Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerronko lapsille totuuden äitistä?
21.05.2013 |
Tahtoisin kuulla naisten ja äitien mielipiteitä miten toimisin tässä tilanteessa. Vaimo jätti mut ja lapset jotka on 3 vuotta ja 5 vuotta, ja lähti toisen miehen matkaan. Ovat muuttamassa miehen kotimaahan Argentiinaan piakkoin.
Nainen sanoo, ei aio koskaan palata eikä halua tietää mitään musta tai lapsista. Hän pyytää että kerron lapsille hänen kuolleen. Keksi jopa tarinan auto-onnettomuudesta.
Mitä mun pitäisi teidän mielestä tehdä? Onko lapsille parempi että luulevat äitin kuolleen vai että tietävät totuuden? Kumpi aiheuttaa vähempi tuskaa ja hylätyksi tulemisen tunnetta? Ikävöikö lapsi enemmän kuollutta vai pois lähtenyttä äitiä?
Olen ihan pulassa, en tiedä mitä sanoa. Vaimo on lähiaikoina ollut usein öitäkin poissa kotoa, sitten taas kotona, nyt ei aio enää tulla. Lapset ovat alkaneet kysellä, missä äiti on silloin kun on poissa.
Menen ensi viikolla neuvolaan puhumaan tästä, mutta kuulisin mieluusti myös teidän mielipiteitä. Kiitos.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 01:45"]
En tahdo että lapset muistavat äitiä pahalla, on kuitenkin ainut äiti joka heillä on. Jos kerron totuuden, lapset varmasti joskus alkavat kantamaan kaunaa, ovat katkeria? Ehkä kuollutta äitiä muistetaan enempi lämmöllä, ei ole vihaa tai katkeruutta.
Pelkään silti että jos vaimo päättää tulla takaisin, lapset saavat tietää että valehtelin heille, se ei ole hyvä asia mun ja lasten väleille. En itse jää kaipaamaan naista, hän ei ole mun ja lasten arvoinen, olen vain surullinen lasten tähden että menettävät äitinsä. Siksi mietin mikä on heille vähiten tuskallinen ratkaisu.
- Ensimmäisen tekstin kirjoittaja-
[/quote]
Tuohon sä et pysty vaikuttamaan sanoit mitä tahansa, lapset ovat äidilleen katkeria jokatapauksessa. Heidät on hylätty ja heillä on siis oikeuskin olla katkera ja vihata tuota naista. ÄLÄ valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä valehtele. Jos valehtelet niin kaikki teidän sukulaiset ja ystävät joutuvat myös valehtelemaan ja se on ihan varma, että joku joskus vahingossa lipsauttaa jotain. Sitten meni luottamus sinuunkin ja ehkä myös ihmisiin ylipäätään. Kerrot totuuden asiallisesti ja äitiä haukkumatta. Sen voit valehdella, että äiti rakastaa lapsia aina vaikka ei tulekaan koskaan takaisin.
Tuo Porvoo-huutelu on vaan tälle palstalle ominainen sana, jota käytetään kun epäillään, että alkuperäinen kirjoittaja provoilee.
Mun isä on oikeasti kuollut ja välillä huomaan ajattelevani, että ehkä se sittenkin elää jossain muualla ja voin törmätä siihen kadulla. Eli et voi edes valehtelemalla, että vaimosi on kuollut, säästää lapsiasi haaveilemasta siitä, että ne joskus tapaa äitinsä. Mulla tää haaveilu loppuu kyllä lyhyeen, koska kävin ruumishuoneella hyvästelemässä, joten tiedän, että isäni on oikeasti kuollut. Ihmismieli on silti ihmeellinen. Eli älä missään nimessä valehtele lapsillesi. En ainakaan antaisi ikinä anteeksi jos mulle valehdeltaisiin jotain niin kamalaa!
Jos olet tosissasi, niin onpa hankala tilanne.
Missään tapauksessa en kannata valehtelua, koska joku voi sen lapsille lipsauttaa vahingossa, mutta jos sanot että äiti hylkäsi heidät ja muutti pois, tulee se järkyttämään lasten mielenterveyttä enemmän kuin se että äiti kuoli :-( Otan osaa. Joskus sinun kuitenkin on kerrottava totuus.
Sinuna ehkä sanoisin vain että äiti on poissa, etkä tiedä tuleeko koskaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 02:03"]
Tuskin tarinan äiti on suvuton ja ystävätön täysorpo, jota ei jää kaipaamaan muut kuin mies ja muksut. Kuulostaa 80-luvun romaanin juonelta.
[/quote]
Ei tarvi edes mennä 80-luvulle, tää on Roope Lipastin lastenkirjasarjan juoni, tosin siinä lapset on kai vähän vanhempia. Mut äiti muuttaa miehen kanssa Argentiinaan.
Jos kerran äitykkä lähtee sen kullin perään Argentiinaan, niin miksi asiaa pitää peitellä? Suoraan voi kertoa, että äiti löysi mielestään paremman miehen itselleen ja lähti ulkomaille hänen perässään. Totuuden kertominen ei voi loukata lasten äitiä. Lapsia kyllä kirpaise se, että äiti on heidät hylännyt, mutta tuskin lapset siitä saa elinikäisiä taumoja kantaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 09:22"]
Lapsia kyllä kirpaise se, että äiti on heidät hylännyt, mutta tuskin lapset siitä saa elinikäisiä taumoja kantaakseen.
[/quote]
Minkälainen ihminen voi olla näin pihalla?
Ajattele, jos valehtelet äidin kuolleen ja lapsesi haluavat käydä haudalla...
Älä siis valehtele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele, jos valehtelet äidin kuolleen ja lapsesi haluavat käydä haudalla...
Älä siis valehtele!
