Onko teidän 6 vuotiailla joku harrastus?
Meillä 6 vuotias ujo, hitaasti lämpenevä tyttö, kaikki uusi jännittä mut kun vauhtiin pääsee on ihan reipas. Itseäni taitaa enemmän häiritä harrastuksen puute. Yksi uimakoulu käyty mut sekin oli aika työlästä. Mitä teidän saman ikäisillä tytöillä on harrastusena?
Käydään kyllä uimassa, pyöräilemässä säänöllisesti, mut ei ohjattua harrastusta. Asutaan hki.
Kommentit (39)
Paljon liikuntaa harrastavissa lapsissa on näin alakoulun opettajan näkökulmasta se jännä piirre, että juuri heillä tuntuu olevan aikaa hoitaa myös kouluhommat hienosti, soittaa, laulaa ja lukea. Ja suosittujakin ovat.
Kun katson oman kouluni kolmas-kuudesluokkalaisia, päätyisin sen rajallisen otannan perusteella oletukseen, että harrastus on lapselle todella hyvä asia. Mitä nuorempana oman juttunsa löytää, sen parempi. Mutta vaihtaminenkin onnistuu, koska on jo hyviä taitoja pohjalla ja kykyä ottaa valmennusta vastaan, toimia joukossa yms.
Rehellisesti sanottuna olen vähän sitä mieltä, että vanhemmat, jotka ei etsi lapselleen liikuntaharrastusta, ovat luusereita. Harvalla vanhemmalla on resursseja itse huolehtia oikeasti riittävästä ja taitoja/kuntoa kehittävästä liikunnasta.
24 lisää, että nämä vanhemmat myös avittavat lapsen syrjäytymistä ja joutumsita "sosiaalisessa hierarkiassa" alasakkiin. Mitä olen koululaisia nähnyt, epäliikunnalliset lapset ovat epäsuositumpia kuin urheilulliset. Ja näin muistan olleen jo parikymmentä vuotta sitten omana kouluaikanani.
Meillä 6-vuotia tyttö käy kerran viikossa luistelemassa (taitoluistelukoulu ja siihen liittyy myös kerran viikossa oheisjumppa) ja sit käy taidekoulussa sekä muksujudossa. Nyt tosin kaikki harrastukset jäävät kesätauolle ja mennään varmaan kesäksi yleisurheilukouluun.
Meidän ujohko 6v harrastaa judoa. Nyt eka vuosi takana, syksyllä siirtyy muksujudosta junnuihin.
6v poika. Uimakoulu, säbä, käsipallo. Näitä 1 krt viikossa/ puoli tuntia - tunti vioikossa . Eikä tosiaan ole liikaa.
Mistä kumpuaa tämä ymmärtämättömyys sille seikalle, että niin lapset kuin aikuisetkin ovat erilaisia? Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Tuttavapiirissä on aktiivisesti liikkuvia aikuisia, joilla täysin liikkumaton lapsuus ja hyvissä ammateissa, perhesuhteet kunnossa. Löytyy myös sohvaperunoita, joilla aktiivinen urheilu-ura nuoruudesta. Heillä myös ammatillinen ja perhe-elämä kunnossa.
Ei lokeroida eikä syytellä. Vaan annetaan jokaisen tehdä omat ratkaisunsa, vanhempien tuella tai ilman. Ja nautitaan siitä kesästä :)
Meidän ekaluokkalainen harrastaa taitoluistelua ja sellonsoittoa, kesäaikaan pelaa lisäksi futista. Molemmat harrastukset aloittanut "kunnolla" pari vuotta sitten, eli joidenkin mittapuiden mukaan liian "vanhana" eikä myöskään osoita mitään suurta lahjakkuutta missään noista vaikka mukavasti edistyy - meillä harrastetaan ihan muista syistä kuin kilpailumielessä. Liikuntaharrastus edesauttaa motorista kehitystä, musiikkiharrastus puolestaan kognitiivista kehitystä. Ja ennen kaikkea tyttö tykkää molemmista tosi paljon.
Tyttö on pienestä saakka käynyt muskaria ja liikuntaharrastuksissa ja ovat tehneet meidän "ujopiimälle" vain ja ainoastaan hyvää - itseluottamus on kasvanut, samoin sosiaaliset taidot.
Ja kaikkea muutakin ehditään puuhata - sekä ihan "olla vaan", ei noihin nyt niin montaa tuntia viikossa kuitenkaan mene.
Minun 6-v harrastaa balettia ja aloittaa syksyllä musiikkiopistossa. Itse pidän musiikki- ja liikuntaharrastuksia tärkeinä ihan jo aivojen kehityksen kannalta. Tanssiharrastuksen kautta on tullut paljon hyvää, mm. kehon koordinaatio kehittyy ja saa esiintymiskokemusta. Lisäksi lapsi tykkää tanssista valtavasti.
