Seimi = eläinten heinät

No hohhoijaa. Ovathan nuo auenneet aiemmillekin sukupolville, vaikka mitään vanhurskaita ja seimiä ei arkisanastossa muuten olekaan käytössä. Ja opetuslapsikin menettää merkityksensä, jos se muutetaan vain oppilaaksi. Puhuihan Jeesus vaikka miten monille ihmisille ja häntä kuunneltiin. Opetuslapsia olivat vain ne 12 dudea. Nyt heidät sitten alennetaan sinne muiden kuunteluoppilaiden joukkoon. 

Vanhurskas on niin monitasoinen sana, että sitä nyt ei ainakaan voi selittää pelkällä oikeudenmukainen-sanalla. Ei oikeudenmukainen ateisti ole vanhurskas.

Ei ihmiset ole niin tyhmiä, että noita sanoja ei ymmärrettäisi. Ja mikäli ei ymmärretä niin eikö olisi aika opetella?

toisin sanoen, raamattu pitää yksinkertaistaa nykynuorille

Mietin samaa, ne heinät kun on siinä seimessä, ne ei ole seimi.

Mikä vimma on uudistaa tekstejä, jos samalla ei pitäydytä entisissä "faktoissa" (eli tiedostan sen, että jokaisessa käännöksessä on hieman muunneltu tekstiä).

Kuvastanee jotain parikymppisten maailmasta, jos ennen oli " Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen"

ja nyt "Onnellisia ovat suruaan valittavat: heitä lohdutetaan." Eli vain näkyvä teko on enää merkitsevä (valittaminen) ja heille tarjotaan jotain tekoa (lohdutetaan), kun ennen riitti oma sisäinen kokemus ja se lohtu saattoi olla muutakin kuin ulkopuoliselta taholta tullutta lohduttamista.

Ja Jeesus sanoi: "KVG!".

Vierailija kirjoitti:

Vanhurskas on niin monitasoinen sana, että sitä nyt ei ainakaan voi selittää pelkällä oikeudenmukainen-sanalla. Ei oikeudenmukainen ateisti ole vanhurskas.

Ei ihmiset ole niin tyhmiä, että noita sanoja ei ymmärrettäisi. Ja mikäli ei ymmärretä niin eikö olisi aika opetella?

Ollaan teologisestikin aika harhapoluilla jos vanhurskautta aletaan yksinkertaista joksikin tavalliseksi ihmisen ominaisuudeksi. Raamatun mukaan sitä se ei ole.

Onko uskovaisilla taas jotain ongelmia? No, ei sillä ole niin väliä.

Onkohan Laupias samarialainen nyt sitten hyväntahtoinen samarialainen.

Mix vitus raamattuu on menty muuttaan. Tässä se ainoo alkuperänen suomennos. Muut on paskaa.

Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette

yxi Käsky wloskeui Keisarild Augus

tuselda / ette caiki Mailma piti * We

rolisexi laskettaman. Ja teme weron

laskema oli ensimeinē / ia silloin tap

actui coska Kyrenius oli Waldamies

ylitze Syrian maan. Ja menit itzecu

kin Caupungihins andaman heidens

 arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupūgist yles

meni Judeaā Dauidin Caupūgin ioca cutzutā Bethlehem / Sil

le ette hen oli Dauidin Honest ia perehest / ette henē piteis mös

itzens aruauttaman Mariā henē kihilatun Emēdens cāsa ioca

oli rascas. Nin tapactui heidē sielle ollesans / ette synnyttemisē

peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti poian henen Esikoisens /

ia kiäri henen capalohin / ia laski henen Seimen / sille ettei ollut

heille sija maiassa.

Itse tykkään pääosin siitä mitä olen lukenut tuosta uudesta käännöksestä. Hengelliselle sanomalle ei ole mitenkään olennaista tuollaiset seimi <-> eläinten heinät jutut, vaan lähinnä se että Jumalan Poika syntyi "alhaisuudessa" ja köyhyydessä, ei kuin kuningas. Vapahtaja -> Pelastajassa käytännössä sama sisällöllinen merkitys säilyy. Ja kielestä tulee nykyihmiselle ymmärrettävämpää jolloin se hengellinen sisältö voi aueta paremmiin.

Ja tuossahan monessa kohtaa mennään lähemmän alkukielen oikeita merkityksiä kuin vanhoissa käännöksissä. Esim. se vanhurskaus on ollut kreikan dikaiosyné joka on ihan normaali sana, jota antiikin kreikan filosofit jo käyttivät yhdestä perushyveestä, oikeudenmukaisuudesta. Myös ateisti voi olla siis vanhurskas, jos on oikeudenmukainen. 

