Anopilla on epävakaa persoonallisuushäiriö! Miten häiriöisen kanssa pärjää? Saatan ampua!!!
Menemättä yksityiskohtiin, anoppi lähettää välillä yötä päivää kaikkia uhkauksia, huorittelee, moittii, vittuilee ja arvostelee, välillä on ihan kuin ei olisi mitään tehnytkään. Olen aivan kurkkuani myötä täynnä.
Välillä meidän lapsemme ovat herran terttuja, välillä huoranpenikoita ja saatanan kätyreitä.
Epävakaa persoonallisuus on toimintakykyä merkittävästi heikentävä häiriö, joka aiheuttaa siitä kärsivälle paljon haittaa ja ajoittain voimakkaita oirejaksoja. Häiriö on noin joka sadannella.
Kolme keskeisintä oirekokonaisuutta ovat
tunne-elämän epävakaus
käyttäytymisen säätelyn häiriöt
ihmissuhteiden vaikeudet.
Tunteiden ja mielialojen säätelyn vaikeus on epävakaan persoonallisuuden ydinpiirre. Keskeistä tunnesäätelyn ongelmissa ovat
Herkkyys tunneärsykkeille
Tunnereaktioiden voimakkuus
Hidas palautuminen perustasolle.
Kommentit (22)
Suosittelen pysymään niin kaukana kuin mahdollista. Itse tein häiriköinnistä rikosilmoituksen, joka ei johtanut mihinkään muuhun kuin muutamaan puheluun. Antaisin miehen asioida, mutta pitäisin itseni ja lapseni niin kaukana kuin inhimillisesti mahdollista. Jotkut häät tai ristiäiset voisin kohteliaisuudesta käydäkin, mutta siinä se.
Vanha pershäröinen ei parane ikinä!!!
Onko tuo perinnöllistä? Onko ap:lla odotettavissa miehen tai lasten osalta tuollaista käytöstä tulevaisuudessa?
Ei ole perinnöllistä. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on muita enemmän vaikeita ja traumaattisia lapsuudenkokemuksia, jotka on tapahtuneet ihan varhaislapsuudessa.
On jossain määrin perinnöllistä.
Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta en kyllä tunnista ylläolevista kuvauksista muuta kuin tuon soutaa-huopaa-dynamiikan.
Anopilla persoonallisuushäiriö mutta SÄ saatat ampua?
No ei nyt ihan tervettä touhua ole sun puolelta. Mielenterveys on asia johon ei välttämättä itse voi vaikuttaa jos masentuu, sairastuu psykoosiin tai muita..mut sä tarttuisit aseeseen? Mietis ny vähän..
Kyllä se varmasti mieheesikin on vaikuttanut jos äitinsä on ollut tuollainen. Ei ole ihan normaalia perhe-elämää kokenut. Pitäisin lapset kaukana, voi olla tosin vaikeeta kun siitähän se mummeli varmaan innostuukin.
Ei millään pahalla, mutta kuulostat itse epävakaalta. Ne juuri möläyttelee tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Anopilla persoonallisuushäiriö mutta SÄ saatat ampua?
No ei nyt ihan tervettä touhua ole sun puolelta. Mielenterveys on asia johon ei välttämättä itse voi vaikuttaa jos masentuu, sairastuu psykoosiin tai muita..mut sä tarttuisit aseeseen? Mietis ny vähän..
Ei nyt kannata ottaa niin tosissaan kaikkea. Ap siinä kuvailee kuinka kyllästynyt on tilanteeseen, että saattaisi vaikka ampua, mutta en nyt ottaisi tuota uhkauksena vaan totaalisena väsymisenä vaikeaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuulostat itse epävakaalta. Ne juuri möläyttelee tuollaisia.
Vietäpä itse pers.häiriöisen kanssa pari päivää niin katsotaan mitä sinä möläyttelet.
Aseta rajat ja pidä niistä kiinni.
Epävakaan lapsena ja aikuisiässä parisuhteessa epävakaan kanssa olleena voin kertoa, että tuo häiriö voi aiheuttaa todella pahaa vahinkoa, jonka korjaamiseen minulta vei yli viisitoista vuotta eli puolet tähänastisesta elämästäni.
