Onko teidän 6 vuotiailla joku harrastus?

Kolme lasta, 6, 10, 12. Kukaan ei harrasta mitään seurassa tms. Tuntuvat löytävän tekemistä ilman erillisiä järjestelyjäkin. Ja aika tolokun lapsia kaikki tuntuvat olevan.

Vähemmän hössötystä harrastusten osalta ja enemmän yhdessäoloa ja lasten toiveiden kuuntelua.

Meillä kolme lasta , kaikki harrastavat aktiivisesti. Tytöt 7 ja 5 v luistelu isommalla 6 x vko pienemmällä 3 krt vko, molemmilla baletti 2 krt vko. Ovat innostuneita harrastamaan ja nyt 12 v pojan kanssa (pelaa lätkää) huomaa että harrastukset ovat pelastus, ei ehdi poika kaikkea aikaa pleikkarilla viettämään.

Meillä nyt 7v tyttö harrastaa balettia, jalkapalloa ja kanteleen soittoa (harrastanut näitä 4v lähtien) On myös käynyt useita uima-ja luistelukouluja. Haluaisi harrastaa ties vaikka mitä muutakin jos itse saisi päättää-

Meidän 5v poika taas on käynyt muutamissa uimakouluissa ja luistelukoulussa, mutta muualle ei ole vielä halunnut mennä. Vuoden kuluttua aion kyllä laittaa yhteen valitsemaansa harrastukseen.

Kolmonen hei, onko tossa mitään järkeä? Missä vapaa lapsuus ja luova leikki ja oleminen? Jatkuvaa suorittamista elämä, hengästyttää.

Tällä hetkellä ei ole mitään harrastusta. Pääsiäisen tienoilla loppui muskari ja haluaisi aloittaa sitten syksyllä pianon soiton. Kyllähän sitä mielellään lasta veisi jonkun harrastuksen pariin mutta en todella halua painostaa mihinkään. Kyllähän sitä ehtii myöhemmälläkin iällä harastusten pariin.

Kuusivuotiaana on hyvä ikä aloittaa harrastus. Tosin luistelun aloittamiseen on jo liian vanha. Mutta muita kivoja lajeja on paljon - kokeilkaa nyt esim. voimistelua (rytmisessä olisi pitänyt aloittaa nuorempana mutta jos on taipumuksia, joukkuevoimisteluun voisi ehtiä), tanssia, yleisurheilua, jalkapalloa... 

Isompana homma menee hankalaksi, kun muut ovat jo niin taitavia ettei sopivaa ryhmää ehkä löydy. 

Kyllä harrastukset, erityisesti liikunta, tekevät lapsille hyvää. Koulussa ahkerimmat harrastajat ovat yleensä niitä muutenkin pärjääviä ja itsevarmoja

Mulla on jännittäjä ja vähän arka tyttö, joka on reipastunut kovasti siitä mitä oli pienempänä. Minusta se on riittänyt, kun on ollut kerhossa ja nyt menee eskariin. Isomman tytön kanssa kokeiltiin monia harrastuksia (luonteeltaan reippaampi) ja huomasin kaikenlaisia huonoja puolia.  Tyttö saa myös perheen parissa tehdä kaikenlaista, kuten luistella ja hiihtää, uidakin, piirtää, maalata ja askarrella sekä leikkiä mikä eniten kiinnostaa. Kaverisuhteita ollaankin koetettu kehittää. En ole vielä keksinyt mitään mikä olisi hänelle se juttu, johon joka viikko pitäisi viedä ja johon haluaisi mennä. Isompi tyttökin löysi lopulta itse sen harrastuksen, joka sitten on jatkunut, muut tyssäsivät ja se on ratsastus. Meidän 12v. poika taas harrastaa kavereiden kanssa leikkimistä ja pelaamista, nyt on ulkoleikit tärkeitä. 6v. tytölle tuntuu leikkiminen olevan tärkeintä ja siksi minusta kaverisuhteiden ylläpito tärkeää. Jos joskus itse innostuu jostain, niin sitten.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 21:45"]

Meillä 6 vuotias ujo, hitaasti lämpenevä tyttö, kaikki uusi jännittä mut kun vauhtiin pääsee on ihan reipas. Itseäni taitaa enemmän häiritä harrastuksen puute. Yksi uimakoulu käyty mut sekin oli aika työlästä. Mitä teidän saman ikäisillä tytöillä on harrastusena?

