Lue keskustelun säännöt.
Jos miesystäväsi ei huomioisi lapsiasi juuri ollenkaan,
27.05.2013 |
jättäisitkö hänet?
Ei ole ilkeä lapsille, mutta ei myöskään luontevasti keskustele heidän kanssaan, kysele heidän kuulumisistaan jne.
Ja toisaalta sama mies olettaa minun aina huomioivan omat lapsensa, kun ovat meillä käymässä viikonloppulomalla.
Kommentit (27)
Tuon vuoksi en suostunut muuttamaan miehen kanssa yhteen, mutta en nähnyt syytä lopettaa koko suhdetta, kun muuten menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viihtyisi sellaisen miehen kanssa varmaankaan. En haluaisi sellaista elämää.
Hmmm. Äkkiä ajatellen jättäisin kyllä. Toki riippuu siitäkin, kauanko asialle on annettu aikaa ja mitä asiasta on puhuttu.
Mä myös mietin. Mies hokee, kuinka rakastaa mua jne. mut tuntuu, ettei halua mun lasten kanssa tutustua. Mun täytyis aina hänen lapsiaan kyllä olla paijaamassa ja juttelemassa ja leikkimässä heidän kanssaan. Minusta se on väärin.
Minusta olisi ihanaa, jos tämä mies voisi vaikka joskus mennä leikkipuistoon lasteni kanssa, ja minä vaikka siivoaisin kotona. Että heidän välinsä olisivat luontevat.
Surullista on, että lapseni yrittävät ottaa häneen kontaktia ja selvästi hyväksyisivät hänet.
Joskus, kun olen asiasta miehen kanssa jutellut, tilanne saattaa hetkellisesti muuttua niin, että sanoo lapselle vaikka "huomenta" ja rekisteröi hänet tavallaan (siis sitäkään ei aina tapahdu!), mutta sitten palataan taas vanhaan...
Vai onko tuo edellämainittu liian paljon pyydetty "isäpuolelta"? Mies siis oikeastaan asuu kanssamme, vaikka hänellä on omakin asunto edelleen virallisesti.
En haluaisi että kaikki mainitsemasi henkilöt asuisivat samassa taloudessa vaan miehen pitäisi asua omillaan ja käydä teillä vain kylässä. Näin lapset tuntisivat olevansa rakastettuja ja tärkeitä omassa kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, onko haitallista lapsille, jos kotonamme asuva ihminen ei noteeraa heitä? Toki joskus juttelee, mutta hyvin nihkeää on.
Ihan kuin mies protestoisi sitä vastaan, kun ei voi omien lastensa kanssa asua, mutta tämä tämä tilanne nyt on, eikä se paremmaksi mene, jos mies käyttäytyy minun lapsiani kohtaan ikävästi.
Lapseni sattuvat olemaan hyviä koulussa, lahjakkaita musiikissa jne., hänen lapsillaan taas on vaikeuksia oppimisessa. Ei kai mies voi olla lapsellisella tavalla kateellinen minun lapsilleni, ja siksi käyttäytyy näin? Siis aikuinen mies?'
Ikinä ei kyllä kehu lapsiani mistään asiasta heidän kuullen.
Ap
Jotenkin mun äidinvaistoni on teidän kanssa niin samoilla linjoilla...Ehkä meidän kannattais olla vain tapailulinjoilla ainakin hetken aikaa ja muuttaisi omaan asuntoonsa. Ties vaikka jotain ymmärtämistä tapahtuisi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten on vaikea hyväksyä naisen lapsia, koska nämä on kuitenkin lähtöisin toisen miehen siittimestä. Nehän myös rikkovat miehen naisen kohdistuvan "Neitsytmyytin". Mieshän haluaa neitsyen, huoran ja äidin samassa paketissa. Ja mieluiten vain nämä 2 ensimmäistä.
