Olen viettänyt kesällä paljon aikaa miesystävän kanssa ja nyt

Tuntuu haikealta, kun syksy saapuu. On ollut niin kiva viettää öitä hånen luonaan, valvoa pitkään ja jutella yms.

Lapset sen verran isoja, että pärjäävät hyvin keskenään jos olen pous kotoa.

Hän on yh ja niin olen minäkin, on ollut kiva huomata kuinka nuoriso tulee krskenään toimeen.

Parhaita on ollut yhteiset pelihetket, unot, kimblet yms.

Näin korona aikaan ja lomautettuna olen harmitellut, kun emme ole päässeet matkustamaan mihinkään eikä ole ollut varaa tehdä ylimääräistä. Uskoisin kuitenkin, että nämä yhdessä vietetyt hetket ovat tässä kesässä parhaita muistoja myös nuorille:)

Nyt on vaan kauhee ikävä miestä...toisaalta voutas muuttaa yhteen kun molemmat maksaa muutenkin vuokra-asuntoa. Mutta ajattelen jotenkin niin että sitten se on omilta lapsiltani piis. Ehkä odotamme vielä pari vuotta....