Opettaja? Tuleeko sulla sun oppilaita ikävä?
Olen töissä yläkoulussa ja eilen menin kahvipöydässä möläyttämään, että mulla tulee ikävä meidän ysejä. Kaikki muut opettajat katsoivat minua kuin vajaata ja sanoivat, että "et voi olla tosissas" ja "mä en kyllä kiinny oppilaisiin" jne. Olin selvästi ainut meidän opettajanhuoneesta, jolla tulee ysejä ikävä.
Onko yleistäkin tämmöinen, että koulussa opettajat ovat tekemässä työtä vain ja eivät kiinny sitten oppilaisiin? Vai olenko töissä harvinaisen tunnekylmässä työyhteisössä?
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:23"]
Ei tule tosiaankaan ikävä. Nyt minulla ei ole omaa luokkaa, luojan kiitos. Ehkä minulla on ollut huono tuuri, kun kaksi viimeistä valvontaluokkaa on sisältänyt sellaisia kusipäitä, että odotin koko kolme vuotta, että lähtisivät vittuun peruskoulusta. Vihasin niitä aivan helvetisti. Tunsin näin jo seiskan alussa eikä tunne muuttunut mihinkään. Oli joukossa tietenkin mukaviakin, mutta mulkkukatras pilasi koko homman. Jos joskus saisi sellaisen luokan, jolla ei olisi niitä kusipäitä, olisin tyytyväinen. Kusipäille en toivu mitään hyvää, toivottavasti epäonnistuvat täysin elämässään tai tappavat saatana itsensä. Mukaville oppilaille toivon taas valoisaa tulevaisuutta.
[/quote] et ole opettaja, kielenkäyttö roisia
Opetan nyt lukiossa ja koko vuosi on ollut valtavaa tunnemylläkkää. Epätoivoa työtaakan alla, ja toisaalta maailman ihanimmat oppilaat. Tulen varmasti itkemään silmät päästäni päättäjäisissä, niin kova ikävä tulee.
Muistan kun ala-aste loppui, niin meidän maailman ihanin ope itki tosi paljon. Halasi kaikkia pitkään. Tehtiin hänelle video muistoksi meidän luokasta. Se yhteishenki oli ihan huikea! Ihanat muistot :) jälkeenpäin kun olen jutellut tän open kans niin sanoi että olimme hänen ihanin luokka ikinä. Ja että jäi itkemään vielä koululle kun kaikki olivat lähteneet lomille. Ihana ♡
Nyt itse päättämässä lukion piakkoin, ja voin sanoa että opettajia tulee myös todella ikävä!! Nyt jo itku kurkussa. Mitenhän päättäripäivänä..
No ei tule todellakaan ikävä. Mä teen duunia ja en tod. Kiinny niihin oppilaisiin. Lähinnä olen helpottunut kun lukuvuosi on ohi.
Tulee ikävä, varsinkin sitä isorintaista 16-v Tiina tyttöä. En ikinä unohda sitä viimeistä "keskustelu"iltaa, kun mietimme yhdessä sitä, että miten hän voisi päästä luokalta.
Alakoulussa 2 vuotta opettanut miesope alkoi itkeä kutosluokan päättäjäisissä. Todella hyvä ja omistautunut ope muuten.
Mulle tuli surullinen ja haikea olo jo siitä kun kuvittelin itseni teidän opettajien erotilanteeseen. Vaikken siis olekaan itse opettaja laisinkaan :D ehkä oon vaan yliempaattinen
Juuri meitä auttanut kuraattori soitti ja toivotti hyvää pääsiäistä ja kyseli, mitä kuuluu. Alakoulun kuraattori ja lapsemme jo yläkoulussa. Todella hyvä ammatissaan. Sanoi, että miettii usein lastamme.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:23"]
Ei tule tosiaankaan ikävä. Nyt minulla ei ole omaa luokkaa, luojan kiitos. Ehkä minulla on ollut huono tuuri, kun kaksi viimeistä valvontaluokkaa on sisältänyt sellaisia kusipäitä, että odotin koko kolme vuotta, että lähtisivät vittuun peruskoulusta. Vihasin niitä aivan helvetisti. Tunsin näin jo seiskan alussa eikä tunne muuttunut mihinkään. Oli joukossa tietenkin mukaviakin, mutta mulkkukatras pilasi koko homman. Jos joskus saisi sellaisen luokan, jolla ei olisi niitä kusipäitä, olisin tyytyväinen. Kusipäille en toivu mitään hyvää, toivottavasti epäonnistuvat täysin elämässään tai tappavat saatana itsensä. Mukaville oppilaille toivon taas valoisaa tulevaisuutta.