En ole halunnut laittaa omaa lastani sellaiseen harrastukseen, joka muuttuu liian vakavaksi/ammattimaiseksi jo ihan lapsena. Treenit joka päivä kuulostaa aika hurjalta, jos ei lapsen itsensä niin ainakin muun perheen näkökulmasta - eipä sitä aikaa paljon muuhun jää. Itse pelkäisin myös rasitusvammoja.
Meillä lapsilla (7 ja 9 v.) vain yksi harrastus viikossa, tosin sekin on nyt loppunut kesäksi. Olen yrittänyt ehdotella heille lajeja, joita tässä lähellä olisi, mm. partiota ja uimista, mutta ei näytä kiinnostavan vaikka olisi kaveri mukana. En ole huolissani, lapset pärjäävät erinomaisesti koulussa ja opettajilta on tullut vain hyvää palautetta. Teemme yhdessä koko perhe paljon kaikkea, hiihdämme, pyöräilemme, käymme luonnossa kävelemässä, teemme puutarhatöitä ja sisällä teemme ruokaa yhdessä ja mitä nyt ikinä keksimme. Lapset viettävät paljon aikaa myös isovanhempiensa kanssa.
9 vuotiaalla oli koulussa ollut kysely siitä, kuinka paljon he saavat olla mm. tietokoneen ääressä kotona. Lapseni sanoi, että siellä ei ollut ollut sellaista vaihtoehtoa mikä hänelle olisi sopinut, eli harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Kummasti lapset tuntuvat tekemistä löytävän koululäksyjen ja toisen iltapäiväkerhon jälkeen. Ihan hyvä näin, syksyllä ehkä toisella tapaan.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 07:08"]
9 vuotiaalla oli koulussa ollut kysely siitä, kuinka paljon he saavat olla mm. tietokoneen ääressä kotona. Lapseni sanoi, että siellä ei ollut ollut sellaista vaihtoehtoa mikä hänelle olisi sopinut, eli harvemmin kuin kerran kuukaudessa.
[/quote]
Tämä kuulostaa ulkomailla asuvana tosi kummalliselta. Eikö 9-vuotias tarvitse koskaan tietokonetta koulutehtäviin? Meillä jo 6-vuotiaalla on monta kertaa viikossa läksyä, joka tehdään tietokoneella (esimerkiksi mathletics yms. oppimisympäristöjä). 9-vuotiaalla on jo säännöllisesti tehtäviä joihin tarvitaan tiedonhakua koneella sekä esitysten tekemistä, wikiin tehtävien tekemisen päivittämistä jne.
Ja ei kannata vetää PISA-korttia esiin, tämä alue oli Suomen edellä edellisessä PISA:ssa :)
Niin ja lapset kyllä myös harrastavat liikuntaa monta kertaa viikossa, eivät he koneella kauheasti pelaa, jonkinverran kyllä.
Onko AP lapsesi nyt menossa eskariin? Tykkääkö askartelusta? Katso arkkitehtikoulu Arkkia! Tosi kiva paikka ja 4-6 vuotiaiden ryhmä askartelee vanhemman kanssa. Koululaiset sitten yksin, kursseja aina 19v. asti. Sopi hyvin meidän ujolle tytölle, joka ei myöskään suostunut nuorempana menemään mihinkään yksin. Nyt on tuleva koululainen ja reipastunut todella paljon. Samalla harrastukset ja harrastustoiveet lisääntyneet :)
Minulla oli lapsena ja nuorena, ja on vieläkin, paljon harrastuksia. Suurin osa oli sellaisia, jotka eivät olleet millään tavalla ohjattuja, vaan ihan omatoimisia. Sosiaalisiakin ne olivat täysin vapaaehtoisuuteen perustuvan omatoimisten tapaamisten pohjalta. Ei kaikki tarvitse sellaista, missä koko ajan joku muu on sanomassa, mitä pitää tehdä. No ok, kävin kyllä tyttökerhossa, näytelmäkerhossa ja kitaratunneilla ala-asteiässä. Kaikki nämä ihan omasta halustani ilman mitään kilpailumeininkiä. Omilla pojillani on soittoharrastus. Toinen käy tunneilla, koska itse halusi. Toinen ei ole halunnut. Tämä, joka ei käy tunneilla, treenaa paljon enemmän. Urheilu ja soittaminen ei ole ainoita harrastuksia, vaan maailma on erilaisia harrastuksia täynnä. Heillä oli myös peruskouluiässä ohjattu urheiluharrastus kerta viikossa, mutta kiinnostus lopahti sitten yläasteen jälkeen.
