Eivätkö lääkärit todella alennu syömään/kahvittelemaan hoitajien kanssa samassa pöydässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua nyppii kun yritän lounaalla konsultoida kolleegaa asiakastapauksesta ja joku jaanaa mustikkapiiraan reseptiä samassa pöydässä.

Ja muita saattaa ärsyttää että sinä jauhat työasioita tauoillakin, kun ihan tutkimustenkin mukaan se on työterveydelle ja työyhteisön hyvinvoinnille (selvästi) haitaksi.

Tauko on se hetki jolloin irtaannutaan työstä, annetaan aivoille ja keholle lepohetki ja esim. luodaan hyvää me-henkeä sinne työpaikalle jos tauko vietetään yhdessä.

Oliskin joskus aikaa tollaseen, mutta harvoin on. T: akateeminen

Riippuu sairaalasta. Joissain kaikki syö sekaisin, joissain on hyvin vanhanaikainen asetelma. Meillä radiologian puolella yleensä radiologit, fyysikot, röntgenhoitajat ja sihteerit syövät yhdessä. Laikkarit syövät kai yleensä eväitään kahvihuoneessa.

On myös joitain sairaaloita, joissa lääkäreillä on omat epäviralliset pöydät ja hoitajilla ja opiskelijoilla omat. Opiskelijana eksyin ekana harjoittelupäivänä usein niille minun vielä saapuessa tyhjille lääkäripöydille syömään. Yhtäkkiä pöytä ympärillä täyttyi tuntemattomista lääkäreistä. Mutta ei se mitään. Ei kukaan käskenyt pois tai katsonut kieroon. Joskus he jopa kysyivät jotain kohteliaisuuttaan uutta ihmistä kohtaan. Yleensä antoivat syödä rauhassa.

Psykiatriassa syödään potilaiden ruokaa, jota jää yli. Ruoka tuodaan suljetulle osastolle. Kylläpä näyttää kelpaavan ihan kaikille. Ylilääkärit ja osastosihteerit etunenässä rynnimässä jälkiruokien ja jäätelön kimppuun aina...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua nyppii kun yritän lounaalla konsultoida kolleegaa asiakastapauksesta ja joku jaanaa mustikkapiiraan reseptiä samassa pöydässä.

Ja muita saattaa ärsyttää että sinä jauhat työasioita tauoillakin, kun ihan tutkimustenkin mukaan se on työterveydelle ja työyhteisön hyvinvoinnille (selvästi) haitaksi.

Tauko on se hetki jolloin irtaannutaan työstä, annetaan aivoille ja keholle lepohetki ja esim. luodaan hyvää me-henkeä sinne työpaikalle jos tauko vietetään yhdessä.

No, sittenhän sitä voi istua vaikka eri pöydissä jos toiset haluaa puhua työstä ja toiset vapaa-ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut samaa tästä kastijaosta.

Esim ystävän tytär opiskeli sairaanhoitajaksi ja sanoi, että harjoittelussa kävi selväksi, että alimpaan kastiin kuului.

Lopetti opiskelun (muitakin syitä oli) ja valmistui juuri Helsingin yliopistosta huippuarvosanoin.

Aika pinnallinen ihminen, jos vaihtaa ammattia siksi että saisi enemmän arvostusta ja kunniaa.

Ammattien perusteella tilastojen mukaan parisuhteissa miehistä pettävät eniten lääkärit ja naisista opettajat.

Hyvä kysymys on että kenen kanssa lääkärit pettävät (eniten).

Tällä aiheella on hyvä murtaa jää ruokalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat! Joudutteko todella nöyristelemään työpaikoillanne ihmisiä? Eikö teitä huolita lääkäreiden pöytiin? Onko lääkäreille jumalauta _omat_ _pöydät_? Ja ihmiset suostuvat tähän?

Lääkäreillä saattaa usein ollakin omat pöydät. Lääkäreillä on hyvin tiukka päiväaikataulu, esim. meillä emme ehdi pitää kahvitaukoja ja lounaskin syödään usein 15 minuutissa. Lääkärit jatkuvasti konsultoivat toisiaan potilaistaan ja neuvovat erikoistuvia lääkäreitä lounailla.

Emme juuri ikinä ole puhuneet vapaa-ajan asioista, vaan käytämme lounasaikamme potilaiden hoitoon liittyviin asioihin. Siihen oma pöytä on välttämätön. En koe, että kyse olisi mistään kastijaosta, vaan siitä, että tehtävää on niin paljon, joten lounaskin pitää käyttää työntekoon.

Erikoistuvat lääkärit eivät välttämättä saa kiireisiä senioireita puhelimella kiinni työpäivän aikana, joilla on useita osastoja hoidettavanaan. Lounas on joskus ainoa tilaisuus kysyä seniorilääkäreiltä neuvoja. Nämä ovat potilaita, joiden hoidosta lääkäri on vastuussa.

Siinä mielessä ymmärrän taipumuksen käyttää vähäinen lounasaika lääkäreiden väliseen konsultaatioon. Ihan arkea monessa sairaalassa.

Sivustaseuraajana monen lääkärin naamasta näkee, että nuo lounastauolla konsultoijat voisivat painua pois koko sairaalasta. Joskus ne jopa sanovat, että jatketaan keskustelua lounaan jälkeen. Silti nuo työpaikkahäiriköt vain jatkavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua nyppii kun yritän lounaalla konsultoida kolleegaa asiakastapauksesta ja joku jaanaa mustikkapiiraan reseptiä samassa pöydässä.

Ja muita saattaa ärsyttää että sinä jauhat työasioita tauoillakin, kun ihan tutkimustenkin mukaan se on työterveydelle ja työyhteisön hyvinvoinnille (selvästi) haitaksi.