Oli ihmisellä miten tahansa tärkeä rooli sinun elämässäsi, sinulla on aina oikeus huolehtia ensisijaisesti omasta ja myös lastesi terveydestä.
Itse irrottauduin tuosta kontrollista hitaasti. Opettelin tunnistamaan ne alamäen alkamisen merkit ja kun ne ilmaantuvat, en ota kontaktia. Joillekin saattaa kuulostaa kylmältä ja itsekkäältä, mutta hyvin kauan yritin sietää, kestää ja auttaa, mutta tilanne jatkui vain samanlaisena. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kun ei toisella ollut mitään kykyä tai tahtotilaa hakea asiaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuulostat itse epävakaalta. Ne juuri möläyttelee tuollaisia.
Vietäpä itse pers.häiriöisen kanssa pari päivää niin katsotaan mitä sinä möläyttelet.
Ei terve ihminen kiihdy parissa päivässä noin. Parissa vuosikymmenessä todennäköisemmin. Mutta ei ole normaalia tunne-elämää myöskään ap:lla. Omaan ajatteluun ja käytökseen voi vaikuttaa 100% varmuudella. Halua pitää toki löytyä. Ei aloittajan tunteet haihdu sillä, että muut ihmiset tanssivat hänen pillinsä mukaan ja mukautuvat.
Komppaan aiempia. Pysyttele kaukana, älä päästä lähelle, ihon alle, läheiseksi. Aseta rajat, ole tiukka. Ole kylmän asiallinen. Älä edes kritisoi häntä, se laukaisee välittömästi raivon. Sanot, että sinun talossasi, perheessäsi, asioissasi toimitaan näin ja piste. Hän loukkaantuu ja haukkuu sua itsekkääksi, mutta anna olla. sivuuta, älä välitä. Perustelut ja selitykset ovat turhia. Niistä saa vain lisää aseita loukatakseen sinua.
Mulla on myös takana pitkä parisuhde epävakaan kanssa ja voin sen myötä melkein taata, että häntä et pysty muuttamaan etkä edes saamaan ymmärtämään, mikä menee pieleen. Hän on ikuinen uhri ja kaikki hänen sekoilunsa ovat aina oikeutettua itsepuolustusta. Hän ei noteeraa tuottamaansa vahinkoa, koska kärsii aina itse kaikkein eniten. Muiden sietääkin saada edes vähän maistiaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole perinnöllistä. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on muita enemmän vaikeita ja traumaattisia lapsuudenkokemuksia, jotka on tapahtuneet ihan varhaislapsuudessa.
Monet pershäröt "periytyvät" sillä lailla, että lapsuuden kehitysvaiheiden turvattomat olosuhteet tuottavat uudellekin sukupolvelle pershäröjä. Esim. narsistin tai päihdeongelmaisen lapsi voi kokea turvattomuutta, joka kehittyy epävakaudeksi. Epävakaa voi edelleen kasvatuttaa omat lapsensa munankuorilla käveleviksi, joko uusiksi epävakaiksi tai ohutnahkaisiksi itsetunto-ongelmaisiksi narsisteiksi. Myös läheisriippuvuus on tällaisessa tavanomaista, kun epävakaan "rakastan yli kaiken - vihaan sua, kuolisitpa" -syklit vuoron perään aiheuttavat kauhua ja pelkoa ja toisinaan sokerisia hetkiä. Varomisen ja miellyttämisen yhteys läheisyyden palkintoon kasvaa kummallisen kieroksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuulostat itse epävakaalta. Ne juuri möläyttelee tuollaisia.
Vietäpä itse pers.häiriöisen kanssa pari päivää niin katsotaan mitä sinä möläyttelet.
Ei terve ihminen kiihdy parissa päivässä noin. Parissa vuosikymmenessä todennäköisemmin. Mutta ei ole normaalia tunne-elämää myöskään ap:lla. Omaan ajatteluun ja käytökseen voi vaikuttaa 100% varmuudella. Halua pitää toki löytyä. Ei aloittajan tunteet haihdu sillä, että muut ihmiset tanssivat hänen pillinsä mukaan ja mukautuvat.
Älä kommentoi asiaa, mistä et mitään ymmärrä.
