aikaisin herääviä lapsia on, on mielestäni puolison kaltoinkohtelua, jos laittaa tämän heräämään aina lasten kanssa ja itse on vapaamatkustajana. Illallahan lapset menevät aikaisin nukkumaan, samoin kun toinen puolisoista joutuu, että jaksaa taas aamulla aikasin noista lasten kanssa. Aamu-unisella taas on monta tuntia aikaa illallakin omassa rauhassa ennen aamun pitkiä unia ja 2 h aamupalaa.

Ei ne lapset herää aikaisin, jos niitä ei laita aikaisin nukkumaan. Oma 4-vuotiaani on unessa klo 22, ja herää 8-9 välissä nyt loma-aikaan, arkisin kyllä jo klo 7.45, niin että ehtii päiväkotiin aamupalalle.  Usein aamu-unisilla vanhemmilla on myös aamu-uniset lapset, sillä kun on geneettinen pohja. 

(Itse olen kyllä vähän poikkeustapaus, olen superaamuvirkkuun perheeseen syntynyt illanvirkku. Oli ihan kamalaa lapsena, kun aina pakotettiin nukkumaan siinä vaiheessa iltaa, kun olisin halunnut alkaa puuhata jotain, ja aamulla olisi pitänyt olla hereillä kukonlaulun aikaan puuhastelemassa, kun en mitään halunnut kuin nukkua tai korkeintaan nuokkua aamupalapöydässä. Ärsytti, kun kavereita ei ikinä saanut kutsua kylään teininäkään, kun vanhemmat halusivat alkaa rauhoittua yöpuulle jo klo 18 alkaen.)

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut, monta vuotta elellyt jo yksin lasten kanssa ja jos vielä erehdyn joskus suhteeseen, en ikinä ottaisi aamu-unista miestä. Pilaa tehokkaasti koko päivän. Suomessa yhteiskunta toimii siten, että aamulla se käynnistyy ja aikaisin illalla rauhoittuu, tämä on ihan valon määränkin sanelemaa. Kun meillä oli lapset pieniä, he heräsivät 7-8 aikaan, kuten pienillä on tapana. Isä posotteli tyytyväisenä kymppiin, jolloin nousi rauhalliselle aamupalalle kun minä olin jo virtaa täyttä olevien muksujen kanssa ulkoilemassa. Kun tultiin 11 jälkeen sisään, lapsille piti laittaa nopsaa lounas ja klo 12 päiväunille, jolloin mies vasta lopetteli rauhaisaa aamiaistaan. Silloin alkoi mulla päivän rauhaisa oma aika, olinhan jo n. 4-5 h hoitanut lapsia. Miehelle taas olisi rennon aamupalan päälle maistunut seksi.

Arvatkaa ottiko päästä kun toinen koki Oikeudekseen elää eri rytmiä kuin muu perhe? Lasten rytmi on mikä on, niiden kans on noustava. Olin itsekin nuorena aamu-uninen, mutta kykenin muuttamaan rytmini kun oli pakko. Mieti ap tarkkaan, hankitko lapsia tuollaisen ihmisen kanssa. Tiedän muitakin perheitä, joissa mies ei edes lasten tulon myötä muuttanut rytmiään.

MInulla on lapsi ja hän ei ole koskaan herännyt kukonlaulun aikaan, vaan meillä on nukuttu klo 9:ään, nykyään pidempään kun on jo teini-iässä. Taidat olla sellainen itsekäs lehmä että muiden tarvitsee elää Sinun rytmisi mukaan myös lastesi. Eroa niin helpottaa voit sitten uikuttaa yksin rytmiesi kanssa.

Terveisin Nainen ja iltavirkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on joko aamu- tai iltaihmisiä ja sitä ei voi muuttaa. Mutta jos mies on muuten hyvä, älä vaihda. Voit saada vaihdossa pahemman. 

Kyllä sen voi muuttaa. Itse muistan lapsena, kun äiti oli kotona, heräsin joskus 9:00 pintaan. Kouluaamuina oli vaikea herätä kouluun ja mielelläni valvoin puolille öin. Serkun tykönä oli hauska lukea sarjakuvia aamuyölle.