Armon uusi tapa kääntää on ehdoton parannus, koska Suomen kielen sana armo on sisällöltään varsin erilainen kuin kreikan kharis, tai edes englannin grace. Suomessa armo liittyy kovin ehdottomasti lähinnä syyllisen armahtamiseen, kun taas kharis ja grace ovat varsin erilaisia termejä joiden sisältö on positiiivissävytteisempi. Ne tarkoittavat myös mm siunattua, lahjaa, suosiossa olevaa, eikä vain armahdettua syntisraukkaa.

Osa kohdista on tietysti sellaisia joista olen eri mieltä, mutta en ole vielä sellaista nähnyt jossa hengellinen sanoma muuttuisi hämäräksi. 

Rippikoulussa muistan keskustelut siitä, miksi Jeesus on Vapahtaja eikä Pelastaja, mikä ero näillä asioilla on. Sama juttu vanhurskaan kanssa.

Jos jonnet ei osaa suomea, niin voisihan psalmien oheen liittää sanalistan, josta voi tarkistaa, mikä on hapate tai mitä on herjaaminen. (jos sanakirjan mukaan herjaaminen on halveksimista, niin miksi se tässä uudessa "raamatunkäännöksessä" onkin pahanpuhumista, ne kun ovat kaksi eri asiaa).

Vierailija kirjoitti:

Mix vitus raamattuu on menty muuttaan. Tässä se ainoo alkuperänen suomennos. Muut on paskaa.

Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette

yxi Käsky wloskeui Keisarild Augus

tuselda / ette caiki Mailma piti * We

rolisexi laskettaman. Ja teme weron

laskema oli ensimeinē / ia silloin tap

actui coska Kyrenius oli Waldamies

ylitze Syrian maan. Ja menit itzecu

kin Caupungihins andaman heidens

 arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupūgist yles

meni Judeaā Dauidin Caupūgin ioca cutzutā Bethlehem / Sil

le ette hen oli Dauidin Honest ia perehest / ette henē piteis mös

itzens aruauttaman Mariā henē kihilatun Emēdens cāsa ioca

oli rascas. Nin tapactui heidē sielle ollesans / ette synnyttemisē

peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti poian henen Esikoisens /

ia kiäri henen capalohin / ia laski henen Seimen / sille ettei ollut

heille sija maiassa.

On kaksi eri asiaa muuttaa sanojen kirjoitusasua sen mukaan miten kieli kehittyy ja muuttaa kokonaan sanoja tarkoittamaan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Laupias samarialainen nyt sitten hyväntahtoinen samarialainen.

Eiköhän tuo ole hyväntahtoinen kaupunkilainen, ei pidä erikseen painottaa tiettyä asuinpaikkaa.

Raamattu on käännetty niin moneen kertaan jo, että yksi käännös lisää ei haittaa. Aikaan sidottua sanastoa. Kuka nykyään tuntee vanhaa maanviljely tms sanastoa? Värttinä, karhita, loukuttaa? Aika hebreaa monelle.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa, ne heinät kun on siinä seimessä, ne ei ole seimi.

Mikä vimma on uudistaa tekstejä, jos samalla ei pitäydytä entisissä "faktoissa" (eli tiedostan sen, että jokaisessa käännöksessä on hieman muunneltu tekstiä).

Kuvastanee jotain parikymppisten maailmasta, jos ennen oli " Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen"

ja nyt "Onnellisia ovat suruaan valittavat: heitä lohdutetaan." Eli vain näkyvä teko on enää merkitsevä (valittaminen) ja heille tarjotaan jotain tekoa (lohdutetaan), kun ennen riitti oma sisäinen kokemus ja se lohtu saattoi olla muutakin kuin ulkopuoliselta taholta tullutta lohduttamista.

Ja Jeesus sanoi: "KVG!".

Oho, onko tosiaan muutettu noin, siinähän koko merkitys muuttuu! Olen myös aina tulkinnut tuon kohdan "he saavat lohdutuksen", että lohtu löytyy sisältä. Ajatus, että joku toinen lohduttaa, on täysin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään pääosin siitä mitä olen lukenut tuosta uudesta käännöksestä. Hengelliselle sanomalle ei ole mitenkään olennaista tuollaiset seimi <-> eläinten heinät jutut, vaan lähinnä se että Jumalan Poika syntyi "alhaisuudessa" ja köyhyydessä, ei kuin kuningas. Vapahtaja -> Pelastajassa käytännössä sama sisällöllinen merkitys säilyy. Ja kielestä tulee nykyihmiselle ymmärrettävämpää jolloin se hengellinen sisältö voi aueta paremmiin.

Ja tuossahan monessa kohtaa mennään lähemmän alkukielen oikeita merkityksiä kuin vanhoissa käännöksissä. Esim. se vanhurskaus on ollut kreikan dikaiosyné joka on ihan normaali sana, jota antiikin kreikan filosofit jo käyttivät yhdestä perushyveestä, oikeudenmukaisuudesta. Myös ateisti voi olla siis vanhurskas, jos on oikeudenmukainen. 