Valehtelu ei tosiaan kannata koska totuus kumminkin lapsille selviää, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Itse varmaan kertoisin jotain siihen tyyliin että äiti on matustanut tosi kauas, enkä tiedä milloin tulee käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä valehtele, totuus tulee kuitenkin jossain vaiheessa ilmi. Lapset haluavat tietää tarkemmin miten äiti kuoli, käydä haudalla jne, tai sitten äiti tulee katumapäälle ja haluaakin palata takaisin Suomeen ja olla yhteydessä lapsiin.
Lapset ovat vielä pieniä, sanoisin että äiti muutti kauas pois toiseen maahan koska halusi sinne ja ajatteli että siellä on parempi kuin täällä.
Hirveä akka. Oikein paljon voimia sinulle!
Kerrot totuuden että äiti muuttaa ulkomaille etkä tiedä onko koskaan tulossa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti - äidin - äidistä
Kuollutta äitiä vihataan yhtä syvästi kuin sitä, joka lähti, koska puoliso ei osaa käyttää d-kirjainta.
On ihan selvää, että et voi valehdella lapsillesi. Ihmettelen, että kukaan yleensä harkistee valehtelua näin perustavaa laatua olevassa asiassa. Hämmentävää, että edes harkitset rakentavasi koko tulevan ja lastesi elämän elämän valheelle.
Eli komppaan muita. Kerrot totuuden selittelemättä asiaa sen enempää. Äiti muuttaa ulkomaille ja ei tule takaisin. Ja kun lapset kysyvät syytä kerrot, että kaikkiin ei vain ole syitä tai vastauksia ja että et tiedä syytä. Mutta, että äiti rakastaa lapsia aina. Missään tapauksessa en suosittele syntymä- tai äitienpäiväkorttien kirjoittelua yms. Kuulostaa todella huonolta idealta, joka parhaimmillaan ylläpitää lapsissa toiveita siitä, että äiti on tulossa takaisin. Alun hämmennyksen ja keskusteluiden jälkeen on sitä parempi, mitä vähemmän äiti näkyy arjessanne. Asiasta ei tule kuitenkaan tehdä mitään tabua eli aina kun lapsesi asiaa kysyvät, sinun täytyy jaksaa keskustella heidän kanssaan.
Ja jos tämä ei ole provo, niin voimia!
Jos tämä on oikeasti totta, niin ohjeeksi: sinäkin kerrot totuuden. Ei valheita tai totuuden muunnelmia.
Kauhea ajatuskin, että valehtelisit äidin kuolleen. Ja miten selittäisit, että lapset eivät päässeet äitinsä hautajaisiin?
Tietenkään et sano, että äiti halusi teidät hylätä, mutta kyllä sinun täytyy sanoa, että äiti lähti kauas, eikä luultavasti enää koskaan palaa. Minä en sanoisi, että äiti lähti toisen miehen perään (ainakaan näin nuorille lapsille). Sanoisin ehkä, että äidillä oli jostain syystä niin paha olla, että hänen piti lähteä pois (koska jos joku on valmis tosta vaan "rakkauden" vuoksi hylkäämään lapset ikuisesti ilman selityksiä, niin eihän tuollainen ihminen oikeasti voi hyvin vaikka olisi kuinka rakastunut. Jotain rikkinäistä sielussa täytyy olla). Paha olo ei ole perheen syytä, se on äidin itsensä sisällä. Siihen saisi apua, mutta jostain syystä äiti ei osannut haluta apua, hän luuli, että lähteminen auttaa. Ja sano, että sinusta se on väärä tapa ratkoa pahaa oloa, useimmat ihmiset selvittävät pahan olon juttelemalla ja miettimällä rakkaiden kanssa sitä miten selviytyä. Että niin tekin aiotte tehdä, koska totta kai teillä on paha olo nyt. Ja sun täytyy luvata, että sinä et lähde minnekään.
Lasten on ehdottomasti päästävä perheneuvolan asiakkaiksi/terapiaan, niin kova juttu tuollainen hylkääminen on.
Puhu vain edottomasti totta, mutta lasten ikätasolla. Äitiä ei tarvitse haukkua, koska se haukku osuu lapseen, hänhän on sen äidin lapsi. Mutta vakaa luottamus sinun ja lasten välillä on varmaankin tärkein itsetunnon rakennusaine tukemaan lasten kasvua.
Jotenkin en kirjoitustyyli ei vaikuta todelliselta, mutta vastasinpa nyt mielipiteelläni.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 10:00"]
Paha olo ei ole perheen syytä, se on äidin itsensä sisällä. Siihen saisi apua, mutta jostain syystä äiti ei osannut haluta apua, hän luuli, että lähteminen auttaa. Ja sano, että sinusta se on väärä tapa ratkoa pahaa oloa, useimmat ihmiset selvittävät pahan olon juttelemalla ja miettimällä rakkaiden kanssa sitä miten selviytyä. Että niin tekin aiotte tehdä, koska totta kai teillä on paha olo nyt. Ja sun täytyy luvata, että sinä et lähde minnekään.
[/quote]
Minusta tämä oli tosi hyvin kirjoitettu.
Voimia ap!
Lapsethan saavat tietää äidin olleen elossa viimeistään hänen oikeasti kuoltuaan. Lisäksi joku tuttu voi koska vaan livauttaa totuuden ilmoille.
Alue: Aihe vapaa
Nyt haet korvasta sen ämmän kertomaan lähtönsä ihan itse niille lapsilleen. Ei todellakaan ole sun asiasi valehdella tai peitellä sen jälkiä. Jessus millanen ääliö sulle on sattunut kohdalle. Voimia. Hanki tukiverkko nyt heti ja puhu, kelle hyvänsä joka jaksaa kuunnella.