Siksi musta tuntuukin, että taitaa olla tuhoontuomittua edes yrittää mitään suhdekuvioita minkään miehen kanssa näin eronneena naisena, jolla on lapsia. Pitäis varmaan vaan keskittyä ihan vaan niihin lapsiin ja eläinten- ja puutarhanhoitoon...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todennäköisesti juuriki käsittelemättä ero omista lapsdista ja kateus lastesi pärjäämisestä. Olisi hyvä keskustella asioista suoraan, rakentavasti tietysti. Tuolainen tilanne ei ole hyvä.
Meillä minä olen minä ja lapset ovat lapset. Miesystäväni ei vietä aikaansa meillä, jos lapset ovat kotona, eli näkevät todella vähän. "Isäviikonloppuina" meillä on enemmän aikaa toisillemme ja se riittää. Tämä on kahden aikuisen suhde, jossa huomioidaan se, että on niitä lapsia, mutta ei ole mitään aietta sotkea lapsia meidän suhteeseen tai tehdä tästä perhe-elämää vielä vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:17"]
Mietin, onko haitallista lapsille, jos kotonamme asuva ihminen ei noteeraa heitä? Toki joskus juttelee, mutta hyvin nihkeää on.
Ihan kuin mies protestoisi sitä vastaan, kun ei voi omien lastensa kanssa asua, mutta tämä tämä tilanne nyt on, eikä se paremmaksi mene, jos mies käyttäytyy minun lapsiani kohtaan ikävästi.
Lapseni sattuvat olemaan hyviä koulussa, lahjakkaita musiikissa jne., hänen lapsillaan taas on vaikeuksia oppimisessa. Ei kai mies voi olla lapsellisella tavalla kateellinen minun lapsilleni, ja siksi käyttäytyy näin? Siis aikuinen mies?'
Ikinä ei kyllä kehu lapsiani mistään asiasta heidän kuullen.
Ap
[/quote]
Kehuuko omiaan? Kehutko sinä hänen lapsiaan? Miten huomioit muuten miehen lapsia? Miehestä voi tuntua pahalta, koska ei voi olla omille lapsillensa samassa määrin läsnä ja pitää siksi etäisyyttä sinun lapsiisi. Ihan ilman mitään tarkoituksellista protestointia. Mieti, jos itse olisit etä-äiti ja miehen lapset asuisivat teillä. Miltä tuntuisi touhuta miehen lasten kanssa ja ikävöidä omiaan? Miltä tuntuisi olla tekemisissä enemmän miehen kuin omien lasten kanssa? Eikö se tuntuisi omia lapsia kohtaan vähän, jos ei nyt väärältä, niin ikävältä?
Kuulostaapa tutulle :)
Ainut ero on vain se että se oli naisystäväni jolle lapseni oli kuin ilmaa.
No tämä oli yksi niistä syistä miksi suhteemme loppui.
Lapsettomalta nyt vielä jotenkin ymmärtäisi että ei osaa olla lasten kanssa mutta että jos on lapsia ja siitä huolimatta ei tajua miten tärkeää on ne suhtee myös kumppanin lapsiin.
T: yh-iskä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä soopaa!
T: mies
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:20"]
Miesten on vaikea hyväksyä naisen lapsia, koska nämä on kuitenkin lähtöisin toisen miehen siittimestä. Nehän myös rikkovat miehen naisen kohdistuvan "Neitsytmyytin". Mieshän haluaa neitsyen, huoran ja äidin samassa paketissa. Ja mieluiten vain nämä 2 ensimmäistä.
[/quote]
No jos lapset tapaisivat miestä, niin että mies on meillä niin en tuollaista nonseleeraamista kauaa katsoisi. Tottakai lapsiin vaikuttaa syvästi se mitä heidän ympärillään olevat ihmiset viestittävät. ja jos se viesti on että heitä ei ole olemassa - heidän omassa kodissaan- niin saisi äijä lähteä aika nopsaan-.
Meillä niin, että minulla on lapsi ja miehellä ei.
Heti alusta kerroin, että minulla on lapsi, lapsi ei mihinkään "pois" mene. Eli pitää hyväksyä minut ja lapsi yhdessä.