Joskus lukiolaisena olin kesätöissä, niin oli tuskallista herätä seitsemäksi tai kahdeksaksi. Iltapäivällä piti ottaa nokoset ja yönukkuminen viivästyi.

Vasta perheellistyttyäni aloin herätä aikaisemmin. Rauhalliset aamuhetket ovat mukavia, kun muut vielä nukkuvat. Nykyään herään 5-5:30 normaali arkiaamuna. Viikonloppuna heräilen 5:30-6:30. Jos menee likemmäs kahdeksaa, päivä tuntuu olevan pilalla. Tämä on muuttunut melkein huomaamatta. Mielenkiintoista, että jälkeläisenikin puolustelevat iltapäivään nukkumista sillä, ettei rytmiä muka voi muuttaa.

Anteeksi vaan mutta vuorokausirytmi on ihmisillä kyllä synnynnäinen. Jos olet vakavasti aamuntorkku, olet sitä koko ikäsi. Nämä rytmit myös periytyvät, ihan tutkittu juttu.

Jos aamuvirkuksi väkisin kouluttaminen olisi mahdollista niin minusta olisi viimeisten viiden vuoden aikana kuoriutunut fanaattinen aamuihminen. Töihin oli näet herättävä joka aamu noin klo 3.30. Eipä noin tapahtunut, stressi ja uupumus ajoivat lopulta etsimään toisenlaista työtä. Nyt nukun yleensä klo 8-9 aamulla, joskus myöhempäänkin ja voin taas mainiosti. 

Joten olkaa aamunvirkut kilttejä ja älkää moralisoiko ja haukkuko niitä joille klo 6 aamulla herääminen ei tuota erityistä nautintoa. Herätätte vaan meidät kesken  syvintä unta.

Tämä! Itsellenikin kävi noin. Olen aina ollut iltavirkku, olinpahan nuorena baarimikkonakin, eikä yötyö tuntunut niin raskaalta, kuin sitten myöhempi työelämä "toimistoajoissa". 7 vuotta heräsin joka aamu klo 06:30-07:15 välillä (päivästä riippuen) enkä ikinä tottunut siihen. Voin pahoin henkisesti ja fyysisesti, vaikka söin terveellisesti ja liikuin joka päivä metsässä vähintään tunnin. Sairastelin paljon, laihduin selittämättömästi hyvin paljon, lopulta tuli burnout...

Sitten aloin yrittäjäksi, olen IT-alalla ja voin työskennellä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Herään ilman herätyskelloa, joskus klo 10-12 välissä, nukkumaan menen klo 01-03 välillä. Näin on jatkunut jo 5 vuotta. Olen elämäni kunnossa jaa kaikinpuolin terve! Mitään muuta elämäntavoissani ei ole toisin, kuin tämä unirytmi. Sillä ON väliä!!!

Vierailija kirjoitti:

MInä menen yksikseni kahvilaan tai mustikkaan tai mihin nyt haluankin. Ongelmana on mies, joka heräilee klo 11 tienoilla ja haluaa aamukahviseuraa, mutta minä olen siinä vaiheessa jossain ihan muualla omissa menoissani. Kun palaan noin klo 13, mies murjottaa, kun on joutunut olemaan koko aamun yksin ja on nälkäkin. MInä olen todennäköisesti käynyt ulkona syömässä tai ottanut eväät (sinne mustikkametsään), joten ei nälätä.

Iltapäivä menee siinä, että mies keksii tekemistä eli niitä asioita, joita jo olen aamupäivän tehnyt. "Mennään mattopyykille" juuri siinä vaiheessa, kun olen aamun pessyt mattoja ja ne on jo kuivumassa.

Meillä sama juttu! Vaikka vaikuttaa pikkujutulta niin meillä tämä ei kyllä ole sitä. Tänään heräsi vasta 11.30 ja olin itse noussut viideltä. Tehnyt ja touhunnut jo niin paljon, että haluan sitten syödä ja hieman rentoutua. Hän ei syö mitään ja monkuu mukaansa torille yms. Mä olen jo yksin touhunnut  

Parisuhde vaatii kompromisseja. On osattava ajatella toisten tunteita ja toiveita kaikessa.