[/quote] et ole opettaja, kielenkäyttö roisia
[/quote]
Niin on roisia. Olen silti opettaja. Tuliko yllätyksenä?
Pitäisi kyllä poistaa nämä pedofiilipalstat. Sitä haluttasiin vaan hengailla 9. luokkalaisten kanssa. Herätkää jo pervot. Huomenna hakataan jeesus ristiin eli ottakaa se anteeksianto nyt vastaan kun tarjotaan oikein munien kanssa.
Ei tule varsinaisesti ikävä mutta tietty haikeus, kun kolmen vuoden moninaisten vaiheiden jälkeen erotaan. Kyllä kyynel on päättäjäisjuhlissa silmässä ja aika moni oppilas tulee sitten moikkaamaan syksyllä tai myöhemminkin opettajia. Se on merkki, ettei ole tehty työtä väärin ja tuntuu kivalta. ( yläkoulun ope)
Ei ehdi tulla kesällä. Syksyllä on aina kiva tavata.
Koulusta lähteneitä muistelee hyvällä mielellä myöhemmin, mutta uudet oppilaat valtaavat ajatukset.
En myöskään pidä itse aktiivisesti yhteyttä vanhoihin oppilaisiin. Toki vaihdan kuulumisia, jos he tai vanhempansa sattuvat vastaan.
luokanope
En osaa sanoa, olisiko aineenopettajilla jotenkin eri juttu, kun opettavat niin monia ryhmiä hiukan. Olen itse luokanope ja erityisesti ensimmäisten vuosien työpaikoissa kiinnyin luokkiin ihan parissa kuukaudessa niin, että itku tuli, kun sijaisuus loppui. Valitettavasti pätkää on nyt tehty jo kuusi vuotta ja nykyisen luokan kanssa aloitin vasta maaliskuussa. En sure heistä eroamista yhtään. Olen väsynyt jatkuviin pätkiin, parhaimmillaan 2-3 luokkaa vuoden aikana. En ehdi kiintyä, enkä jaksa enää sillä tavoin kuin ihan ekoissa sijaisuuksissa. Ehkä joskus minulla on sama luokka vuosia ja tällöin tilanne on varmaan ihan eri.
En sanoisi että aineenopettajilla hirveesti eri juttu. Meidän englanninopettaja joka opetti meitä 4 vuotta, oli just se joka itki eniten päättäjäisissä. Meinas itteäki alkaa itkettää kun lemppariopettaja oli...
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:01"]
Opet hoi, välitättekö te vain niistä kivoista, kauniista ja sosiaalisista oppilaista? Tuleeko teille ikävä myös sitä koulukiusattua, muiden haukkumaa, aina ryhmätöitä tunnilla yksin tekevää oppilasta? Tämän ketjun mukaan oppilaat ovat ihania, heitä tulee ikävä ja heitä jopa ajatellaan koulun ulkopuolella, mutta kun puheeksi tulevat kiusatut oppilaat, astuu open mieleen asenne "olen vain töissä tällä, koti ja oppilashuolto ottakoon vastuun".
Juuri niitä "vaikeita" tapauksia miettii ja ikävöi eniten ja niitä, joiden asioista murehtii, esim. kiusatut tai yksinäiset. Kiltit ja taitavat unohtaa nopeammin.
Sama. Ei ne kiltit ole niin kiinnostavia. Erityisesti supervaikeat, joiden kanssa on saanut tapella viimeiseen veripisaraan. Niitä on sairaan ikävä, välillä vielä vuosien päästä :D
Vanhimman lapseni nuori opettaja itki kevätjuhlissa (oli tosin raskaana!). Nykyisinkin hän vielä kyselee luokkalaisten kuulumisia kun tavataan. Koko ihmisestä säteilee lämpöä ja hän tuntui oikeasti välittävän luokastaan, joka oli muuten hänen ensimmäinen "oma" luokkansa ja asumme pienellä paikkakunnalla.