Voisitteko auttaa, teinitytär ylipainoinen enkä tiedä mitä tehdä :/

Kannattaa lukea tämä Duodecimin artikkeli, hyviä käytännönläheisiä neuvoja vanhemmille lasten ja nuorten lihavuuteen liittyen: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyviä neuvoja olet ap saanut.

Itselläni on samanikäinen kotihiiri tyttö, joka ei ole innostunut liikkumisesta. Ja hän myös ostelee rahoillaan karkkia, joita syö huoneessaan salaa. Löytyy tyhjiä piilotettuja karkkipusseja roskiksesta. Näihin en ole puuttunut, mutta isänsä on. En halua tehdä makeisista mitään kiellettyä hedelmää, sillä se on mahdotonta. En usko täyskieltoihin, vaan kohtuuteen oppimiseen.

Olen houkutellut häntä kanssani kävelylenkille. Se on ihan hyvä tapa, kun siinä saa jutellakin kanssani rauhassa. Ja yhdessä ollaan tehty Youtubesta joitakin kotijumppavideoita. Nyt hän tekee niitä omatoimisestikin itsekseen!

Olen puhunut hänelle, miten hoikkana päälle löytyy helpommin kivannäköisiä vaatteita, toisin kuin sellaiset kaavut, joita oikein lihavat pitää. Ja toki olen kehunut, kuinka kävelylenkkien myötä hän näyttää jo hoikemmalta. Vaikka oikeasti ei ehkä siltä näytäkään, niin motivoi kuiteskin jatkamaan.

Kaikki syömisestä poissaoleva aika on plussaa eli keksikää tekemistä kodin ulkopuolella. Poissa muualla jotakin tehdessä kestää näläntunnettakin paremmin ja kuin huomaamatta laihtuu.

Ja veden juonti on tärkeää, se täyttää mahaa kalorittomasti. Sekä tietenkin pitkät yöunet on tärkeät makeannälän kannalta. Illalla ruudun ääreltä pitää olla pois 2 h aiemmin, ettei unet häiriinny.

En halua tehdä painosta ongelmaa, joten en siitä mitenkään erityisesti puhu. Ainoastaan sanon jossakin sopivassa välissä, että lihavuus lisää sairauksia, mutten liitä asiaa mitenkään tyttäreeni. Olen itse elänyt nuoruuttani 80-luvun aerobic-huumassa ja silloin tuli päivittäin mitattua omaa vyötärönympärystää ja riuduttua nälässä. En tahdo samaa kurjuutta omalle lapselleni.

Ihan hyvä, tähän lisäisin vielä yhden tärkeän motivaattorin ja se on ihana poikakaveri. Sellaisen komean ja kivan kundin voi pokata vain hoikka ja kaunis tyttö.

Karu totuus, mutta Hoikka = Kaunis

Vierailija kirjoitti:

Näköjään nainenkin voi olla misogynisti. Mun äiti on ihan samanlainen. Vieläkin komentelee ja arvostelee painosta. Kivaa naisvihaa tytärtä kohtaan.

Mitä misogyniaa on realismi? Jos on lihava ja kärsii siitä silminnähden, niin miksei voi tehdä sille mitään? Maailman helpoin muutos! Sairas ihminen ei voi parantaa itse itseään, mutta lihava voi laihtua. Se on itsestä kiinni.

Minusta sinun kannattaa keskittyä ihan muihin asioihin kuin painoon. Lapsi on sen ikäinen, että tekee valinnat itse ja kantaa siitä vastuun. 

Sen sijaan voit äitinä olla läsnä, puhua, kuunnella, tehdä yhdessä asioita, joista tyttö tykkää. Olla kiinnostunut hänestä, lapselle tärkeistä asioista ja siitä miten tyttösi voi. 

Osoita sanoin ja teoin, että tyttö hyväksytty ja rakastettu perheessänne. Tehkää perheenä myös muuta kuin liikunnallisia asioita, niin että tyttö tuntee kuuluvansa perheeseen. 