Käydään kyllä uimassa, pyöräilemässä säänöllisesti, mut ei ohjattua harrastusta. Asutaan hki.

[/quote]

On monia. Poika laulaa kuorossa, pelaa futista, ui, ratsastaa ja keilaa.

Talvella oli lisäksi kielikerho kahdesti viikossa, taidekerho kerran viikossa ja osallisuus paikallisen näytelmäkerhon toiminnassa. Ne ovat kesän ajan katkolla. 

Lapsi on kotihoidossa eli ei mitään päiväkotia aktivoimassa tai sosiaalistamassa.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:07"]

Kolmonen hei, onko tossa mitään järkeä? Missä vapaa lapsuus ja luova leikki ja oleminen? Jatkuvaa suorittamista elämä, hengästyttää.

[/quote]

Muutama tunti silloin tällöin aktiivista sosiaalista elämää vie mielestäsi pois ne loppujen satojen tuntien vapaan lapsuuden ja luovan leikin?

Olisiko peiliin katsomisen paikka?

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:07"]

Kolmonen hei, onko tossa mitään järkeä? Missä vapaa lapsuus ja luova leikki ja oleminen? Jatkuvaa suorittamista elämä, hengästyttää.

[/quote]

Muutama tunti silloin tällöin aktiivista sosiaalista elämää vie mielestäsi pois ne loppujen satojen tuntien vapaan lapsuuden ja luovan leikin?

Olisiko peiliin katsomisen paikka?

[/quote]

Tämä on tyypillistä suomalaista ajattelua. Useita ihmisiä häiritsee muiden harrastaminen.  Lapset ovat uupuneita..näitä kommentteja lauotaan vielä täysin tauostoja tietämättä. Typerää

Alle 7 v ei tarvi mitään harrastaa. Riittää yhdessä olo vanhempien kanssa, joskus uimassa, luonnossa samoillen jne. Olkaa lastenne kanssa, vähän aikaa ovat pieniä.

mun mielestä taas lasta pitää rohkaista kokeilemaan erilaisia harrastuksia, ja viedä niihin aktiivisesti.

Mä itse olisin halunnut lapsena pelata lentistä, menin sinne harjoituksiin 9 vuotiaana, kehtasin käydä tasan kerran, kaikki muut oli harrastaneet sitä 5-6vuotiaasta ja minuun verrattuna tosi hyviä. En halua omille lapsilleni tätä.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 21:50"]

Kolme lasta, 6, 10, 12. Kukaan ei harrasta mitään seurassa tms. Tuntuvat löytävän tekemistä ilman erillisiä järjestelyjäkin. Ja aika tolokun lapsia kaikki tuntuvat olevan.

Vähemmän hössötystä harrastusten osalta ja enemmän yhdessäoloa ja lasten toiveiden kuuntelua.

[/quote] Hmm.. Tämä vastaus olisi voinut olla mun kirjoittama, lasten iätkin osuvat nappiin. Meillä lapset olivat kerran viikossa kaikki samassa liikuntakerhossa, muita harrastuksia ei ole, mutta koko perhe tykätään mm. lukemisesta ja yhteisestä olemisesta.

Itse kauhistelen noita laiskoja vanhempia jotka eivät jaksa lastaan harrastusten pariin kannustaa. Meillä tosiaan 5 v kolme treenikertaa vko ja ihan tyytyväinen reipas tyttö balettitreenit kahdesti viikossa luistelun oheisissa. 7 v tyttö on vakaasti päättänyt tulla isona luistelijaksi ja on äärimmäisen lahjakas lajissa. Treenejä on paljon ja rahaa palaa, mutta ei todella ole sydäntä tytön unelmaa lytätä. Laiskat vanhemmat kasvattavat laiskoja lapsia. Meillä ei ketään pakoteta harrastamaan vaan heti jos kiinnostus lopahtaa niin lopettaa saa. Odottakaahan murrosikää jolloin ollaan pahanteossa kaduilla kun ei ole koskaan mitään järkevää tekemistä lapsille osoitettu.