Minun vanhempani eivät ole yrittäjinä ehtineet kannustaa mihinkään, mutta etsin harrastuksia itse. Mielestäni olen ollut jo aika nuorena huomattavasti ikätovereitani omatoimisempi. Omista pojista toinen on, toinen, ujompi, tarvitsee enemmän tsemppausta, mutta pakoteta ei mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 07:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 07:08"]
9 vuotiaalla oli koulussa ollut kysely siitä, kuinka paljon he saavat olla mm. tietokoneen ääressä kotona. Lapseni sanoi, että siellä ei ollut ollut sellaista vaihtoehtoa mikä hänelle olisi sopinut, eli harvemmin kuin kerran kuukaudessa.
[/quote]
Tämä kuulostaa ulkomailla asuvana tosi kummalliselta. Eikö 9-vuotias tarvitse koskaan tietokonetta koulutehtäviin? Meillä jo 6-vuotiaalla on monta kertaa viikossa läksyä, joka tehdään tietokoneella (esimerkiksi mathletics yms. oppimisympäristöjä). 9-vuotiaalla on jo säännöllisesti tehtäviä joihin tarvitaan tiedonhakua koneella sekä esitysten tekemistä, wikiin tehtävien tekemisen päivittämistä jne.
Ja ei kannata vetää PISA-korttia esiin, tämä alue oli Suomen edellä edellisessä PISA:ssa :)
Niin ja lapset kyllä myös harrastavat liikuntaa monta kertaa viikossa, eivät he koneella kauheasti pelaa, jonkinverran kyllä.
[/quote] Koululaiset tekevät jonkun verran koulussa tietokoneilla, mutta kotiin tulevat tehtävät eivät ole tietokoneella tehtäviä. Siskoni lapsen luokalla on koulussa käytössään älypuhelimet ja siinä koulussa on muutenkin tietotekniikkaa, robotiikkaa yms., tässä lapseni koulussa ovat luontoaineet lähempänä.
Ala-asteen opettajana olen myös todennut tuon seikan mistä joku jo puhuikin, eli juuri nuo lapset jotka treenaavat tosissaan jotain urheilulajia ovat kaikkein suosituimpia kaveripiirissä. Yleensä sosiaalisia, muut huomioonottavia ja lahjakkaita lapsia. Yleensä näillä lapsilla läksyt myös parhaiten hoidettu. Ovat motorisesti lahjakkaita, yleensä empaattisia ja positiivisia. 10 vuoden kokemuksella en voi kun suositella urheiluharrastusta lapselle. Omat 2 lastani myös harrastavat luistelua ja jalkapalloa aktiivisesti. Aikuisen/ vanhemman tehtävä on löytää laji joka miellyttää lasta. Aktiivisesti harrastavilla lapsilla pätee tuo kolmen koon sääntö vanhemmille; kustanna, kuljeta ja kannusta :)
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 11:55"]
Ala-asteen opettajana olen myös todennut tuon seikan mistä joku jo puhuikin, eli juuri nuo lapset jotka treenaavat tosissaan jotain urheilulajia ovat kaikkein suosituimpia kaveripiirissä. Yleensä sosiaalisia, muut huomioonottavia ja lahjakkaita lapsia. Yleensä näillä lapsilla läksyt myös parhaiten hoidettu. Ovat motorisesti lahjakkaita, yleensä empaattisia ja positiivisia. 10 vuoden kokemuksella en voi kun suositella urheiluharrastusta lapselle. Omat 2 lastani myös harrastavat luistelua ja jalkapalloa aktiivisesti. Aikuisen/ vanhemman tehtävä on löytää laji joka miellyttää lasta. Aktiivisesti harrastavilla lapsilla pätee tuo kolmen koon sääntö vanhemmille; kustanna, kuljeta ja kannusta :)
[/quote]
Eikä opettaja ensin uskonut, kun paljastin sosiaalisen empaattisen urheiljapojan kiusaajaksi. Mutta oli kiusannut useitakin lapsia ja kun avasin ites ensin suuni vanhempainillassa, muutkin uskalsivat.. Tämä on nykyään tietääkseni SM-tason urheilija. Tosin kiusaaminen loppui siihen, sillä omatkin vanhempansa olivat paikalla.
Meidän 6v poika ei halua harrastaa mitään. Nappulafutiksessa käynyt, mutta kausi jäi kesken. Vieläkö on toivoa, että isompana innostuu?
Meillä myös käydään tiuhaan kirjastossa ja lapset ovat kovia lukemaan, iltasatuja luetaan yhdessä :) ei tuo harrastaminen estä muuta toimintaa. Lapset ovat sosiaalisia ja innostuneita lajissaan sekä liikunnallisesti lahjakkaita. Mielestäni kerran viikossa tehty kirjastoreissu ei lapselle harrastukseksi riitä. Liikunnallisesti taidot ja motoriikka kehittyvät pienillä kovaa vauhtia eikä yksikään liikuntaharrastus ole hukkaanheitettyä aikaa/ rahaa. Kaikista jää jotain taitoa josta hyötyä myöhemmin. Sohvallamakoilusta ja pleikanpeluusta ei niinkään..