Anna lapsen tehdä omat valinnat, mutta seiso rinnalla tukena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit saattavat herätä terveellisiin elämäntapoihin ja liikuntaan kun aikuistuvat. Minulla teini söi aivan kauhealla tavalla viisi vuotta. Sitten 18-vuotiaana alkoi ottaa selvää terveysasioista ja nyt liikkuu päivittäin ja on todella tarkka ruoan terveellisyydestä. Hän valitsi nimenomaan terveyden kehopositiivisuuden ansiosta.

Lapsena se pohja luodaan joka kantaa läpi elämän. Monen 18v kohdalla se voi olla jo myöhäistä kääntää sitä kelkkaa, kun elimistö on ollut kovilla.

Mun mielestäni tämä on ihan tuubaa. Meillä oli kotona ruokana joko valmismaksalaatikkoa, valmismakaronilaatikkoa, äidin töistä tuomaa pizzaa tai perunoita ja jauhelihakastiketta. Vaaleaa leipää, juustoa, vanukkaita, kaakaota yms. sai vetää ihan vapaasti. Karkkipäivää ei ollut erikseen, sai ostaa jos oli rahaa. 15- vuotiaana rupesin kasvissyöjäksi ja koska se oli niin uutta, ei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota mihinkään ravintoarvoihin, elin pakastekasvis-makaronimössöllä, myslillä, sipseillä, kasvispizzalla ja jogurtilla parikymppiseksi.

Kiinnostuin terveellisestä ruoasta ja liikunnasta vasta yli 3-kymppisenä. Siihen asti aikuisikää tein vaan töitä ja söin sitä mitä duunissa sai (ravintola-ala). Niin ja vapaa-ajalla vedin viinaa.

Tämä minun "kovilla ollut" elimistöni on hoikka, jäntevä ja hyvinvoiva, ei mitään vitamiinin puutoksia, rauta-arvot loistavat, ei reikiä hampaissa ikinä. Sama juttu veljilläni. 

Ei se ap:nkaan tytär tule ikuisesti toimimaan noin, eikä taatusti aiheuta mitään peruuttamatonta vahinkoa, sanokaa mun sanoneen. Tyttö on murrosikäinen, kyllä se siitä kasvaa.

Olin parhaan ystäväni kanssa täsmälleen samanlainen tuon ikäisenä. Mätettiin herkkuja kaksin käsin ja katottiin kauhuleffoja. Liikuttiin kyllä sikäli että joka paikkaan kuljettiin kävellen tai pyörällä. Kesäisin uitiin kokoajan ja kun ei katsottu leffoja niin kuljeskeltiin edestakaisin kotikylän katuja. Ei varmaan mitään hikiliikuntaa teidän mittapuulla, mutta liikuttiinpa kuitenkin.

Meitä kiusattiin todella julmasti. Oltiin hylkiöitä, ahdistuneita ja masentuneita teinejä ja itsetunto ja -luottamus täys nolla. Sinuna lähtisin ihan siitä liikkeelle. Herkkujen mättäminen tuo hetkellisesti hyvän olon. Oletko koskaan katsonut Hengenvaarallisesti lihavat ohjelmaa? Sieltä hoksaat aika nopeasti kuvion....

Mun kotona ei huomauteltu herkuttelusta eikä varsinkaan painosta. Sen sijaan kyytiä pyytäessä isä saattoi huomauttaa, että mene kävellen/pyörällä, siellä on hyvä sää. Ja niin tehtiin. Kotona ei ollut herkkuja. Ne ostettiin omalla viikkorahalla/palkalla. Oli helpompi noudattaa normaalia kotiruokadieettiä, kun joku ei jatkuvasti mättänyt herkkuja nenän edessä.

Minä pysyin hoikkana aina siihen saakka kunnes löysin poikakaverin ja tuli niitä kuuluisia parisuhdekiloja. Sitä ennen mulle puhkesi syömishäiriö. Siihen vanhemmat puuttui. Pakottivat syömään edes jotain ja kuuntelivat vessanovella etten oksenna. Nykyään mulla on terve suhde ruokaan ja liikuntaan, olen normaalipainoinen/hoikahko.