Minulla oli myös lapsena bestis, joka oli tarkka aamuvirkku. Hän tuli sitten meille aamuisin, järjesteli kroonisesti sekaisin olevan kirjoituspöytäni ja odotteli, että herään. Se oli lähinnä hauskaa nyt kun ajattelee. Menimme omiin menoihimme sitten kun minäkin olin herännyt. Lähinnä pohdimme huvittuneina, miten erilaisia olimme. Kaikessa. Ja silti ystäviä.

Nyt parisuhde noudattelee aika lailla samaa kaavaa. Tosin mies ei siivoa työpöytääni, vaan muistuttelee asiasta (koska se on edelleen sekainen) ja tulee herättelemään jos nukun vapaalla puolille päivin. Mikä on myös hyvä asia. 😁 Jos menemme jonnekin koko perheen retkelle, silloin heräämistä pitää sovitella, mutta se ei ole ongelma. Pysyväksi aamuvirkuksi minusta ei varmaan ole koskaan. Isäni taisi ainakin nuorena olla samaa lajia, joskin ei enää. Suvussa on ollut paljon muusikoita ynnä muita epäsäännöllistä rytmiä noudattavia ihmisiä.

Jos on lapsia niin kivempaa mennä perheenä paikkoihin aikaisin, eikä vasta iltapäivällä kun on kauhea ruuhka. Vähän ikävää, jos lapsiperheessä on toinen vanhempi, joka haluaa nukkua puoleen päivään.

En ymmärrä miten te joiden rytmi eroaa kovasti ja asia häiritsee, olette silti päättäneet muuttaa yhteen? Unirytmi on aika iso asia jonka kanssa ei voi tehdä molempia tyydyttäviä kompromissejä (paitsi ehkä yksittäiset päivät silloin tällöin).

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia niin kivempaa mennä perheenä paikkoihin aikaisin, eikä vasta iltapäivällä kun on kauhea ruuhka. Vähän ikävää, jos lapsiperheessä on toinen vanhempi, joka haluaa nukkua puoleen päivään.

Kyllä, ikävää kun monet lasten tapahtumat alkavat silloin, kun mies vasta herää ja menee suihkuun yms. Käyn niissä aina yksin lasten kanssa. Myös talvella ikävää aina ajaa pimeällä, kun valoisat tunnit toinen vetelee hirsiä.

Minä olen yleensä ollut aamuvirkku mutta mies haluaa siinäkin pistää nyt paremmaksi ja herätä jo vaikka viideltä. Ennen hän oli se joka valvoi myöhempään mutta nykyään tulee samaan aikaan nukkumaan. Viikonloppuisin saatan loikoilla sängyssä jopa kahdeksaan ja arkena usein seitsemään, että mies saa omaa aikaa aamulla ja häipyy tai tekee aamupalan. Itse haluaisin olla lähinnä yksin aamuisin, kun olen helposti aamuäreä muutoin. Harmittaa että minulle ei jää aamuisin omaa aikaa.

Minä olen iltavirkku, mies aamuvirkku mutta suhde toimii. Osaan jäädä yksin katsomaan telkkaa kun mies menee nukkumaan, suhteen alussa tosin saatoin käydä siinä vieressä pyörimässä  kun oltiin vastarakastuneita ja tahtoi olla toisen lähellä koko ajan. Hotelleissa mies taas kävi yksin hotelli aamupalalla ja pihisti minulle pari sämpylää. Lasten synnyttyä erillaisesta vuorokausirytmistä tuli siunaus! Minä kanniskelin parkuvaa vauvaa yön ja nukuin sitten päivällä, kun mies kävi vaunulenkillä. 

Mä olen niin illanvirkku kuin olla voi. Meen nukkumaan yleensä 1-8 välillä yöllä ja nukun miten kauan huvittaa. Yleensä 12-14 aikaan teen aamukahvit jos oon hereillä. Mitään tapaamista, hammaslääkäriä ym. en sovi aamupäiväksi. En muista koska olisin herännyt ennen klo 10.

