Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kellään rumia lapsia? :(
25.05.2013 |
Tuntuupas pahalta, vaikkakin kauheaa edes myöntää tällaista. Lapsille en ajatuksiani näytä missään nimessä, mutta kyllähän tämä hieman harmittaa. Lapset tuntuu perineen meiltä vanhemmilta ne huonoimmat piirteet, lapsia siis 3, ja eivät enää pikkuisia, joten kasvonpiireet on aika hyvin jo muotoutuneet. Harmittaa etenkin tyttären puolesta, itse kun olen tottunut että kiva ulkonäkö on plussaa ja siitä on paljon iloa elämässä. Miten teillä muilla joiden lapset oikeasti ei ole siitä näteimmästä päästä, onko löytynyt seurustelukumppania? Onko ollut kiusaamista? Minua surettaa etenkin poikani puolesta, kun ei ole tyttöjen mieleen ja selvästi häntä itseäänkin harmittaa ja on sen ääneen sanonutkin.
Kommentit (46)
Opeta lapsillesi monia asioita ja rakenna heille hyvä omatunto. Opeta myös miten pitää hygieniasta hyvää huolta ja pukeutumaan sekä meikkaamaan hyvin. Jo helpottaa elämää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 18:53"]
Opeta lapsillesi monia asioita ja rakenna heille hyvä omatunto. Opeta myös miten pitää hygieniasta hyvää huolta ja pukeutumaan sekä meikkaamaan hyvin. Jo helpottaa elämää! :)
[/quote]
Hyvä itsetunto siis!
Totuushan on, että suuri osa suomalaisista ei ole kovin kummoisen näköisiä. Pienet silmät, muhkuranenä, haalean vaaleat kulmakarvat ja ripset. Moni suomalainen on jotenkin "kasvonpiirteetön", jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan. Oikeasti rumia sen sijaan on mielestäni aika vähän.
Ei oo rumaa lasta, lapsella kiharaiset hiukset, tummat kulmakarvat ja silmäripset. Poika. Ei onneksi oo tullut äitiinsä vaikkei niin ruma oo. Haalee ja vaalee.
Jos joku piirre on selvästi erilainen, outo tai ruma, sen voi korjauttaa plastiikkakirurgilla, ainakin saada paranneltua. Parempi ulkonäkö kohottaa myös itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:03"]
Ei oo rumaa lasta, lapsella kiharaiset hiukset, tummat kulmakarvat ja silmäripset. Poika. Ei onneksi oo tullut äitiinsä vaikkei niin ruma oo. Haalee ja vaalee.
[/quote]Pärjää loistavasti lukiossa. Rakastakaa lapsianne ja eihän äideillä oo rumaa lasta.
Suomalaiset totta puhuen on kyllä maailman kauneimpien kansojen joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun toisella tytöllä oli pienenä faijansa naama, sellainen kammottava leveä junttinaama. Onneks on tasaantunut kun ikää tullut enemmän, ja on oikein nätti tyttö nyt. Se on vaan fakta että varsinkin naisilla on hyvä olla vähintään neutraali naama, rumat jää jalkoihin. joka muuta väittää valehtelee.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:00"]
Totuushan on, että suuri osa suomalaisista ei ole kovin kummoisen näköisiä. Pienet silmät, muhkuranenä, haalean vaaleat kulmakarvat ja ripset. Moni suomalainen on jotenkin "kasvonpiirteetön", jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan. Oikeasti rumia sen sijaan on mielestäni aika vähän.
