Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmat opiskeluaikana. Pitäisikö vain luovuttaa?
16.07.2020 |
Olen hakenut apua ja en pidä täysin mahdottomana, että selättäisin ongelmani tai tulisin niiden kanssa edes jotenkuten toimeen ennen yliopistosta valmistumista.
Mutta onko tässä mitään järkeä? Vaikka onnistuinkin tuossa ja ylipäätään valmistumisessa, tuskin tulevaisuudella on mitään hyvää tarjolla 28-vuotiaalle, jolla on mt-ongelmien takia vain
-kasa huonoja arvosanoja
-ei mitään oikeaa työkokemusta, ei opintojen ohessa, eikä kesätöiden merkeissä (sitä yhtä kesää 17-vuotiaana marjojen myyjänä tuskin lasketaan). Koulutukseeni ei myöskään kuulu pakollista harjoittelua, vapaaehtoinen kyllä mutta saanko paikkaa ja olenko harjoitteluun kykenevä, ei tietenkään ole varmaa.
-ei mitään suhteita tai sosiaalisia verkostoja
Varmasti on ihmisiä, jotka sanovat, että tässä tilanteessa "kannattaa olla itselleen armollinen" Mutta jos nämä samat ihmiset ovat työnantajia päättämässä palkataanko "28-vuotias kokematon ressukka" vai "28-vuotias sosiaalisesti taitava jo lähes valmis uratykki, joka on tehnyt koko ajan opintojen ohella kahta eri työtä" ei varmaan tarvi kauaa miettiä. Että ei sillä armollisuudella oikein tee mitään, jos haluaa tässä elämässä pärjätä.
Varmasti on myös niitä jotka sanovat, että "aina kannattaa yrittää, kun ei voi koskaan tietää, jos vaikka onnistuukin". Ihan totta, mutta tässä elämäntilanteessa se, että yritän toipua mt-ongelmista ja hoitaa opinnot kunnialla tai vähemmän kunnialla loppuun, ei ole mitään kevyttä "kunhan tässä vähän kokeilen, jos vaikka sattumalta onnistuu" Tämä on henkisesti aika raskasta. Väistämättä käy mielessä, kannattaako itseään kiduttaa ainakin parin seuraavan vuoden ajanjos se kaikki menee hukkaan. Jos sitä vain luovuttaisi ja olisi hyvällä omatunnolla ikuisesti kouluttautumaton työtön.
Anteeksi tällänen vuodatus, en edes tiedä tarkalleen mitä hain tällä. Jos jollakulla on vaikka mieleipiteitä onko tämä minun luovuttamisidea järkevää realismia vai masentuneen ihmisen hourailuja.
Kommentit (38)
Olin sairas koko opiskeluajan, eikä kukaan auttanut: en saanut sairaslomaa, en opintopisteitä, kelan opintotuet perittiin koska ilta-ja vkolopputöistä oli kertynyt palkkaa. En jaksanut muuta kuin raahata itseni kaupan kassalla ja kotiin nukkumaan. Olin hyvin masentunut ja lopulta itsetuhoinen. Ei opiskelijaterveydenhuolto edes auttanut, vasta kunnallinen passitti sairaalaan.
Hoida ensin itsesi kuntoon. Masentuneena ei voi opiskella/tehdä hyviä valintoja.
Voimia ystävä hyvä! Toivottavasti löydät auttavan tahon ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovu niistä mielenterveysongelmista. Multitabs käyttöön, säännöllinen liikunta ja unirytmi. Juopottele max. kerran kuussa ja rupea harrastamaan vaikka miniesseitä omaksi iloksesi tekstinkäsittelytiedostolla.
Vierailija kirjoitti:
Luovu niistä mielenterveysongelmista. Multitabs käyttöön, säännöllinen liikunta ja unirytmi. Juopottele max. kerran kuussa ja rupea harrastamaan vaikka miniesseitä omaksi iloksesi tekstinkäsittelytiedostolla.