Mun onni on se että lopetin työelämän nelikymppisenä.Muutaman vuoden ollu varakas työtön. Vieläkin muistan pahalla peruskoulut, lukiot, ym. kun ihmisiä iskostettiin tohon aamurytmiin. Toki aliupseerikoulussa 1996 oli ihan mahdottomst rytmit, mutta se oli koulutusta se.

Tottakai mäkin pystyn sisukkaana miehenä elämään missä vaan rytmissä ja sopeutumaan... vaan kun nykyään ei nappaa !

Taakse jääny työelämä ja kiireet. Siellä ne ihmiset juoksevat oravanpyörässä keräämässä itselleen rahaa jotta ruokkisivat shoppailuholismia jotta voisivat lisää pakertaa...

Ei, onneksion vapaus valita. Mulla on muuten ihana kesämökki järvisuomessa ja täällä nukahdan auringon laskiessa joskus klo 23 jälkeen.... saatan herätä klo 5-7 pariksi tunniksi lukemaan uutisia ja kattoo leffoja, mutta sit taas nukun iltapäivään.

Eukolla sama rytmi, nukkuu 14 tuntisia yöunia. Onneksi hänkin irtisanoutui töistä niin voidaan nukkua koska huvittaa, enkä ikinä menis herättää puolisoani missään tilanteessa... vaikka nukkuis 18 tuntia.

Työelämästä jäänyt stressi nukuttaa meitä kumpiakin vielä vuosia, mutta onneksi ei tosiaan tarvii työelämään mennä heräämään aikaseen..

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että naiset ei koskaan keksi mitään tekemistä omin päin, vaan siihen on aina raahattava se mies väkisin mukaan, vaikka tämä ei nauttisi koko hommasta lainkaan? Nainen tekee vieläpä asiasta jonkun parisuhteen kynnyskysymyksen.

Miehelle taas ei ole mikään ongelma nauttia jostain harrastuksesta tai asiasta yksin.

En kyllä tunnusta olevani mies vaikka toiminkin noin. Minusta on ihanaa puuhailla omin päin, välillä hätistän miehen jonnekin kun haluan ihan rauhassa tehdä omia juttuja, mitä nyt milloinkin. Enkä näe mitään järkeä siinä että raahasin hänet vaikkapa johonkin konserttiin koska tiedän ettei häntä kiinnosta sellainen yhtään. Sitä varten on kaverit!

Vierailija kirjoitti:

Menet itse ilmeisesti nukkumaan jo hyvissä ajoin illalla 🙄

Kaikki eivät mene.

Ja sitten on myös meitä, jotka pyörimme sängyssä hereillä, jos menemme.

Itse olen "aamuvirkku" nykyään. Jotenkin jäänyt päälle se että kun arkisin pitää herätä 05:30 että ehtii töihin, niin viikonloppuisinkin herää yleensä siinä kuuden pintaan. Myös oma unentarve on aika pieni, 5-6 tuntia, joten ei tarvitse mennä ihan 21 aikaan nukkumaankaan.

Harvoin ollut ongelmaa parisuhteissa, ja yllättävän moni nainen tykännyt kun saa aamukahvit sänkyyn kun on herännyt.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että naiset ei koskaan keksi mitään tekemistä omin päin, vaan siihen on aina raahattava se mies väkisin mukaan, vaikka tämä ei nauttisi koko hommasta lainkaan? Nainen tekee vieläpä asiasta jonkun parisuhteen kynnyskysymyksen.

Miehelle taas ei ole mikään ongelma nauttia jostain harrastuksesta tai asiasta yksin.

Tämä on itseänikin ihmetyttänyt. Se yhdessä ” tekeminen” on pahimmillaan sitä, että kaupassakin on käytävä yhdessä. Mies sitten tuskastuneena odottaa, kun nainen käyttää tunnin vaatetelineiden tutkimiseen. Tai sitten on oltava samassa huoneessa, kun toinen vain on koneella.