No ap nyt on varmaan kauemmin jo saanut nauttia anopistaan kuin pari päivää.
Epävakaa kiihtyy parissa sekunnissa sille tasolle, että hengenlähtö joltakulta on ainakin verbaalisella tasolla jo esillä.
Vierailija kirjoitti:
Monet pershäröt "periytyvät" sillä lailla, että lapsuuden kehitysvaiheiden turvattomat olosuhteet tuottavat uudellekin sukupolvelle pershäröjä. Esim. narsistin tai päihdeongelmaisen lapsi voi kokea turvattomuutta, joka kehittyy epävakaudeksi. Epävakaa voi edelleen kasvatuttaa omat lapsensa munankuorilla käveleviksi, joko uusiksi epävakaiksi tai ohutnahkaisiksi itsetunto-ongelmaisiksi narsisteiksi. Myös läheisriippuvuus on tällaisessa tavanomaista, kun epävakaan "rakastan yli kaiken - vihaan sua, kuolisitpa" -syklit vuoron perään aiheuttavat kauhua ja pelkoa ja toisinaan sokerisia hetkiä. Varomisen ja miellyttämisen yhteys läheisyyden palkintoon kasvaa kummallisen kieroksi.
Tämä voin vahvistaa epävakaan persoonallisuushäiriöisen lapsena. Siksi suojelisin erityisesti lapsia, jotta nämä epäterveet kiintymyssuhteen ja tunteidenkäsittelyn mallit eivät siirtyisi heihin. Näitä malleja voi jälkikäteen työstää ja muuttaa, mutta se on todella vaikeaa, vie aikaa ja energiaa.
Vie lapset mahdollisimman kauas.
Epävakaan ihmisen on vaikea säädellä omia tunteitaan. Häiriö on monitahoinen: ihmissuhteet saattavat olla myrskyisiä, hylätyksi tulemisen tunne on voimakas, tyhjyyden tunne on jatkuva ja itsetuhoiset ajatukset mylläävät. Ihminen saattaa toimia liian impulsiivisesti esimerkiksi seksin, rahan tai ahmimisen suhteen tai ajaa vaikkapa holtittomasti autoa. Tällaisesta ihmisestä ei välttämättä näy päällepäin, että sisällä myllertää hurjasti.
Exäni oli täysin holtiton kaikessa suhteessa. Lapset saivat mennä nukkumaan kahdeksalta tai yhtäkkiä valvoa koko yön ja syödä karkkia. Raivopäissään eksä huusi lapsille naama punaisena ja sen jälkeen häpesi niin, ettei halunnut hakea edes lapsia hoitoon.
Koskaan ei tiennyt missä mennään ja mistä tuulee. Kaikki oli tasapainotonta ja vaihtelut olivat todella rajuja.
Epävakaa persoonallisuus ilmenee vaikeuksina ihmissuhteissa. Tunne-elämää leimaa vuoristoratamaisuus sekä nk. splitting, jossa ajattelu on mustavalkoista ja suhteen toinen osapuoli on vaihtelevasti joko idealisoinnin tai demonisoinnin kohteena.
Suhteiden epävakaaseen dynamiikkaan sisältyy siten jatkuva rakastan sinua / vihaan sinua-, tule tänne / häivy täältä -tyyppinen emotionaalinen luotaantyöntäminen ja takaisinvetäminen.[12]
Vähäpätöisetkin negatiivisia mielleyhtymiä herättävät vihjeet koetaan uhkaavina, todellisina ja suhteettoman voimakkaina, jolloin syvä pettymys saattaa vallata minuuteissa pitkään jatkuneen positiivisen tunneilmaston. Vuorovaikutusta epävakaan persoonallisuuden kanssa verrataankin munankuorilla kävelemiseen, sillä kielteisten tunnereaktioiden välttäminen edellyttää äärimmäistä varovaisuutta.
Konfliktitilanteissa epävakaa persoonallisuus kokee helposti tulleensa loukatuksi ja saattaa katkaista välinsä vain palatakseen myöhemmin ilman sovittelua konfliktia edeltäneeseen tilanteeseen, aivan kuin mitään huolestuttavaa ei olisi edes tapahtunut (nk. splicing).