Oispa se noin ihanan helppoa
En ikinä palkkaisi mielenterveysongelmaista enkä ihmistä, jolla opinnot on kestäneet yli vuoden enemmän, mitä "normaali"suoritusaika (AMK siten max 4,5v ja yliopisto max 6v). Jos noista ei tuossa ajassa suoriudu (ja viivästymiselle on oikeasti oltava hyvä ja perusteltu syy) en usko, että pärjää työelämässäkään, jossa sentään oikeasti pitää tehdäkin jotain.
Hyvät arvosanat eivät kompensoi laiskuutta ja lusmuilua useampaa vuotta.
Minulla auttoi opintopsykologin tapaaminen. Teimme minun silloinen vointi huomioon ottaen itselleni sopivan lyhyen- ja pitkän tähtäimen suunnitelman keskittyen omaan jaksamiseen ja opintojen edistymiseen omien voimavarojeni sallimassa tahdissa. Jaksaminen koostuu niin monesta palikasta, että kannattaa todellakin hakea arjesta selviytymiseen apua.
Täällä pari on maininnut, ettei arvosanoilla olisi ollenkaan väliä. En ole tästä samaa mieltä.. Usein arvosanoilla on väliä juurikin siihen ensimmäiseen oman alan työpaikkaan pääsemisen kannalta. Huippuarvosanoja ei tarvita, mutta suosittelisin ennen tutkinnon ulosottamista harkitsemaan sinulle tärkeiden kurssien uudelleen opiskelemista, jos tilanne on oikeasti niin hankala kuin annat aloituksessa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi mielenterveysongelmaista enkä ihmistä, jolla opinnot on kestäneet yli vuoden enemmän, mitä "normaali"suoritusaika (AMK siten max 4,5v ja yliopisto max 6v). Jos noista ei tuossa ajassa suoriudu (ja viivästymiselle on oikeasti oltava hyvä ja perusteltu syy) en usko, että pärjää työelämässäkään, jossa sentään oikeasti pitää tehdäkin jotain.
Hyvät arvosanat eivät kompensoi laiskuutta ja lusmuilua useampaa vuotta.
Monella alalla keskimääräinen valmistumisaika maisteriksi on tilastojen mukaan nykyisin yli 6 vuotta varsinkin pk-seudulla, sillä ihmiset tekevät välillä kokoaikaisestikin oman alan töitä opintojen ohessa. Eri asia, jos on tumput suorina tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi mielenterveysongelmaista enkä ihmistä, jolla opinnot on kestäneet yli vuoden enemmän, mitä "normaali"suoritusaika (AMK siten max 4,5v ja yliopisto max 6v). Jos noista ei tuossa ajassa suoriudu (ja viivästymiselle on oikeasti oltava hyvä ja perusteltu syy) en usko, että pärjää työelämässäkään, jossa sentään oikeasti pitää tehdäkin jotain.
Hyvät arvosanat eivät kompensoi laiskuutta ja lusmuilua useampaa vuotta.
Monella alalla keskimääräinen valmistumisaika maisteriksi on tilastojen mukaan nykyisin yli 6 vuotta varsinkin pk-seudulla, sillä ihmiset tekevät välillä kokoaikaisestikin oman alan töitä opintojen ohessa. Eri asia, jos on tumput suorina tekemättä mitään.
Moni mielenterveysongelmainen juuri on tumput suorana tekemättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi mielenterveysongelmaista enkä ihmistä, jolla opinnot on kestäneet yli vuoden enemmän, mitä "normaali"suoritusaika (AMK siten max 4,5v ja yliopisto max 6v). Jos noista ei tuossa ajassa suoriudu (ja viivästymiselle on oikeasti oltava hyvä ja perusteltu syy) en usko, että pärjää työelämässäkään, jossa sentään oikeasti pitää tehdäkin jotain.
Hyvät arvosanat eivät kompensoi laiskuutta ja lusmuilua useampaa vuotta.
