Huonot "ystävät"!
mites määrittelet sanan huonoa "ystävää" ja kertokaa missä vaiheessa minun pitäisi oikeasti lopettaa ystävyyden? Kokemuksia? Merkkejä?
Kommentit (40)
Tykkään olla ja mennä joko yksin tai mieheni kanssa. Paria läheistä ystävää on välillä ihan kiva nähdä, mutta jatkuva yhdessäolo saa ahdistumaan. Työssäni kohtaan paljon ihmisiä ja pitää olla sosiaalinen, ei sitä vapaa-ajalla aina jaksa. En myöskään jaksaisi aina jauhaa kaikista käänteistäni, lisäksi olen viime vuosina kasvanut ihmisenä (/aikuiseksi?) ja kehittänyt melko voimakkaita mielipiteitä tietyistä asioista, joten en jaksaisi joko esittää olevani samaa mieltä tai puolestaan selittämään näkemyksiäni ja tappelemaan niistä. Ei ole helppoa! Ja jostain ihmeen syystä liian moni vielä haluaa olla ystäväni :)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 00:44"]
Tykkään olla ja mennä joko yksin tai mieheni kanssa. Paria läheistä ystävää on välillä ihan kiva nähdä, mutta jatkuva yhdessäolo saa ahdistumaan. Työssäni kohtaan paljon ihmisiä ja pitää olla sosiaalinen, ei sitä vapaa-ajalla aina jaksa. En myöskään jaksaisi aina jauhaa kaikista käänteistäni, lisäksi olen viime vuosina kasvanut ihmisenä (/aikuiseksi?) ja kehittänyt melko voimakkaita mielipiteitä tietyistä asioista, joten en jaksaisi joko esittää olevani samaa mieltä tai puolestaan selittämään näkemyksiäni ja tappelemaan niistä. Ei ole helppoa! Ja jostain ihmeen syystä liian moni vielä haluaa olla ystäväni :)
[/quote]
olet itsenäinen ja vahva persoonaltasi, lieneekönse syy miksi moni ei haluaisi olla ystäväsi. Eiköhän ihmiset yleensä välttele joskus ihan sen takia toisia ihmisiä koska eivät kestä tätä henkilöä siis ihan vaan sen takai jos olet kaunis tai sulla on hyvä työ tai ihan jostain mistä et ikinä edes uskoisi heidän olevan katkera se voi olla se mikki hiiren söpö t-paita ja kyllä näitä "sairaita" riittää. Toivon sulle hyvää.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 23:25"]
Olen surkea ystävä koska on luota ihmisiin enkä pysty päästämään lähelle ketään. Toisin sanoen en puhu asioista kuin pinnallisella tasolla ja annan ystävyyden hiipua jos se rupeaa menemään syvällisemmäksi. Kaappini myös pursuaa luurankoja enkä senkään takia voi ystävystyä kenenkään kanssa, tai ainakaan kenenkään sellaisen jolla ei ole sama tilanne.
[/quote]
ihan hyvä vaan, koska ei kukaan voi velvoittaa sinua puhumaan omista asioista tai käskemään sinua luottamaan heihin ihan vaan sen takia että alkaisivat kritisoimaan tai puhumaan selän takanasi. Löytyy negatiivisia ja positiivisia ihmisiä, niin kauan kuin et ole varma, älä päästä ketään lähellesi ja kun olet 100% valmis sekä luotat anna mennä vaan. Se päivä tulee vielä.
On muuten ihan tutkittu 30 minuutin valitusta kuunteleva ihminen ns. alkaa henkisestinvoida huonosti ja aivot alkaa "kärsimään" eli mikä lienee olemaan epäterveellistä. Sanon ystävälle valittamisen/negatiivisen sijasta ajattelisi asioiden positiivisen puolta kuin vain valittaisi ja yleensä pyydän lopettamaan, koska en halua vanheta sen takia kun kuulen vain akkojen valitusta. Toiseksi jos ei muusta kuin itsestä, ottakoon kynä ja paperi ja kirjoittakoot kaikki valitukset sinne mielummin kuin toisten korville ja ihan tiedoksi mitä enemmän KUUNTELE toisten negatiivisia tapahtumia siis esimerkkinä ystäväsi poikaystävän eilisen riidasta niin silloin sinä KUUNTELIJANA annat vain ystävällesi lisää tilaa/mahdollisuutta lisätä sitä valittamista.