Armon uusi tapa kääntää on ehdoton parannus, koska Suomen kielen sana armo on sisällöltään varsin erilainen kuin kreikan kharis, tai edes englannin grace. Suomessa armo liittyy kovin ehdottomasti lähinnä syyllisen armahtamiseen, kun taas kharis ja grace ovat varsin erilaisia termejä joiden sisältö on positiiivissävytteisempi. Ne tarkoittavat myös mm siunattua, lahjaa, suosiossa olevaa, eikä vain armahdettua syntisraukkaa.

Osa kohdista on tietysti sellaisia joista olen eri mieltä, mutta en ole vielä sellaista nähnyt jossa hengellinen sanoma muuttuisi hämäräksi. 

Mutta on aika oleellista se, että Raamatussa vanhurskaus ei tarkoita ainoastaan oikeudenmukaisuutta. Raamatun mukaan ateisti ei voi olla vanhurskas ja tässä on nyt nimenomaan kyse Uuden testamentin käännöksestä. Ei mistään sattumanvaraisesta kreikankielisestä tekstistä.

Minun ymmärrys sanasta armo on positiivinen.

Noita seimi-sanan muuttamisia en ymmärrä siksi, että kyllä pienet lapsetkin ymmärtää mistä on kyse. Ainakin minä ymmärsin. Tuntuisi hassulta, että nykypäivän nuori ei tietäisi mitä seimi tarkoittaa.

Onhan sinänsä aika yllättävää, että on päästy vuoteen 2020, ennen kuin tarvitaan selkokielinen Raamattu.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on käännetty niin moneen kertaan jo, että yksi käännös lisää ei haittaa. Aikaan sidottua sanastoa. Kuka nykyään tuntee vanhaa maanviljely tms sanastoa? Värttinä, karhita, loukuttaa? Aika hebreaa monelle.

Noita kaikkia uutisessa lueteltuja ja muutettuja sanoja käytetään tänäkin päivänä hyvin yleisesti.

Langeta-sanan muuttaminen kompastumiseksi muuttaa merkityksen aika suuresti. Näin esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on käännetty niin moneen kertaan jo, että yksi käännös lisää ei haittaa. Aikaan sidottua sanastoa. Kuka nykyään tuntee vanhaa maanviljely tms sanastoa? Värttinä, karhita, loukuttaa? Aika hebreaa monelle.

Jos aikoo Raamattua kunnolla tuntea on parasta opetella tuntemaan sen ajan käsitteitä missä se on kirjoitettu, eikä lähteä millekään absurdille "Helpompi on Teslalla ajaa USB-portin läpi kuin omaisuuspositiivisen päästä Jumalan huudeille" käännöksiin.

Vierailija kirjoitti:

Langeta-sanan muuttaminen kompastumiseksi muuttaa merkityksen aika suuresti. Näin esimerkkinä.

Totta muuten. Kompastuminen implikoi aina tahattomuutta mitä taas lankeaminen ei tee.

t. ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mix vitus raamattuu on menty muuttaan. Tässä se ainoo alkuperänen suomennos. Muut on paskaa.

Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette

yxi Käsky wloskeui Keisarild Augus

tuselda / ette caiki Mailma piti * We

rolisexi laskettaman. Ja teme weron

laskema oli ensimeinē / ia silloin tap

actui coska Kyrenius oli Waldamies

ylitze Syrian maan. Ja menit itzecu

kin Caupungihins andaman heidens

 arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupūgist yles

meni Judeaā Dauidin Caupūgin ioca cutzutā Bethlehem / Sil

le ette hen oli Dauidin Honest ia perehest / ette henē piteis mös

itzens aruauttaman Mariā henē kihilatun Emēdens cāsa ioca

oli rascas. Nin tapactui heidē sielle ollesans / ette synnyttemisē

peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti poian henen Esikoisens /

ia kiäri henen capalohin / ia laski henen Seimen / sille ettei ollut

heille sija maiassa.

On kaksi eri asiaa muuttaa sanojen kirjoitusasua sen mukaan miten kieli kehittyy ja muuttaa kokonaan sanoja tarkoittamaan eri asioita.

Mutta kun ne sanat tarkoitti eri asioita jo paljon _aiemmin_.

Ja pakanallisuus eli hyvin tiukassa myös monissa (mukamas) tulevissa kristyissä.

Mm. neitsyt Mariaa pidettiin ns. vanhojen kansojen rukouksissa jonkun tietyn taidon pakanallisena kuvana (mm. sekoitettiin jopa Mielikkiin ja häneltä pyydettiin vanhan kaavan mukaan aikalaistensa elämää helpottavia taikoja). 🙂