[/quote] Nythän on jos minkälaista yhdistelmää, matkustellaan ja Suomessakin jo kiitettävästi ulkomaalaisia. Tulee eksoottista verta ja sitä myöten kauniita lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäki oon ruma 22v. nuori nainen ja tossa tuo mun mies vieressä istuu ja katselee telkkaria. Lapsia on tarkoitus joskus tehdä. Usko pois, olen oikeasti ruma ja varmasti olin vielä rumempi lapsena. Jotkut vaan "puhkeaa kukkaan" myöhemmin. Mä kukin just sen verran että sain miehen... Sitten se kukka nuupahti :(
Näin tänään junassa kauniin äidin, jolla oli kaksi melko ns. rumaa lasta. Täytyy kyllä sanoa että tuli vähän vilkuiltua. Tuntu että sen äidin olemuksesta oikein huoku, miten sitä ärsytti ne lapset tjs..... Äiti oli siis oikeasti nätti ja näyttävä ja lapset molemmat melko "oudon" näköisiä (hyvin erikoiset nenät jne). Se äiti saa lapsineensa varmaan paljon vilkuilua osakseen, joten häntä varmaan harmitti se munki vilkuili (en vaan voinu itelleni mitään...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on paljastanu mulle nyt ku ollaan siskon kanssa aikuisia et ne oli joskus puhunu siitä, miten mulla on kauniit piirteet ja siskollani taas hyvin omaperäiset. Sisko oli lapsena varsinki tosi omaperäisen näkönen ja joku ois voinu sanoa et "ruma". No, siskollani on maailman herttaisin luonne ja ite oon taas vähä sisäänpäin kääntynyt persoona.. Tulos on se et siskolla kavereita/miehiä riittää ja itsellä taas ei niinkään. Eli ulkonäkö ei ratkaise! Tosin siskoni kasvonpiirteet ovat tasoittuneet aikuistumisen myötä ja osaa meikata hyvin ja hymy melkein aina huulessa, joten musta hän on tosi kaunis nykyään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin!
Mieheni tyttärestä näkee jo nyt, ettei hänestä mikään kaunotar tule. Ihan samanlainen pyöreä naama, littana nenä ja pienet silmät kuin äidillään. Oli tosi söpö lapsi nuorempana ja varsinkin vauvana söpömpi kuin melkein kukaan näkemäni vauva, nyt vaan on jotenkin piirteet muuttuneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat ihania, mutta totuus vain on se, että on niitä rumiakin lapsia ulkonäöllisesti, se ei tarkoita etteikö omaa lasta rakastaisi koko sydämestään.
Muistan yläasteella kun opettajamme toi ylpeänä lapsensa kuvan kouluun kun hänestä oli tullut isä niin ensi reaktio oli minulta "herran jumala miten ruma lapsi" ei ollut ollenkaan söpö vauva. Vaikka vauvasta on vaikea sanoa mitä siitä tulee niin yleisesti vauvat kuitenkin ovat söpöjä, tämä lapsi oli kaukana siitä
Ehkäpä minun ei olisi kannattanut edes kommentoida, mutta aivan uskomattoman julmia mielipiteitä on monilla täällä. En oikein ymmärrä, miten joku voi edes pitää omaa lastaan rumana tai edes kykenee arvostelemaan lastaan "objektiivisesti". Itse olen visuaalisesti suuntautunut ja opiskellut taidehistoriaakin muiden asioiden muassa, mutta mielestäni oma lapseni on minulle maailman kaunein/komein. En voisi edes alkaa arvostella häntä "objektiivisesti" tai edes vertailla muihin. Hieno luonne sekä lahjakkuudet ovat hienompia juttuja. Lisäksi kaikki lapset ovat mun mielestäni nättejä ja hellyttäviä - samoin kuin vaikkapa koiran- tai kissanpennut - ei lapsia voi alkaa arvottaa ap:n määrittelemällä tavalla ainakaan mielestäni.
Omat sukulaiseni nälvivät minua ulkonäöstäni ollessani lapsi (olin heidän mukaansa perinyt molemmilta vanhemmiltani huonoimmat piirteet), mutta silti en käsitä sellaista ajattelua lainkaan. Edelleen sukujuhlissa he irvailevat lapsuuden ulkonäöstäni, vaikka eivät ne irvailijat itse ole koskaan olleet kovinkaan suuria kaunottaria itsekään. En vain tajua moista ajattelua lainkaan. Vanhempana olin sitten mallitoimiston listoilla ja ihan kauniinpuoleisena minua on pidetty sittemmin.
Kumpi on parempi:
a) Sanoa lapselle rehellisesti, että olet äidin mielestä ruma mutta me pidetään sinusta silti huolta. Älä pelkää.
vai
b) Yrittää teeskennellä, että lapsi on kaunis.