Eli te, jotka valitatte huonoista ystävistä.. lukekaa rivien välistä: huono ystävä ei edes yritä nähdä vaivaa teidän takia. Älkää tekään nähkö.
huono ystävä on kateellinen, ei kuuntele ja pahin mikä voi olla kun hän HYVÄKSIKÄYTTÄÄ! Kritisoiminen on myös merkki siitä, kusettaminen, arvostelu, pitää sinua halpana/ alempana, ei "arvosta", korottaa ääntä, nolaa sinua "oikeaan" aikaan ja väittelee usein sinua vastaan sekä harvoin on oikeasti iloinen puolestasi! Itselleni nämä ovat päivittäisiä oma ystäväpiiristäni, mutta puolet on jo unohdettu eiköhän nämä toiset puolikkaatkin olisi seuraava mission:D
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 01:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 00:44"]
Tykkään olla ja mennä joko yksin tai mieheni kanssa. Paria läheistä ystävää on välillä ihan kiva nähdä, mutta jatkuva yhdessäolo saa ahdistumaan. Työssäni kohtaan paljon ihmisiä ja pitää olla sosiaalinen, ei sitä vapaa-ajalla aina jaksa. En myöskään jaksaisi aina jauhaa kaikista käänteistäni, lisäksi olen viime vuosina kasvanut ihmisenä (/aikuiseksi?) ja kehittänyt melko voimakkaita mielipiteitä tietyistä asioista, joten en jaksaisi joko esittää olevani samaa mieltä tai puolestaan selittämään näkemyksiäni ja tappelemaan niistä. Ei ole helppoa! Ja jostain ihmeen syystä liian moni vielä haluaa olla ystäväni :)
[/quote]
olet itsenäinen ja vahva persoonaltasi, lieneekönse syy miksi moni ei haluaisi olla ystäväsi. Eiköhän ihmiset yleensä välttele joskus ihan sen takia toisia ihmisiä koska eivät kestä tätä henkilöä siis ihan vaan sen takai jos olet kaunis tai sulla on hyvä työ tai ihan jostain mistä et ikinä edes uskoisi heidän olevan katkera se voi olla se mikki hiiren söpö t-paita ja kyllä näitä "sairaita" riittää. Toivon sulle hyvää.
[/quote]
Kiitos <3 Olen huomannut, että minun on hieman vaikea tulla joidenkin naisten kanssa toimeen, ehkä juuri tuosta johtuen, että persoonaani pidetään jotenkin uhkana. Joskus on joku kaveri aina humalassa avautunut siitä, miten minulla on kaikki niin hyvin, ja miten olen niin hyvännäköinen ym. En nyt tuota ihan allekirjoita, elämäni on kaukana täydellisestä.
Usein kuitenkin esim. työpaikoilta tms. tulee juuri näitä kavereita, jotka haluavat nähdä vapaa-ajalla, käydä kahvilla/lounaalla ja juoruilla. En nyt kuitenkaan ilkeäkään ole, enkä raaskisi sanoa, että ei aina kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 01:51"]
On muuten ihan tutkittu 30 minuutin valitusta kuunteleva ihminen ns. alkaa henkisestinvoida huonosti ja aivot alkaa "kärsimään" eli mikä lienee olemaan epäterveellistä. Sanon ystävälle valittamisen/negatiivisen sijasta ajattelisi asioiden positiivisen puolta kuin vain valittaisi ja yleensä pyydän lopettamaan, koska en halua vanheta sen takia kun kuulen vain akkojen valitusta. Toiseksi jos ei muusta kuin itsestä, ottakoon kynä ja paperi ja kirjoittakoot kaikki valitukset sinne mielummin kuin toisten korville ja ihan tiedoksi mitä enemmän KUUNTELE toisten negatiivisia tapahtumia siis esimerkkinä ystäväsi poikaystävän eilisen riidasta niin silloin sinä KUUNTELIJANA annat vain ystävällesi lisää tilaa/mahdollisuutta lisätä sitä valittamista.
[/quote]
Olipas taas höpönhöpöä...
On tainnut tulla luettua näitä "älä ajattele ikäviä asioita niin niitä ei ole olemassa!" -tyylisiä positiivisen ajattelun oppaita?
No minun mielestäni nämä kateelliset, vahingoniloiset ja ilkeilevät "ystävät" eivät ole ystäviä ollenkaan. En edes ymmärrä, miten toisen kanssa voi ystävystyä, jos kokee tämän ihmisen olevan esim. kateellinen ja pahansuopa itseään kohtaan? Eri asia tietysti, jos ihminen vuosien varrella muuttuu radikaalisti - on näitäkin nähty.