Miehelläni ei ollut mitään kokemusta pienistä lapsista. Alussa hän ei tiennyt, miten lähestyä lasta, saako kieltää, leikkiä jne. Nykyisin asiat menee hyvin. Lapsi ja mies tykkäävät toisistaan ja heillä on omia juttuja.
Eli mielestäni ap:n mies ei vaan osaa hyväksyä ap:n lapsia? Keskustele kunnolla asiat halki.
> Kehuuko omiaan? Kehutko sinä hänen lapsiaan? Miten huomioit muuten miehen lapsia? Miehestä voi tuntua pahalta, koska ei voi olla omille lapsillensa samassa määrin läsnä ja pitää siksi etäisyyttä sinun lapsiisi. Ihan ilman mitään tarkoituksellista protestointia. Mieti, jos itse olisit etä-äiti ja miehen lapset asuisivat teillä. Miltä tuntuisi touhuta miehen lasten kanssa ja ikävöidä omiaan? Miltä tuntuisi olla tekemisissä enemmän miehen kuin omien lasten kanssa? Eikö se tuntuisi omia lapsia kohtaan vähän, jos ei nyt väärältä, niin ikävältä?
Kyllä kehuu omiaan, ja noteeraa heidät aivan eri tasolla. Ja minä kehun hänen lapsiaan pienimmästäkin aiheesta, otan heitä syliin, juttelen heidän kanssaan jne. (mieheni taas usein kieltää minun lasteni syliintulonkin).
Mun mielestä olisi aika erikoista käytöstä aikuiselta mieheltä, jolla itselläkin on lapsia ja kokemusta lapsista, tarkoituksella "pitää etäisyyttä minun lapsiini". Hänen eksällään on ollut mies jo kauan asumassa eksänsä ja lastensa kanssa (kauemman kuin me olemme olleet yhdessä), ja hyvin tiiviisti tekevät kaikkea yhdessä; hyvä, etteivät kutsu miestä nykyään isäksi. Ja tämä nyt on tämä tilanne, että hän näkee lapsiaan joka toinen vkl, ja se olisi se sama tilanne, vaikka minua ja lapsia ei kuvioissa mukana olisikaan. Ihan turha siis tuntea katkeruutta. Nyt hänellä olisi sentään meidät, ja joku perheyhteisö, johon kuulua silloinkin, kun omat lapset eivät ole hänellä. Hänellä saattaisi ehkä olla vielä yksinäisempi olo ilman meitä, luulisin.
Ap
No on kyllä outoa jos ei sitä huomentakaan sano. Mietipä ap mitä ajattelisit jos teillä asuisi joku, joka ei noteeraisi sinua mitenkään. Ja sinä olet sentään aikuinen. Ja sitten mietipä miten kieroa on, että et voi kehua lapsiasi kun miehesi on paikalla ja hän on ilmeisesti paikalla aika usein. Kehuminen ja iloitseminen toisen onnistumisista on ihmisen mielelle aika tärkeää, erityisesti lapsen mielelle. Jos ei mies asiaa tajua niin ei minusta lasten tarvitse tuollaista sietää omassa kodissaan.
Ei tunnu siitäkään kauheasti hyötyä olevan, että miehellä on lapsia, kun jos silti ei osaa mitenkään ottaa heitä huomioon...
Olisi tainnut olla parempi vaan, ettei miehellä olisi ollut ollenkaan omia lapsia, sitten ei olisi tällaisia kateellisuusdraamoja mun lapsista.
Ja mitähän mä lapsille selitän, jos mies yhtäkkiä häipyy heidän elämästään...Kuinkahan paljon he siitä taas sitten kärsivät :(...
Jotenkin tuntuu, että mies aluksi oli enemmän "mukana", mutta taisi olla vain jotain esittämistä...
Ap
Siis on tietyllä tavalla välinpitämätön lapsia kohtaan eikä osoita juurikaan olevansa heistä kiinnostunut. Ei ikinä kysy esim. että miten meni koulussa, tjms.