Tauko on se hetki jolloin irtaannutaan työstä, annetaan aivoille ja keholle lepohetki ja esim. luodaan hyvää me-henkeä sinne työpaikalle jos tauko vietetään yhdessä.

No, sittenhän sitä voi istua vaikka eri pöydissä jos toiset haluaa puhua työstä ja toiset vapaa-ajasta.

Juu, mutta se ei oikeuta varaamaan mitään omia pöytiä mihin saa istua vain tietyn ammatin edustajat 🙄

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat! Joudutteko todella nöyristelemään työpaikoillanne ihmisiä? Eikö teitä huolita lääkäreiden pöytiin? Onko lääkäreille jumalauta _omat_ _pöydät_? Ja ihmiset suostuvat tähän?

Hohoijakkaa. Taas yksi pölvästi, joka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään, kommentoi.

Väännänpä nyt rautalangasta: asialla ei ole mitään tekemistä koulutuksen/ammatin/statuksen kanssa. Saman ammattiryhmä työntekijät istuvat samassa pöydässä, koska puhuvat samoista asioista

Leikkaussalissa työntekijät istuvat samassa pöydässä ihan sulassa sovussa kun tekevät työtä samassa yksikössä ja samaa työtä vähän eri näkökulmasta vaan

Ei meillä psykiatrialla ainakaan ole. Ihan yhdessä ollaan samassa pöydässä, kuka milloinkin kenenkin seurassa. Ihan tasavertaisina työkavereina kaikki, sihteeristä ylilääkäriin. Ehkä meillä sitten tosiaan on poikkeuksellisen hyvin...

Ihan liian paljon joudun työssäni olemaan tekemisissä lääkäreiden kanssa, joten lakisääteisiä tauoilla Istun ihan ilman heidän seuraansa, kiitos! Suurin osa on kpäitä ja veemäisiä, joten mitä vähemmän tekemisissä, sen parempi. Varsinkin tiettyjen erikoisalojen (k...rur....t) ovat erityisen veemäisiä.....

Yleensä mitä suurempi sairaala, sen suurempi hierarkia. Pienissä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa kaikki on samaa porukkaa.

On totta, että arjen hierarkioissa, esim. sairaalan ruokalassa (varsinkin isojen keskussairaaloiden jne ) on omat pöytäjärjestyksensä. Kukaan ei välttämättä sano, että mihin pöytään esim. sairaala-apulainen saa istua. Mutta kyllä sen oppii. Sen sijaan pikkujoulujen ja muiden "virkistysjuhlien" jälkeen esim. jatkoilla osastosihteerit, sairaala-apulaiset jne. vähän koulutetut nuoret naiset kelpaavat lääkäreiden viihdykkeeksi. Seuraavana päivänä jatkuu sama ylimielinen kohtelu kuin ennenkin. Samaan sänkyyn kelpaa joskus mutta ei samaan ruokapöytään työssä. On lääkäreitä , jotka eivät koskaan edes tervehdi alempaa henkilökuntaa. Voivat kyllä tervehtiä ja jutella, seurustella sairaanhoitajien kanssa, joiden kanssa työskentelevät muutenkin yhdessä. Mutta kaikki avustava henkilökunta on roskaa, paitsi tietysti joskus juhlan jälkeisissä tilanteissa. Tietysti on poikkeuksia, sydämeltään sivistyneitä lääkäreitä. Mutta paljon on liian itsetietoisia lääkäreitä, suorastaan moukkia käytökseltään. Kollegialisuus riittää vaan omaan, saman koulutuksen saaneeseen ryhmään.

Sh opiskelijan näkökulma Peijaksesta parin vuoden takaa. Arvostettu kirurgi tuli juttelemaan luokseni (tunnemme muuta kautta) ja kyllä, muut sh.t osastolla ihmetteli kovaan ääneen, miten kirurgi tuli (en minä, vaan hän) juttelemaan sh ja vielä opiskelijalle????!! Ja vieläpä hoitajien toimistoon.

Miksi te muuten haluatte istua samassa pöydässä kuin lääkärit?

Suomalaisilla kun joku asia kilahtaa hattuun, niin se menee ja lujaa. Siis voi sitä egon määrää kun on esim asema. Näin olen tulkinnut, tai sitten vain sosiaalisten taitojen puutetta.

Onneksi en työskentele sairaanhoitoalalla... melkoisia mielensäpahoittajia tuntuu alalle eksyneen.

Hoitajana en viitsi tutustue enemmän lääkäreihin. Mieluummin juttelen muiden kollegojen kanssa. Juttuseura parempaa ja palkat samanlaisia.

Miksi tutustua lääkäriin ja kertoilla viikonlopustaan kun toinen on kotona virkkaillut ja toinen käynyt laskettelemassa ja huvilallaan. Iso ero elämissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan armeijassakin upseereilla, aliupseereilla ja miehistöllä omat tilansa.

Samaa muhkea/henkilöstöravintolaa käyttävät kaikki, varusmiehet eri puolella ravintelia.

Kuka vakituisesti Puolustusvoimien palveluksessa oleva jaksaisi vuodesta toiseen kuunnella varusmiesten juttuja ruokapöydässä.

Ja monikohan sairaanhoitaja ihan oikeasti haluaa että siivoojat ym. huoltoväki tulee samaan porukkaan heidän kanssaan?

Miksi ihmeessä pitäisi? Lääkärit ovat suorittaneet yliopistossa akateemisen loppututkinnon, hoitajat taas käyneet opistotasoisen (nyk. AMK), käytännön työhön suuntaavan koulutuksen. Aivan eri työn sisältö, mielenkiinnon kohteet ja puheenaiheet. Molemmille on toki oma paikkansa sairaalayhteisössä.

Kokoomuksen äänestäjä