Miksi parisuhteen oletetaan kuuluvan jokaisen ihmisen elämään?

Minä oletan aina kaikkien olevan sinkkuja. Sitten yllätyn ja vähän petyn kun kaikki ovatkin suhteessa.

Paskapuhetta. 

Voisimpa pitdellä sinua halissa itkusi ajan. 

Saat itkeä t-paidalleni.

Mies

Samasta syystä kuin oletetaan kaikkien hinkuvan naimisiin (jotkut puhuvat naimisiin "pääsemisestä", josta tulee mieleen niin susiruma eukko, jolle naimisiinmeno on varsinainen saavutus ja pääsemistä), oletetaan kaikkien haluavn lapsia, oletetaan kaikkien haluavan asua omakotitalossa, oletetaan kaikkien haaveilevan kesämökistä jne.

On olemassa tietynlainen normi, jonka mukaan ihmisten oletetaan elävän ja jos joku poikkeaa kaavasta, hän on jonkinlainen kummajainen. Useimmat eivät jostakin syystä pysty hyväksymään omassa laumasieluisuudessaan ja hyväksynnäntarpeessaan sitä, että joku haluaa elää elämäänsä oman mielensä mukaan eikä sen mukaan mitä vanhemmat, sukulaiset, kaverit, naapurit, randomit ihmiset olettaa. Tästä sitten johtuu se, että on olemassa ihmisiä, jotka ryhtyvät suhteisiin kenen kanssa tahansa ja antavat kohdella itseään miten tahansa, koska on oltava joku ja on oltava parisuhde, jotta olisi sellainen kuin "kuuluu".

Jonkinlaista itsetunnon puutetta ja tasapäistämistä tuollainen ajattelu on. Ehkä myös sitä, että halutaan että kukaan ei saa enempää mitään kuin itsekään; kun itse passaa miestä, pykää tenavia, ei ehdi harrastaa, ei haluta että kukaan muukaan saisi. Niinpä parisuhteen (ja perhe-elämän) normi halutaan kaikille.

Itse en ole koskaan ajatellut, että joku sinkku olisi jotenkin jäänyt jostakin paitsi. Ensinnäkin, ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen niin huomaa, ettei niin rumaa tai ääliötä ihmistä olekaan, etteikö sellaisille paria löytyisi. Toisekseen, niin paljon saa kuunnella naisten kitinää, kuinka kamala pera on taas ollut, kuinka se on sellainen huono ja tällainen kehno, tarvis varmaan erota jnejne, että sinkkuus olisi monelle muullekin hyvä vaihtoehto kun se parisuhde ja mies ei muuta ole kuin kelvottomia.

Sinkkuuden ongelma on liian pienet tulot ja vakiseksin puute. 

Vakiseksiä ei voita mikään ei edes se liian kova dildo.

On minusta kyllä jotenkin mukava ajatella ihmisten haluavan muuta kuin vain ja ainoastaan hyvin pinnallisia suhteita. Mutta onhan toki erakoita, jotka nauttivat omasta yksinäisyydestään eikä siinä ole mitään pahaa, ehkä vähän vaikeaa vain sitten tosiaan seurustella tällaisten ihmisten kanssa, joita ei muut ihmiset kiinnosta.

Ap:n syitä sinkkuna pysymiseen en ihan allekirjoita, koska kaikki miehet eivät ole hänen kuvailemien miesten tyyppisiä. Mutta se on aivan totta, että kaikkia ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Tähän kategoriaan luokittelisin narsistit, väkivaltaiset ja muut ihmiset, jotka aiheuttavat toiselle aina vain pahaa.

Näitä kun on lähipiirissäkin, on jotenkin tuskastuttavaa (ja surullista) seurata sivusta, miten tosissaan yrittävät aina uudelleen ja uudelleen löytää jonkun, jonka kanssa voisivat elää ja olla, mutta koko ajatus on tuhoon tuomittu. Toivoisin että ei niin hirveästi ruokittaisi sitä ajatusta että kaikille on joku. On ihmisiä joille ei ole ketään. Toivoisin että he voisivat löytää ilon ja onnen elämäänsä jotenkin muuten, kun ne parisuhteet eivät todellakaan ole heitä varten.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:46"]

Sinkkuuden ongelma on liian pienet tulot ja vakiseksin puute. 