Monella alalla keskimääräinen valmistumisaika maisteriksi on tilastojen mukaan nykyisin yli 6 vuotta varsinkin pk-seudulla, sillä ihmiset tekevät välillä kokoaikaisestikin oman alan töitä opintojen ohessa. Eri asia, jos on tumput suorina tekemättä mitään.
Moni mielenterveysongelmainen juuri on tumput suorana tekemättä mitään.
Moni mielenterveysongelmainen on kokenut burn outin paahtaessaan yhtä aikaa opintoja ja samalla aivan liikaa töitä. Ovat siis tehneet liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi mielenterveysongelmaista enkä ihmistä, jolla opinnot on kestäneet yli vuoden enemmän, mitä "normaali"suoritusaika (AMK siten max 4,5v ja yliopisto max 6v). Jos noista ei tuossa ajassa suoriudu (ja viivästymiselle on oikeasti oltava hyvä ja perusteltu syy) en usko, että pärjää työelämässäkään, jossa sentään oikeasti pitää tehdäkin jotain.
Hyvät arvosanat eivät kompensoi laiskuutta ja lusmuilua useampaa vuotta.
Monella alalla keskimääräinen valmistumisaika maisteriksi on tilastojen mukaan nykyisin yli 6 vuotta varsinkin pk-seudulla, sillä ihmiset tekevät välillä kokoaikaisestikin oman alan töitä opintojen ohessa. Eri asia, jos on tumput suorina tekemättä mitään.
Moni mielenterveysongelmainen juuri on tumput suorana tekemättä mitään.
Moni mielenterveysongelmainen on kokenut burn outin paahtaessaan yhtä aikaa opintoja ja samalla aivan liikaa töitä. Ovat siis tehneet liikaakin.
Itsellekin kävi tavallaan näin (tosin masennukselle oli paljon muitakin taustasyitä), olen siis tuon edellisen lainaamasi viestin kirjoittaja. Sen jälkeen olen opiskellut tutkintoa loppuun 7 vuotta tekemättä mitään töitä (eli siis ollut "tumput suorina"). Nyt olen viimein valmistumassa, ilman oman alan työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovuta. Olin itse ikäisenäsi syrjäytynyt sosiaalisten pelkojen ja masennuksen takia. Opinnot keskeytyneet ja työhistoria surkea. Valmistuin lopulta huonoin arvosanoin, mutta nykyään ihan ok työpaikka ja sain vielä perheenkin 'vanhoilla päivillä', vaikka ajattelin, että jään yksin loppuelämäkseni. Nykyään mietin, että joku add tai vastaava neurologinen häiriö taustalla, koska elämä ollut aina jollain tavalla vaikeaa. Ikä tuo ehkä vähän helpotusta. Hae apua.
Mä jätin aikoinaan opinnot kesken eräässä maailman huippuyliopistoista. Perheessäni tapahtui silloin kaikenlaista ikävää, ja kaukana toisessa maassa tuntui vaikealta. Sain koulusta vapaata hoitaakseni itseni kuntoon, mutta se aika ei riittänyt, koska olin oikeasti aika syvässä suossa. Toipuminen kesti useita vuosia, vieläkään en oikein usko omaan kuntooni. Kun tein päätöksen keskeyttää opinnot, opinto-ohjaajani sanoi juuri niin, kuten monet muutkin täällä, että pahimman masennuksen/kriisin keskellä ei kannata tehdä suuria päätöksiä. En kuunnellut häntä, vaan luovuin paikastani. Nyt minua kaduttaa päätökseni ihan todella, sillä nautin opinnoista ja oppimisesta ennen masennuksen puhkeamista. Suomessa yritin saman alan koulua taaplata loppuun, mutta motivaationi opiskelua sekä alaa itseään kohtaan oli hävinnyt tyystin.
