Onko mummon rakkaus yhtä voimakas kun äidin rakkaus?

Minun isän äiti oli mulle rakkaampi kuin oma äiti. Hän suorastaan palvoi minua. Mm itsevarmuuteeni on tuon pyytettömän rakkauden seurausta.

Nyt olen isoäiti ja rakastan pojan tytärtäni ja sanon sen hänelle viesteissä joka päivä ja Face timessa ja tavatessamme. Sain häneltä pokaalin, jossa lukee Maailman paras isoäiti.

Isäni kyllä selvästi rakastaa lapsiani enemmän kuin mitään muuta, ja varsinkin kuopus on häneen erittäin kiintynyt.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin rakkaudettomuus on samaa.

Mun äiti on surkea, välinpitämätön ja piittaamaton äiti, oli myös väkivaltainen.

Nyt mummona ei välitä lapsenlpsistaan lainkaan, ei ole nähnyt kahta nuorinta koskaan, vanhimman 2 kertaa, ei muista nimiä ja ikiä.

Myös mieheni äiti oli kylmä ja etäinen, ja on sitä mummonakin. Näkee sentään joka toinen vuosi puoli tuntia ja muistaa nimet ja iät, muuten ei kyllä välitä eikä osallistu elämäämme.

Hyi. Miksi tälläisten kylmien eukkojen pitää lisääntyä?! Oma lapseni kylpee rakkaudessa samanlaisen kylmän lapsuuden jälkeen. Ja tulee ihan luonnostaan!

Lasteni mummo (kuollut) tapasi sanoa: Lapseni lapsi kaksi kertaa lapseni. Rauhaa hänen sielulleen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini sanoo, että lapsenlapset ovat omia rakkaampia. En tiedä, onko kuinka tosissaan.

On tosissaan, näin anonyymina olen samaa mieltä.

T. Kolmen mummi

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä äidin- vai isänäiti? Evoluutiopsykologian näkökulmasta äidinäidin rakkaus lapsenlapsiin on suurempaa kuin isänäidin, koska äidinäiti tietää 100% varmuudelle lasten olevan hänelle sukua.

Ei ihan 100% varmuudella voi tietää. Lapsi voi olla tehty luovutetulla munasolulla.

Itselleni lapseni ovat kaikkein tärkeimpiä ja rakkaus heihin todella suurta. Oma äitini rakastaa myös lapsiani mutta en usko että ihan niin paljon. Miehen äiti ei edes muista minkä ikäisiä lapset ovat eikä ikinä soita tai viestittele heille, vaikka lomilla käymmekin mummolla ja olemme yrittäneet että loisivat suhteen. Mutta kiinnostus näyttää olevan hyvin vähäistä.

Kai siinä mummon rakkaudessa on samanlainen haitari kuin äidinkin. Ehkä ainakin Suomessa on vähän yleisempiä hieman etäisemmät välit, kun monissa perheissä mummot näkevät lapsiaan harvemmin. Silloin se lastenlasten rakastaminen ja kaipaaminen voi tietysti tavallaan saada lisäpontta siitä yleisestä yksinäisyyden tunteesta, mutta se ei ole ikään kuin ihan henkilökohtaista. Ainakin oma mummoni oli juuri sellainen lämmin ihminen joka tykkäsi hirveästi siitä että hänen luonaan oli käymässä pikkuisia joita sai sitten hemmotella ja hoivata... mutta itse lapsenlapsena koin että se oli ikään kuin yleisemmin lapsiin kohdistuvaa rakkautta ja iloa siitä että kodissa oli vaihteeksii ääntä ja elämää niiden eläkepäivien ankean hiljaisuuden sijaan, kuin minuun ihmisenä tai yksilönä kohdistuvaa. Tajuaakohan joku mitä tarkoitan?

Sitten on toki niitäkin mummoja jotka ovat käytännössä sen lapsen ainakin osittain kasvattaneet. Asun maassa jossa isovanhemmat usein hoitavat alle kouluikäisiä lapsenlapsiaan ainakin parina päivänä viikossa (päivähoitomaksut ovat täällä korkeita). Joissakin kehitysmaissahan työikäiset äidit saattavat joutua lähtemän vuosiksikin tienaamaan ulkomaille ja lapset jäävät kokonaan isovanhempien hoiviin. Niissä tapauksissa luulen että lapsen ja isovanhemman suhde voi olla ihan yhtä kiinteä ja rakkaus aivan yhtä keskeinen kummankin elämässä kuin lapsen ja vanhemman välinenkin.

En kyllä itse väittäisi mummon rakkautta äidin rakkaudeksi, kyllä se on äidin varpaille astumista aika pahastikin. Sanon tämän vaikka rakastan lapsenlapsia koko sydämestäni. Ja rakastan lapsenlapsia tavallaan enemmän kuin omia aikuisia lapsia, mutta en enempää todellakaan kuin omat lapseni ovat lapsia. Se on luonnollista kohdistaa se rakkaus ja hellyys lapsiin ensisijaisesti lapsiin ja nuorimpiin. Mutta ei se äidin rakkautta ole. Äidin rakkautta antaa äiti, mutta se ei poissulje lainkaan etteikö muutkin voisi rakastaa niin että sydän pakahtuu.

En silti ihmettele että yhdeksän lapsen äiti sanoo lapsenlasta rakkaammaksi kuin omia. Eihän sellaisessa tilanteessa ole päässyt kokemaan niitä äitiyden iloja samalla tavalla kuin vaikka kahden lapsen vanhempi. Kylmä tosiasia tämäkin.