Entäs jos oltaisiin iloisia siitä, että meillä on erilaisia lapsia? Toiset harrastavat asioita seuroissa, ohjattuna, monta kertaa viikossa - hyvä. Toiset puuhailevat asioita omalla ajallaan, yksin tai kavereiden kanssa, satunnaisesti - hyvä.

Erilaisuus on upeaa!

Tuo on kyllä totta että monessa lajissa 6-7 v on jo liian vanha aloittamaan. Luistelu, voimistelu ja moni muukin laji on myöhäistä aloittaa. Meillä myös tyttö luistelee eikä valmennusryhmissä oteta enää yli 5 vuotiaita. Toki luistelukouluun tms pääsee, mutta niissä meillä ainakin käy noin 2-4 vuotiaat. Itse myös halusin tanssia pienenä balettia ja kun 8 v viimein balettikouluun pääsin niin into lopahti kun jouduin 4-5 v kanssa samaan ryhmään ja nämä olivat vielä paljon taitavampia ja pitempään harrastaneita.. On ihana seurata tuota keskenäistä tiivistä ystävyyttä ja toisista huolehtimista noilla luistelutytöillä. Niin sosiaalisia ja empaattisia, varmaan nuo yhteiset leirit joissa käyty 6 v lähtien ja lähes päivittäiset treenit ovat hitsanneet porukan saumattomasti yhteen :)

Poikani aloitti kuvataidekoulun ja tekniikkauimakoulun 6-vuotiaana.

jos julistaa, että isompana ehtii harrastaa, rajaa lapseltaan automaattisesti monta lajia pois. Isona ei välttämättä löydy enää ryhmää aloittelijoille, ellei halua monta vuotta nuorempien kanssa harjoitella.

Jumppa on tosi hyvä harrastus kuusivuotiaalle, jolla on tärkeä motorisen kehityksen vaihe menossa. Siinä iässä olisi hyvä oppia kuperkeikat molempiin suuntiin, kärrynpyörä jne. Myöhemmin se on hankalampaa. Ja kun on pienenä saatu hyvä kehon koordinaatio, mikä tahansa laji onnistuu sitten paremmin vaikka vähän "isompanakin" 

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:25"]

Itse kauhistelen noita laiskoja vanhempia jotka eivät jaksa lastaan harrastusten pariin kannustaa.

 Laiskat vanhemmat kasvattavat laiskoja lapsia. Meillä ei ketään pakoteta harrastamaan vaan heti jos kiinnostus lopahtaa niin lopettaa saa. Odottakaahan murrosikää jolloin ollaan pahanteossa kaduilla kun ei ole koskaan mitään järkevää tekemistä lapsille osoitettu.

[/quote] Ihana! Kai me sitten ollaan laiskoja vanhempia ja kai meidän kakarat menevät murrosiässä potkimaan mummoja kadulle, mutta pitäähän niitä mummojen potkijoitakin tässä maailmassa olla! Menenpä tästä sitten näyttämään mallia potkimisessa, mulla kun ei ollut myöskään pienenä harrastuksia. Tosin raahasin kyllä kirjastosta repullisen kirjoja muutaman viikon välein ja lapseni tekevät nyt samaa. Mutta kaiken kaikkiaan, ihana kirjoitus!

Mikään ei ole niin mahtavaa kun aloittaa jossain vaiheessa elämää jonkun asian harrastaminen täysin nollasta. Itse aloitin teininä lajin harrastamisen, jossa lähes kaikki muut olivat treenanneet jo kymmenen vuotta. Minut huomioitiin joukon "seniorina" vaikka olin vain teini. Ei haitannut yhtään, päinvastoin, mahdottoman hauskaa.

Te, jotka mielestänne "rajaatte lapsiltanne lajeja pois" - rajaaminen tehdään yleensä korvien välissä. Itse olen nyt nelikymppinen ja aloittanut elämäni aikana pari muutakin lajia täysin nollasta - ja aina paljon harrastaneiden joukossa. Eikä ole haitannut millään muotoa harrastamisintoa tai -halukkuutta.

Kommentti erilaisuudesta oli sellainen, jota peukutan molemmilla peukaloilla!