Eikö b-vaihtoehdossa ole se vaara, että lapsi ymmärtää sen niin, että vain kauniista pidetään huolta, että vain kauniilla on ihmisarvo, että jos äiti huomaisi miten ruma oikeasti on, niin sitten äiti hylkäisi?
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 00:43"]
Kumpi on parempi:
a) Sanoa lapselle rehellisesti, että olet äidin mielestä ruma mutta me pidetään sinusta silti huolta. Älä pelkää.
vai
b) Yrittää teeskennellä, että lapsi on kaunis.
Eikö b-vaihtoehdossa ole se vaara, että lapsi ymmärtää sen niin, että vain kauniista pidetään huolta, että vain kauniilla on ihmisarvo, että jos äiti huomaisi miten ruma oikeasti on, niin sitten äiti hylkäisi?
[/quote]
Mun mielestäni ei kumpikaan. Jos lapsen äiti tosissaan käyttää energiaa moisen miettimiseen, hän voisi itse mennä psykologin juttusille. Muutenkin on jotenkin sopimatonta kiinnittää liikaa huomiota ulkonäköön tai mainita siitä, vaikka henkilö olisi kauniskin. Hiukset voi laittaa nätisti ja pukeutua kauniisiin vaatteisiin. Kauneus ei myöskään ole yksiselitteinen käsite. Se ap:n mielestä "ruma" lapsi voikin olla viidentoista vuoden jälkeen todella kaunis/komea teini-ikäinen - oikeasti!
Mm. uon takia en uskalla lisääntyä.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 00:32"]
Ehkäpä minun ei olisi kannattanut edes kommentoida, mutta aivan uskomattoman julmia mielipiteitä on monilla täällä. En oikein ymmärrä, miten joku voi edes pitää omaa lastaan rumana tai edes kykenee arvostelemaan lastaan "objektiivisesti". Itse olen visuaalisesti suuntautunut ja opiskellut taidehistoriaakin muiden asioiden muassa, mutta mielestäni oma lapseni on minulle maailman kaunein/komein. En voisi edes alkaa arvostella häntä "objektiivisesti" tai edes vertailla muihin. Hieno luonne sekä lahjakkuudet ovat hienompia juttuja. Lisäksi kaikki lapset ovat mun mielestäni nättejä ja hellyttäviä - samoin kuin vaikkapa koiran- tai kissanpennut - ei lapsia voi alkaa arvottaa ap:n määrittelemällä tavalla ainakaan mielestäni.
Omat sukulaiseni nälvivät minua ulkonäöstäni ollessani lapsi (olin heidän mukaansa perinyt molemmilta vanhemmiltani huonoimmat piirteet), mutta silti en käsitä sellaista ajattelua lainkaan. Edelleen sukujuhlissa he irvailevat lapsuuden ulkonäöstäni, vaikka eivät ne irvailijat itse ole koskaan olleet kovinkaan suuria kaunottaria itsekään. En vain tajua moista ajattelua lainkaan. Vanhempana olin sitten mallitoimiston listoilla ja ihan kauniinpuoleisena minua on pidetty sittemmin.
[/quote]
Joo, samaa mäkin ihmettelen. Eihän ihmistä, jota rakastaa pidä rumana, vaikka ehkä "yleisten kriteerien" mukaan olisikin ruma. Rakkauden kohde ei vaan koskaan ole rakastajan silmissä ruma, hänet näkee ns.vaaleanpunaisten lasien läpi..
Ihmettelen teitä.
Ei sitä hävetä tarvitse että osaa arvioida lapsiaan objektiivisesti! Kyllä netissä voi myöntää, että lasten parhaat puolet eivät ole ulkonäöllisiä. Enkä lasten harmitellessa ulkonäköään menisi ylisanoihin vakuuttaessani että näytät komealta/kauniilta, vaan "kivalta ja ihan tavalliselta" ja että luonne ja muut taidot on kuitenkin tärkeintä elämässä. Kauneus on katoavaista eikä kaikki voi näyttää malleilta.