Vakiseksiä ei voita mikään ei edes se liian kova dildo.

[/quote]

Sinkkuuden ongelma ei tarvitse olla vakiseksin puute. Mulla on vakipano(ja), joten se ja hellyyskin hoituu näppärästi. Muuten olen enemmän kuin tyytyväinen 35-vuotias sinkku, enkä usko koskaan haluavani "oikeaa" parisuhdetta. Tuloasia on kyllä totta. Ja se, että välillä olisi kiva kun tulee illalla kotiin, että siellä olisi joku odottamassa. Pitää varmaan hommata suurinpiirtein samanikäinen, vannoutunut vanhapiika kämppikseksi.

Jos ei parisuhde kiinnosta, ei kiinnosta muut ihmiset? Jos ei miehistä puhuminen kiinnosta, ei kiinnosta mistään muustakaan puhuminen? Jos ei ole kiinnostunut parisuhteesta, on erakko?

Maailmassa on vaikka kuinka paljon kiinnostavia asioita ja aiheita, joista keskustella. Jos ei muuta puheenaihetta ja kiinnostuksenkohdetta ole kuin muut ihmiset ja niiden asioiden vatulointi, niin onnetonta on. Ja miten erakkous liittyy siihen, ettei halua parisuhdetta? Onhan ihmisillä ystäviäkin ja normaaleilla ihmisillä ystäviä on edelleen vaikka oltaisiin parisuhteessakin. Ihmisellä voi olla vilkas sosiaalinen elämä ja laaja tuttavapiiri ihan itselläänkin, ei siihen miestä tarvita. Onnetonta on sekin jos ainoa ystävä on mies.

on paljon tuon tyyppisiä miehiä, on myös erityyppisiä, rakastavia, lojaaleja, kivoja miehiä, ehkä niitä ei riitä kaikille. en tiedä kuinka olet onnistunut haalimaan itsellesi noin huonoja miehiä.

se että on sinkku, ei herätä ollenkaan ihmetystä, kaikilla on syynsä elää niin kuin elää, vanhemmat ihmiset ja pikkukaupungeissa ehkä enemmän ihmetellään, mutta isossa kaupungissa ei ole mitenkään ihmettelemisen aihe.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:46"]

Sinkkuuden ongelma on liian pienet tulot ja vakiseksin puute. 

Vakiseksiä ei voita mikään ei edes se liian kova dildo.

[/quote]

Sinkkuuden ongelma ei tarvitse olla vakiseksin puute. Mulla on vakipano(ja), joten se ja hellyyskin hoituu näppärästi. Muuten olen enemmän kuin tyytyväinen 35-vuotias sinkku, enkä usko koskaan haluavani "oikeaa" parisuhdetta. Tuloasia on kyllä totta. Ja se, että välillä olisi kiva kun tulee illalla kotiin, että siellä olisi joku odottamassa. Pitää varmaan hommata suurinpiirtein samanikäinen, vannoutunut vanhapiika kämppikseksi.

[/quote]

Iän ja rupsahtamisen myötä valitettavasti niitä vakipanoja on vaikeampi saada / pitää... Ainakaan tyydyttävän tasoisia sellaisia.

Minä olen nyt neljänkympin jälkeen alkanut kaivata vakiparisuhdetta, vaikka tähän asti olen minäkin ollut tyytyväinen sinkku joka olen saanut seksiäkin aina kun olen sitä kaivannut. Eikä ole minun tapauksessa tulotkaan liian pienet yksin elää. Mutta enää ei jaksa baareissa juosta panojen perässä ja yksinäisyyskin alkanut vaivata, kun elämä ei ole enää niin menevää.

Minua oikeastaan on ärsyttänyt parisuhteissa olevat koska he kuvittelevat että sinkkuna on vaikeampaa ja huonompaa elää. Olen sinkku omasta valinnasta koska riitainnuin jatkuvasti suhteissani. Ihan turhaa yrittää väkisin ja paljon parempi näin. Ystäväni ja lapseni riittävät minulle ja elän omasta mielestäni hyvää elämää ja olen onnellinen. 

