Lue keskustelun säännöt.
tänään kaupassa nähtyä Järvenpäässä, lattialla raivoava poika.
24.05.2013 |
Olimme tänään lasten kanssa kaupassa ja koko kauppa raikasi kun eräällä pojalla oli huono päivä. Hän makasi kosmetiikka osastolla mahallaan lattialla ja huusi, riehui ja raivosi. En nyt jäänyt siihen sen enempää töllistelemään, mutta ilmeisemmin ongelmana oli tämä tyypillinen, lapsi halusi jotain mitä ei saanut.
MUTTA se mikä minua tuossa tilanteessa suunnattomasti ärsytti...ei ollut raivoava poika, eikä hänen äitinsä joka pysyi kovin rauhallisena VAAN ohikulkevat töllistelijät. Kuvasti taas suomalaisia mahtavasti kun jokainen ohikulkeva katsoi vihaisesti äitiä ja poikaa. Eräskin mamma pysähtyi kärryjensä kanssa siihen viereen, osoitteli kolmelle lapselleen raivoavaa poikaa ja selitti jotain siitä kuinka kauhea poika oli. Minusta todella törkeää käytöstä. Teki mieli mennä sanomaan tuolle mammalle kolmen hissukka lapsensa kanssa, että ole vaan onnellinen kun itselläsi on tuollaisia äläkä siinä muita osoittele. Tiedän kokemuksesta, että lapset ovat täysin erilaisia ja minullakin on itselläni yksi erittäin haastava lapsi.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:45"]
Minä en ole koskaan nähnyt ulkomaan-vuosinani siellä kaupan lattialla itkupotkuraivareita saavia uhmiksia. Onko se suomalainen ilmiö?
[/quote]
Voi että kun säälittää tällä hetkellä kaikki ulkosuomalaiset. Keski- ja Etelä-Euroopassa kuuluu tällä hetkellä olevan kymmentä astetta ja mahdollisesti jopa lumisadetta. Täällä pohjolassa me makoillaan ilman paitaa ja käristetään mahanahkaa helteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jebou... IHmiset taas vähän unohtavat sen että ne lapsetkin ovat erilaisia.
Oma esikoiseni on itkenyt ja raivonnut yleisillä paikoilla monestikin. Mutta arvatkaapas mitä? Niitä sosiaalisia tilanteita ei pysty kotona harjoittelemaan, eli esikoinen oli pakko viedä niihin tilanteisiin mukaan että hän oppisi. Nyt kun ikää on 3½-vuotta, osaa hän käyttäytyä kaupassa. Saattaa hän edelleen parit krokotiilin kyyneleet vierauttaa jos ei saa jotain lelua mukaansa, mutta hänpä ei ole koskaan ollut luonteeltaan sellainen että tokaisisi vain "höh" jos ei saa jotain, vaan sellainen että kun tunnetaan jotain, se tunnetaan sitten koko sydämellä.
Tuttavani lapsi taas huutaa joka ikiseen kieltoon "Mä vihaan teitä", mutta unohtaa suunnilleen sekunissa että hänenhän piti vihata kaikkia. Toisen tuttavan lapsi tyytyy hiljaisesti kaikkeen, eikä kiukuttele kuin väsyneenä ja kotonaan. Kaikki täysin normaaleja lapsia.
Ja joo, en ole vienyt esikoista pois sieltä kaupasta silloin kun hän niitä raivareitaan sai, vaan rauhoitin hänet ja selitin kerta toisensa jälkeen että miten tälläisissä tilanteissa käyttäydytään. Hänen kanssaan pois vieminen ei olisi toiminut.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:45"]
Minä en ole koskaan nähnyt ulkomaan-vuosinani siellä kaupan lattialla itkupotkuraivareita saavia uhmiksia. Onko se suomalainen ilmiö?
[/quote]
[/quote]
No, on tuo tavallaan vähän suomalainen ilmiö, sillä ulkomailla tilannetta ei useinkaan päästetä siihen pisteeseen, että se lapsi voi heittäytä ´rähmälleen potkimaan ja ulvomaan. Vaikka näkee tuota muuallakin kuin täällä meilä.
Meillä kuitenkin se sallitaan, kun ajatellaan sen olevan ihan hyväksyttävää, siksi näitä näkee lähes jokaisella isommalla kauppareissulla ainakin.
Minä olen niitä, jotka katsoo kiukkuisesti kiljuvia kakaroita kaupassa. En ole vihainen äidille, joka ei varmaankaan mitään sille mahda, että hänen jälkikasvunsa ei saa pidettyä turpaansa kiinni. Mulkoilen vihaisesti mukulaa, jotta mukula ymmärtäisi, että ympäristö häiriintyy hänen käytöksestään eikä pelkästään äippä ja että kakara on sietämätön kaikkien läsnäolevien mielestä. Se toisinaan saa piltit hiljaiseksi ja lopettamaan.
Toisaalta ymmärrän hyvin, että toinen äiti on osoitellut rauhallisille lapsille kiukkupusseja. Sehän on mitä mainioin kasvatustilanne. Minä harrastan sitä myös, osoitan lapselle hyvin ja huonosti käyttäytyviä lapsia ja juttelemme siitä. Samoin lapset usein kuuntelevat kahvipöydässä aikuisten juttelua, kun aikuiset keskustelevat jostain mitä on tapahtunut ja mitä joku on tehnyt ja sitten päivitellään, että ei hyvänen aika niin saa tehdä. Myöhemmin lapsi saattaa ottaa asian puheeksi tai leikkiä tilannetta nukellaan.
Muutenkin olen huomannut, että rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana ihmisenä vieraiden lasten kiljuminen oli minusta paljon sietämättömämpää ennen kuin tulin itse raskaaksi. Elämä kai sitten opettaa ja venyttää kärsivällisyyttä.
Minustakin töllääminen on todella huonoa käytöstä. Lapsilla on uhmaikä, ja heidän kanssaan on mentävä silloinkin kauppaan, piste. Kyllä se uhmaikä silläkin pojalla ohi menee, mutta se kestää jonkin aikaa, eikä siihen töllääminen auta.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 15:39"]
Voi himpskatti, mä olen elänyt luulossa, että tyttäreni on ihan terve, mutta ei taida ollakaan, kun ei ole koskaan kiukkukohtausta kaupassa saanut...
Mitähän ongelmia on odotettavissa tämän vuoksi?
=D
[/quote]
"Uhmaikä liittyy lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita erillisyyttään vanhemmista. Itsenäistyminen on voimakkainta kaikkein lähimmästä ihmissuhteesta, tavallisimmin äidistä. Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen, mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä. "
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
Olisko kuitenkin vähän aihetta huolestua suhteen laadusta?
[/quote]
Kyllä mun tytöllä on ihan kunnon uhmaiät olleet, eihän tuo nyt tähän liity, ettei hän ole itkupotkuraivareita kaupassa saanut...
=D