Mutta suurin pettymys minulle on ollut ns. "hyvät" ystävät, jotka kuitenkin lakkasivat olemasta ystäviä kun tarpeeksi iso vastoinkäyminen tuli vastaan, eli läheiseni kuolemasta johtuva masennus. Masennuksesta pääsin yli, ja oli yllättävää nähdä ketkä pysyivät rinnalla ja ketkä ei. Jotkut pelkkinä kavereina pitämäni ihmiset osoittautuivat todella hyviksi ystäviksi, ja jotkut hyvinä ystävinä pitämäni eivät jaksaneet pysyä mukana. Jälkimmäiseen joukkoon kuului jopa oma sisko...
Toinen ystävyyden koetinkivi on kyllä bisnes- tai muut projektit. En suosittele ryhtymään tällaisiin ystävien kanssa. On muutama ystävä - sinänsä ihana ihminen - jotka nykyään ärsyttävät kun heidän kanssaan joutuu tekemään yhteistyötä eikä mielipiteet natsaa yhtään yhteen.
Minä olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä. Sain "palautetta", enkä ole edes yrittänyt korjata käyttäytymistäni.
Minä olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä. Sain "palautetta", enkä ole edes yrittänyt korjata käyttäytymistäni.
Minä olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä. Sain "palautetta", enkä ole edes yrittänyt korjata käyttäytymistäni.
Tämä on kestoaihe tällä palstalla. Kyllä jokaisen pitäisi itse omalla kohdalla osata asettaa rajat ja tietää mikä tuntuu pahalta ja mikä hyvältä asetelmalta, minkä tahansa tyyppisessä ihmissuhteessa.
Huono ystävä on ystävä joka peruu tapaamiset viime hetkellä, ei ikinä kutsu kylään/muuten vain olemaan, ei vastaa viesteihin eikä käy luonasi ikinä. Minulla itselläni on kaksi ystävää joihin luotan ja ajan myötä molemmista tullut tuollaisia, vaikka ennen olimme erottamaton kolmikko.
No oletteko kysyneet, mitä niille huonoille ystäville kuuluu?
Minua pidetään moukkana ja välinpitämättömänä. Todellisuudessa olen niin masentunut, että ajattelen ettei kukaan pidä minusta saati haluaisi minua tavata.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 02:17"] Kritisoiminen on myös merkki siitä, kusettaminen, arvostelu, pitää sinua halpana/ alempana, ei "arvosta"
[/quote]
Ja kun joillain ne kritisoinnit tulevat kuin apteekin hyllyltä. Ikäänkuin toisen valintoja olisi taivasteltu selän takana oikein enemmänkin.
Esim jos kotiäiti sanoo, ettei ole perheensä kanssa käynyt karibialla lomalla koska ei ole varaa... niin selitykseksi tulee heti kuin automaatista, että niin kun yhden palkalla vain olette...(eikä esim onhan se kallis paikka). Tai lauotaan ihania yleistyksiä kotiäideistä.
Tai toisinpäin, jos työssäkäyvä äiti valittaa ruuhkavuosia, kotiäiti napauttaa, mitäs menit töihin...(ihan kuin se olisi valinta)... tai paheksuu lapsen päiväkotiin vievien vanhempien luonteenpiirteitä.
Olen järkeillyt, että tämä palsta on tällaisia varten. Täältä saan kunnian lukea huonouteni, ystäviä en siihen hommaan tarvitse :D
Mitä tehdä? Minulla on kolme ystävää ja olen itse huono ystävä. Onnistun aina pilaamaan heidän suhteensa. Valitan koko ajan ja minulla on huono itsetunto. En näytä hyvältä ja laittaudu paljoa/panosta pukeutumiseen, kuten ystäväni. Minulla on hirveä ääni ja ystävilläni hyvät äänet. Haluaisin jättää heidät rauhaan, jotta en pilaisi heidän elämäänsä, mutta olen koulussa, eikä minulla ole muita ystäviä. :(
Minulla on yksi hyvä ystävä ja yksi huono ystävä.
No eräs ystävä ei koskaan tule luokseni koska en jaksa siivota. Oikea ystävä tulisi silti, edes vähäksi aikaa.
Olen surkea ystävä koska on luota ihmisiin enkä pysty päästämään lähelle ketään. Toisin sanoen en puhu asioista kuin pinnallisella tasolla ja annan ystävyyden hiipua jos se rupeaa menemään syvällisemmäksi. Kaappini myös pursuaa luurankoja enkä senkään takia voi ystävystyä kenenkään kanssa, tai ainakaan kenenkään sellaisen jolla ei ole sama tilanne.