Ystäväni sen sijaan.... Hänen äitinsä etsi pakkomielteisesti herkkukääreitä roskiksesta. Huusi ja sätti. Haukkui läskiksi joka käänteessä. Keitti kaalikeittoja ja painosti urheilemaan jos vaikka miten. Ystäväni on tänä päivänäkin ylipainoinen. Syö suklaata kilotolkulla ym. Nimenomaan lohtusyö. On onneksi löytänyt liikunnanilon siten, että käy koiransa kanssa metsässä kävelemässä. Käy miehensä kanssa Lapissa patikoimassa joka vuosi ja treenailee kotona jollain laitteella. Äitiinsä hän ei enää ole missään yhteyksissä.

Neuvoni: älä painosta, älä pakota, älä mussuta tytön edessä herkkuja. Ala kiinnittää huomiota terveelliseen kotiruokaan. Älä puhu lihavuudesta ja ulkonäöstä. Puhu terveydestä. Kysy mitä kuuluu. Onko ystäviä joiden kanssa ylipäätään lähteä sieltä kotoa..? Jos teini tahtoo vain kutoa yksikseen kotona ja syödä herkkuja 24/7 kuulostaa siltä, ettei hänellä ehkä ole edes ketään kenen kanssa käydä rannalla ym. Kannusta sosiaaliseen elämään mutta älä painosta. Ennen kaikkea KUUNTELE TYTÄRTÄ. Kehu häntä niistä hyvistä piirteistä mitä hänellä on, oli ne sitten niitä kutomistaitoja, huumorintaju jne. Kysy mitä tekisi mieli tehdä. Jos tekee yhtään mieli lähteä ottamaan aurinkoa niin tarjoudu kaveriksi. Kannusta arkiliikuntaan. Älä kuskaile ympäriinsä, kehoita käyttämään pyörää ja kävelemään. Kaikkien ei tarvi olla superaktiivisia liikkujia lapsesta asti. Se ei tee kenestäkään epäonnistujaa tai huonoa ihmistä. Minusta tuntuu että tyttäresi on masentunut, ahdistunut ja kärsii ehkä huonosta itsetunnosta. Mitä jos keskittyisit sen hoitamiseen, aktiivinen elämä ja terveelliset ruokatavat hoitunevat sen jälkeen paljon helpommin.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias on vielä alaikäinen ja vanhempien vastuulla. Pistäkää porsas opettelemaan ruoanlaittoa. Kiinnostus monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon saattaa saada kipinän kun tekee itse ja löytää uusia makuja, uusia tapoja valmistaa erilaisia ruokia jne. Tai sitten ihan vain rajoitatte ruoan saantia ellei lähde mukaan lenkeille. Myös psykologin kanssa voisi käydä jutulla, jos purkaa ongelmiaan syömiseen. 

porsas???? Olisko psykologin tarvetta itse kullakin??

Meillä sama ongelma. Yksi lapsista on liikkumaton ja ylipainoinen. Lapsena oli vielä normaalipainoinen kun ruokailua oli helpompi kontrolloida, mutta teini-ikäisenä paino alkoi nousta. Pienenä vein kaikkii nmahdollisiin urheiluharrastuksiin mutta mihinkään ei tahtonut yhden kauden jälkeen jäädä. Meillä ei ole kotona edes herkkuja kuin kerran viikossa kaikki saa valita jotain ja kesällä jonkin verran jäätelöä lisäksi kaapissa. Teini syö hillittömiä annoksia ruokaa ja leipiä ja välipaloja ja mitä tahansa kaapista löytyy niin syö salaa ja käy ostamssa omilla rahoilla karkkia ja limukkaa salaa. En edes anna ikinä rahaa vaan on saanut sitä hyvästä koulumenestyksestä keväällä ja jouluna ja synttäri- ja joululahjaksi sukulaisita isoja määriä.

Ei ole oikein ystäviäkään ja on käynyt puhumassa kuraattorilla tms mutta kotona on ihan iloinen ja ei-masentuneen oloinen. Ongelma on kun ei tee mitään. Mutta en saa edes mukaan mihinkään :(