Tein koko tämän ajan jotain hanttihommia lähinnä ravintoloissa, kunnes jossain vaiheessa itsetuntoni alkoi lähteä kohenemaan, ja hain "oman alan töitä". Sain alaltani töitä, ja olen näitä tehnyt nyt joitain vuosia. En usko päättäväni opintojani, mikäli se ei edistä uraani merkittävästi. En ole tälläkään hetkellä itsestäni kovin ylpeä tai onnellinen, mutta olen saanut voimaa hakeutua hoidon ja lääkityksen pariin. Elämänlaatuni kohenee hiljalleen. Todennäköisesti vaihdan alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hanttihommien" palkkaajat eivät ole yhtään ymmärtävämpiä mt-ongelmia kohtaan, joten kannattaa vain kouluttautua sille tasolle mihin pystyy. Varsinkin jos olet jo niin pitkällä, että tiedät milloin valmistut.
Monesti jopa vähemmän ymmärtäviä. Hanttihommiin rekrytoijat ovat usein itsekin matalasti koulutettuja ja matalasti koulutetuilla on useammin suppea maailmankuva.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi mielenterveysongelmaista enkä ihmistä, jolla opinnot on kestäneet yli vuoden enemmän, mitä "normaali"suoritusaika (AMK siten max 4,5v ja yliopisto max 6v). Jos noista ei tuossa ajassa suoriudu (ja viivästymiselle on oikeasti oltava hyvä ja perusteltu syy) en usko, että pärjää työelämässäkään, jossa sentään oikeasti pitää tehdäkin jotain.
Hyvät arvosanat eivät kompensoi laiskuutta ja lusmuilua useampaa vuotta.
Tällä perusteella et palkkaisi ilmeisesti suunnilleen yhtään istuvaa ministeriä, ja aika harvan kansanedustajan. Googlaa huvikseen joidenkin julkkisten valmistumisaikoja, hipovat yleensä seitsemää vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille, jotka näitte vaivaa vastata tähän. Tuntui hyvältä ja mieltä avartavalta saada vähän erilaisia näkökulmia asiaan kuin vain se sisältö mitä oma pääni tuottaa. Jos tämä elämä vielä tästä lähtisi rullaamaan
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä palkkaisi mielenterveysongelmaista enkä ihmistä, jolla opinnot on kestäneet yli vuoden enemmän, mitä "normaali"suoritusaika (AMK siten max 4,5v ja yliopisto max 6v). Jos noista ei tuossa ajassa suoriudu (ja viivästymiselle on oikeasti oltava hyvä ja perusteltu syy) en usko, että pärjää työelämässäkään, jossa sentään oikeasti pitää tehdäkin jotain.
Hyvät arvosanat eivät kompensoi laiskuutta ja lusmuilua useampaa vuotta.
Tällä perusteella et palkkaisi ilmeisesti suunnilleen yhtään istuvaa ministeriä, ja aika harvan kansanedustajan. Googlaa huvikseen joidenkin julkkisten valmistumisaikoja, hipovat yleensä seitsemää vuotta.
Esimerkiksi hyvin ansioitunut pääministerimme valmistui lukiosta 2004 ja maisteriksi 2017. Ei ole häpeä opiskella pitkään, jos sen ohella tekee töitä, on järjestötoiminnassa tai eri projekteissa mukana. Usein tällaiset tyypit on paljon paremmissa asemissa kuin ne, jotka valmistuvat alta aikayksikön ilman mitään kokemusta.
Käsittääkseni niitä arvosanoja ei hirveästi syynätä kun haetaan töitä tai harjoittelupaikkaa. Ja moni valmistuu keskivertopaperein ja ovat töissä.
Työhän se opettaa eikä kaikkea voi osata heti.
Kannattaisi kyllä varata jutteluaika, sillä kuten mainitsitkin niin ajatuksesi tarvitsevat tuuletusta.
Taidat olla introvertti, joten kaikenmaailman sosiaalisten verkostojen muodotaminen vie aikaa ja voimia.
Tsemppiä sulle ja varmasti pärjäät! Hoida itsesi kuntoon.
Alue: Aihe vapaa
Opintotukea ei saa jos ei suorita vähintään 5 op/kk.