Minullakin on lopahtanut kiinnostus parisuhteeseen. Olen kerran seurustellut vakavasti ja tehtiin lapsikin, mutta sen suhteen loppumisesta on jo reilut kolme vuotta. Eikä voisi vähempää kiinnostaa seurustelu enää. Valtaosa suhteista tuntuu olevan epävarmuutta, riitelyä, epäluottamusta, raskaita velvollisuuksia toista kohtaan ja oman itsensä menettämistä. Musta on ihanaa, kun saan olla ja mennä miten haluan (lapsen kanssa, mutta kuitenkin). Ei tarvitse tapella kenenkään kanssa eikä ihmetellä, että kuis se nyt noin petti.

Yksinkertaisesti mun psyyke ei oikein kestä sitä, että olen rakastunut. Vatvon asiaa aivan liikaa ja toisen ihmisen tekemiset vaikuttavat minuun liian paljon. Tuntuu kovin vaivalloiselta olla parisuhteessa ja säilyttää oma itsensä, omat jutut ja oma tila ja kaikki omat kiinnostuksen kohteet sun muut. Mm. näistä syistä en jaksa edes ajatella treffeillä käymistä, ei vaan kiinnosta.

Aloin seurustella vasta 33-vuotiaana ja olen aivan järkyttynyt siitä, että vasta nyt olen työelämässä ja suvun parissa ns. aikuinen kunnon ihminen monille. En ennen pariutumista ollut mitenkään hunningolla ja ehdin tehdä vaikka mitä mielenkiintoista kun ei ollut sitoumuksia. Ehdin myös kokea vastoinkäymisiä, kuten syövän. Mutta ainoa asia, joka tekee ihmisestä vakavastiotettavan aikuisen on eräiden mielestä parisuhde, lapsi ja asuntovelka. Näitä ilman on lapsellinen ja outo.

Minua ärsyttää myös, kun sinkkuus koetaan tietynlaisena "välitilana" parisuhteiden välillä. Itselleni se on se normaali tila, enkä usko koskaan haluavani parisuhdetta.

Mä olen ollut nuorempana suhteissa ja asunut avoliitossa mut ne paljasti mulle ainoastaan sen, että en viihdy ja voi hyvin suhteessa. Nyt kun on antanut itselleen luvan olla sinkku, pysyvästi, vapautui paljon energiaa kaikkeen muuhun. Ihana vapaus.

N40

MIljoona suomalaista elää sinkkuna. Se on aika paljon se. Noin 3 miljoonan aikuisen maassa?

Ei ihme, että maahan lennätetään ja rajat auki politiikka rehottaa rättipäille (anteeksi epäkorrekti ilmaisu jo etukäteen) - joita ei paljon tarvitse panopuuhiin kosiskella. Yllätysseksiäkin tarjoavat paikallisille pyytämättäkin?

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuuden ongelma on liian pienet tulot ja vakiseksin puute. 

Vakiseksiä ei voita mikään ei edes se liian kova dildo.

Juuri nuohan ne suurimmat ongelmat ovat. Kannattaa etsiä vakipano. Siinä on tietysti vaarana että ihastuu liikaa jos toinen ei halua muuta. Irtonumerotkin on ok mutta joku raja niillä sentään on ja alkavat kyllästyttää jos on liikaa.

Parisuhteet ei kuulu ainakaan minun elämääni. Valehdeltu niin paljon, että nykyään lähinnä tunnen sääliä suhteellisia naisia kohtaan. Suurin osa varatuista miehistä nimittäin pettää heti, jos vaan tarpeeksi viehko nainen on messissä ja tilaisuus tulee. Ihan turha kuvitella, että juuri se oma mies ei niin tekisi. Miehet ovat elukoita eikä niihin kuulu luottaa. Tuota touhua nähty niin paljon, että mitään uskoa uskollisiin suhteisiin ei ole. Sellaisia ei ole olemassa.

Miehet ovat niin itsekeskeisiä ja sukuelintensä vietävissä. Naiset kokee miehet vain ajan myötä ehkä jotenkin rasittaviksi (varsinkin, jos lapset tehty) ja jopa yksinkertaisiksi jatkuvaa päähän silittelyä kaipaaviksi. 

Nunnat elää usein lähelle sataa vuotta. Ei ole miehet rasittamassa ja silti on turvallinen yhteisö ympärillä. Jos ei pomottavia päänunnia sitten.